Harry’s Bar on kuuluisa baari ja ravintola Venetsiassa, osoitteessa Calle Vallaresso, 1323 (länteen Piazza San Marco aukiolta).
Baariravintola, joka avattiin vuonna 1931 Giuseppe Ciprianin toimesta, nimettiin Harry Pickeringin mukaan. Pickering oli rikas, nuori bostonilainen, joka oli vieraillut Venetsian Hotel Europa hotellissa, jossa Giuseppe Cipriani oli toiminut baarimestarina.
Kun Pickering yhtäkkiä lopetti hotellin baarissa käymisen, Cipriani kysyi tältä miksi. Pickering selitti Ciprianille että hän oli vararikossa ja että hänen perheensä oli saanut tietää tämän juomatavoista ja lopettanut rahan lähettämisen. Tämän kuultuaan Cipriani lainasi Harrylle 10,000 liiraa (noin $5000 Yhdysvaltain dollaria).
Kaksi vuotta myöhemmin Pickering palasi hotellin baariin, tilasi drinkin, ja antoi Ciprianille 50 000 liiraa maksuna takaisin. “Herra Cipriani, kiitos,” Pickering sanoi firman historiikin mukaan. “Tässä ovat rahat. Ja osoittaakseni kiitollisuuteni, tässä on 40 000 lisää, riittävästi baarin aukaisemiseen. Kutsukaamme paikkaa Harry’s Bar nimellä.”
Baarista tuli nopeasti suosittu aikakautensa eurooppalaisten julkisuuden henkilöiden keskuudessa, joka teki siitä yhden maailman kuuluisimmista paikoista.
Carlotta Cerquettin tekemän “Harry’s Bar” (2016) dokumentin traileri.
Vuosien varrella baaria ovat kantapaikkanaan käyttäneet muun muassa kirjailija Ernest Hemingway, kapellimestari Arturo Toscanini, keksijä Guglielmo Marconi, näyttelijä Charlie Chaplin, ohjaaja Alfred Hitchcock, kirjailija Truman Capote, ohjaaja Orson Welles, paroni Philippe de Rothschild, prinsessa Aspasia Manos, laivanvarustaja Aristotle Onassis, seurapiirihenkilö Barbara Hutton, taiteenkerääjä Peggy Guggenheim, ja ohjaaja Woody Allen.
Mainetta paikalle kuuluisuuksien kantapaikkana toimimisen ohella toivat myös baarin luoma italialainen ruokalaji, “Carpaccio”, sekä oman reseptin cocktailit “Bellini” ja “Montgomery”. Ensimmäinen Montgomery cocktailin (joka nimettiin brittiläisen sotamarsalkka Bernard Montgomeryn mukaan) tilanneista asiakkaista oli Ernest Hemingway.
Alkuun vain baarina toiminut paikka laajeni 1960-luvulla baarin yläkerrasta vapautuneisiin tiloihin, joihin tehtiin ruokailutilat ravintolaa varten.
Ravintolana paikka, joka sai Michelin tähden vuonna 1966 ja kaksi v. 1969 ja jonka hintataso on Venetsian korkeimpia, tarjoaa klassisia italialaisia ruokalajeja.
Calle Vallaresso, 1323
30124 Venezia
www.cipriani.com/restaurant/?loc=venice-harrys-bar
Perustajan poika Arrigo (“Harry” nimen italialainen kirjoitustapa) otti baari-ravintolan toiminnan vastuulleen vuodesta 1957. Hänen johdollaan ravintola on laajentunut “Cipriani” brändin alla, mukaanlukien ravintolat Harry Cipriani, Cipriani 42nd Street, DownTown, Rainbow Rooms, kaikki New Yorkissa, Yhdysvalloissa. Firma omistaa lisäksi Harry’s Dolcin Venetsiassa.
Ernest Heminway ja Harry’s Bar
Kirjailija Ernest Hemingway oli ollut sotilaana Italiassa ensimmäisen maailmansodan aikaan ja journalistina Veneton maakunnassa toisen maailmansodan kuluessa.
Hän vieraili ensimmäistä kertaa baarissa vuonna 1949, ja vietti paljon ajastaan Ciprianien vierastalolla Torcellon saarella Venetsiaa. Vierastalo antoi Hemingwaylle tämän toivoman tilaisuuden rauhaisaan elämään kirjoittamisen ja sorsajahdin parissa.
Romaanissaan “Across the river and into the trees” hän nimeää Harry’s Bar baarin nimeltä.
Harry’s Bar baarin luoma Carpaccio ruokalaji
Vuonna 1950 baariin tullut vieras, kreivitär Amalia Nani Mocenigo, kertoi tämän lääkärin kieltäneen häneltä keitetyn tai paahdetun lihan syömisen.
Giuseppe Cipriani valmisti tähän haasteeseen vastineena ruoan mahdollisimman ohuista viipaleista raakaa lihaa (filet mignon), kastikkeella, johon kuului mm. majoneesia ja sinappia.
Harry’s Barin Carpaccio annos, ohessa Bellini cocktail.
Ruokalaji sai nimen “Carpaccio” italialaisen renesanssimaalari Vittore Carpaccion mukaan, joka oli tunnettu valkoisen ja punaisen värien käytöstä taideteoksissaan. Hänen taideteoksiaan tuli näytteillä suuren kokoelman toimesta Venetsiaan vielä saman vuoden aikana.
Carpacciosta tuli nopeasti baarin kaikkein suosituin ruokalaji, ja nimeä käytetään nykyisin myös muista ruokalajeista, joihin kuuluu raakaa lihaa tai raakaa kalaa ohuina viipaleina.
Harry’s Bar baarin kehittämä Bellini cocktail
Cocktailjuoma Bellini luotiin baarissa 1930-luvulla, ja valmistetaan alkuperäisen reseptin mukaisesti valkoisista persikoista ja proseccosta (italialainen kuohuviini).
Aikoinaan Bellineitä valmistettiin vain satokausina, kesäkuusta syyskuuhun. Myöhemmin juomaan alettiin käyttää jäädytettyä persikkasosetta tuoreiden persikoiden sijasta.
Giuseppe Cipriani ihmetteli venetsialaisen renesanssimaalari Giovanni Bellinin maalauksissaan käyttämää silmiinpistävää vaaleanpunaisen värin käyttöä, ja kertoi tuumailustaan perheelleen.
Tästä kehittyi idea nimetä baarin kehittämä, väriltään teemaan sopiva cocktailjuoma maalarin mukaisesti vuonna 1948, kun tämän toitä oli näytillä Venetsiassa.
Giovanni Bellini (1430–1516) oli itse asiassa Gentile Bellinin veli, joka puolestaan toimi opettajana Vittore Carpacciolle.