Tukholmassa sijaitseva Ruotsin valtiopäivätalo (ruotsinkielellä “Riksdagshuset”) on maan valtiopäivien kokoontumispaikka, sijaiten Helgeandsholmen saarella.
Talo, jonka suunnitteli arkkitehti Aron Johansson, rakennettiin vuosina 1897-1905.
Niin sanotut Helgeandsholmenin valtiorakennukset (Riksbyggnaderna) pystytettiin alunperin sekä Ruotsin valtiopäiviä (Riksgatan kadulta itään olevat rakennukset) että Ruotsin keskuspankkia (Riksgatanilta länteen) varten.
Valtiopäivätalo korvasi valmistuessaan Tukholman vanhan valtiopäivätalon, joka sijaitsee Riddarholmenin alueella kaupunkia.
Sen jälkeen kun kaksikamarinen valtiopäiväjärjestelmä korvattiin Ruotsissa yksikamarisella systeemillä vuonna 1971, jälleenrakennettiin talossa aikaisemmin toimineen maan keskuspankin tilat valtiopäivien istuntosaliksi (plenisalen).
Tämän jälleenrakennusperiodin aikaan Ruotsin valtiopäivät kokoontuivat väliaikaisesti tuolloin juuri rakennetussa Tukholman Kulturhuset-rakennuksessa, Sergelintorin yhteydessä.
Ruotsin valtiopäivätalo
Riksgatan 1
111 28 Stockholm
Valtiopäivätalon rakentaminen
Vuoden 1872 valtiopäivät ottivat käsittelyyn kysymyksen uudesta valtiopäivätalosta, aikana, jolloin vanha valtiopäivätalo koettiin liian pienikokoiseksi ja ei-riittävän edustukselliseksi rakennukseksi.
Lisäksi Riksbanken tarvitsi samanaikaisesti uusia toimitiloja.
Uudesta rakennuksesta tehtiin useita selvityksiä, joissa muun muassa testattiin erilaisia sijoituspaikkaehdotuksia.
Tuona vuosikymmenenä vallassa olleen käsityksen mukaan Helgeandsholmen tultaisiin säilyttämään avoimena alueena puistoineen.
Tällä kohtaa sijainneiden rakennusten ei myöskään tullut olla suurempia alueen maamerkkejä kuin viereinen Ruotsin kuninkaanlinna.
Päätös uuden valtiopäivätalon sijoittamisesta Helgeandsholmeniin tehtiin toukokuun 5, 1888, jonka mukaan valtiopäivä-ja keskuspankkitalo tultaisiin rakentamaan saaren läntiselle osalle.
Saman päätöksen mukaan paikalla olleet Norrbrobasaren kaupparakennus lunastettaisiin ja purettaisiin sekä Hovstallet (hovin tallit) uudelleensijoitettaisiin Östermalmin kaupunginosasta löytyvälle Artillerigården alueelle.
Valtiopäivätalon suunnitteli arkkitehti Aron Johansson.
Hän ei kuitenkaan voittanut rakennuksesta vuonna 1889 järjestettyä arkkitehtikilpailua, vaan kilpailun voitti hänen sijastaan Valfrid Karlson.
Vaikka kilpailussa valittiin voittaja, yhtäkään kilpailuehdotuksista ei pidetty riittävän hyvänä, ja Karlssonin työ edusti siten vain joukon parasta (mutta riittämätöntä) ehdotusta.
Kun kilpailu ei tuottanut satoa, sen sijaan yli-intentendentti Helgo Zettervall sai toimeksiannon uuden ehdotuksen laatimisesta, ja hän valitsi puolestaan avustajakseen tässä työssä nuoren Aron Johanssonin.
Kaksikko esittelikin vuoden 1890 aikana yhteisen luonnoksensa.
Tämä ehdotus kohtasi välittömästi vahvaa vastustusta, ja he joutuivatkin palaamaan takaisin suunnittelupöydälle, muokkaamaan pohjapiirroksiaan.
Kritiikki suunnitelmaa kohtaan kuitenkin säilyi, ja kritiikkiä tukivat monet aikansa johtavat taiteilijat sekä arkkitehdit.
Ongelmakohtina nähtiin muun muassa se, että suurta monumentaalista rakennusta ei voitaisi asettaa niinkin lähelle kuninkaanlinnaa, ja että Helgeandsholmen oli liian pienikokoinen tila mahduttaakseen sekä valtiopäivätalon että maan keskuspankin rakennuksen.
Kun rakennuskomitea vuonna 1892 päätti että rakennuksen julkisivua siirrettäisiin kuusi metriä lisää kohti Norrbro siltaa, Zettervall erosi toimeksiannostaan, pitäen vaatimusta kohtuuttomana.
Nuori Johansson jäi siten työskentelemään projektin parissa omin päin.
