Konstantinopolin Hippodromi (turkinkielellä Sultanahmet Meydanı sekä Atmeydanı) oli sekä hevosajojen näyttämö että Konstantinopolin, Bysantin valtakunnan pääkaupungin, sosiaalinen keskuspaikka.
Nykyään hippodromi toimii Sultanahmet Meydanı (Sulttaani Ahmetin) aukiona Istanbulin kaupungissa, ja vain vähäinen osa alkuperäisistä rakennelmista on säilynyt nykypäiviin saakka.
Viitteenä aukion historiaan on sen vaihtoehtoinen paikallinen nimi, Atmeydanı, joka tarkoittaa suomenkielellä “Hevosaukio”.
Hippodromi on sanana johdettu kreikkalaisista sanoista hippos (‘ιππος), hevonen, ja dromos (δρομος), reitti tai polku.
Antiikin maailman aikaan hevoskilpailut ja hevosvaljakkoajot olivat suosittuja huvituksia, ja hippodromeja löytyikin useista kreikkalaisista kaupungeista hellenistisen, roomalaisen, ja bysanttilaisen periodin aikoina.
Konstantinopolin hippodromi / Sultanahmet Meydanı
34126 İstanbul/Fatih
Käärmepylväs
Kohottaakseen uuden pääkaupunkinsa imagoa, Konstantinus Suuri ja hänen seuraajansa, etenkin Theodosius I Suuri, toivat taideteoksia kaikkialta valtakunnasta paikkaa koristamaan.
Näitä monumentteja laitettiin esille hippodromin keskusosalle, “spina” -korokkeelle, jota hevosvaljakot kuljettajineen kiersivät kilpailuissa.
Näihin monumentteihin lukeutui Käärmepylväs, josta käytettiin aikojen kuluessa myös nimiä Delphin kolmijalka sekä Plataian kolmijalka.
Käärmepylväs valettiin alunperin juhlistamaan kreikkalaisten voittoa persialaisista Persialaissotien periodilla, 400-luvulla eKr.
Konstantinus Suuri määräsi pylvään siirtämisestä sen alkuperäiseltä paikalta Delphin Apollon temppelistä, josta se tuotiin hippodromin keskuksen koristeeksi.
Pylvään huippua komisti tuolloin kultainen kulho, jota tuki kolme käärmeen päätä. Tämä kulho tuhoutui tai se ryöstettiin neljännen ristiretken aikana.
Jäljellejääneet käärmeiden päät tuhottiin niinkin myöhäisellä periodilla kuin myöhäisen 1600-luvun aikana.
Tästä viitteenä ovat kaupungin 1400-luvulla vallanneiden Ottomaanien paikasta tekemät miniatyyrimaalaukset, jotka osoittivat niiden olleen eheitä aiempien vuosisatojen aikana.
Osia näistä kulhoa kannatelleiden käärmeiden päistä kuitenkin löydettiin, ja ne ovat nykyisin esillä Istanbulin arkeologisessa museossa.
Hippodromin alueelle on jäänyt alkuperäisestä Delphin kolmijalasta vain sen pohjaosa, jota kutsutaan “Käärmepylväs” nimellä.
Theodosiuksen obeliski
Toinen hippodromia koristellut keisari oli Theodosius I Suuri, joka vuonna 390 toi kaupunkiin egyptiläisen obeliskin, ja pystytti sen kilparadan sisäpuolelle.
Obeliski, joka on veistetty punaisesta graniitista, oli alunperin osa Karnakin temppeliä Luxorissa.
Luxoriin obeliski oli aikoinaan asennettu faarao Thutmosis III:nen valtakauden aikana, noin 1490 eKr.
Theodosius leikatutti obeliskin kolmeen osaan ennen monumentin tuomista Konstantinopoliin ja kaupungin hippodromin kohokohdaksi.
Vain ylimmäinen osa on jäänyt jäljelle tästä kolmen sektion kokonaisuudesta, ja se sijaitsee edelleen samalla paikalla, johon Theodosius sen aikoinaan asetutti, marmorijalustan päällä.
