Tallinna (vironkielellä Tallinn), Viron tärkein satama ja maan pääkaupunki, on suomalaisten suosituimpia matkailukohteita ulkomailla.
Harjun maakunnan alueella oleva kaupunki, joka on kooltaan 159,2 km², sisältää yhteensä yli 430 000 asukasta, tehden paikasta maan suurimman kaupungin.
Viron pääkaupunki sijaitsee Viron pohjoisella rannikolla, Suomenlahdella, vain 82 km päässä Helsingistä.
Tallinna on myös Viron valtion poliittinen ja taloudellinen keskus, jonka alueelta löytyvät mm. Viron parlamentin (‘Riigikogu’) tilat, presidentin palatsi, sekä hallituksen ministeriöitä.
Kaupunki tuli kukoistukseensa merkittävänä kauppasatamana etenkin Hansakauden (keskiajan) aikana, yhdistäen läntisen Euroopan Venäjän markkinoille.
Viron itsenäistyttyä Neuvostoliitosta vuonna 1991, Tallinna on noussut uuteen kukoistukseensa, tällä kertaa etenkin turismin ja huippu-teknologian alan siivittämänä.
“Tallinna” -nimen taustat
Historiallisesti kaupunki tunnettiin etenkin sen vanhalla saksalaisella nimellä “Reval”, mutta “Tallinna” syrjäytti nimenä Revalin (venäjänkielellä “Ревель”) vuoden 1918 aikana, kun maasta tuli itsenäinen Venäjän alaisuudesta.
Kaupungin nimi muuttui uudelleen 1920-luvun aikana, lyhentyen “Tallinn” muotoon, joka on poikkeus maassa yleisesti olevaan paikkojen nimeämistapaan vokaaliin päättyen.
Tämä paikkakunnan virallisen nimen muoto tuo edelleen ongelmia ulkomaalaisten keskuudessa, johtuen osittain siitä, että vironkielessä kaupungin genetiivinen muoto päättyy a:han, esimerkkinä Tallinnan lentokenttä, “Tallinna Lennujaam”.
Nimestä alunperin löytynyt -linna pääte, samaan tapaan kuin germaaninen -burg tai slaavinen -grad ja -gorod, tarkoitti voimakkuutta, mutta myöhemmin siitä tuli arkipäiväinen pääte paikkakuntien nimeen.
Vironkielissä “linn” onkin aikojen kuluessa muuntunut tarkoittamaan kaupunkia.
Tallinnan kaupungin nimen alkuperä on merkittävän debatin kohde Virossa, mutta sen tiedetään varmuudella olevan Virolaista alkuperää.
Suosituin teoria nimen alkuperästä on johdannaisena “Taani-linn” sanasta, tarkoittaen suomeksi ‘tanskalainen kylä’, johtuen paikkakunnalle, Toompean kukkulalle, rakennetusta ensimmäisestä linnoituksesta tanskalaisten toimesta.
Muiden nimen takaa löytyvien teorioiden mukaan nimi tulee “Talu linn” termistä, tarkoittaen “maanviljelyksen kaupunki” tai “Tali-linna” nimityksestä, tarkoittaen “talvikylä”.
Kaupungilla on ollut useita historiallisia nimiä, kuten Koluvan, Lindanisse, sekä useita erilaisia variaatioita saksalaisesta “Reval” muodosta: Revalia, Revel, sekä Reveln.
Reval -nimeä käyttivät ja kansainvälistivät nimityksenä etenkin saksalaiset ja ruotsalaiset, ja nimi pysyi yhtenä kaupungin virallisista titteleistä aina 1900-luvun alkuun saakka.
Nimitys on peräisin 1200-luvulta ja historiallisen Rävalan maakunnan nimestä, joka kattoi alueena tuolloin koko modernin pohjoisen Viron.
Vanhan Tallinnan muinaisista nimistä merkittäviä olivat myös Lindanisse muunnoksineen: “Lyndanisse” tanskankielellä, “Lindanäs” ruotsiksi, sekä “Ledenets” vanhaan slaavilaiseen kirkkokieleen.
Suomessa kaupungista käytettiin historiallisesti myös nimityksiä Kesoniemi sekä Rääveli, joista Kesoniemi oli johdettu vanhasta itä-slaavilaisesta Tallinnan nimestä Kalyvan (Колывань).
Tallinnan maantieteellinen sijainti
Kokonaiskooltaan 149,2 km² oleva Tallinna sijaitsee Suomenlahden kaakkoisrannikolla, Viron luoteisosassa.
Kaupungilla on rantaviivaa yhteensä 46 km verran, johon kuuluu lukuisia lahtia ja niemimaa-alueita, päälahtena ollessa Tallinnan lahti, itään Paljassaaresta sekä Koplista.
Tärkeimmät niemimaat ovat (idästä länteen): Kakumäe, Kopli, Paljassaare ja Viimsi.
Tallinnalla on myös 59 km verran maarajaa viereisten kuntien kanssa, Viimsi ja Jõelähtme itäänpäin, Rae, Kiili sekä Saku eteläänpäin, kuin myös Saue & Harku länteen.
Kaupungin rajojen sisältä löytyy useita järviä, suurimpana ollessa Ülemiste-järvi (kattaen 9,6 km² kokoisen alueen), joka on myös Tallinnassa käytetyn juomaveden tärkein lähde.
Toiseksi suurin järvi Tallinnassa on Harku-järvi, kooltaan noin 1,6 km².