Hänen vuodelta 1894 olevassa luonnoksessaan rakennukseen kuului kupoli, jota ei kuitenkaan ikinä toteutettu.
Perusteiden rakentamistöissä alueelta raivattiin noin 37 000 m3 verran massaa, ja maaperän vahvistamiseen käytettiin toisaalta yli 9000 tammipaalua.
Rakennustyömaan peruskivi asetettiin paikalleen toukokuun 13, 1897, kuningas Oskar II:sen toimesta, samana päivänä kuin vuoden 1897 Tukholman maailmannäyttely (Allmänna konst- och industriutställningen) avattiin yleisölle.
Vain tuskin kahdeksan vuoden rakennusajan jälkeen voitiin valtiopäivien osa rakennuksesta jo vihkiä käyttöön, mikä tapahtuikin tammikuun 11, 1905.
Vuotta myöhemmin myös Ruotsin keskuspankki (Riksbanken) pystyi ottamaan uudet Helgeandsholmenin tilansa käyttöön.
Kun rakennus oli valmis, sen rakennuskustannukset olivat nousseet noin 12:sta miljoonaan kruunuun, joka oli lähes kaksinkertainen summa alkuperäiseen, vuodelta 1888 olleeseen 6,5 miljoonan kruunun laskelmaan verrattuna.
Yksi hintaa nostaneista syistä oli puute rakennusmateriaaleista sekä työvoimasta, johtuen muista samanaikaisista ja laajoista rakennusprojekteista Tukholman alueella, joihin lukeutuivat esimerkiksi Strandvägen ja Tukholman oopperatalo.
Jo heti valtiopäivätalon käyttöönoton myötä, tammikuun 11, 1905, rakennuksen toteutus joutui kritiikin kohteeksi.
Eniten kritiikkiä aiheutti talon rakentamisessa käytetty tyyli, uusbarokki, jota pidettiin vanhentuneena lähestymistapana verrattuna 1900-luvun alussa suosiota kasvattaneeseen jugend-tyyliin.
Rakennus toteutettiinkin merkittävänä siirtymäaikana, kansallisromanttisen periodin ja uusklassismin aikakauden välillä.
Ruotsin valtiopäivätalon arkkitehtuuri
Kaksikamarisen valtiopäivätalon pohjapiirrustuksia esiteltiin osana vuoden 1897 Tukholman maailmannäyttelyä (“Allmänna konst- och industriutställningen”).
Suunnitelma omaa puolisuunnikkaan muodon, joka valittiin lähestymistavaksi johtuen Helgeandsholmenin saaren olomuodosta ja tontin ahtaudesta.
Pohjapiirrustusten keskustasta löytyy kohokohtana etenkin rakennuksen monumentaalinen porraskäytävä.
Valtiopäivätalon Norrbron puolinen, yhtenäinen julkisivu on toteutettu italialais-ranskalaiseen klassismin uusrenesanssi tai uusbarokki -tyyliin.
Rakennuksen kivestä toteutettuun mahtipontiseen keskusosaan on sijoitettu suurikokoisia valtakunnanvaakunoita sisäänkäyntiportaalin ylle, neljää katsomoa kruunaavan attikan patsaiden yhteyteen, sekä ylimmäisenä Moder Svea -teosta (joka on Theodor Lundbergin käsialaa).
Fasaadin sivuosia koristaa upean pohjakerroksen päällä oleva pylväikkö, kannatellen balustradi-reunuslistaa.
Sisältä, osana itäistä rakennusta, löytyy tilan keskuksena monumentaalinen porraskäytävä.
Yhtä kerrosta ylöspäin kulkee puolestaan galleria pitkin julkisivua, josta löytyy sisäänkäyntejä molempien kamareiden istuntosaleihin.
Istuntusalit ovat muodoltaan kahdeksankulmaisia ja sisustettuja aikanaan uutuutena käyttöönotetuilla kattovaloilla.
Taiteilija Axel Törneman toteutti toisen valtiopäiväkamarin saliin yhteensä kolme freskomaalausta (jotka valmistuivat vuonna 1914).
Varhaisen 1900-luvun aikana istuntosalien kanssa samasta kerroksesta löytyi myös valtiopäivien kirjasto.
Ylin kerros oli alunperin sisustettu valiokuntatiloiksi, kun taas pohjakerroksesta löytyivät tilat muun muassa valtiovelkavirastolle, oikeusasiamiehelle, sekä kerhohuoneelle.
Pohjakerroksen ikkunoiden ylle on sijoitettu kaikkiaan 57 maskaronia, jotka ovat kivestä tehtyjä muotokuvia ruotsalaisista henkilöistä, joita arkkitehti Aron Johansson piti tärkeinä rakennuksen toteutumisen suhteen.
Kohokohtina näissä tällä tavalla esillä olevien henkilöiden muotokuvissa ovat ministeri Gunnar Wennerberg sekä arkkitehti Aron Johansson itse.
