Karibianmeren ja Atlantin valtameren välissä sijaitseva Antigua ja Barbuda (tarkoittaen espanjaksi “muinainen” ja “parrallinen”) on lomakohteena kaunis, täydellisen ilmaston ja satojen rantojen profiloima kaksoissaari-valtio.
Paikka koostuu kahdesta asutetusta pääsaaresta, Antiguasta sekä Barbudasta, joiden ohella valtion alueeseen kuuluu joukko pienempiä saaria (mukaanlukien Great Bird, Green, Guinea, Long, Maiden sekä York Island -saaret, ja etelämpänä myös Redonda).
Valtion pysyvä asukasluku on noin 85 600, pääkaupunkina ja suurimpana satamana toimiessa St. John’s, Antiguan saarella.
Antiguan ja Barbudan saaria erottaa lyhyt lauttamatka (48 km), ja ne sijaitsevat keskellä Leewardsaarien ryhmää, Pienten Antillien osana, noin 17°N päiväntasaajasta.
Valtiota kutsutaan lempinimellä “Land of 365 Beaches” (suomeksi “365 rannan maa”), johtuen saarien alueelta löytyvistä lukemattomista hienoista rannoista.
Brittiläinen valtakunta, jonka osana maa oli aikaisemmin, on vaikuttanut voimakkaasti niin saariston hallintoon, arkikieleen, kuin kulttuuriinkin.
Saaristo erottaa Atlantin valtameren Karibianmerestä, sijaiten noin 650 km kaakkoon Puerto Ricosta.
Maan saarista Barbudan 48 km etäisyys Antiguasta on pohjoiseen, kun taas asuttomaton Redondan saari on 56 km Antiguasta lounaaseen.
Suurin saarista, Antigua, on läpimitaltaan 21 km ja alueeltaan 281 km², tai vertailun vuoksi noin 2/3 New York Cityn kaupungista.
Barbudan saaren alue on 161 km², Redondan ollessa vain 2,6 km².
Maan pääkaupunki St. John’s, sijaitsee St. John’s Harbour sataman yhteydessä, Antiguan saaren luoteisella rannikolla.
Barbudan saaren tärkein kaupunki on Codrington, joka sijaitsee Codrington Lagoon -alueen yhteydessä.
Vuoret ja kukkulat
Antigua ja Barbuda ovat yleisesti ottaen alavia saaria, joiden maastoon ovat vaikuttaneet enemmän kalkkikivimuodostelmat kuin vulkaaninen aktiviteetti.
Antiguan saaren korkein piste on Obama-vuori (vuoteen 2009 saakka Boggy Peak), joka on 402 metriin nouseva vulkaanisen kraaterin jäänne.
Vuori sijaitsee keskellä tulivuoriperäisten kukkuloiden ryhmää, lounaisosassa saarta.
Saaren koillisosien kalkkikivisiä muodostelmia erottaa lounaisosien vulkaanisesta alueesta savimuodostelmainen keskustasanko.
Barbudan korkein kohta nousee 42 metriin merenpinnasta, osana saaren ylämaan tasankoa, itään Codringtonista.
Myöskään Redondan saaren korkeus merenpinnasta ei ole merkittävä.
Molempien pääsaarien rantaviiva on merkittävän lovellinen, rantoineen, laguuneineen, ja luonnollisine satamineen.
Saaria kehystävät koralliriutat ja rantamatalikot. Jokia löytyy puolestaan vähän, johtuen sateen määrän vähäisyydestä. Molemmilta saarilta puuttuukin riittävä määrä raikasta pohjavettä.
Rannikko, saaret, ja meri
Antigua ja Barduda sijaitsevat itäisellä osalla Karibianmerta. Avoin Atlantin valtameri on saarista sekä pohjoiseen että itäänpäin.
Saariston läheisyydessä on useita koralliriuttoja.
Guadeloupen saari sijaitsee etelään, Guadeloupen väylän takana Antiguasta katsottuna.
Valtio on tunnettu rannoistaan, joita arvioidaan olevan 365, tunnetuimpien löytyessä Antiguan saaren alueelta.
Barbudan rannikon huomattavin piirre on puolestaan sen läntisen puolen luonnollinen laguuni.
Saarten trooppista ilmastoa säätelee suhteellisen jatkuva koillinen pasaatituuli, joka tuo miellyttävän viilentävän tuulen muuten korkealämpöiselle saarelle.
Saaret saavat kuitenkin vähän sadetta, johtuen alueen alhaisesta korkeudesta merenpinnasta.
Keskimäärin sadetta tulee vuositasolla 990 mm, mutta tämä määrä vaihtelee voimakkaasti kaudesta kauteen. Yleisesti ottaen sateisin kausi on syyskuun ja marraskuun välinen periodi.
Saaria luonnehtivatkin usein alhainen kosteustaso ja toistuvat pitkäaikaiset kuivuudet. Hurrikaaneja saarilla tavataan keskimäärin kerran vuodessa.
Lämpötilan puolesta keskilämpötila on vuoden yli 27°C, vaihdellen talven 23°C asteesta kesäkauden ja syksyn 30°C asteeseen. Viilein kausi saarilla on joulukuun ja helmikuun välinen periodi.
