Suomalaisten suosima Italian matkailukohde Toscana on 23 000 neliökilometrin kokoinen seutu Italian keskiosassa, jossa asuu noin 3,8 miljoonaa asukasta.
Seutu, jonka pääkaupunki on Firenze, tunnetaan parhaiten upeista maisemistaan, perinteistään, historiastaan, taiteellisesta perinnöstään, ja vaikutuksestaan läntisen maailman kulttuuriin.
Toscanaa pidetään renessanssin aikakauden synnyinpaikkana, se on ollut kotina lukuisille vaikutusvaltaisille taiteen ja tieteen persoonille, ja sisältää joukon tunnettuja museoita, kuten Uffizi-gallerian sekä Pittin palatsin.
Seutu tuottaa viinejä, mukaanlukien laadut Chianti, Vino Nobile di Montepulciano, Morellino di Scansano, ja Brunello di Montalcino.
Voimakkaan kieliperintönsä ja kulttuuri-identiteettinsä johdosta Toscana mielletään “usein maana maan sisällä”.
Alueella on yhteensä 7 maailman ihmiskunnan perintökohdetta:
- Firenzen historiallinen keskusta,
- Sienan historiallinen keskusta,
- Pisan katedraalin aukio,
- San Gimignanon historiallinen keskusta,
- Pienzan historiallinen keskusta,
- Val d’Orcia, ja
- Medicin huvilat ja puutarhat.
Toscana sisältää myös luonnonnähtävyyksiä, joukossa yli 120 suojeltua aluetta, tehden seudusta ja sen pääkaupungista miljoonien turistien vuosittaisen käyntikohteen.
Toscanan maantiede
Alue on suurinpiirtein kolmion muotoinen, naapureinaan Liguria luoteeseen, Emilia-Romagna pohjoiseen ja itään, Umbria itään, sekä Lazio kaakkoon.
Badia Tedaldan kunta, Toscanan Arezzon provinssissa, pitää sisällään Ca’ Raffaellon paikkakunnan osana Emilia-Romagnaa.
Toscanan läntinen rannikko Tyrrhenian meren äärellä sisältää Toscanan saariston, jonka suurin yksittäinen saari on Elba.
Kooltaan Toscana on noin 22 993 neliökilometriä, ja sitä ympäröivät ja halkaisevat merkittävät vuoristojonot. Paikkakunnan muutama rehevä tasanko tuo vaihtelua muutoin kukkulaiseen maaseutupitäjään.
Kukkulat muodostavat lähes 2/3 (66,5%) seudun kokonaispinta-alasta, kattaen 15 292 neliökilometriä ja vuoret (joista korkeimmat ovat Apenniinit) toiset 25% (noin 5 770 neliökilometriä).
Tasangot kattavat kokonaispinta-alasta 8,4% (1 930 neliökilometriä), pääasiassa Arno-joen laakson ympärillä.
Useat Toscanan suurimmista kaupungeista on rakennettu juuri Arno-joen ääreen, mukaanlukien pääkaupunki Firenze, Empoli, ja Pisa.
Seudun ilmasto on suhteellisen leuto rannikkoalueilla, mutta ankarampi ja sateisempi sisäosissa.
Lämpötiloissa on huomattavia heilahteluja talven ja kesän välillä, antaen alueelle maaperän viljelyyn sopivan jäätymis-sulamissyklin, jonka ansiosta Toscana toimi aikoinaan keskeisenä antiikin Rooman vilja-aittana.
Toscanan kulttuuri
Toscanalla on vaikuttava kulttuurillinen ja taiteellinen perinne, jonka keskeinen ilmentymä ovat seudun kirkot, palatsit, taidegalleriat, museot, kylät, ja piazzat.
Useat näistä kohteista löytyvät suurten kaupunkien, kuten Firenzen ja Sienan puitteista, mutta myös pienemmistä kylistä eri puolilla aluetta, kuten San Gimignanosta.
Taiteiden puolesta Toscana edustaa uniikkeja perinteitä.