Ainoa merkittävä joki kaupungin alueella on Pirita-joki, joka virtaa Piritan kaupunginosan läpi, ja jonka laakso-alue on suojeltua seutua sen luonnonkauneutensa ansiosta.
Tallinnan korkein kohta, joka sijaitsee Nõmmen kaupunginosassa (lounaaseen keskustasta), yltää 64 metrin korkeuteen merenpintaan nähden.
Kaupungin rannikkoseudun läpi menee kalkkivinen rantakallioalue, joka on näkyvissä sekä Toompean että Lasnamäe alueilla Tallinnaa.
Jääkauden aikana koko kaupungin alue oli suurikokoisen jäätikön alla, joka puristi alla olevaa maa-alaa. Tämän periodin loputtua alueen pinta on ollut jatkuvan kohoamisen seutua, johtaen mm. Ülemiste-järven erottumiseen merestä noin 11 500 vuotta sitten.
Historiallinen Vanalinn-keskusta löytyy Tallinnan satamasta etelään, kun taas moderni finanssikeskusta ja Toompean hallintokeskus sijaitsevat itäänpäin.
Länteen pääsatamasta löytyy etenkin Tallinnan Neuvostoliiton aikainen laajennusosa, jota edelleen profiloivat alueelta löytyvät neuvostotyyliset rakennukset.
Tallinna sijaitsee 82 km päässä Helsingistä, 830 km Varsovasta, 280 km Riiasta, 860 km Moskovasta, 314 km Pietarista, 860 km Kööpenhaminasta, 380 km Tukholmasta, 1000 km Berliinistä, 530 km Vilnasta, 2788 km Lontoosta, 800 km Oslosta, ja 2000 km Pariisista.
Ilmasto-olot Tallinnassa
Tallinnan säähän vaikuttaa mannermainen ilmasto, jonka vaikutusta pehmentää kaupungin sijainti rannikolla, lämpimien Atlantin vesivirtojen äärellä.
Talvia kaupungissa kuvaavat erittäin kylmät periodit, vähäinen auringonvalo, sekä sateiden vähyys, kun taas keväät ovat viileitä ja kuivia kausia.
Kesä Tallinnassa on kohtuullisen lämmin ja sateinen, kun taas syksy tuo mukanaan runsaita sateita ja ensimmäiset, nopeasti sulavat lumisateet, jotka johtavat usein (etenkin vähemmän urbaaneilla alueilla kaupunkia) kuraisiin oloihin.
Kaupungin lämpötilojen ero Viron sisäosiin on keskimäärin noin 4°C talvella ja 2°C kesäisin.
Toukokuusta syyskuuhun lämpötilat vaihtelevat 15 – 21°C välillä, lämpötila-ennätyksen vuodelta 1936 ollessa 32,3°C, minimi-ennätyksen ollessa puolestaan -32,2°C, vuodelta 1978.
Kiitos leveysasteensa, Tallinnan kesäpäivinä kaupunki saa noin 19 tunnin verran auringonvaloa päivässä, kun taas talvisin auringonvalon määrä per pv on vain 6 tuntia.
Lokakuun ja huhtikuun välistä periodia kuvaavat erittäin kylmät kaudet, joiden välistä löytyy myös miedomman sään päiviä.
Lämpötila talvisin nousee harvoin yli 4°C:een (tosin maaliskuussa 2007 kaupungissa mitattiin ennätysmäiset 15,9°C).
Tallinnan lumisateet alkavat kaupungissa noin kuukautta myöhemmin kuin maan sisäosissa, ja päättyvät kuukautta aikaisemmin.
Lumisateisia päiviä on vuodessa noin 100 (esimerkiksi vuonna 2007 näitä päiviä oli 93), keskittyen marraskuun ja huhtikuun väliselle periodille.
Lumipeitteen määrä on suurimmillaan vuosittain tammikuun ja maaliskuun välisellä ajalla, saavuttaen noin 13-18 cm paksuuden. Suurin Tallinnassa mitattu keskimääräinen lumipeitteen paksuus on ollut 59 cm.
Sateinen kausi kaupungissa sijoittuu heinäkuun ja syyskuun väliselle ajalle.
Keskimääräinen vuotuinen sademäärä Tallinnassa on 696 mm per vuosi, sisältäen 151 sateista päivää ja 16 myrskyiseksi luokiteltua päivää.
Ennätyssateet kaupungissa mitattiin vuonna 1981, jolloin sateen määräksi rekisteröitiin 921 mm, kun taas sateisin ennätyskirjoissa oleva kuukausi on elokuu 1987, 181 mm sateen määrällään.