Saarten alhainen kosteustaso tekee paikasta yhden leudoimman ilmaston alueista maailmassa.
Saariston hiekkainen maaperä tukee vain pensaikkoisen kasvillisuuden kasvua.
Osat Antiguasta ovat tosin hedelmällistä maaperää – etenkin keskustasangon suhteen – johtuen maaperän sisältämästä vulkaanisesta tuhkasta.
Näillä alueilla kasvaa trooppista kasvillisuutta, myös maanviljelyskäytön suhteen.
Akaasian, mahongin, sekä punaisen ja valkoisen setripuun istutukset Antiguan saarella ovat johtaneet jopa 11% maaston metsäistymiseen, joka on auttanut osaltaan maaperän ja veden säästymiseen eroosiolta.
Valtio koostuu kaikkiaan seuraavista saarista:
- Antigua (suurin saari)
- Barbuda
- Bird Island
- Bishop Island
- Blake Island
- Cinnamon Island
- Codrington Island
- Crump Island
- Dulcina Island
- Exchange Island
- Five Islands
- Great Bird Island
- Green Island
- Guiana Island
- Hale Gate Island
- Hawes Island
- Henry Island
- Johnson Island
- Kid Island
- Laviscounts Island
- Lobster Island
- Long Island
- Maid Island
- Moor Island
- Nanny Island
- Pelican Island
- Prickly Pear Island
- Rabbit Island
- Rat Island
- Red Head Island
Suurimmat saarivaltion kaupungeista ovat puolestaan:
- Saint John’s (Saint Johnin kunta): 24 226 asukasta
- All Saints (Saint John): 2 526
- Liberta (Saint Paul): 1 668
- Bolands (Saint Mary): 1 657
- Potters Village (Saint John): 1 433
- Parham (Saint Peter): 969
- Carlisle (Saint George): 831
- Cedar Crove (Saint John): 789
- Swetes (Saint Paul): 727
- Codrington (Barbuda): 682
Talous
Saarten taloutta dominoi turismi, joka vastaa yli puolesta maan bruttokansantuotteesta (BKT). Antigua on tässä suhteessa kuuluisa sen monista luksuslomakeskuksistaan.
Myös investointipankkitoiminta ja finanssipalvelut ovat merkittävä osa saarten taloutta.
Suuret kansainväliset pankit, mukaanlukien Royal Bank of Canada (RBC) sekä Scotiabank, pitävät toimistoja Antiguan saarella.
Muiden taloudellisten palveluiden suhteen yksi isoimmista kv. firmoista saarilla on PriceWaterhouseCoopers.
Kaksoissaarten maanviljelystuotanto on keskittynyt lähinnä kotimaisen kysynnän kattamiseen.
Maanviljelysalaa rajoittavat saarilla etenkin kasteluveden sekä osaavan työvoiman puute, muun muassa turismin ja rakennusalan tarjotessa kilpailukykyisempiä palkkoja.
Valmistusteollisuus saarilla koostuu vientiin tähtäävistä erillisalueista, tärkeimpiin tuotteisiin kuuluessa vuodevaatteet, käsityötuotteet, sekä elektroniset komponentit.
Maan talous on voimakkaasti riippuvainen kansainvälisistä taloussykleistä, etenkin Yhdysvaltain talouskehityksestä, josta tulee noin 1/3 kaikista saarilla käyvistä turisteista.
Yksi kasvavista taloudenaloista on koulutustoiminta, sijoittaja Neil Simonin avatessa American University of Antigua College of Medicine yliopiston vuonna 2003.
Tämä yliopisto, joka työllistää useita paikallisia, tarjoaa koulutusta noin 1000 oppilaan kokoiselle ryhmälle vuosittain.
Monet näistä oppilaista tulevat saarten ulkopuolelta, kasvattaen taloudellisella aktiviteetillaan maan bruttokansantuotetta.
Väestötiedot
Antiguan saaren populaatiomäärä on 85 632, koostuen suurelta osiltaan länsi-afrikkalaisesta, brittiläisestä, ja madeiralaisesta alkuperästä olevasta väestöstä.
Etnisen jakauman suhteen väestöstä 91% on luokiteltu mustaihoiseksi tai mulatiksi, 4,4% sekarotuiseksi, 1,7% valkoihoiseksi, ja 2,9% muut rodut -kategoriaan (koostuen lähinnä itä-intialaisista ja aasialaisista).
Suurin osa saarten valkoihoisista ovat joko irlantilaisten tai brittiläisten siirtolaisten jälkeläisiä.
Loppuosa väestöstä muodostuu kristityistä levantiinin arabeista, pienestä ryhmästä aasialaisia, sekä sefardijuutalaisista.
Maan väestön suhteen on hyvä tietää saariston historiallisia taustoja, etenkin koloniaalisen ajan vaikutusta väestön ja kulttuurin kehitykseen.