Yksittäisistä kohteista mm. pääkaupunki Firenze sisältää maailman suurimman keskittymän renessanssin taidetta ja arkkitehtuuria, joka on antanut sille lempinimen “Italian taidepalatsi”.
Maalaajat kuten Cimabue ja Giotto, italialaisen maalaustaiteen luojat, asuivat Firenzessä ja Toscanassa, kuin myös Arnolfo ja Andrea Pisano, arkkitehtuurin ja veistostaiteen uudistajat; Brunelleschi, Donatello, ja Masaccio, renessanssin edeltäjät, Ghiberti ja Della Robbias, Filippo Lippi ja Angelico; Botticelli, Paolo Uccello, sekä laajalti tunnustetut ja ansioituneet nerot Leonardo da Vinci sekä Michelangelo.
Seutu sisältää useita museoita ja taidegallerioita, useiden tarjotessa maailman arvokkaimpiin kuuluvia taideteoksia.
Näihin lukeutuvat esimerkiksi Uffizi, jossa on näytillä Botticellin Venuksen synty, Pittin palatsi, sekä Bargello.
Useimmat Toscanan freskotöistä, veistoksista, ja maalauksista sijaitsevat alueen runsaiden kirkkojen ja katedraalien puitteissa, mm. Firenzen katedraalissa, Sienan katedraalissa, Pisan katedraalissa, ja Collegiata di San Gimignanossa.
Toscanalaisen taiteen koulukunnat
Keskiaikaisella periodilla ja renessanssin aikakaudella Toscanassa toimi neljä päätaidekoulukuntaa, jotka kilpailivat toisiaan vastaan: firenzeläinen koulukunta, sienalainen koulukunta, pisalainen koulukunta, ja luccheselainen koulukunta.
Näistä firenzeläinen koulukunta viittaa taiteilijoihin jotka elivät tai joihin vaikutti 1300-luvulla luotu naturalistinen tyyli, pääasiassa kiitos Giotto di Bondonen tekemän työn pohjalta, josta tuli 1400-luvulla johtava koulukunta maailmanlaajuisesti.
Firenzeläisen koulukunnan parhaiten tunnettuihin taiteilijoihin kuuluvat Brunelleschi, Donatello, Michelangelo, Fra Angelico, Botticelli, Lippi, Masolino, ja Masaccio.
Sienalainen maalaustaiteen koulukunta kukoisti Sienassa 1200- ja 1400-lukujen välisellä aikakaudella, kilpaillen ajoittain jopa Firenzen kanssa, vaikkakin suuntaus oli konservatiivisempi, painottuen myöhäisen gotiikan taiteen koristeelliseen kauneuteen ja eleganttiuteen.
Taidesuuntauksen tärkeimpiin edustajiin lukeutuvat Duccio, jonka työstä löytyy bysanttilaisia vaikutteita; hänen oppilaansa Simone Martini; Pietro ja Ambrogio Lorenzetti; Domenico ja Taddeo di Bartolo; Sassetta ja Matteo di Giovanni.
Toisin kuin naturalistinen firenzeläinen taide, sienalaiseen koulukuntaan kuuluu mukaan mystinen vivahde, jota luonnehtivat ihmetapahtumiin fokusoituminen, vähempi mittasuhteiden huomioonotto, ajan ja paikan vääristymät, sekä usein unenomainen väritys.
1500-luvulla maneristit Beccafumi ja Il Sodoma työskentelivät Sienassa.
Toisaalta vaikka Baldassare Peruzzi syntyi ja koulutti itsensä Sienassa, hänen tärkeimmät työnsä & tyylinsä muodostuivat Roomassa.
Sienan taloudellinen ja poliittinen alamäki 1500-luvulla sekä paikan tuleminen Firenzen alaisuuteen johtivat koulukunnan kehityksen päättymiseen, vaikkakin kehitys tarkoitti myös sitä, että kirkoissa ja julkisissa rakennuksissa olleita sienalaisia töitä ei tuhottu uusien maalausten tai jälleenrakentamisen tieltä.