| Tallinnan keskimääräiset säätiedot | |||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| KK | Tam | Hel | Maa | Huh | Tou | Kes | Hei | Elo | Syy | Lok | Mar | Jou | Vuot. |
| Maksimilämpötila (°C) | 9.3 | 10.1 | 15.9 | 27.2 | 29.7 | 31.2 | 34.3 | 33.9 | 28.5 | 22.0 | 12.8 | 10.6 | 34.3 |
| Maksimilämpötila keskimäärin (°C) | −1.2 | −1.6 | 2.3 | 9.2 | 15.2 | 18.8 | 21.8 | 20.4 | 15.2 | 9.4 | 3.4 | 0.3 | 9.4 |
| Keskimääräinen lämpötila (°C) | -3.4 | -4.3 | -1.0 | 4.5 | 10.1 | 14.1 | 17.2 | 16.0 | 11.3 | 6.5 | 1.3 | -1.9 | 5.9 |
| Minimilämpötila keskimäärin (°C) | −5.8 | −7.0 | −4.2 | 0.6 | 5.2 | 9.6 | 12.7 | 12.0 | 7.8 | 3.8 | −0.8 | −4.2 | 2.5 |
| Minilämpötila (°C) | −31.1 | −31.0 | −25.5 | −17.2 | −5.0 | 0.0 | 4.0 | 2.1 | −5.0 | −10.5 | −21.3 | −31.0 | −31.1 |
| Kokonaissademäärä (mm) | 49 | 32 | 31 | 30 | 36 | 57 | 74 | 73 | 60 | 65 | 61 | 49 | 618 |
| Sateiset päivät (≥ 1 mm) | 10 | 8 | 9 | 12 | 11 | 13 | 13 | 14 | 17 | 18 | 16 | 12 | 153 |
| Lumisateiset päivät (≥ 1 mm) | 19 | 18 | 13 | 5 | 0.4 | 0 | 0 | 0.1 | 0.1 | 2 | 11 | 18 | 87 |
| Aurinkoiset tunnit | 24.8 | 56.5 | 127.1 | 186.0 | 275.9 | 303.0 | 279.0 | 229.4 | 141.0 | 93.0 | 30.0 | 15.5 | 1761.2 |
| Suhteellinen ilmankosteus (%) | 88 | 86 | 81 | 73 | 69 | 74 | 76 | 79 | 82 | 85 | 88 | 88 | 81 |
| Lähteet: Pogoda.ru.net, Hong Kong Observatorium (aurinkomäärät, 1961-1990) | |||||||||||||
Tallinnan kaupunginhallinto
Tallinna on kotikaupunki Viron tärkeimmille hallintoelimille, maan parlamentille (‘Riigikogu’), presidentin residenssille, sekä hallituksen ministeriöille.
Kaupunki toimii myös Harjun maakunnan hallinnollisena keskuksena.
Tallinnan kaupunginhallinto on rakenteeltaan samanlainen kuin maan valtionhallinto – sisältäen lakiasäätävän elimen, Tallinnan kaupungin valtuuston, sekä toimeenpanevan elimen, Tallinnan kaupunginhallituksen.
Tallinnan kaupunginjohtajat:
1990-1992: Hardo Aasmäe
1992-1996: Jaak Tamm
1996: Priit Vilba
1996-1997: Robert Lepikson
1997-1999: Ivi Eenmaa
1999: Peeter Lepp
1999-2001: Jüri Mõis
2001: Tõnis Palts
2001-2004: Edgar Savisaar
2004-2005: Tõnis Palts
2005-2007: Jüri Ratas
2007-: Edgar Savisaar
Kaupunginvaltuusto koostuu yhteensä 63:sta valtuuston jäsenestä, jotka valitaan toimeensa vaaleilla, neljän vuoden periodiksi kerrallaan.
Valtuuston säädösten mukaiset päätoimet ovat kunnan toimeenpanevan hallinnon pätevyydestä päättäminen, valtuuston presidentin valinta, kaupunginjohtajan valinta ja erottaminen, sekä kaupungin hallinnon budjettiin tehtyjen muutosten hyväksyntä ja hylkääminen, sekä verojen määräys.
Kaupungin hallitus on puolestaan vastuussa lainsäädännön käytännön toimeenpanoista, kaupunginosien toiminnoista vastaaminen, ja palkkasäädöksiin muutoksien ehdottaminen.
Hallitus muodostuu kuuden henkilön kokoisesta neuvostosta, jota johtaa valtuuston nimittämä kaupunginjohtaja.
Tallinna on jaettu kahdeksaan hallinnolliseen kaupunginosaan (viroksi “linnaosa”).
Kunkin kaupunginosan omat hallitukset vastaavat alueensa kunnallisten toimintojen toimeenpanosta, johtajanaan omat presidenttinsä (viroksi “linnaosavanem”).
Tallinnan 63:sta kaupunginvaltuuston jäsenistö koostuu lukumäärittäin per kaupunginosa: Haabersti 7, Kesklinn 8, Kristiine 6, Lasnamäe 13, Mustamäe 9, Nõmme 7, Pirita 5, ja Põhja-Tallinn 8.
Paikalliset vaalit järjestetään joka neljäs vuosi, kolmantena lokakuun lauantaina, ns. D’Hondt-vaalijärjestelmää käyttäen ja osittain sähköistä äänestystapaa hyödyntäen.
Kaupungin paikallisvaaleissa äänestysprosenttina on ollut muun muassa vuonna 2002 53,6% ja vuonna 2005 43,4%.
Tallinnan kaupunginosat osa-alueineen:
Haabersti (18,6 km²): Astangu, Haabersti, Lake Harku, Kakumäe, Mustjõe, Mäeküla, Pikaliiva, Rocca al Mare, Tiskre, Veskimetsa, Vismeistri, Väike-Õismäe, ja Õismäe.
Kesklinn (keskusta) (28,0 km²): Aegna, Juhkentali, Kadriorg, Kassisaba, Keldrimäe, Kitseküla, Kompassi, Luite, Maakri, Mõigu, Raua, Sadama, Sibulaküla, Südalinn, Tatari, Torupilli, Tõnismäe, Uus Maailm, Vanalinn, Veerenni, ja Lake Ülemiste.
Kristiine (9,4 km²): Järve, Lilleküla, ja Tondi.