Nyt jo noin 3500 vuotta vanha obeliski on edelleen erittäin hyvässä kunnossa.
Konstantinos VII:n pylväs
Tämän 32 metriä korkean pylvään, joka löytyy Konstantinopolin hippodromin eteläiseltä päädyltä, rakennutti /korjautti keisari Konstantinos VII Porfyrogennitos, karkeasti leikatuista kivistä.
Monumentin tarkkaa valmistusaikaa ei itse asiassa tiedetä, mutta se on nimetty Konstantinos VII:nen mukaan, hänen vähintäänkin korjauttaessa rakenteen 900-luvun aikana.
Tuohon aikaan pylvästä koristivat kultapäällysteiset pronssilaatat, joissa olleet kuvaelmat esittivät keisari Basileios I Makedonialaisen (Konstantinos VII:nen isoisän) sotilaallisia voittoja.
Alunperin obeliskin huipulla oli myös sfääri. Nämä pylvääseen koristeluina lisätyt osat tuhottiin ja sulatettiin neljännen ristiretken Konstantinopolin ryöstön yhteydessä, vuonna 1204.
Jäljelle jäi vain monumentin nykyinen ydinosa, jota kutsutaan myös nimellä “Muureilla ympäröity obeliski”.
Sulttaanin erikoisjoukot, nuoret janitsaarit, halusivat osoittaa aikanaan urheuttaan kiipeämällä obeliskin huipulle, joka aiheutti vuosien varrella lisää vahinkoja monumentin pintaan.
Porphyrioksen patsaat
Hippodromille, sen Spina-keskusosaan, pystytettiin paikan kukoistuskautena yhteensä seitsemän patsasta legendaariselle valjakonohjastaja Porphyriokselle.
Porphyrios kilpaili aikakautenaan kahden eri joukkueen riveissä, joita tuolloin kutsuttiin nimillä “Vihreät” ja “Siniset”.
Yksikään näistä patsaista ei ole kuitenkaan säilynyt nykypäiviin saakka.
Kahdesta Porphyrios-patsaasta on jäänyt jäljelle niiden alustat, jotka ovat näytillä Istanbulin arkeologisen museon tiloissa.
Hippodromin alue osana modernia Istanbulia
Paikka, johon Konstantinopolin hippodromi aikanaan rakennettiin, on nykyisin Sultanahmet-niminen aukio, jonka kuntoa ylläpidetään julkisin varoin Turkin valtion toimesta.
Vanhan hevoskilpailujen radan reittiä on merkattu päällysteillä, vaikkakin historiallinen rata löytyy noin 2 metriä nykyisen pinnan alapuolelta.
Spina-keskusosion jäljelläolevat monumentit, kaksi obeliskia sekä Käärmepylväs, löytyvät omilta, maisemapuutarhan ympäröimiltä aitauksiltaan.
Saksalainen suihkukaivo (Kaiser Wilhelm -suihkukaivo), kahdeksankulmainen, kupolinen ja uusbysanttilaisen tyylinen gazebo-suihkukaivo, rakennettiin aukiolle Saksan valtion toimesta vuonna 1900.
Monumentti, joka sijaitsee hippodromin pohjoisen sisäänkäynnin alueen luona, toteutettiin merkkaamaan Saksan keisari Vilhelm II:sen vierailua Istanbulissa vuonna 1898.
Hippodromin rakenteisiin on tehty kaivauksia vuosien varrella, etenkin Istanbulin arkeologisen museon (ja sen johtajan, arkeologi Rüstem Duyuranin) toimesta, tärkeimpinä vuosina tässä suhteessa periodi 1950-1951.
Historiallisen hippodromin Sphendonen (kaarellisen päädyn) alarakenteet tulivat näkyvämmälle 1980-luvun aikana, kun alueelta purettiin taloja.