Luccheselainen koulukunta, josta käytetään myös nimiä Luccan koulukunta ja pisalainen-luccheselainen koulukunta, oli maalaustaiteen ja veistostaiteen suuntaus, joka kukoisti 1000- ja 1100-luvuilla Toscanan läntisissä ja eteläisissä osissa, yhtenä tärkeimmistä keskuksista ollessa Volterra.
Koulukunnan taide on pääosin anonyymiä. Vaikkakaan työt eivät ole yhtä hienostuneita tai hienovaraisia kuin firenzeläisen koulukunnan, luccheselaiset teokset ovat huomattavia monumentaalisuudeltaan.
Toscanan kieli
Standardi-italiankielen ohella Toscanassa puhutaan useita laatuja toscanalaista murretta (dialetto toscano).
Italiankieli on itse asiassa käytännössä kirjakielinen versio toscanan kielestä.
Siitä tuli koko Italian kulttuurin yhteinen kieli, kiitos Dante Alighierin, Francesco Petrarcan, Giovanni Boccaccion, Niccolò Machiavellin, ja Francesco Guicciardinin mestariteosten arvostuksen.
Ajan myötä toscanan kielestä tuli kaikkien Italian osavaltioiden ja myös aikanaan toimineen Italian kuningaskunnan virallinen kieli.
Toscanan musiikki
Toscanalla on rikkaat perinteet sekä antiikin että modernien musiikkitraditioiden suhteen, ja seutu on tuottanut useita säveltäjiä & muusikkoja, muun muassa Giacomo Puccinin sekä Pietro Mascagnin.
Firenze on Toscanan musiikillinen pääkeskus, josta on lähtöisin useita läntisen maailman musiikillisista traditioista.
Kaupunki oli paikka, jossa firenzeläinen Camerata kokoontui 1500-luvun puolessavälissä ja teki kokeiluja kreikkalaisen mytologian asettamisesta musiikin ja lavataiteen puitteisiin, johtaen ensimmäisiin oopperoihin, luoden pohjan oopperataiteen ja erillisen klassisen musiikin muodon, kuten sinfonian, kehitykselle.
Toscanasta löytyy lukuisia musiikillisia keskuksia.
Arezzo yhdistetään kiinteästi Guido d’Arezzon nimeen, 1000-luvulla eläneeseen munkkiin, joka loi modernin musikaalisen nuotiston ja do-re-mi järjestelmän sävelten skaalan nimien suhteen.
Lucca oli kotipaikkana puolestaan romantiikan ajan kenties suurimmalle säveltäjälle, Giacomo Puccinille, ja Siena tunnetaan omalta osaltaan Accademia Musicale Chigianasta, organisaatiosta, joka sponsoroi nykyisin suuria musiikkitapahtumia, kuten Sienan musiikkiviikkoa ja Alfredo Casella kv. sävellyskilpailua.
Muita merkittäviä musikaalisia keskuksia seudulla ovat Pisa sekä Grosseto.
Toscanan kirjallisuus
Useita kuuluisia kirjailijoita ja runoilijoita on peräisin Toscanasta, yksittäisistä nimistä esiin noustessa firenzeläinen kirjailija Dante.
Toscanan kirjallisuuden huippukausi sijoittui etenkin 1200-luvulle ja renessanssin periodille.
Toscanassa, etenkin keskiajan aikana, tehtiin suosittuja rakkausrunoja.
Sisilialaisen kirjallisuuden imitoijien koulukuntaa johti Dante da Majano, mutta sen kirjallinen tyyli otti toisen suunnan – humoristisen ja satiristisen runouden suuntauksen.
Demokraattinen hallintomuoto loi runouden tyylin, joka oli huomattava vastakohta keskiajan mystiselle ja ritarilliselle lähestymistavalle.
Aikaisemmin ollutta maailmaa käsiteltiin runouden avulla pilkaten tai osuvalla sarkasmilla.
Rustico di Filippon sonetit ovat puolittain hauskanpitoa ja puolittain satiiria, samoin kuin Cecco Angiolieri da Sienan, vanhimman tunnetuimman humoristin, varhaisen Rabelaisin ja Montaignen edeltäjän, työt.