Lasnamäe (30,0 km²): Katleri, Kurepõllu, Kuristiku, Laagna, Loopealse, Mustakivi, Pae, Paevälja, Priisle, Seli, Sikupilli, Sõjamäe, Tondiraba, Uuslinn, Väo, ja Ülemiste.
Mustamäe (8,0 km²): Kadaka, Mustamäe, Siili, ja Sääse.
Nõmme (28,0 km²): Hiiu, Kivimäe, Laagri, Liiva, Männiku, Nõmme, Pääsküla, Rahumäe, Raudalu, ja Vana-Mustamäe.
Pirita (18,7 km²): Iru, Kloostrimetsa, Kose, Laiaküla, Lepiku, Maarjamäe, Merivälja, Mähe, ja Pirita.
Põhja-Tallinn (Pohjois-Tallinna) (17,3 km²): Kalamaja, Karjamaa, Kelmiküla, Kopli, Merimetsa, Paljassaare, Pelgulinn, Pelguranna, ja Sitsi.
Suur-Tallinnan alue on Viron ainoa virallisesti kaupunkimainen taajama, jonka 1391 km² alueella asuu yli 530 000 asukasta.
Tämä kaupunkitaajama on jaettu kolmeen vyöhykkeeseen: Tallinnan keskusta; Harkun, Sauen, Sakun, ja Keilan alue lännessä (yhteensä yli 70 000 asukasta); kuin myös Maardun, Viimsin, Joelahtmen, ja Raen alue idässä (yhteensä yli 35 000 asukasta).
Tallinnan asukkaat
Populaatio Tallinnassa on kautta aikain, sen perustamisesta alkaen, ollut luonteeltaan monikulttuurista.
Keskiajan periodilla paikka oli jaettuna saksalaisten ja virolaisten kesken.
Saksalaiset asukkaat olivat etenkin kauppiaita ja artisaaneja vanhankaupungin alueella, kun taas virolaiset asukkaat työskentelivät etupäässä muissa ammateissa, asuen vanhankaupungin muurien ulkopuolella (taloudellisista syistä).
Asukkaiden määrä oli pitkään noin 1000:n tienoilla, mutta talouskasvun myötä asukasmäärä nousi noin 4000 asukkaaseen 1400-luvulle tultaessa. Tämä kasvu toi Tallinnaan asutusta etenkin historiallisen Vanalinnan (vanhankaupungin) alueelle.
1500-ja 1600-luvuilla kaupunki läpikävi taloudellisia kriisejä, Liivinmaan sodan, sekä ruttoperiodeja, joista johtuen Tallinnan väkimäärä ei kasvanut merkittävästi näillä aikakausilla.
Suuri Pohjan sota oli lisäksi poikkeuksellinen tuhoisa Tallinnalle, tiputtaen kaupungin väkimäärän kahdella kolmasosalla. Kun väkimäärä oli vielä vuonna 1708 noin 10 000, vuonna 1710 tämä luku oli romahtanut noin 2000:een asukkaaseen.
Välimäärä palasi sotaa edeltäville tasoilleen vasta 1780-luvun kuluessa.
Tallinna oli suosittu muuttokohde jo 1800-luvun alkuvaiheessa, mutta vuosisadan loppupuolen teollistumiskehitys aiheutti todellisen muuttobuumin seudulle.
Esimerkiksi vuonna 1881 Tallinnan väestökirjoissa oli merkittynä 44 000 asukasta, mutta vuonna 1917 jo yli 160 000.
Tässä kasvun vaiheessa kaupungin koko myös laajeni merkittävästi itään ja etelään, luoden Nõmmen ja Meriväljan kaupunginosat.
Vaikka Tallinna joutui osana 1900-luvun Tsaarin ajan Venäjän valtakuntaa ns. venäläistämis-politiikan kohteeksi, paikkakunnan väestön etninen koostumus ei kuitenkaan muuttunut merkittävästi.
Ensimmäisen maailmansodan tuhojen myötä kaupungin välimäärä väheni noin kolmanneksella. Viron itsenäistyttyä sodan jälkeen väkimäärä lähti jälleen kasvuun, aina toisen maailmansodan syttymiseen saakka.
Vuonna 1939 pääkaupungissa laskettiin olleen noin 145 000 asukasta, laskien sodan aiheuttamien menetysten myötä 127 000 asukkaaseen.
II-maailmansodan päättyminen aiheutti myös saksalais-alkuperäisen väestön karkoituksen kaupungista.
Tallinnan väkimäärä kasvoi Neuvostoliiton miehityksen aikana voimakkaasti, johtuen etenkin Venäjältä ja muualta Neuvostoliitosta tapahtuneesta muuttoliikkeestä Viron alueelle (etenkin pääkaupunkiin ja Koillis-Viroon).
Vuonna 1956 väestöä kaupungissa oli noin 267 000, ja vain kaksikymmentä vuotta myöhemmin jo 408 500. Kuten aikaisemminkin, nopea kasvu johti myös Tallinnan alueelliseen laajentumiseen, luoden Mustamäen, Õismäen, ja Lasnamäen kaupunginosat.
Samanaikaisesti kaupungin väestön koostumus muuttui radikaalisti, ei-virolaisen väestön osuuden noustessa aina myöhäiselle 1980-luvulle saakka (jolloin väestömäärä saavutti huippunsa, noin puoli miljoonaa asukasta).