Yksi löydöksistä tapahtui sattumalta, kun läheisen Sinisen moskeijan eteen oltiin rakentamassa vuonna 1993 valtion hallintorakennusta, ja työmaalta löytyi kaivauksissa tuolloin useita hippodromin yleisölehtereitä ja joukko pylväitä.
Nämä istuimet ja pylväät siirrettiin paikalta, ja ne ovat nykyisin näytillä Istanbulin museoissa.
Konstantinopolin hippodromin historia
Vaikka hippodromi yhdistetään usein Konstantinopolin kultakauteen keisarillisena pääkaupunkina, paikka itse asiassa on peräisin jo kaudelta ennen tuota periodia.
Alueen ensimmäinen hippodromi rakennettiin aikana, jolloin kaupunkia – tuolloin rajallisen tärkeyden omaavana provinssikylänä – vielä kutsuttiin nimellä “Byzantium”.
Keisari Septimius Severus jälleenrakensi kaupungin vuonna 203 jKr., laajentaen sen muureja sekä lahjoittaen paikalle hippodromin, areenaksi hevosvaunukilpailuja ja muuta ajanvietettä varten.
Vuonna 324 keisari Konstantinus I Suuri päätti siirtää valtakuntansa hallinnon keskuksen Roomasta Byzantiumiin, jonka hän samalla uudelleennimesi tittelillä “Nova Roma” (Uusi Rooma).
Tämä uusi nimi ei kuitenkaan tehnyt vaikutusta, ja paikkaa alettiin kutsua Konstantinopoli -nimellä, “Konstantinuksen kaupunki”.
Konstantinus laajensi kaupunkia merkittävästi, ja yksi hänen keskeisistä hankkeistaan oli hippodromin peruskorjaus.
Tuohon aikaan arvioitiin, että Konstantinopolin hippodromi oli noin 450 metriä pitkä ja 130 metriä leveä areena.
Lisäksi sen lehtereille mahtui maksimissaan noin 100 000 katsojaa.
Hippodromin kilparata oli U-muotoinen, ja sen Kathisma (keisarin aitio) sijaitsi radan itäisellä päädyllä.
Kathismalle pääsi suoraan Suurelta palatsilta, käytävän läpi, jota vain keisari ja muut keisarillisen perheen jäsenet saivat käyttää.
Muut hippodromin yksityisaitiot, joiden huipulla oli neljä kullatusta kuparista tehtyä hevospatsasta, olivat sijoitettuna areenan pohjoiseen päätyyn.
Sphendone, U-muotoisen kilparadan kaarteinen käännös, jonka alaosa on edelleen olemassa, löytyi puolestaan areenan eteläisestä päädystä.
Yksityisaitioiden huipulla olleet neljä kullattua hevosta, jotka nykyään tunnetaan Pyhän Markuksen hevosina, ryöstettiin hippodromilta neljännen ristiretken aikana vuonna 1204.
Hevoset asetettiin uudessa kotimaassaan, Venetsiassa, osaksi Pyhän Markuksen tuomiokirkon julkisivua.
Rataa reunusti myös joukko muita pronssipatsaita, etenkin kuuluisista hevosista ja vaununohjaajista, mutta yksikään näistä patsaista ei ole säilynyt näihin päiviin saakka.
Muutoin hippodromi oli täynnä jumalien, keisareiden, sekä sankareiden patsaita.
Mukana oli useita kuuluisia töitä, kuten kreikkalaisen kuvanveistäjä Lysipposin tekemä “Herakles” (hän teki myös Pyhän Markuksen hevoset), Romulus ja Remus sudensa kanssa, sekä Plataian kolmijalkainen käärmepylväs.
Kirjassaan “De Ceremoniis” keisari Konstantinos VII Porfyrogennitos kuvaili hippodromin erikoiskoristeluita vierailevien saraseeni- ja arabijohtajien aikaan, mainiten mm. purppuraiset verhoilut ja harvinaiset seinävaatteet.