Myös toisenlainen runous sai alkunsa Toscanassa.
Guittone d’Arezzo antoi taiteen luopua ritarillisuudesta ja Provençal muodoistaan, jotka korvattiin kansallisilla symboleilla ja latinalaisilla muodoilla.
Hän pyrki poliittiseen runouteen, ja vaikka hänen työnsä ovat usein vaikeasti hahmoteltavia, d’Arezzo loi väylän kohti bolognalaista koulukuntaa.
Bologna oli tieteen kaupunki, jossa luotiin filosofista runoutta.
Guido Guinizellin runoissa ritarillisuuden ideat ovat usein muutettuja ja suurennettuja. Vain ne, joilla on vilpitön sydän, voivat olla siunattuja aidolla rakkaudella, riippumatta säädystä.
Hän syrjäytti perinteisen rakkauden määritelmän, jossa rakkaus on hienovarainen filosofia, jonka vain harva, valittu ritari tai prinsessa voi ymmärtää.
Demokraattiset näkemykset Guinizzellin töissä heijastavat keskus-pohjois Italian kaupungeissa vallinnutta suurempaa tasa-arvoa ja vapauksia sekä keskiluokan nousua, joka halusi vakiinnuttaa asemansa vanhan aateliston silmissä, jolla oli edelleen arvostusta mutta ei poliittista valtaa.
Guinizzellin Canzoni oli perustana Dolce Stil Novo suuntaukselle, ja etenkin “Al cor gentil” (“Lempeälle sydämelle”) teosta pidetään uuden suuntauksen manifestinä, joka tuli kukoistukseensa Firenzessä Cavalcantin, Danten, ja heidän oppilaidensa myötä.
1200-luvulla luotiin useita merkittäviä allegorisia runoja.
Yksi näiden teosten tekijöistä on Brunetto Latini, Danten läheinen ystävä.
Hänen Tesorettonsa on lyhyt runo, jossa tekijä ilmaisee olevansa kadoksissa metsikössä, tavaten neidon, joka edustaa luontoa ja jolta hän saa ohjeistuksia.
Runosta löytyy visio, symbolisuus, ja ohjeistukset moraalisella päärällä, eli kolme elementtiä, jotka löytyvät uudelleen Danten jumalallisesta näytelmästä.
Francesco da Barberino, oppinut lakimies, joka oli sihteerinä piispoille, tuomarille, ja notaarille, kirjoitti kaksi allegorista runoa, Documenti d’amore sekä Del reggimento e dei costumi delle donne.
Näitä teoksia tutkitaan nykyään etenkin niiden tarjoaman historiallisen, aikakautensa yhteyden vuoksi.
1400-luvulla humanisti Aldus Manutius julkaisi toscanalaisten runoilijoiden Petrarchin ja Dante Alighierin töitä, luoden mallin kielenkäytölle, josta muodostui ajan myötä moderni italiankieli.
Toscanan ruokakulttuuri
Yksinkertaisuus on keskeinen teema toscanalaisen keittiökulttuurin suhteen.
Ruoanlaitossa ja aterioinnissa käytetään mm. palkokasveja, leipää, juustoja, kasviksia, sieniä, sekä tuoreita hedelmiä.
Tärkeä osa ruoanlaittoa on myös oliiviöljy, joka valmistetaan Moraiolon, Leccinon, ja Frantoianon oliiveista.
Seutu on lisäksi kuuluisa San Miniaton valkoisista tryffeleistään, joita ilmaantuu lokakuussa ja marraskuussa.
Korkeimman laatuluokan naudanliha tulee toscanalaiseen ruoanlaittoon Chianan laaksosta. Erityistä lajiketta, joka tunnetaan nimellä Chianina, käytetään firenzeläisen pihvin valmistukseen.
Alueella tuotetaan myös sianlihaa.