Viron itsenäistyttyä uudelleen vuonna 1991, Tallinna menetti nopeasti merkittävän osan asukkaistaan, useiden muualta Neuvostoliiton alueelta muuttaneiden palatessa alkuperäisille asuinseuduilleen.
Esimerkiksi vuonna 1995 asukasmäärä oli laskenut jo 434 800 asukkaan tasolle, ja tämä laskutrendi päättyi vasta vuoden 2005 aikana (jonka jälkeen asukasmäärä on ollut kasvussa).
Tallinnan väestömäärä on tätä nykyä noin 431 000, ja noin 32,7% Viron asukkaista asuu pääkaupungissa.
Väestön keskittyminen on ollut seurausta etenkin muualta maasta tapahtuneesta muuttoliikkeestä, johtuen Tallinnan korkeammasta elintasosta verrattuna suurimpaan osaan muuta Viroa.
Pääkaupungin ympärille on muodostunut useita asukaslähiöitä, tarjoten elintilaa Tallinnassa työskenteleville lyhyen työmatkan päässä. Näitä lähiöitä ovat mm. Keila, Saue, Maardu, Kehra, Aegviidu, Loksa ja Paldiski.
Tallinnan kaupungin kasvu on ollut kautta aikojen pitkälti kontrolloimatonta ja suunnittelematonta, joka on luonut urbaaneja asutuskeskuksia varsinkin pääteiden varsille.
Tallinnan väestön koostumus:
Virolaisia: 55,3%
Venäläisiä: 36,8%
Ukrainalaisia: 3,8%
Valkovenäläisiä: 2,1%
Suomalaisia: 0,6%
Muita: 2,7%
Väestömäärät per kaupunginosa:
Haabersti (18,6 km2): 42 839
Kesklinn (keskusta) (28,0 km2): 52 820
Kristiine (9,4 km2): 30 274
Lasnamäe (30,0 km2): 116 490
Mustamäe (8,0 km2): 64 425
Nõmme (28,0 km2): 39 049
Pirita (18,7 km2): 17 019
Põhja-Tallinn (17,3 km2): 56 914
Euroopan tilastoja pitävän Eurostat-organisaation mukaan Tallinna omaa Euroopan Unionin alueen pääkaupungeista suurimman prosenttimäärän asukkaita ilman EU-kansalaisuutta (noin 27,8% populaatiosta).
Tämä johtuu etenkin Neuvostoliiton miehityksen vuosien (1944-1991) aikaisesta maahanmuutosta muualta Neuvostoliiton alueelta, joka näkyy etenkin venäläisperäisten asukkaiden määrässä.
Kaikkein eniten ilman EU-kansalaisuutta olevia Tallinnan asukkaita löytyy Lasnamäen kaupunginosasta, jossa venäläiset muodostavat noin 40% kaupunginosan väkimäärästä.
Tallinnan arkkitehtuuri ja kaupunkikuva
Tallinnaa kuvaavat kaupunkina etenkin sen keskiaikaiset keskustan tornit ja toisaalta myös Neuvosto-tyyliset rakennukset kaupungin laitamilla.
Kaupunkikuva on muuttunut rajusti maan itsenäistymisen jälkeen vuodesta 1991, ja markkinatalouteen siirtymisen tuoman vaurastumisen kautta.
Näiden muutosten jäljiltä Tallinnan keskustaa on jälleenrakennettu ja restauroitu voimakkaasti, ja uusia rakennuksia on valmistunut etenkin vapaa-ajansektorin ja turisteja palvelevien alojen käyttöön.
Osana uudistuksia Tallinnan erinomaisessa kunnossa oleva vanhankaupunki julistettiin UNESCO:n ihmiskunnan maailmanperintökohteeksi vuonna 1997.
Tallinnan Vanalinn eli vanhakaupunki pitää sisällään kaikki aidon keskiaikaisen kylän luonteenpiirteet, historiallisine kauppiastaloineen ja varastorakennuksineen.
Rakenteena vanhastakaupungista löytyy lukuisia mukulakivisiä katuja, keskuksenaan raatihuoneentori (raekoja plats), jonka alkuperä on aukion käytössä markkinapaikkana.
Raatihuoneentorin tärkein rakennus on sen raatihuonerakennus, jonka 64-metriä korkean ja 1530 valmistuneen tornin huipulla on kaupungin symboliksi muodostunut sääviiri, “Vana Toomas”.
Raatihuone muilta osiltaan on arkkitehtuuriltaan myöhäisgotiikkaa (rakennettu 1371-1404), toteutettuna tyyliin sopivaan harmaaseen kalkkikiveen. Talon julkisivusta löytyvät kaksi värikästä lohikäärme-gargoilia on lisätty rakennukseen 1600-luvun aikana.
Sisältä vanhankaupungin raatihuoneen tiloista löytyy sarja huoneita, joissa järjestetään muun muassa väliaikaisia näyttelyitä. Talon tornista on upeat, panoramiset näkymät ympäröivään kaupunkiin.
Raatihuoneentorin aukion yhteydestä löytyy maailman vanhin vielä toiminnassa oleva apteekki, joka on tarjonnut apteekkipalveluita keskeytyksettä aina vuodesta 1422 saakka.
Apteekin talon näyttävä julkisivu on peräisin 1600-luvulta.
Itään aukiolta lähtevä Pikk-katu johtaa reittinä vanhojen saksalaisten kauppiastalojen kautta, joista vanhimmat ja näyttävimmät ovat peräisin 1400-luvulta, sisältäen tyypillisesti kolme-neljä kerrosta.
