Istanbulin Yeni Valide Camii (Uusi kuningataräidin moskeija), jota kutsutaan yleisesti nimellä Uusi moskeija (Yeni Cami), hallitsee näkymiä Eminönün lauttalaitureiden alueella Galata-sillan eteläistä päätyä.
Nimestään huolimatta moskeija ei ole uusi rakennelma, sillä sitä rakennettiin vuosina 1597-1663, ja paikan yleisnimitys onkin vain lyhennelmä virallisesta nimen versiosta.
Moskeijan rakennustyöt aloitettiin Valide Sultan Safiyen, sulttaani Mehmet III:nen (1595-1603) toimeksiannosta.
Rakennustyöt kuitenkin pysähtyivät kun sulttaani kuoli, ja hänen äitinsä menetti voimakkaan asemansa kuningataräitinä (Valide Sultan).
Tämä keskeneräinen rakennus hylättiin yli puolen vuosisadan ajaksi, ja sen ränsistyneissä rakenteissa tapahtui jopa tulipalo vuonna 1660.
Tuona samana vuonna sulttaani Mehmet IV:n äiti, kuningataräiti Turhan Hatice, päätti saattaa moskeijan rakennustyöt päätökseen (kuusi sulttaania rakennustöiden alkuperäisen aloittamisen jälkeen).
Moskeija valmistui vain kolme vuotta myöhemmin (vuonna 1663), alkuperäisten, maineikkaan arkkitehti Koca Mimar Sinan Ağan oppilaan tekemien piirrustusten mukaisina.
Paikka on siten tavallaan “uusi moskeija”, sillä se valmistui muiden Istanbulin suurten keisarillisten moskeijoiden jälkeen: Fatih Camii (Valloittajan moskeija, 1470), Selimiye Camii (1522), Süleymaniye Camii (Sulttaani Suleiman Suuren moskeija, 1557), ja Sultan Ahmet Camii (Sininen moskeija, 1616).
Vaikka monet arkkitehtuurin historioitsijat pitävät paikkaa vähäisempänä Ottomaani-arkkitehtuurin klassisen periodin suuriin moskeijoihin verrattuna, Yeni Cami on silti käymisen arvoinen kaunis rakennus, ja kärsii huomattavasti vähemmän turistitungoksista.
Kuten muutkin Istanbulin keisarilliset moskeijat, Yeni Cami oli külliye-keskus, joka tarkoittaa sen olleen ydin kompleksille muita rakennuksia, kuten sairaalalle, turkkilaiselle kylpylälle, koululle, kirjastolle, astronomin toimistolle, julkisille suihkulähteille, ja markkinapaikalle – egyptiläiselle (mauste-)basaarille.
Suurin osa näistä oheisrakennuksista on purettu ajan myötä, mutta basaari on edelleen jäljellä, samoin kuin moskeijan perustajan – Turhan Hatice Hanımin – hautamuistomerkki (türbe).
Tämä hautamuistomerkki sisältää hänen poikansa, sulttaani Mehmet IV:nen jäänteet, kuin myös myöhempien sulttaanien Mustafa II, Ahmet III, Mahmut I, Osman III, ja Murat V jäänteet.
Moskeijan alue kuului James Bond elokuva Skyfallin kuvauspaikkoihin huhti-toukokuussa 2012, yhdessä egyptiläisen maustebasaarin tilojen kanssa.
Istanbulin Uusi moskeija
Rüstem Paşa Mh.
34116 Fatih/İstanbul
Rakennus, joka sijaitsee Kultaisen sarven alueella, Galata-sillan eteläisessä päädyssä, on yksi Istanbulin tärkeimmistä arkkitehtuurillisista maamerkeistä.
Arkkitehtuuri
Moskeijan ulkopuoli sisältää yhteensä 66 kupolia ja puolikupolia, pyramidimaisessa sommitelmassa, kuin myös kaksi minareettia.
Uuden moskeijan pääkupoli on kaikkiaan 36 metriä korkea, ja sitä tukee neljä sivulla olevaa puolikupolia rakenteineen.
Kupolisuunnitelma moskeijassa perustuu aikaisempaan, Şehzade-moskeijan tiloissa toteutettuun kokonaisuuteen (jonka suunnitteli Mimar Sinan), sekä arkkitehti Sedefkar Mehmed Aghan piirrustuksiin Sulttaani Ahmedin moskeijan suhteen.