Toscanan kuuluisin ja yleisin anti maailman keittiökulttuuriin ovat sen viinit. Chiantin viinit ovat kategoria kansainvälisesti kaikkein tunnetuin alueen tuottajista.
Toscanan talous
Toscanan alueen maaperä on suhteellisen rikas mineraalien suhteen, sisältäen mm. rautamalmi-, kupari-, sekä elohopeakaivoksia, kuuluisat soffioni (fumarole) kaivokset Larderollossa ja laajat Versilian marmorikaivokset.
Vaikka maatalouden suhteellinen tärkeys laskee jatkuvasti, sillä on edelleen oma osuutensa seudun taloudessa.
Toscanan sisäseuduilla kasvatetaan viljaa, perunoita, oliiveja, ja rypäleitä (maailmankuuluja Chiantin viinejä varten).
Suomaat, jotka olivat aikoinaan suota, tuottavat nykyisin vihanneksia, riisiä, tupakkaa, sokeriruokoa, ja auringonkukkia.
Seudun teollinen sektori koostuu varsinkin kaivostoiminnasta, kiitos Toscanan runsaiden maanalaisten luonnonvarojen.
Muita merkittäviä teollisia aloja ovat tekstiilit, kemikaalit / lääketeollisuus, metalli- ja terästeollisuus, lasi- ja keramiikkateollisuus, vaatteet, sekä paino- / julkaisutoiminta.
Syrjäseuduilla on pienempiä, erikoistuneita teollisuuden ja käsityötaidon keskittymiä.
Nahka- ja jalkinetuotantoa löytyy Firenzen provinssin lounaisosasta, keramiikka- ja tekstiiliteollisuutta Praton seudulta, skoottereita ja moottoripyöriä Pontederasta, sekä tukkien jalostusta puuhuonekalujen valmistusta varten Cascinasta.
Raskaat teollisuudenalat (kaivostoiminta, terästeollisuus, ja koneenrakennus), ovat keskittyneet rannikon seudulle (Livorno & Pisa), josta löytyy myös tärkeitä kemianteollisuuden laitoksia.
Lisäksi huomionarvoisia ovat Toscanan marmorituotanto (Carrara) sekä paperiteollisuus (Lucca).
Toscanan turismi
Toscanan alueelta löytyy useita luonnoltaan ja arkkitehtuuriltaan kauniita kyliä sekä kaupunkeja, jotka houkuttelevat runsaasti turisteja vuoden ympäri.
Tämän seurauksena palvelut ja turismiin liittyvät aktiviteetit ovat erittäin kattavia ja hyvin organisoituja.
Esimerkkinä seudun edistyneisyydestä turismipalveluista ovat agriturismi, joka kehitettiin juuri Italian maaseuduilla.
Agriturismissa perhemaatilat saavat jatkuvuutta toiminnalleen maanviljelyn ohella perinteisestä ruoanlaitosta ja majatalojen pitämisestä aitoa italialaista maaseutukokemusta hakeville turisteille.
Tätä turismin muotoa arvostetaankin ja kehitetään seudulla, osana Toscanan yhteisöjen modernia toimintaa.
Toscanan muotiteollisuus
Muotiteollisuus ja tekstiiliteollisuus ovat Toscanalle ja etenkin Firenzelle yksi talouden kulmakivistä.
Jo 1400-luvulla firenzeläiset työskentelivät luksustekstiilien, kuten villan ja silkin, kanssa.
Nykyään Euroopan parhaimmat muotisuunnittelijat hyödyntävät Toscanan tekstiiliteollisuuden palveluita, etenkin Firenzessä.
Italialla on maana itse asiassa yksi Euroopan vahvimmista tekstiiliteollisuuden aloista, vastaten 1/4 koko mantereen tuotannosta.
Maa on Kiinan ja Japanin jälkeen kolmanneksi suurin tekstiilien tuottaja maailmasta. Italialaisen muotiteollisuuden tuotteista noin 60% myydään ulkomailla.