Pohjoiseen Pikk-kadusta löydät kuuluisan, 124-metriä korkean Olevisten kirkon, josta ensimmäiset viitteet historiankirjoissa löytyvät niinkin kaukaa kuin vuodelta 1264.
Kirkkoa, joka on pyhitetty Norjan pyhimyskuningas Olaf II:lle, on jälleenrakennettu sen historian aikana useaan otteeseen, etenkin 1300-luvun aikana toteutetussa suur-urakassa.
Olevisten kirkon korkeus on vaihdellut vuosisatojen varrella, johtuen muun muassa siitä, että kirkko on palanut kolmeen otteeseen ja että sitä on myös jälleenrakennettu eri tyyleihin.
Kulta-aikana kirkolla oli periodi vuodesta 1549 vuoteen 1625, jolloin se oli maailman korkein rakennus tuolloisella 159-metrin korkeudellaan.
Tuolloisen näinkin korkean rakennuksen valmistuksen takana oli luoda symboli tälle kaupankäynnin luomalle kaupungille, joka näkyisi kauppiaslaivoille merelliseen horisonttiin saakka.
Neuvostoliiton miehityksen vuosina kirkon tornia käytettiin KGB:n toimesta näköalapaikkana.
Vanhakaupungin viehättäviin rakennuksiin lukeutuvat lisäksi sen sisältämät historialliset saksalaiset kauppiaskilta-talot.
Kohokohtana näiden kiltatalojen suhteen on etenkin vuodelta 1410 peräisin oleva Suurkilta-talo, aikanaan Tallinnan tärkein kauppiasrakennus, joka sisältää nykyisin Viron valtion historiamuseon.
Näkemisen arvoisiin kiltataloihin lukeutuu lisäksi artisaanien historiallinen Pyhän Knuutin kiltatalo vuodelta 1860, jonka julkisivua koristavat Martti Lutheria ja Pyhää Knuutia esittävät veistokset.
Paikallisesti yksi merkittävimmistä kiltataloista perinteisesti ollut mustapäiden veljeskunnan, joka koostui nuorista, naimattomista kauppiaista, rakennus.
Tämän kiltatalon julkisivusta löytyy Pyhää Mauritiusta (joka on antanut nimen veljeskunnalle) kuvaava reliefi-kohokuvateos vuodelta 1597, mutta myös renesanssityyliset pääovet.
Alueella näkemisen väärti on myös Pyhän hengen kirkko, 1700-luvulta peräisin oleva gotiikan tyylisuunnan rakennus.
Pyhän hengen kirkon (osoitteessa Pühavaimu 2) kohokohtia ovat sen Viron vanhin torni (vuodelta 1433) ja Tallinnan vanhin kello (vuodelta 1684).
Kirkon sisältä löydät sen 1600-luvulta peräisin olevan barokki-tyylisen saarnastuolin sekä Bernt Notken ainutlaatuisen alttarikaapin (vuodelta 1483).
Vene-katu sijaitsee vanhankaupungin itäisellä puolella, ja sen varrelta löytyvät kadun nimen mukaisesti (‘Vene’ on suomennettuna ‘Venäjä’) historialliset venäläisten kauppiaiden korttelit.
Kadun varrella on lisäksi entinen Dominikaaniluostari vuodelta 1246, joka hylättiin uskonpuhdistusten aikaisten mellakoiden jäljiltä (jolloin paikka sytytettiin palamaan).
Luostari restauroitiiin nykyiseen kuntoonsa vuonna 1954, ja sen tiloissa on tätä nykyä 1400-1600 luvuilta peräisten olevien kivikaiverrusten museo.
Samalla kadulla sijaitseva, Pyhän Pietarin ja Pyhän Paavalin neoklassisen tyylisuunnan kirkko on pietarilaisen arkkitehti Carlo Rossin käsialaa vuodelta 1844.
Kadun varrelta löytyy myös Tallinnan historiamuseo, jonka näyttelyt esittelevät kaupungin historiaa erilaisten esineiden kautta aina paikan perustamisesta saakka.
Nikolaos Ihmeidentekijälle omistettu Pyhän Nikolaoksen kirkko, joka sijaitsee puolestaan vanhankaupungin eteläosassa, on peräisin 1200-luvulta.
Kirkon maailmankuuluna kohokohtana löytyy lyypekkiläisen taiteilija Bernt Notken 30-metrisen maalauksen “Kuolemantanssi” (“Totentanz”) alkuosa, joka on tehty myöhäisen 1400-luvun aikana.
Vanhankaupungin kohokohtiin kuuluvat myös sen 46 historiallisesta tornista ja suojamuurista jäljellä olevat 26 tornia ja 1,85 km verran muuria, joka vaihtelee korkeudeltaan 13-16 metrin sekä paksuudeltaan 2-3 metrin välillä.
Historiallisen suojamuurin kuudesta portista kuuluisin on vanhankaupungin pohjoisosassa, josta se löytyy 1500-luvulta peräisin olevan Paks Margareeta -tornin yhteydestä (joka operoi Tallinnan Merimuseon tiloina).
Muurin eteläinen porttitorni on puolestaan nimeltään saksalaista alkuperää oleva “Kiek in de Kök”, vuodelta 1475.
Tornin korkeus on 38 metriä, ja sen seinät ovat 4 metriä paksuja. Tornin seinistä löytyy edelleen jälkiä Liivinmaan sodan taisteluista.