Tähän historiaan, ennen myöhäisen 1900-luvun afro-antigualaisten ja -barbudalaisten yhteiskunnallisen roolin uudelleenmäärittelyn aikaa, kuuluivat rodulliset ja etniset jännitteet, juontaen systemaattisesta ei-valkoisten poissulkemisesta.
Pian sen jälkeen kun brittiläiset aloittivat siirtokuntia Antiguaan vuonna 1623, saarille syntyi kaikkiaan viisi erillistä ja täsmällisesti rankattua rodullista/etnistä ryhmää.
Tämän sosiaalisen järjestelmän huipulla olivat brittiläiset hallitsijat.
Heidän joukossaan oli erimielisyyksiä brittiläisten antigualaisten ja ei-kreolilaisten brittien välillä, joista jälkimmäiset pääsivat ajan myötä sosiaalisessa hierarkiassa niskan päälle.
Lyhyesti ilmaistuna kyseessä oli rodullinen/etninen hierarkia, jossa anglikaanista alkuperää olevat ihmiset ja kulttuuritavat saivat suurimman arvostuksen.
Välittömästi brittiläisten alapuolella olivat mulatit, afro-eurooppalainen sekarotuisten ryhmä.
Mulatit, joiden ihonväri oli vaaleampi useimpiin afrikkalaisiin verrattuna, kehittivät puolestaan monimutkaisen, ihonväriin perustuvan oman järjestelmänsä, luodakseen pohjan ja perusteet korkeammalle sosiaaliselle statukselleen.
Tämän sosiaalisen järjestelmän keskiosassa olivat madeiralaiset, joista 2500 oli muuttanut työläisinä Madeiralta (Portugalille kuuluva saaristo Pohjois-Atlantilla, lounaaseen Pyreneiden niemimaasta) vuosina 1847-1852, johtuen Madeiraa tuolloin vaivanneesta ankarasta nälänhädästä.
Useat heistä perustivat pieniä yrityksiä, yhdistäen voimansa mulattien luokkaan kuuluvien yhteiskunnan jäsenten kanssa.
Brittiläiset eivät ikinä aidosti pitäneet madeiralaisia valkoisina, ja siten eivät myöskään hyväksyneet heitä riveihinsä.
Madeiran antigualaisten ja barbudalaisten keskuudessa sisäisiä luokkaeroja syntyi puolestaan sen perusteella, kuinka pitkälle ryhmän jäsen oli omaksunut hallinnoivan luokan anglikaanisia käytäntöjä.
Alinta luokkaa yhden pykälän ylempänä olivat lähi-itäläiset asukkaat, joita alkoi muuttaa Antiguan ja Barbudan saarille 1900-luvun alun molemmilla puolin.
Alkujaan toimien kiertävinä kauppiaina, he alkoivat pian vakiinnuttaa asemaansa osana saarten kulttuurillista sekoitusta.
Vaikka lähi-itäläisia asukkaita tulikin useilta eri seuduilta, heihin viitattiin usein ‘syyrialais’-ryhmänä.
Sosiaalisen järjestelmän pohjalta löytyivät puolestaan afro-antigualaiset sekä afro-barbudalaiset.
Pakotettuna orjuuteen, afrikkalaisia alkoi saapua saariryhmälle suurin joukoin 1670-luvun aikana. Heistä tulikin nopeasti saarten väkimäärältään suurin rodullinen/etninen ryhmä.
Heidän rooliaan osana paikallista sosiaalista rakennetta merkkasi äärimmäinen rodullistaminen: he eivät enää olleet Yoruba, Igbo, tai Akan -heimolaisia, vaan ainoastaan mustaihoisia.
Tämä siirtomaan sosiaalinen rakenne alkoi vähitellen kadota 1900-luvun aikana, johtuen muun muassa koulutuksen laajentamisesta kaikille ja paremmista taloudellisista mahdollisuuksista.
Muutosten myötä myös mustaihoiset pystyivät nousemaan yhteiskunnan statuksessa ja saarten hallinnon virkaportaissa.
Tähän etniseen mosaiikkiin ovat viimeisten vuosikymmenten aikana tuoneet oman lisäksi espanjankieliset (etenkin afro-karibialaiset) siirtolaiset Dominikaanisesta tasavallasta, Guyanasta, sekä Dominican liittovaltiosta.
Nykyään suuri osa saarien väestöstä asuu ulkomailla, etenkin Isossa-Britanniassa, Yhdysvalloissa, sekä Kanadassa.
Muualta saarille muuttaneiden joukossa huomattava ryhmä ovat Yhdysvalloista maahantullut väestö, joita arvioidaan olevan noin 4500, edustaen yhtä suurinta amerikkalaista siirtolais-populaatiota englanninkielisen Itä-Karibianmeren alueella.
Uskonto
74% antigualaisista on kristittyjä, anglikaanisen uskonlahdon (noin 44% osuudella) ollessa suurin yksittäinen uskontokunta.
Muihin kristittyihin uskonlahkoihin saarella kuuluvat baptistit, presbyteerit, sekä katolilaiset.
Saarilla harjoitetuista ei-kristityistä uskonnoista tärkeimpiin lukeutuvat Rastafari-liike, Islam, Juutalaisuus, sekä Bahá’í-uskonto.
