Ca’ Rezzonico on Grande Canale -pääkanaalin varrella oleva upea palatsi ja julkinen taidemuseo, joka on omistettu 1700-luvun venetsialaiselle taiteelle.
Upea museopalatsi, joka on yksi yhdestätoista Fondazione Musei Civici di Venezian hallinnoimasta museosta kaupungissa, on Venetsian suurimman barokkiarkkitehdin, Baldassare Longhenan, suunnittelema, aristokraattisen Bon -perheen asuinpaikaksi. Työt rakennuksen suhteen alkoivat vuonna 1649.
Longhenan kuolema vuonna 1682, lähes samanaikaisesti hänen aatelisen toimeksiantajansa kanssa, ja liitettyinä Bon-perheen taloudellisiin ongelmiin, pysäytti rakennustyöt, jättäen palatsin keskeneräiseksi.
Tällä välin Rezzonicon perhe — alunperin Lombardiasta — muutti Venetsiaan ja osti aatelisen tittelin vuoden 1687 kuluessa.
Giambattista Rezzonico, kauppias ja pankkiiri, osti palatsin suvulleen v. 1751, asettaen Giorgio Massarin, yhden tuon ajan arvostetuimmista taiteilijoista, päättämään rakennustyöt, jotka etenivätkin nopeasti, valmistuen vuonna 1756.
Vaikka Canal Grande kanaalin puoleinen mahtava julkisivu ja rakennuksen toinen kerros toteutettiin Longhenan alkuperäisten suunnitelmien mukaisina, Massari toi omia, uskaliaita uudistuksiaan rakennukseen, etenkin palatsin takaosaan (kanaalilta katsoen).
Esimerkkeinä näistä uudistuksista olivat mm. ylellinen maapuolen sisäänkäynti, seremoniaalinen portaikko, ja epätavallisen suuremmoinen tanssisali, jonka mahdollista Massarin tekemä toisen kerroksen eliminointi tästä osasta palatsia.
Kun rakennus valmistui, Rezzonico kutsui suurimman osan tärkeistä venetsialaisista taitelijoista koristelemaan palatsia.
Näihin taiteilijoihin lukeutuivat:
Giambattista Crosato: maalasi tanssisalin freskotyöt yhdessä trompe l’oeil maalaaja Pietro Viscontin kanssa
Giambattista Tiepolo: maalasi kaksi kattoteosta juhlistamaan Ludovico Rezzonicon ja Faustina Savorgnan avioliittoa
Myös Jacopo Guarana sekä Gaspare Diziani osallistuivat palatsin koristeluihin, ja nämä työt toivat rakennuksen viimeisteltyyn kuntoon vuoden 1758 aikana, samanaikaisesti kun Giambattista Rezzonicon nuorempi veli, Carlo, Paduan piispa, valittiin paaviksi nimen Clement XIII alla.
Carlon paaviksi valinta merkkasi Rezzonicon perheen vaurauden ja voiman huippua, ja tapahtumaa juhlistettiin San Barnabassa sijaitsevassa palatsissa maailmanluokan tyyliin. Mutta jo vuonna 1810 suku joutui myymään Canal Granden varrella olevan palatsinsa, jota seurasi pitkä, ongelmallinen sarja rakennuksen myyntejä ja kunnon rapistumista.
Kalusteistaan riisuttuna, jotka olivat jaettu suvun perillisten kesken ja myytyjä, palatsi vaihtoi useaan otteeseen omistajaa 1800-luvun aikana. Periodin omistajiin lukeutui englantilainen taiteilija Robert Barrett (“Pen”) Browning, jonka isä, kirjailija Robert Browning, käytti palatsia residenssinään, kuollen myös täällä.
Rakennus päätyi viimein kreivi Lionello Hirschell de Minerbin, Italian parlamentin jäsenen, omistukseen, joka myi palatsin Venetsian kaupunginhallitukselle vuonna 1935.
Dorsoduro 3136
30123 Venezia
carezzonico.visitmuve.it/en/
www.facebook.com/CaRezzonico/
Ca’ Rezzonico 1700-luvun venetsialaisen taiteen museona
Museoksi muuttamisen suunnitelleet arkkitehdit, Nino Barbantini ja Giulio Lorenzetti, pyrkivät olemaan lojaaleja Ca’ Rezzonicon alkuperäisen luonteelle, järjestäen tiloihin tulleet työt, aivan kuin ne olisivat olleet osana palatsin alkuperäistä kalustusta.
Saavuttaakseen tämän tavoitteen, lukuisia muita 1700-luvulta peräisin olleita töitä tuotiin muista julkisista venetsialaisista museoista palatsin kokoelmiin, mukaanlukien maalauksia, kalusteita, sekä freskoja. Osa töistä myös ostettiin uusina hankintoina kokoelmaan tätä tarkoitusta varten.
Lopputuloksena syntynyt museo on luonteeltaan ainutlaatuinen, kiitos lukuisten taideteosten laadun, palatsin upean arkkitehtuurin, sekä rakennusta ympäröivän miljöön, jotka ovat tehneet Ca’ Rezzonicosta todellisen temppelin Venetsian 1700-luvulle ja periodin taiteelle.
Kun tulet museoon, kahvilan yhteydessä oleva portaikko johtaa Browning Mezzanine kerrokseen, josta löydät museon Mestrovich Collection kokoelman, kohokohtinaan töitä mestareilta kuten Jacopo Tintoretto ja Bonifacio de’ Pitati.
Museon oma kokoelma alkaa Giorgio Massarin suunnittelemasta seremoniaalisesta portaikosta, Canal Granden puoleiselta osalta palatsia. Ensimmäisessä kerroksessa näytillä on 11 näyttelyhuoneen verran maalauksia, veistosteoksia, seinäfreskoja, ja kokoelmia 1700-luvun kalusteita.
Toinen kerros avautuu pitkällä, venetsialaisille palatseille tyypillisellä keskushallilla, jonka ohesta löytyy kaksi Canaletton varhaista teosta. Muihin merkittäviin osiin tässä sektiossa museota lukeutuvat huoneet Pietro Longhin ja Giandomenico Tieopolon freskoilla, jotka alunperin sijaitsivat osana Villa Zianigon seiniä.
Kolmas kerros museota puolestaa sisältää mm. vanhan apteekin kolme huonetta sekä Egidio Martinin museolle lahjoittaman kokoelman.