Kuten asianlaita on muissakin Istanbulin keisarillisissa moskeijoissa, sitä edeltää monumentaalinen sisäpiha (avlu) läntisellä puolella.
Uuden moskeijan sisäpiha on 39 metrin levyinen sivustoiltaan, ja sitä reunustaa sisäpuolelta 24 pientä kupolia sisältävä pylväshalli.
Sisäpihan keskustassa on elegantti şadırvan (puhdistautumislähde), mutta se on rakenteena vain koristeellinen.
Varsinaiset rituaaliset puhdistautumiset suoritetaankin moskeijan eteläiseltä seinältä löytyvillä vesihanoilla.
Moskeijan verannan alainen julkisivu on koristeltu İznik-tiilein.
Rodoksen saarelta tuodut kivilohkareet olivat osa moskeijan rakennustyössä aikanaan käytettyä materiaalia.
Sisätilat
Moskeijan sisätilat ovat muodoltaan neliön muotoiset, ja mitoiltaan 41 metriä kultakin puoleltaan.
Rakennuksen keskusaluetta määrittelevät neljä suurikokoista pilaria, jotka toimivat kupolin päätukina.
Keskustan sivuilla ja takana löytyy puolestaan ohuista marmoripylväistä muodostettuja pylväikköjä, joita yhdistävät toisiinsa erityyliset kaaret.
Kupoli on läpimitaltaan 17,5 metriä, ja sen korkeus on 36 metriä.
Kuten monet muutkin Ottomaanien keisarilliset moskeijat, niillä neljällä kulmalla, joilla kupoli kohtaa sitä tukevat pilarit, löytyy kaunokirjoitusta sisältävät laatat, joihin on ikuistettu neljän ensimmäisen kalifin nimet: Abu Bakr, Umar, Uthman, ja Ali.
Sisätiloja on laajennettu puolikupolein rakennuksen itä-länsi akselin suuntaisesti, kunkin laivan (ja jopa gallerioiden) kulmissa ollessa pienempiä kupoleita.
Moskeijan gallerian koilliskulmassa on kullattu sermi, jonka takaa keisarillisen hovin jäsenet pystyivät seuraamaan jumalanpalveluksia.
Tämä kuninkaallinen aitio on yhdistetty pitkällä korotetulla väylällä moskeijakompleksin koilliskulmassa olevaan kuninkaalliseen paviljonkiin.
Moskeijan sisätilat on sisustettu sinisin, vihrein, ja valkoisin İznik-tiilin, jotka ovat jotakuinkin huonompaa laatua aikaisemmin valmistuneissa keisarillisissa moskeijoissa käytettyihin tiiliin verrattuna.
Mihrab on koristeltu kullatuin stalaktiitein ja minbariin puolestaan kuuluu kartiomainen kuomu, jota tukevat ohuet marmoripylväät.
Moskeijakompleksi
Kuten Istanbulin muutkin Ottomaanien keisarilliset moskeijat, myös Uusi moskeija suunniteltiin toimimaan külliye:na, eli kompleksina sekä uskonnollisia että kulttuurillisia rakennuksia.
Alunperin tämä rakennuskompleksi kokonaisuus sisälsi itse moskeijan, sairaalan, ensisijaisen koulun, julkiset kylpylät, türbe-hautamausoleumin, kaksi julkista suihkulähdettä, sekä markkinapaikan.
Tähän kokonaisuuteen lisättiin kirjasto sulttaani Ahmed III:nen hallinta-aikana.
Näistä oheisrakennuksista nykypäiviin saakka on säilynyt suurikokoinen, L-muotoinen maustebasaari markkinapaikka (joka tunnetaan myös nimellä Egyptiläinen basaari), yksi Istanbulin suosituimmista turistinähtävyyksistä.
Myös edelleen olemassaoleva hautamausoleumi (türbe) sisältää Valide Sultan Turhan Haticen, hänen poikansa Mehmed IV:n, kuin myös viiden myöhemmän sulttaanin (Mustafa II, Ahmed II, Mahmud I, Osman III ja Murad V) sekä useiden muiden hovin jäsenten haudat.