Rakennus pitää sisällään muun toiminnan ohessa myös Tallinnan kaupungin historian museon.
Vanhakaupunki on jaettu alaosaan sekä Toompean mäeltä löytyvään yläosaan, jonne oli aina 1600-luvulle saakka vain yksi kulkuväylä.
Toompeän mäellä vanhaakaupunkia sijaitseva, muiden kuuluisien rakennusten ohessa, muun muassa Viron parlamenttitalo, Aleksanteri Nevskin katedraali, sekä 1400-1600 luvuilla rakennettu Tallinnan tuomiokirkko (Toomkirik), jonka mukaan alue on nimetty.
Viron parlamentti (‘Riigikogu’) toimii Toompean linnassa, jonka historia ulottuu aina vuonna 1219 paikalla olleeseen tanskalaiseen linnoitukseen.
Varhaisista Toompean linnoituksista on säilynyt näihin päiviin saakka vuosien 1227-1229 aikana tehtyjen rakennustöiden tuomat kolme tornia, jotka ovat nykyisin suojeltuja kohteita.
Kuuluisin Toompean linnan torneista on Pikk Hermann vuodelta 1371, jossa on pysyvästi salossa Viron kansallislippu, osoituksena maan itsenäisestä asemasta maailmassa.
Toompean linna on kokonaisuutena upea rakennus, toteutettuna julkisivultaan 1700-luvun barokkityyliin ja luonteenomaiseen vaaleanpunaiseen värisävyyn.
Vanhankaupungin kirkkoihin kuuluu myös Toompean mäellä sijaitseva Aleksanteri Nevskin katedraali.
Kirkko rakennettiin Mikhail Preobrazhenskyn suunnitelmien pohjalta tyypilliseen venäläiseen renesanssityyliin vuosina 1894-1900, jolloin Viro oli vielä osa Venäjän valtakuntaa.
Rakennus on omistettu Novgorodin ruhtinas Aleksanteri Nevskille, joka vuonna 1242 voittoisasti johti joukkojaan nykyisen Viron alueella olevan Peipsijärven taistelussa saksalaista ritarikuntaa vastaan.
Kaksi kilometriä itään Tallinnan keskustasta löytyy puolestaan Kadriorgin puisto, jonka kohokohtiin kuuluu mm. presidentin palatsi sekä Kadriorgin palatsi.
Näistä vuosina 1718-1736 rakennettu barokkityylinen Kadriorgin palatsi toimii nykyisin museona, Viron taidemuseon ulkomaisen taiteen kokoelman näyttelytiloina.
Tiloissa näytillä oleva pysyvä kokoelma sisältää saksalaista, hollantilaista, ja italialaista taidetta 1600-1700 luvuilta.
Voit palatsissa käydessäsi nähdä myös erillisen pienemmän museotilan, johon on koottu venäläistä ja kiinalaista maalaustaidetta, posliinitöitä, sekä ikoniteoksia 1400-luvulta.
Puistosta löytyy lisäksi modernin taiteen museo KUMU, joka on ollut avoinna kävijöille vuodesta 2006.
KUMU-museossa on yhteensä seitsemän kerrosta, ja se pitää sisällään Baltian maan suurimman taidekokoelman.
Tallinnan kaupunginosista Pirita, joka sijaitsee noin kaksi kilometriä koilliseen keskustasta, sisältää muun muassa Maarjamäen uusgotiikan tyylisen palatsin vuodelta 1870 (ja jonka tiloissa esitellään kaupungin elämää 1800-1900 luvuilla).
Läheltä palatsia löytyy neuvostotyylinen monumentti vuodelta 1975, muistona toisessa maailmansodassa kaatuneille sotilaille.
Lähellä Pirita-joen suuta löytyy Olümpiakeskus, joka rakennettiin vuoden 1980 Moskovan kesäolympialaisten purjehduskilpailuja varten.
Nykyisin Olümpiakeskus toimii tapahtumapaikkana mm. useille kansainvälisille regatoille.
Joen varrella puolestaan sijaitsevat entisen Pyhälle Birgitalle omistetun, 1400-luvulla valmistuneen gotiikan tyylisen Piritan luostarin jäänteet.
Luostari tuhoutuu vuonna 1577 osana Liivinmaan sodan taisteluja.
Ylempänä jokea löydät Tallinnan 313-metriä korkean TV tornin, joka myös valmistui Moskovan 1980 kesäolympialaisia varten.
TV-tornin peruskivi muurattiin vuonna 1975, ja keskus avautui virallisesti heinäkuun 11, 1980.
Tornin panoramiselta näköalapisteeltä (170-metrin korkeudessa) voit nähdä hyvällä säällä jopa Suomen rannikolle saakka.
Tallinnan puistot
Tallinnan vanhaakaupunkia ympäröi pienikokoinen viheralueiden vyöhyke, joka toimi aikoinaan muurin vallihauta-suojana, ja jonka jäänteitä on yhä olemassa.
Yksi viheralueista on Paksun Margareetan tornin yhteydessä oleva pieni puisto, joka sisältää Estonia-aluksen uppoamisessa (syyskuun 28, 1994) kuolleiden muistomerkin.
Etelämpänä sijaitseva Hirvepark puisto sisältää toisen muistomerkin, joka on pystytetty toisen maailmansodan aikana maasta karkotetuiden virolaisten muistolle.
Suosituimpiin puistoihin Tallinnassa kuuluu 100-hehtaarin kokoinen Kadriorgin puisto, jota profiloivat upeat kastanja- ja tammipuut.