Jos haluat ostaa muotituotteita Toscanassa, sinun kannattaa suunnata Firenzen Via de’ Tornabuoni kadulle, joka on kaupungin pääkatu muodin ja ostosten teon suhteen, sisältäen liikkeitä useille maailman luksusbrändeille, kuten Cartier, Ferragamo, Gucci, Versace, ja Bulgari.
Toscanan asukkaat
Toscanan populaation tiheys on 161 asukasta per neliökilometri, joka on alle kansallisen keskiarvon (198,8/km2).
Luku johtuu alhaisten väestöntiheyden provinsseista Arezzo, Siena, ja varsinkin Grosseto (50/km2).
Tiheimmin asukkaita löytyy Praton provinssista (675/km2), jota seuraavat provinssit Pistoia, Livorno, Firenze, ja Lucca.
Kaupungeista tiheimmin asutaan Firenzessä (yli 3500/km2), Livornossa, Pratossa, Viareggiossa, Forte dei Marmissa, ja Montecatini Termessä (joissa kaikissa asukastiheys on vähintään 1000/km2).
Väestön alueellinen jakauma seuraa läheisesti sosio-kulttuurillista, taloudellista, ja teollista kehitystä Toscanassa.
Siten vähiten asutetut alueet ovat keskittyneet lähinnä maataloustuotantoon.
Italialaiset muodostavat 93% kokonaisväkimäärästä, ulkomaalaisten muodostaessa loput 7% väestöstä.
1980-luvulta saakka Toscanan seudulle on muuttanut huomattavia määriä ulkomaalaisia, etenkin Kiinasta, joiden ohella alueella on merkittävä määrä brittiläisiä ja amerikkalaisia asukkaita.
Toscanan hallinto ja politiikka
Toscana kuuluu keskusta-vasemmistopuolue Demokraattinen puolueen (Partito Democratico, PD) tukialueeseen, muodostaen yhdessä Emilia-Romagnan, Umbrian, ja Marchen kanssa ns. italialaisen politiikan “punaisen nelikulmion”.
Vuodesta 1970 Toscanan kehitystä ovat ohjanneet joko sosialisti-kommunistipuolueiden tai PD:n johtamat hallitukset.
Toscana on jaettu yhdeksään provinssiin sekä yhteen metropolikaupunkiin:
- Arezzon provinssi (345 547 asukasta)
- Firenzen metropolikaupunki (983 073)
- Grosseton provinssi (225 142)
- Livornon provinssi (340 387)
- Luccan provinssi (389 495)
- Massan ja Carraran provinssi (203 449)
- Pisan provinssi (409 251)
- Pistoian provinssi (289 886)
- Praton provinssi (246 307)
- Sienan provinssi (268 706)
Toscanan historia – Apenniinien ja Villanovan kulttuurit
Toscanan historia ennen etruskien aikakautta, myöhäisellä pronssiajalla ja rauta-ajalla heijastelee vastaavaa kehitystä varhaisten kreikkalaisten kulttuurien parissa.
Alueella oli ns. Apenniinien kulttuurin asukkaita noin 1350–1150 e.Kr., jotka muodostivat kaupankäyntisuhteita minolaisten ja mykeneläisen sivilisaatioiden kanssa Egeanmerellä.
Tätä seurannut villanova-kulttuuri (noin 1100–700 e.Kr.) näki Toscanan, ja muiden Etrurian osioiden, valloituksen päällikkökuntien toimesta.
Toscanan laupunkivaltiot kehittyivät alkujaan myöhäisen Villanova-kulttuurin aikana – heijastaen Kreikan ja Egeanmeren alueen tapahtumia – ennen Etruskien sivilisaation nousua.
Toscanan historia – Etruskit
Etruskit kehittivät ensimmäisen merkittävän sivilisaation Toscanan alueelle, ollen riittävän kokoinen muodostamaan kuljetus-infrastruktuurin, maanviljelyksen, ja tuotteliaan taiteen kulttuurin.
Etruskit elivät Etruriassa aina pitkälle esihistoriaan saakka.