Uuden moskeijan historia
Moskeijan rakennustyöt alkoivat vuonna 1597, Sultana Safiyen, joka oli sulttaani Murad III:n vaimo ja myöhemmin Valide Sultan (kuningataräiti) Mehmed III:lle, toimeksiannosta.
Hän antoi käskyn rakennustöistä Valide Sultan asemaltaan, kaksi vuotta Mehmed III:n valtakauden alkamisen jälkeen (1595), josta juontaa alkuperäinen muodollinen nimi “Valide Sultan moskeija”.
Paikan alkuperäisenä arkkitehtinä toimi Davut Ağa, joka oli saanut koulutuksensa ammattiinsa maineikkaan Mimar Sinanin oppipoikana.
Davut Ağa kuitenkin kuoli vuonna 1599, ja hänet korvasi rakennuksen pääarkkitehtina Dalgıç Ahmed Çavuş.
Rakennustyöt veivät yhteensä yli puoli vuosisataa, ja ne valmistuivat vasta toisen Valide Sultanin – Sultana Turhan Haticen, sulttaani Mehmed IV:n äidin – aikana.
Projektia hidastivat yhtäältä poliittiset erimielisyydet, moskeijan sijainti, kuin myös suurten rakennuskustannusten tuomat ongelmat.
Moskeijan sijainti, Eminönün kaupunginosa, oli tuolloin Istanbulin tärkein kaupallinen keskus, jota asutti etenkin alueen juutalainen populaatio.
Sijoittamalla moskeijansa tälle alueelle, Sultana Safiye toivoi laajentavansa islamilaisuuden vaikutusvaltaa kaupungin sisällä.
Hän hyödynsi osaltaan juutalaisten kasvaneen vaikutusvallan tuomaa tyytymättömyyttä paikallisten ja ulkomaisten kauppiaiden keskuudessa, joka antoi oikeutuksen heidän omistamiensa kiinteistöjen ja muun omaisuuden takavarikointiin rakennustöiden toteuttamiseksi.
Tästä huolimatta rakennustöiden valtavat rahalliset kustannukset toivat mukanaan suurta kritiikkiä. Erityisesti sulttaanin jatitsaarit paheksuivat Valide Sultanin kasvavaa poliittista valtaa, uskoen moskeijan olevan vain tarpeeton menoerä.
Kun Mehmed III kuoli vuonna 1603, Sultana Safiye joutuikin luopumaan projektinsa toteutuksesta kadonneen valta-asemansa myötä.
Uusi sulttaani, Ahmed I, ei osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa projektin loppuunsaattamisen suhteen sen jälkeen kun Sultana Safiye siirrettiin haaremin asuintiloihinsa, joka johti rakennustöiden loppumiseen.
Vuoden 1603 jälkeen tämä osittain valmistunut rakenne ajautui vähitellen rappiotilaan, ja sen rakenteet kärsivät vahinkoja myös Istanbulin suuren tulipalon aikana, vuonna 1660.
Istanbulin suuri tulipalo, joka sai alkunsa heinäkuun 24, 1660, kesti hieman yli kaksi vuorokautta (tarkalleen ottaen 49 tuntia Adbi Pashan kirjoittaman kronikan mukaan), tuhoten useita kaupungin asuinalueita.
Myöhemmin samana vuonna keisarillinen arkkitehti Mustafa Ağa ehdotti Sultana Turhan Haticelle, sulttaani Mehmed IV:n äidille, että tämän tulisi saattaa moskeijan rakennustyöt päätökseen jumalankunnioitusta ja hurskautta osoittavana tekona.
Sultana Turhan Hatice määräsi samalla myös läheisen maustebasaarin rakennustöistä, joka tuli osaksi Uuden moskeijan külliye-rakennusten kompleksia.
Siten, vuoden 1660 viimeisten kuukausien aikana moskeijan rakennustyöt pääsivät jälleen käyntiin, yhtäaikaisesti kyljessä olevan basaarin kanssa.
Moskeija valmistui viimein vuonna 1663, ja se vihittiin käyttöön vuoden 1665 aikana.
Käyttöönoton myötä sen viralliseksi nimeksi tuli “Uusi Valide Sultan moskeija” (Yeni Valide Sultan Camii).
Ajan myötä tämä nimi kuitenkin lyheni kansan keskuudessa pelkästään muotoon “Uusi moskeija” (Yeni Cami).