Kielet
Englanti on maan virallinen kieli, mutta useat paikallisista puhuvat myös antigualaista kreolikieltä.
Lisäksi barbudanilainen murre poikkeaa hieman Antiguan saarella puhutusta kielestä.
Vuosina ennen saarten itsenäisyyttä, standardi englanninkieltä käytettiin selkeänä preferenssinä antigualaiseen kreolikieleen, mutta itsenäisyyden myötä paikalliset alkoivat nähdä oman kreolikielensä arvokkaana osana kulttuuriaan.
Tästä huolimatta maan ylemmät ja keskiluokkaiset piirit hylkivät edelleen antigualaisen kreolikielen käyttöä.
Samoin maan koulutuslaitos pyrkii saada antigualaisen kreolikielen käytön loppumaan perus (brittiläisen) englanninkielen käytön tieltä.
Useat Antiguan murteen sanat tulevat yhdistelminä sekä brittiläisistä että afrikkalaisista kielistä.
Esimerkkeinä käytetään usein fraaseja kuten: “Me nah go” tarkoittaen perusenglanninkielellä “I am not going”. Toinen esimerkki on: “Ent it?” tarkoittaen “Ain’t it?” joka itsessään on murteellinen, tarkoittaen “Isn’t it?”.
Monet saarella käytetyistä sananlaskuista juontavat juurensa Afrikasta.
Muista vaikutteista keskeinen on espanjankieli, jota maan asukkaista puhuu noin 10 000 ihmistä.
Media
Maassa ilmestyy yksi päivittäinen sanomalehti, nimeltään The Daily Observer.
Vuoteen 2010 saakka (13 vuoden historialla) tarjolla oli myös The Antigua Sun, ennen lehden lopettamista saman vuoden huhtikuussa.
Useimpien amerikkalaisten televisiokanavien ohella saarilla näkyy myös paikallinen ABS TV 10 -kanava, ainoa teevee-kanavista, joka on keskittynyt vain paikallisiin ohjelmiin.
TV-kanavien ohella saarilta löytyy useita paikallisia ja seudullisia radio-asemia, kuten V2C-AM 620, ZDK-AM 1100, VYBZ-FM 92.9, ja ZDK-FM 97.1.
Koulutus
Antigua & Barbudan asujaimisto on tilastojen valossa yli 90%:sti luku-ja kirjoitustaitoista.
Maa otti käyttöön vuonna 1998 kansallisen ohjelman, jonka tarkoituksena on tulla keskeiseksi lääketieteellisten palvelujen tarjoajaksi Karibianmeren alueella.
Osana tätä tavoitetta, maa rakensi Karibianmeren kaikkein teknologisesti edistyneimmän sairaalan, Mt. St. John Medical Centren.
Lääketieteellistä opetusta järjestetään Antiguan saaren osalta kahdessa erillisessa korkeakoulutuksen laitoksessa.
Nimiltään nämä oppilaitokset ovat American University of Antigua (AUA), joka on ollut toiminnassa vuodesta 2004, sekä The University of Health Sciences Antigua (UHSA), avoinna oppilaille vuodesta 1982.
Antiguasta löytyy myös valtio-omisteinen college-tason korkeakoulutuslaitos, kuin myös Antigua and Barbuda Institute of Information Technology (ABIIT) sekä Antigua and Barbuda Hospitality Training Institute (ABHTI).
University of the West Indies, joka toimii laajemmaltikin Länsi-Intian alueella Karibianmerta, omaa yliopistotasoisen sivutoimipisteen Antiguan saarella.
Antiguassa on kaksi kansainvälistä ala-asteen/ylä-asteen koulua, mukaanlukien CCSET International, joka tarjoaa sekä Ontario Secondary School Diploma että Island Academy -tutkintoja.
Sen tarjontaan lukeutuu International Baccalaureate -ohjelma.
Saarilta löytyy myös useita yksityisiä kouluja, mutta nämä instituutiot seuraavat useimmiten samaa CXC (Caribbean Examinations Council) opintosuunnitelmaa kuin valtio-omisteiset koulutkin.
Molemmat kansainväliset koulut ovat suhteellisen kokemattomia kansainvälisten tutkintojen tarjoamisen suhteen.
CCSET International koulu on ollut olemassa jo pitempään, mutta se alkoi tarjoamaan International Degree -tutkintoa vasta vuodesta 2007.
CCSET:stä valmistuvat oppilaat ovat saaneet jo koulun perustamisesta asti OSSD (Ontario Secondary School Diploma) tutkinnon, joka myönnetään yhteistyössä Kanadan Ontariossa sijaitsevien koulujen kanssa.
Kulttuuri
Saarten kulttuuri on pääasiallisesti sekoitus länsi-afrikkalaisia ja brittiläisiä vaikutteita.
Maan kansallisurheilu on kriketti, jonka suhteen Antigua on tuottanut useita kuuluisia kriketinpelaajia, mukaanlukien Sir Vivian Richards, Anderson “Andy” Roberts, ja Richard “Richie” Richardson.
Muita suosittuja urheilulajeja ovat jalkapallo, venekilpailut, sekä surffaus.