Läpi bysanttilaisen periodin, hippodromi oli hevoskilpailujen ohella myös kaupungin sosiaalisen elämän keskus.
Hevosvaunukilpailuista lyötiin suuria summia vetoa ja alunperin neljä joukkuetta kilpaili toisiaan vastaan voitosta, joista kutakin sponsoroi ja taloudellisesti tuki eri poliittinen puolue (Deme) Rooman/Bysantin senaatissa:
Siniset (Venetoi),
Vihreät (Prasinoi),
Punaiset (Rousioi), ja
Valkoiset (Leukoi).
Ajan myötä näistä joukkueista Punaiset (Rousioi) ja Valkoiset (Leukoi) hiipuivat toiminnaltaan, ja ne liitettiinkin osaksi jäljellejääneitä kahta muuta merkittävää ryhmää (Siniset ja Vihreät).
Hippodromin radalla kilpaili kerrallaan maksissaan kahdeksan hevosvaunua (kaksi hevosvaunua per joukkue), joista kutakin veti neljä hevosta.
Nämä kilpailut eivät olleet yksinkertaisia urheilutapahtumia, vaan ne tarjosivat myös harvinaisen tilaisuuden keisarille ja tavallisille kansalaisille tulla yhteen samalle tapahtumapaikalle.
Tosin keisari saapui hippodromille omasta, turvallisesta sisäänkäynnistään, joka yhdisti itäisessä päädyssä olleen keisarin aition (Kathisma) Konstantinopolin suureen palatsiin.
Hippodromi oli usein poliittisten keskusteluiden pitopaikka, ja kilpailu Sinisten ja Vihreiden välillä sekoittuikin usein poliittisiin tai uskonnollisiin vastakkainasetteluihin.
Ajoittain tunteet näiden ristiriitojen suhteen nousivat mellakoiksi saakka, käytännössä kaupungin rajojen sisällä käytyihin sisällissotiin asti.
Kaikkein tunnetuin näistä mellakoista oli vuoden 532 Nika-kapina, jonka aikana noin 30 000:n kaupungin asukkaan arvioidaan tulleen surmatuksi ja monet tärkeimmistä rakennuksista, mukana Hagia Sofia kirkko, tuhottiin.
Nykyinen (kolmas) Hagia Sofia rakennettiinkin keisari Justinianus I:sen toimesta Nika-kapinan jälkeisissä jälleenrakennuksissa.
Konstantinopoli ei ikinä aidosti toipunut neljännen ristiretken aikaisesta kaupungin valtaamisesta ja ryöstöstä, ja vaikka Bysantin valtakunta säilyi aina vuoteen 1453 saakka, hippodromi oli ajautunut vuosien aikana rappiolle.
Ottomaaniturkkilaiset, jotka valtasivat kaupungin vuonna 1453 ja tekivät paikasta Ottomaanien valtakunnan pääkaupungin, eivät olleet kiinnostuneita hevoskilpailuista.
Hippodromin tiloja käytettiin kuitenkin erilaisiin erikoistapahtumiin, mukaanlukien ylenpalttisiin ja päiviä kestäneisiin sulttaani Ahmed III:n poikien ympärileikkaus-seremonioihin.
Areena säilyi pitkään suhteellisen alkuperäisessä kunnossaan, josta kertovat paikkaa esittäneet Ottomaanien miniatyyrimaalaukset, joissa istuimet ja monumentit olivat edelleen paikallaan.
Tilanne muuttui kuitenkin viereisen Sulttaani Ahmedin moskeijan (“Sininen moskeija”) rakennustöiden alkamisen myötä (1609–1616). Tuolloin hippodromi pitkälti purettiin ja sen rakennelmia uudelleenkäytettiin moskeijan rakentamiseen.
Vaikka sen rakenteita ei olekaan enää jäljellä, nykyinen Sultanahmetin aukio seuraa pitkälti samaa pohjakaavaa ja mittasuhteita kuin kadonnut legendaarinen hippodromi.