Sivilisaatio laajeni täyttämään alueen Arno-joen ja Tiber-joen välillä 700-luvulta e.Kr., saavuttaen huippunsa 600- ja 500-luvuilla e.Kr., ja lopulta ajautuen roomalaisten hallintaan ensimmäisellä vuosisadalla e.Kr.
Koko olemassaolonsa aikana Etruskaanit menettivät alueita (Campaniassa) Magna Graecialle, Karthagolle, sekä Kelteille.
Vaikka Etruskien kulttuurin pidetäänkin olleen erillinen tavoiltaan ja perinteiltään, Kreikan kulttuurit, ja myöhemmin myös Rooman, vaikuttivat merkittävästi sivilisaation kehittymiseen.
Yksi tekijä kulttuurin tuhoutumisessa oli ympäröivien kulttuurien vaikutusvallan kasvu, etenkin Etruskien yläluokan omaksunta roomalaisten toimesta.
Toscanan historia – Roomalaiset
Otettuaan Etrurian hallintaansa, Rooma muodosti Luccan, Pisan, Sienan, ja Firenzen kaupungit, toi alueelle uusia teknologioita ja kehitystä, sekä varmisti rauhan.
Nämä kehitykset sisälsivät olemassa olevien teiden laajentamisen, akvaduktien ja viemäreiden rakentamisen, sekä useiden rakennusten rakentamisen, niin julkiseen kuin yksityiskäyttöön.
Useat roomalaisten rakennelmista ovat tuhoutuneet ajan myötä sään aiheuttaman eroosion kautta.
Rooman sivilisaatio lännessä romahti 400-luvulla j.Kr., jolloin seutu tuli hetkeksi ensin goottien hallintaan ennenkuin Bysantin valtakunta valloitti alueen.
Longobardit saapuivat seudulle vuodesta 572, tehden Luccasta Tuscian herttuakuntansa pääkaupungin.
Toscanan historia – Keskiajan periodi
Via Francigenaa Rooman ja Ranskan välillä matkustaneet pyhiinvaeltajat toivat keskiajalla Toscanaan vaurautta ja kehitystä.
Näiden matkustajien tarpeet ruoalle ja majoituspaikoille toimivat kasvun moottoreina kirkkojen ja tavernoiden ympärillä asuneille yhteisöille.
Guelphien ja Ghibellinien välinen konflikti, paavia ja Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan kannattajien välillä Keski- ja Pohjois-Italiassa 1100- ja 1200-luvuilla, jakoi myös Toscanan väestön kahteen leiriin.
Nämä kaksi tekijää loivat pohjan useiden voimakkaiden ja rikkaiden keskiaikaisten toscanalaisten yhteisöjen muodostumiselle: Arezzo, Firenze, Lucca, Pisa, ja Siena.
Tasapaino näiden yhteisöjen välillä muodostui niiden hallitsemista kaupallisista toiminnoista: Pisa, satama; Siena; pankkitoiminta; ja Lucca, pankkitoiminta sekä silkkiteollisuus.
Renessanssin aikakaudelle tultaessa Firenzestä oli kuitenkin muodostunut Toscanan kulttuuripääkaupunki.
Yksi suku, joka hyötyi Firenzen vaurastumisesta, oli paikkaa hallinnut Medicin perhe.
Lorenzo de’ Medici oli Medicin perheen kuuluisin jäsen, ja hänen hallintansa perinne on edelleen nähtävissä Firenzestä löytyvässä taiteessa ja arkkitehtuurissa.
Yksi hänen kuuluisista jälkeläisistään, Catherine de Medici, meni naimisiin Ranskan prinssi Henryn (myöhemmin kuningas Henry II:sen) kanssa vuonna 1533.
Mustan kuoleman epidemia iski Toscanaan ensimmäistä kertaa vuonna 1348, tappaen lopulta 50%-60% toscanalaisista. Rutto koetteli seutua myös vuonna 1630.
Toscanan historia – Renessanssi
Toscanaa, etenkin Firenzeä, pidetään renessanssin aikakauden syntypaikkana.