Näiden suhteen saarten keskeisin purjehdustapahtuma, Antigua Sailing Week -regatta (www.sailingweek.com), houkuttelee kävijöitä ympäri maailmaa.
Amerikkalaisella pop-kulttuurilla ja muodilla on omalta osaltaan ollut voimakas merkitys maan kulttuuriin.
Suurin osa maan mediasta koostuu yhdysvaltalaisista TV-asemista.
Tämän ohella useat antigualaiset tekevät säännöllisiä ostosretkiä San Juaniin, Puerto Ricoon, Yhdysvaltoihin kuuluvaan itsehallintoalueeseen (joka löytyy 477 km päässä).
Perhe ja uskonto ovat keskeisiä tekijöitä antigualaisten päivittäisessä elämässä.
Useimmat käyvät sunnuntaisin jumalanpalveluksessa, vaikkakin saarilta löytyy Seitsemännen päivän adventisteja, jotka viettävät pyhäpäivää lauantaisin.
Elokuussa vietettävää kansallista karnivaalia vietetään Brittiläisen Länsi-Intian alueen orjuuden lopettamisen muistolle, tosin joillakin saarilla karnivaali voi juhlistaa paastoajan alkamista.
Muihin kulttuuritapahtumiin kuuluvat juhlakulkueet, show-ohjelmat, sekä kilpailut ja muut aktiviteetit ovat tärkeitä turistinähtävyyksiä sinällään.
Calypso ja soca-musiikki, jotka molemmat ovat alunperin kotoisin Trinidadin saarelta, ovat tärkeitä kulttuurillisia tekijöitä Antiguan ja Barbudan alueella.
Antiguan ja Barbudan keittiökulttuuri
Maan kansallisruoat ovat nimiltään fungie (lausutaan suomalaisittain “fuun-jii”) sekä pippuripata.
Fungie on ruokalaji, joka muistuttaa pitkälle italialaista Polentaa, ja valmistetaan pitkälti maissijauhosta.
Muita suosittuja paikallisia ruokalajeja ovat mm. ducana (bataatti-nyyttejä), maustettu riisi, suolakala, sekä barbulainen hummeri.
Tunnetuimpiin paikallisiin makeisiin kuuluvat sokerikakku, pehmeä kermakaramelli, vadelma & tamarindi hauduke, sekä pähkinöistä ja sulatetusta sokerista tehty karkki.
Paikallinen ruokakulttuuri on laajentunut ajan myötä sisältämään myös ulkomaisia ruokalajeja kuten Jamaikan (voimakkaasti maustetut) jerk-liharuoat, Trinidadin Roti-leipä, mutta lisäksi monia muita Karibianmeren alueen keittiöperinteiden ruokia.
Alunperin arabialaisesta Shawarma-ruokalajista on tullut suosittu, ja sitä myydään alueen arabikaupoissa kebabien ja gyro-sandwichien ohella.
Kiinalaisesta keittiökulttuurista on tullut kasvavassa määrin suosittu osa saarten ruokakulttuuria.
Kansainvälistyminen näkyy myös alueen supermarketeissa, joissa tarjolla on ruokia aina amerikkalaisesta italialaiseen keittiöperinteisiin saakka.
Suositut ruokalajit ja juomat
Suosittuihin saarten alueen aamiaislajeihin kuuluvat suolakala, munakoiso (josta käytetään käristettynä nimitystä “troba”), kananmunat, sekä lehtisalaatti.
Lounaalla saatat löytää tarjonnasta muun muassa riisiä, makaronia, tai pastaa, vihanneksia, pääruoan (kalaa, kanaa, sianlihaa, naudanlihaa jne.) sekä sivuruokana esimerkiksi makaronipiirakoita tai kastikkeessa valmistettuja perunoita / jauhobanaaneita.
Sunnuntaisin maan asukkaista useat vierailevat paikallisessa kirkossa jumalanpalveluksessa, valmistaen tapahtuman jälkeen kotonaan joukon pyhäruokia.
Sunnuntaiset illalliset syödään tyypillisesti aikaisemmin (noin klo 14), johtuen siitä, että useimmat saarten asukkaista eivät työskentele sunnuntaisin.
Illallisiin saattaa kuulua sianlihaa, paistettua kanaa, haudutettua lammasta, tai kalkkunaa, joita tarjoillaan riisin kera (valmistettuna erilaisilla tavoilla), makaronipiirakoilla, salaateilla, ja paikallisilla juomilla höystettynä.
Jälkiruokana saatat löytää esimerkiksi jäätelöannoksen ja kakkupalan, omenapiirakkaa (vaihtoehtoisesti mango- ja ananaspiirakkaa niiden satokausien aikaan) tai hyytelön.
Antigualainen voileipä on saaren keittiökulttuurin kulmakivi. Kyseessä on tyyliltään pehmeä, voinen leipä, johon ei tarvitse lisätä voita sen leipomisen jälkeen.
Useat paikalliset nauttivatkin aamiaiseksi (ja läpi päivän välipaloina) tuoretta antigualaista voileipää juuston kanssa.