Koristekuvanveistäjä G.F. Norling sai toimeksiannon luoda päiden mallit, jonka jälkeen ne veistettiin Norrtelje Mekaniska Stenhuggeri AB:n tiloissa, ja lopulta rakennettiin kulmakivi ikkunaholveihin.
Nämä muotokuvanomaiset patsaat eivät alkuun olleet rakennustöitä valvoneen rakennuskomitean tiedossa.
Mutta kun komitean jäsenet saivat tietää tästä yksityiskohdasta, he lähettivät tiukkasanaisen tiedonannon siitä, että “näitä uusia malleja ei saa luoda muotokuviksi, ja kulmakivet, jotka jo on mallinnettu enemmän tai vähemmän tunnetuiden henkilöiden näköisiksi, tulisi uudelleenveistää, jotta tällaista yhtäläisyyttä ei enää löytyisi niistä.”.
Tiedonannosta poiketen työ jatkui jo tehtyjen ja asennettujen maskaroni-mallien kopioilla, mistä johtuu se, että rakennuskomitean puheenjohtaja Ragnar Törnebladh esiintyy neljä kertaa valtiopäivätalon julkisivussa.
Ruotsin valtiopäivätalon jälleenrakennus 1980–1983
Pääsuuntaviivat rakennuksen vuosien 1980-1983 jälleenrakentamista varten hahmoteltiin jo vuoden 1968 valtiopäivätaloselvityksessä.
Ajatuksena oli että myös Ruotsin keskuspankin tiloja tulisi voida hyödyntää valtiopäivien käytössä, ja että keskuspankin tulisi muuttaa uusiin tiloihin.
Tätä muutosta varten aloitettiin vuonna 1971 arkkitehtikilpailu, jonka voitti arkkitehtitoimisto Ahlgren-Olsson-Silow Arkitektkontor AB.
Jälleenrakennuksen aikana valtiopäivät operoivat Sergelintorin yhteydessä olevasta Kulturhuset-rakennuksesta käsin, mutta jo vuoden 1975 päätöksellä tästä järjestelystä tehtiin väliaikainen ratkaisu.
Näkyvin muutos jälleenrakentamisessa ja tilojen muuttamisessa oli kupariverhoiltu lisärakennus vanhaan keskuspankin tiloihin, johon tuli uusi istuntosali.
Istuntosali ja valtiopäivien uudistettu valtiopäivätalo otettiin käyttöön lokakuun 4, 1983.
Riksplanin alle tehdyn uuden valtiopäivätalon parkkihallin maanrakennustöissä tehtiin useita arkeologisia löydöksiä, muun muassa jäänteitä Tukholman vanhankaupungin muureista, 1500-luvun alkupuolelta.
Sitä suurta kuoppaa, jota nämä kaivannot loivat alettiin pian kutsua nimellä “valtiokuoppa”.
Arkeologisten löydösten myötä suunniteltu parkkihalli kutistui kooltaan, ja sen sijaan tiloihin rakennettiin uusi Keskiaikamuseo (Medeltidsmuseet, Strömparterren 3, 111 30 Tukholma).
Rakennuksen perusteiden turvaaminen 2004–2007
Maankohoamisen myötä alkoi syntyä riski siitä, että rakennuksen paaluperustukset, koostuen yli 9000:sta tammipaalusta, päätyisivät yli pohjavesitason, mikä johtaisi niiden lahoamiseen.
Siten, rakennuksen pitkäaikaista suojelua silmälläpitäen, tarvittiin toimia.
Vuodesta 2004 vuoteen 2007 saakka rakennettiinkin uusi maanalainen suoja, itään valtiopäivätalosta, auttamaan rakennuksen alta löytyvän pohjavesitason stabilisoinnissa.
Tällä uudella tekniikalla pohjavedentaso saatiinkin nostettua Mälaren-järven tasolle.
Suoja toteutettiin osittain jetinjektoinnin (jetpylväät) avulla, joita asennettin läpi tukholmanharjun aina vuorelle saakka, ja toisaalta osittain uuden Stallkanalen -kanaalin patoluukun avulla.
Mittaukset ovat osoittaneet että pohjavedentaso töiden jälkeen on stabilisoitunut tyydyttävälle tasolle yli puuperustusten.
Suunnitellut lisäosat
Vuodesta 2007 saakka on ollut olemassa edistyneitä suunnitelmia uuden, yleisölle avoimen vierailija-ja konferenssikeskuksen rakentamisesta, valtiopäivätalon itäisen osan yhteyteen.
Näillä näkymin tästä lisäosasta tulee löytymään kolme kokoussalia, joita on ajateltu tarjottavan komiteoiden kokouksille, konferensseille, ja vastaaville tiloihin soveltuville tapahtumille.
Tähän saakka projektille ei ole vielä annettu vihreää valoa asianomaisilta instansseilta.