Vaikka Toscana pysyi kielellisenä, kulttuurillisena, ja maantieteellisenä käsitteenä, pikemminkin kuin poliittisena kokonaisuutena, Firenze laajensi hallintaansa Toscanassa Arezzon haltuunotolla vuonna 1384, Pisan ostolla vuonna 1405, sekä Livornon ostolla vuonna 1421.
Tasavaltaa hallinnoitiin vuodesta 1434 alkaen johtavasta kaupungistaan Firenzestä käsin, kasvavassa määrin keisarillisesti toimineen Medicin perheen toimesta.
Alunperin, Cosimon, Piero di Cosimo de’ Medicin, Lorenzon, ja Piero de’ Medicin aikana, tasavallan muodolliset puitteet pidettiin entisellään ja Medicit hallitsivat ilman titteliä, normaalisti ilman muodollista virkaa.
Nämä hallitsijat ohjasivat toimintaa firenzeläisen renessanssin aikana.
Toscana palasi tasavallan aikakauteen vuosina 1494 – 1512, kun ensin Girolamo Savonarola ja sitten Piero Soderini toimivat valtion hallitsijoina.
Kardinaali Giovanni de’ Medici valloitti kuitenkin kaupungin espanjalaisten joukkojen tukemana vuonna 1512, ennen siirtymistään Roomaan ja tulemista paavi Leo X:ksi.
Firenzeä hallinnoitiin erilaisten paavillisten edustajien toimesta aina vuoteen 1527 saakka, jolloin asukkaat julistivat seudun uudelleen tasavallaksi, mutta tätä seurasi vuonna 1530 jälleen keisarillisen ja espanjalaisten armeijan Toscanan valloitus.
Tässä vaiheessa paavi Clement VII ja Charles V nimittivät Alessandro de’ Medicin ensimmäiseksi muodolliseksi hallitsijaksi.
Sienalainen yhteisö ei tullut osaksi Toscanaa ennenkuin vuonna 1555, jonka myötä Siena nautti kulttuurillisesta renessanssistaan 1400-luvulla, omilla, konservatiivisemmilla luonteenpiirteillään.
Lucca säilyi itsenäisenä tasavaltana vuoteen 1847, jolloin siitä tuli osa Toscanan suurherttuakuntaa kansalaisten oman tahdon myötä.
Toscanan historia – Nykyaika
1500-luvulla Medicit, Firenzen hallitsijat, ottivat hallintaansa Sienan tasavallan, luoden samalla Toscanan suurherttuakunnan.
Medicin perheen viimeinen edustaja, Gian Gastone, kuoli vuonna 1737, jolloin Toscana siirtyi Lorrainen herttua Francisin, Itävallan keisarinna Maria Theresan aviopuolison omistukseen, joka antoi seudun poikansa hallintaan.
Lorenan dynastia hallitsi Toscanaa vuoteen 1860 saakka, poikkeuksena Napoleonin aikakausi, jolloin suuri osa maasta ajautui osaksi Ranskan valtakuntaa.
Toisen Italian itsenäisyyssodan jälkeen vallankumous syöksi viimeisen suurherttuan vallastaan, jota seurasi Toscanan liittyminen osaksi uutta Italian kuningaskuntaa.
Vuosina 1864 – 1870 Firenze oli kuningaskunnan toinen pääkaupunki.
Benito Mussolinin aikana alue oli paikallisten fasistijohtajien hallinnassa.
Mussolinin aikakauden päättyessä ja syyskuun 8, 1943 sopimuksen pohjalta Toscanasta tuli osa natsien kontrolloimaa Italian sosialistista tasavaltaa, joka vallattiin lähes kokonaisuudessaan brittiläis-amerikkalaisten joukkojen toimesta kesällä 1944.
Sosialistisen tasavallan päättymisen ja kuningaskunnasta moderniin Italian tasavaltaan siirtymisen myötä Toscanasta tuli uudelleen yksi Italian kulttuurillisista keskuksista.
Vuonna 1975 voimaantulleen alueellisen autonomian jälkeen Toscanaa ovat ohjanneet keskusta-vasemmisto hallitukset.