Monista Antiguan saaren kodeista löytyy sisältä pieniä uuneja, joista naapuruston muut asukkaat voivat usein myös ostaa näitä tuoreita leipiä omaan keittiöönsä.
Antigualaisia voileipiä yhdistetään syönnin yhteydessä usein mm. juustoon, sardiineihin, ja kirkkaan punaiseen makkaraan, jota paikallisesti usein kutsutaan salamiksi, kuin myös muihin ruokiin.
Ruokailuun kuuluu tyypillisesti perusmuonaksi kutsuttuja ruokalajeja.
Nämä perusmuonat tarkoittavat useimmiten hiilihydraattirikkaita juurellisia tai tärkkelyskasveja, kuten perunoita, jamsseja, bataatteja, ja taaroja.
Karnevaalin aikaan saarilla on suosittua syödä erittäin voimakkaaksi maustettua ja sipulista keittoa, josta löytyy siansorkkia, kinnerlihaa, ja häntäosia.
Saat ostettua tätä herkkuruokaa karnevaaliteiden varrella olevilta ruokakojuilta.
Paikallisiin Antiguan saaren erikoisuuksiin lukeutuu lisäksi eräänlainen verimakkarana tunnettu jälkiruoka, joka on maustettu makkararuoka, valmistettuna riisistä, lihasta, ja verestä.
Kun matkaat Antiguan maaseututeitä pitkin, saatat nähdä paikallisten paistavan tuoreesti kerättyjä maisseja, yleensä kuoressaan, tilapäisillä grilleillä ja valmiina ostettaviksi sekä syötäviksi paikan päällä.
Antigua on ylpeä paikallisesti kasvatetuista ananaksistaan, jotka lukeutuvat maailman makeimman makuisten ananas-hedelmien joukkoon.
Luonteeltaan Antiguan ananas on erittäin pienikokoinen hedelmä, mutta usein erittäin mehukas ja makea. Voit nähdä näitä ananaksia kasvatettavan pienissä sadoissa läpi koko saaren alueen.
Paikallisiin juomiin kuuluvat etenkin mauby (ml. Pepsin valmistama Mauby Fizzz), tamarindin mehu, vadelmamehu, mangomehu, sitruunamehu, kookosmaito, hibiscusmehu, inkivääriolut, passiohedelmämehu, guavamehu, sekä oka-ja annoonamehu.
Alkoholijuomiin lukeutuvat oluet, viskit ja rommit, joista monet valmistetaan paikallisesti, mukaanlukien Wadadli olut (nimettynä Antiguan saaren alkuperäisen nimen mukaan) sekä Antigua Distillery Ltd.:n ‘English Harbour Rum’ -rommi.
Monet paikalliset juovat pullotettuja, ‘makea juoma’ nimellä kutsuttuja soodavesiä, joiden mauista suosituimpiin kuuluu punssi.
Suosittuihin saarilla juotuihin juomiin sisältyvät lisäksi Red Stripe olut, malta-virvoitusjuomat, Guinness stout olut, sekä Heineken olut.
Joulupyhinä – etenkin Antiguan saarella – juodaan erikoista alkoholista juhlajuomaa nimeltään Ponche Kuba Cream Liqueur.
Ponche Kuba Cream Liqueur on sankka, kermainen, erittäin makea ja korkean alkoholipitoisuuden sisältävä keltaisenruskean värinen juoma.
Urheilukulttuuri
Kuten monissa muissakin brittiläisen kansainyhteisön maissa, kriketti on saarien suosituin urheilulaji.
Maan kansallinen krikettijoukkue edusti saaria vuoden 1998 Commonwealth Games turnauksessa, mutta muutoin antigualaiset pelaajat ovat osa joko Leewardsaarien tai Länsi-Intian krikettijoukkuetta kansainvälisissä otteluissa.
Vuoden 2007 Cricket World Cup -turnaus pidettiin Länsi-Intian saariston alueella maaliskuun 11 – huhtikuun 28, 2007.
Antigua toimi isäntänä tämän turnauksen suhteen yhteensä kahdeksalle ottelulle, Sir Vivian Richards Stadium -areenalla, joka valmistui juuri turnauksen kynnyksellä, helmikuun 11, 2007, ja jonka lehtereille mahtuu maksimissaan 20 000 ihmistä.
Jalkapallo on myös suosittu urheilulaji saarilla.
Antiguan kansallinen jalkapallojoukkue on ollut mukana World Cup karsinnoissa ensin vuoden 1974 turnausta varten, sitten jokaisessa karsinnassa vuodesta 1986 eteenpäin.
Maasta löytyy yksi ammattilaisjoukkue, vuonna 2011 muodostettu Antigua Barracuda FC, joka pelaa USL Pro -liigassa, Yhdysvaltain alemman tason jalkapallon ammattilaisliigassa.
Suurin osa maan edustusjoukkueen pelaajista tuleekin Barracudan riveistä, loppujen tullessa edustamaan maataan Englannin alemman sarjatason joukkueista.
Suurin saavutus jalkapallon suhteen tapahtui vuonna 2012, kun maa pääsi jatkoon World Cup -esikarsintakierrokselta, Haitin joukkueesta saavutetun voiton jälkeen.
