Galatan torni (turkinkielellä Galata Kulesi) – joka on tunnettu myös Christea Turris (Kristuksen torni latinankielellä) nimellä sen rakentaneiden genovalaisten toimesta – on keskiaikainen kivitorni Galata/Karaköy korttelissa Istanbulia.
Torni, joka löytyy hieman pohjoiseen Kultaisen sarven yhtymäkohdasta Bosporinsalmen kanssa, kuuluu kaupungin vaikuttavimpiin maamerkkeihin.
Nähtävyytenä torni on korkea, kartiohuippuinen sylinteri, joka dominoi taivaanrantaa ja tarjoaa panoramiset näkymät sen näköalatasanteelta Istanbulin historialliselle niemimaalle ja lähialueille.
Yhdeksänkerroksinen torni on kaikkiaan 66,9 metriä korkea (62,59 m ilman sen huipulta löytyviä koristelua ja 51,65 m sen näköalatasanteelle), joka teki paikasta kaupungin korkeimman rakenteen aikana jolloin se valmistui (1348 jKr.).
Tornin pohjakerros on kukkulan päällä, 35 metrin korkeudella merenpinnasta.
Mitoiltaan torni on pohjan ulkohalkaisijaltaan 16,45 metriä, 8,95 metriä sisätilojen halkaisijaltaan, ja sen muurit ovat 3,75 m paksuja.
Galatan tornin ylemmistä kerroksista löytyy ravintola ja kahvila, joista on Istanbulin upeimpiin kuuluvat näkymät kaupunkiin sekä Bosporinsalmelle.
Yläkerroksista löytyy lisäksi yökerho, jossa viihdykkeinä on turkkilaisia show-näytöksiä.
Paikka tarjoaa kaksi hissiä, joilla pääset nopeasti alatasolta ylätasoille, ravintoloihin ja näköalatasanteelle.
Galatan tornin historia
Tornin rakensivat – nimellä Christea Turris (Kristuksen torni) – vuoden 1348 aikana Konstantinopolin genovalainen siirtokunta sen laajentumisen aikana.
Valmistuessaan Galatan torni oli Istanbulin korkein rakennelma 66,9 metrin korkeudellaan.
Paikka rakennettiin korvaamaan aikaisempi vanha Galatan torni, alkuperäinen bysanttilainen torni nimeltään Megalos Pyrgos (suomenkielellä “Suuri torni”), joka kontrolloi Kultaisen sarven sisäänpääsyn massiivista meriketjusta tehtyä rakennelmaa.
Megalos Pyrgos torni oli kuitenkin rakennettuna eri kohteeseen, ja se tuhoutui suuremmilta osiltaan vuonna 1203, neljännen ristiretken aikana (1202-1204).
Uuden Galatan tornin kartiomaista yläsektiota muutettiin hieman useissa jälleenrakennuksissa Ottomaanien valtakunnan periodilla, jolloin paikkaa käytettiin kaupungin tulipalojen havaintotornina.
Ottomaanien historioitsijan ja matkailijan Evliya Çelebin mukaan, noin vuonna 1630-1632, Hezarfen Ahmet Çelebi lensi varhaisena mannertenvälisenä ilmailijana aina Galatan tornista kuuden km päässä oleville Üsküdarin rinteille, Anatolian puolella, käyttäen keinotekoisia siipiä ilmassa liukumiseen.
Evliyâ Çelebi kertomuksiin kuuluu myös tarina Hezarfenin veljestä, Lagari Hasan Çelebista, joka suoritti ensimmäisen rakettilennon ruudilla täytetyllä kartiohäkillä, vuonna 1633.
Tulipalojen tarkkailupaikkana Galatan tornia käytettiin etenkin Ottomaanien valtakunnan periodilla vuodesta 1717 eteenpäin.
Vuonna 1794, sulttaani Selim III:nen hallintakaudella, lyijystä ja puusta tehty tornin katto sekä ylös johtavat portaat tuhoutuivat pahoin tulipalossa.
Toinen tulipalo tuhosi rakennusta vuonna 1831, jonka jälkeen torni restauroitiin täydellisesti. Seuraava katastrofi kohtasi tornia vuonna 1875, kun ukkosmyrskyn aikana sen kartiomainen kattorakenne tuhoutui.
Galatan torni olikin ilman sen nykyisin ikonista kattoaan lopun Ottomaanien valtakunnan periodista.
Monta vuotta myöhemmin, periodilla 1965-1967, nykyisen Turkin tasavallan aikana, tornin alkuperäinen huippuosa jällenrakennettiin.
1960-luvulla tehtiin myös muita peruskorjauksia ja jälleenrakennuksia.
Esimerkiksi tornin puiset kantavat rakenteet korvattiin kestävämmillä betonisilla raameilla, ja paikka tehtiin samalla kaupalliseksi nähtävyydeksi, avautuen suurelle yleisölle vierailukohteeksi.
Näkymät tornin huipulta olivat saavuttaneet maailmanmainetta jo ennen sen avautumista vierailijoille.
Tästä esimerkkinä on ensimmäinen ranskalainen panoramamaalaaja Pierre Prévost, joka piirsi v. 1818 hänen “Panorama de Constantinople” teoksensa Galatan tornin huipulta, ja tämä työ oli suuren suosion saattelemana esillä Pariisissa vuonna 1825.