Mikäli haluat kokea virolaisia perinneruokia aidoimmillaan, yhden Tallinnan parhaista tilaisuuksista tähän tarjoaa “Kolu kõrts”, Viron ulkoilmamuseon perinneravintola.
Kolu kõrts (suomenkielellä “Kolun taverna“) on autenttinen virolainen perinnetaverna, joka alunperin rakennettiin paikalliseen tyyliin Kosen pitäjässä olevaan Kolun kylään (Harjumaalla) vuonna 1840.
Taverna toimi historiansa aikana – ennen museointia – Tallinnan ja Tarton välisellä, vilkkaasti liikennöidyllä tiellä.
Rakennus siirrettiin Tallinnan Rocca al Maren alueella sijaitsevan Viron ulkoilmamuseon maille vuonna 1968, ja jälleenrakennettiin nykyiseen kuntoonsa vuosina 1969–1973.
Taverna onkin nykyisin yksi Tallinnan Viron ulkoilmamuseon keskeisistä maan perinteistä elämäntapaa esittelevistä näyttelytaloista.
Kolu kõrts on operoinut vuodesta 1993 ravintolana, jonka ruokalistat on koottu museon teemaan soveltuen perinteisistä virolaisista resepteistä.
Paikka, jonka ruokasaliin mahtuu maksimissaan 30 henkilöä, onkin täydellinen paikka Viron ystäville nauttia perinteinen eestiläinen ateria ja lepuuttaa samalla jalkoja laajan Viron ulkoilmmuseoalueen tutkimisen yhteydessä.
Jos olet matkalla ryhmän kanssa, ravintolasta voi tilata myös ryhmäruokailun valmiista ruokalistoista sopivan valitsemalla.
Ryhmäruokailua varten ravintolan valikoimista löytyy 12 erilaista ateriakokonaisuutta Etelä-Viron keittiöperinteestä, sekä 7 erilaista kahvitauko-settiä lyhyempiä pausseja varten.
Kolu kõrts – Viron ulkoilmamuseon ravintola
Vabaõhumuuseumi tee 12
13521 Tallinna
Aukioloajat: maanantai-sunnuntai 12-20
facebook.com/kolukorts/
Näissä tavernoissa myytiin kartanoiden itsevalmistamia tislaamotuotteita ja tarjottiin yöpymispaikka sekä ruokaa matkailijoille.
Tavernat toimivat lisäksi paikkoina, joissa maatilalliset saattoivat kuulla uutisia maailmalta läpikulkevilta matkalaisilta, käydä kauppaa, sekä palkata työntekijöitä.
Useimmat tavernat suljettiin kuitenkin vuonna 1900, sen jälkeen kun valtio otti lakisääteisesti, monopolina, alkoholin myynnin omalle vastuulleen.
Virolainen maalaiselämä pyöri vuosisatojen ajan kyläkirkon, tavernan, ja myöhemmin myös koulun, ympärillä.
Esimerkiksi Amblan alueelta on peräisin sanonta: “kirkko, taverna, ja mylly ovat aina avoinna kaikille“.
Ensimmäiset, viimeistään 1400-luvulla ilmaantuneet kartanonomistajien rakennuttamat tavernat olivat puisia rakennuksia, jossa myytiin olutta ja väkeviä juomia, tarjolla ollessa tarvittaessa myös majoitusta.
1600-luvun loppuun mennessä näistä tavernoista oli muodostunut koko maan kattava verkosto, joka kehitettiin maata tuolloin hallinneiden ruotsalaisten viranomaisten kehotuksesta.
Lähes jokaisen maakartanon, mukaanlukien kirkkokartanoiden, yhteydestä löytyi taverna, joka teki voittoa etenkin myymällä omatekoisia oluitaan ja väkijuomiaan.
Maan hallinnan vaihtuessa Venäjän valtakunnan alaisuuteen, virolaiset herraskartanot yrittivät toipua Suuren Pohjan sodan tuoneista tappioista, eikä niiden elintyyliä voitu enää ylläpitää perinteisellä viljanmyynnillä.
Tästä johtuen kartanot kehittivät 1770-1780-luvuilla kustannustehokkaampia tapoja väkijuomien valmistukseen, rakentaen samalla – uudella innolla – näitä tuotteita myyneitä puurakenteisia tavernoja.
1800-luvun ensimmäinen puolisko toi mukanaan Viroon rakennettuja lukuisia tavernoja, joista löytyi joko kiviset pöydät tai paikka oli kokonaan rakennettu kivestä.
Uudesta rakennusmateriaalista huolimatta näiden tavernojen pohjapiirustukset noudattivat samaa kaavaa: suuri halli, mestareiden kamari, tavernanpitäjän asuintila, etuhuone myyntitiskillä, ja ruokakomero sekä talli.
Hallin kamiinaa lämmitettiin talon keskustassa olevan keittiön kautta, jossa tavernanpitäjän vaimo valmisti ruokaa avoimella tulisijalla.
Pääteiden tavernoista löytyi ajoittain kaksi tallia molemmista päädyistä (johtuen tarpeesta pitää mestareiden ja maalaisten hevoset erillään) sekä joukko mestareiden kamareita, tasokkaampaa olemista varten.
Merkittävien paikallisteiden varsien tavernoista löytyi pääasiassa yksi talli ja yksi mestareiden kamari, jota käyttivät lähinnä varakkaat käsityöläiset ja maatilalliset.
Kolu kõrts edustaa näistä kahdesta tavernatyypistä jälkimmäistä.