Yleisurheilu muodostaa yhden seuratuimmista urheilulajeista.
Lupausta osoittavia yleisurheilijoita valmennetaan määrätietoisesti jo nuoresta iästä saakka, ja maa onkin tuottanut joukon erittäin kyvykkäitä urheilijoita.
Esimerkkeinä näistä menestystarinoista ovat Sonia Williams ja Heather Samuel, jotka ovat edustaneet saaria mm. kesäolympialaisissa.
Poliittinen järjestelmä
Antiguan ja Barbudan poliittinen järjestelmä toimii yhtenäisenä, parlamentaarisena, edustuksellisena demokraattisena monarkiana, jossa valtion johtaja on monarkki, edustajanaan saarilla kenraalikuvernööri.
Elisabet II on nykyinen maan kuningatar, toimien tässä roolissa aina saarten Iso-Britanniasta itsenäistymisestä saakka, vuodesta 1981.
Tätä kirjoitettaessa hänen edustajanaan saarilla on kenraalikuvernööri Louise Lake-Tack, joka oli vuoden 2007 valintansa myötä ensimmäinen naispuolinen tässä roolissa.
Ministereiden hallintoneuvoston nimittää kenraalikuvernööri maan pääministerin neuvonannon pohjalta, ja pääministeri toimii myös toimivan hallituksen johtajana.
Toimeenpanovalta maassa on hallituksella, kun taas lakiasäätävää valtaa on myönnetty sekä hallitukselle että maan kahdelle parlamentin kamarille.
Kaksikamarinen parlamentti koostuu senaatista (17 jäsentä, jotka nimitetään toimeensa hallituksen jäsenten ja oppositiopuoleen toimesta, kenraalikuvernöörin hyväksynnän myötä) sekä edustajainhuoneesta (17 jäsentä, jotka valitaan yleisvaaleilla), jotka toimivat viiden vuoden mandaatilla.
Maan hallintoa on dominoinut vuodesta 1949 populistinen Antigua Labour Party (ALP), joka toimii nykyisin nimellä Antigua & Barbuda Labour Party, ABLP (heijastaen puolueen toimintaa myös Barbudassa).
Viimeisissä vaaleissa parlamenttipaikkoja ovat voittaneet toimivista puolueista Antigua & Barbuda Labour Party, United Progressive Party, sekä Barbuda People’s Movement.
Maan historiasta löytyy Karibianmeren pitkäaikaisimpia hallituksia,viimeisempänä pääministeri johtama hallitus Lester Bryant Bird vuosina 1994-2004.
Hän oli seurannut toimeen isäänsä Vere Cornwall Bird Sr., joka toimi pääministerinä maassa itsenäisyydestä alkaen, vuosina 1981 – 1994.
Vere Cornwall Birdiä, maan ensimmäistä pääministeriä, pidetäänkin keskeisenä tekijänä saarten menestyksekkäässä siirtymisessä uudelle itsenäisyyden ajan periodille.
Korkeinta oikeudellista toimintaa maassa ohjaa Eastern Caribbean Supreme Court (Saint Luciassa majaansa pitävä korkein oikeus; yksi tämän korkeimman oikeuden jäsenistä on saarten asukas ja toimii High Court of Justice -tuomioistuimen puheenjohtajana).
Lisäksi Antigua on jäsen Caribbean Court of Justice organisaatiossa, joka virallisesti korvasi aikaisemman British Judicial Committee of the Privy Council -järjestelmän korkeimpana tuomioiden valitusasteena vuonna 2001.
Maa on jaettu hallinnollisesti kuuteen kuntaan ja kahteen riippuvuusalueeseen.
Kunnat
Saint George
Saint John
Saint Mary
Saint Paul
Saint Peter
Saint Philip
Riippuvuusalueet
Barbuda
Redonda
Vaikka Barbudan ja Redondan saaria kutsutaan riippuvuusalueiksi, ne ovat tästä huolimatta keskeisiä osia valtiota, ollen vain eri tittelillä varustettuja hallinnollisia osastoja.
Ulkomaansuhteet
Antigua ja Barbuda on jäsen useissa kansainvälisissä yhteistyön organisaatioissa, mukaanlukien:
Yhdistyneet kansakunnat, Kansainyhteisö, Maailman kauppajärjestö (WTO), Karibian yhteisö ja yhteismarkkina-alue, Amerikan valtioiden järjestö, Bolivarian Alliance for the Americas, Organization of Eastern Caribbean States, sekä Eastern Caribbean’s Regional Security System.
Maa on jäsen myös Kansainvälisen rikostuomioistuimen toiminnassa, ja tässä suhteessa toimintaa sääntelee lisäksi Yhdysvaltain ja saarten välillä sovittu Bilateral Immunity Agreement of Protection for the US military -sopimus.
Saarien hallinnollisia rajoja valvovat Royal Antigua and Barbuda Defence Force puolustusvoimat, jolla on yhteensä noin 260 jäsentä, mukaanlukien jalkaväkijoukkoja, palvelu-ja tukijoukkoja, sekä rannikkovartioston.
Maasta löytyy puolustusvalmiuteen valmistautumisen suhteen myös Antigua and Barbuda Cadet Corps, joka koostuu noin 200:sta teini-ikäisestä (12 – 18 vuotiaasta).
Antigua ja Barbudan historia
Antiguan saarelle asettuivat ensimmäisenä asumaan arkaaisen iän metsästäjä-keräilijä amerintialaiset heimot, joita kutsuttiin nimellä Siboney (myös Ciboney).
Hiiliajoitusten perusteella varhaisimpien saarten asutusten on arvioitu olevan noin periodilta 3100 eKr.
Heitä seurasivat saarilla keraamisen ajan esikolumbialaiset Arawak-kieltä puhuneet Saladoid-heimot, jotka muuttivat alueelle alemmalta osalta Orinoco-jokea (yksi Etelä-Amerikan pisimmistä joista).
He toivat mukanaan maanviljelyksen, kasvattaen, muiden lajikkeiden ohella, kuuluisaa Antiguan mustaa ananasta (Moris cultivar – eli kuningatarananas – joka kuuluu Ananas comosus -yleiskategoriaan), maissia, bataattia (valkoista lajiketta, jolla on kiinteämpi hedelmäliha oranssiseen versioon nähden), guavaa, tupakkaa, sekä puuvillaa.
Alkuperäiset Länsi-Intian asukkaat valmistivat erinomaisia merenkulkuun soveltuvia aluksia, joita he käyttivät retkillään pitkin Atlantin valtamerta sekä Karibianmerellä.
Tästä johtuikin että Carib-ja Arawak-heimot pystyivät perustamaan siirtokuntia suureen osaan Etelä-Amerikasta ja Karibianmeren saarista.
Heidän jälkeläisensä asuvat edelleen seudulla, etenkin Brasiliassa, Venezuelassa, ja Kolumbiassa.
Useimmat Arawak-heimolaisista jättivän Antiguan saaren noin vuonna 1100 jKr., ja ne jotka jäivät alueelle joutuivat myöhemmin Carib-heimolaisten hyökkäyksen kohteeksi.
Vuoden 1907 Catholic Encyclopedia -tietosanakirjan mukaan Carib-heimolaisten ylivoimaiset aseistukset ja merenkulullinen tietotaito mahdollistivat heidän voittonsa useimmista Länsi-Intian Arawak-heimoista.
Lisäksi Catholic Encyclopedian tiedoissa mainitaan siitä, että eurooppalaiset maahanhyökkääjät eivät kyenneet ongelmitta erottamaan toisistaan näitä saarten alueilta löytyneitä erilaisia alkuperäisheimoja.
Tästä johtuen historiankirjoihin on jäänyt vain maininnat muutamasta pääheimosta, saarilta mahdollisesti asuneiden monipuolisten ja erilaisten heimojen kuvausten sijasta.
Eurooppalaiset ja afrikkalaiset kulkutaudit, vajaaravitsemus, sekä orjuus surmasivat lopulta suurimman osan näistä Karibianmeren alkuperäisistä asukkaista.
Yksittäisistä tuhon aiheuttajista päätekijäksi on arveltu isorokkoa.
Vajaaravitsemukseen toi lisäpainoa se, että orjuutetut amerintialaiset olivat tärkkelyspainotteisella, matalan proteiinipitoisuuden ruokavaliolla, heidän aikaisemman dieettinsä koostuessa huomattavasta määrästä proteiinia merellisistä lähteistä.
Antiguan saari, jota Arawak-heimot kutsuivat alunperin nimellä “Wa’ladli”, on nykyään paikallisessa slangissa tästä johdettuna “Wadadli”.
Carib-heimolaisten on puolestaan arveltu kutsuneen saarta nimellä “Wa’omoni”.
Kristoffer Kolumbus, purjehtiessaan saaren ohi vuonna 1493, saattoi antaa paikalle nimen “Santa Maria la Antigua”, espanjalaisessa Sevillan katedraalissa olevan ikonin mukaan.
Espanjalaiset eivät asuttaneet Antiguan saarta siitä syystä, että yhtäältä paikalta puuttuivat tuoreen veden lähteet, ja toisaalta siksi, että agressiiviset Carib-heimot asuttivat saarta.
Tämän sijaan Antigua asutettiin englantilaisten toimesta vuonna 1632.
Alue laajeni, kun Sir Christopher Codrington perusti siirtokunnan Barbudan saarelle vuonna 1684.
Orjuus, joka tuli saarille sokeriplantaasien toimintaa varten vuonna 1684, lopetettiin vuonna 1834.
Brittiläiset hallinnoivat saaria vuosina 1632 – 1981, alueen hallinnon ollessa lyhyen hetken – vuonna 1666 – myös ranskalaisilla joukoilla.
Saarista tuli itsenäinen Kansanyhteisön jäsen marraskuun 1, 1981, maan ensimmäisenä monarkkina toimiessa Elisabet II.
Itsenäistyneen maan ensimmäinen pääministeri oli puolestaan Vere Cornwall Bird Sr.