Kadriorgin suunnitteli italialainen arkkitehti Niccolo Michetti, ja paikka sisältää myös Kadriorgin palatsin, jonka Venäjän keisari Pietari I Suuri rakennutti vuosina 1718-1725 kesäasunnokseen.
Pirita-joen oikealla rannalla sijaitseva Tallinnan kasvitieteellinen puutarha kattaa puolestaan 2,5 km alan, ja sisältää yli 800 erilaista kasvi-ja kukkalajia.
Keskeisiin puistoalueisiin lukeutuu lisäksi Tallinnan eläintarha, länteen keskustasta, sisältäen yli 300 eläinlajia ja maailman suurimman villivuohien kokoelman.
Koulutus Tallinnassa
Viron koulutusjärjestelmä on jaettu seuraaviin tasoihin: esikoulu, peruskoulu, yläaste, ammattikoulu, sekä korkeakoulutus, aikuiskoulutuksen ohella.
Koulutus on maassa pakollinen 7 ja 17 ikävuosien välillä. Koulutuksen rahoituksesta ovat puolestaan vastuussa sekä kunnat että Viron valtio.
Kouluvuosi alkaa maassa vuosittain syyskuun 1, päättyen kesäkuussa.
Tallinnassa on 85 koulua, joista 73 on julkisrahoitteisia (71 kunnan rahoittamia ja 2 valtionkouluja), loppujen 12:sta ollessa yksityiskouluja.
Koska merkittävä osa Tallinnan asukkaista on äidinkieleltään venäjänkielisiä, koulutuksesta osa on tarjolla venäjänkielisissä laitoksissa. Esimerkiksi kaupungin 55:stä yläasteesta 33 tarjoaa opetuksen vironkielellä ja 22 venäjäksi.
Koulutuksen sisällön suhteen kieltenopetus on yksi keskeisistä alueista, tärkeimpinä toisina kielinä ollessa venäjä ja englanninkieli, mutta merkittävä osa virolaisista osaa myös suomea tai saksankieltä.
Korkeakouluista keskeisin on Tallinnan yliopisto (Tallinna Ülikool), joka on perustettu vuonna 2005.
Kaupunki olikin viimeisin Euroopan pääkaupungeista josta puuttui keskeisiä, ei-teknisiä tieteitä tarjoava yliopisto, joka historiallisesti johtui Tarton yliopiston (Tartu Ülikool) keskeisestä asemasta maan korkeakoulutuksessa.
Yliopistossa opiskelee vuosittain yli 7800 opiskelijaa.
Kahdeksan tiedekuntaa sisältävä Tallinnan teknologinen yliopisto (Tallinna Tehnikaülikool), joka on perustettu vuonna 1918, on nykyisin yksi Euroopan innovatiivisimmista yliopistoista, jonka koulutuksessa korostetaan yrittäjyyden ja teknologian yhdistämistä.
Teknologisessa yliopistossa opiskelee vuosittain yli 13200 opiskelijaa.
Koulutuslaitoksien suhteen keskeinen on myös vuonna 1938 perustettu Viron tiedeakatemia, johon kuuluu 77 jäsentä, 58 virolaista ja 19 ulkomaalaista jäsentä.
Koulutuksen suhteen Tallinna tarjoaa instituutioina myös: Viron tiedesäätiön, Viron tutkimus-ja kehitysvaltuuston, Informaatioteknologian instituutin, Viron musiikki-ja draamataiteiden akatemian, Viron taideakatemian, Viron maanpuolustusakatemian, sekä Viron evankelis-luterilaisen teologian instituutin.
Tallinnan talous
Viron eri alueista Tallinna on maan kehittynein, ja se muun muassa vastaanottaa noin 80-90% ulkomaisista lähteistä maahan tulevista sijoituksista.
Harjun maakunta, jonka osana Tallinna toimii, vastaa noin 60,4% osuudesta maan bruttokansantuotteesta (BKT). Maakunnan kehityksen historiallista nopeutta kuvaa esimerkiksi se, että BKT per asukas kasvoi alueella vuosina 2000-2004 noin 62%:lla.
Tallinnan satama on keskittynyt etenkin matkustajaliikenteeseen, vaikkakin se tarjoaa myös merkittävän rahtitavaran kapasiteetin, 30 miljoonaa tonnia per vuosi.
Historiallisesti sataman toiminta on näytellyt keskeistä roolia Tallinnan taloudessa, paikan perustamisesta saakka.
Kaupungin kalastussektori omaa pienikokoisen laivaston troolareita, jotka operoivat Tallinnasta etupäässä Baltianmeren alueella, mutta tämän sektorin merkitys on vähentynyt vuosien saatossa.
Viro on viime vuosina tullut tutuksi maailmanlaajuisesti ‘Baltian silikonilaaksona’ (paikka on osuvasti ns. sisarkaupunki Yhdysvaltain Silicon Valley alueen Los Gatos -kaupungin kanssa), kiitos maan innovatiivisesta korkean teknologian sektorista.
Alueelta ovat nousseet maailmankuuluisuuteen teknologiafirmoista esimerkiksi vuonna 2003 perustettu Skype ja Kazaa.
Huolimatta korkean teknologian nousevasta merkityksestä, kaupungin tärkeimmät taloudelliset sektorit ovat edelleen tekstiili-ala, ravintoteollisuus, sekä palvelusektori (etenkin finanssiala ja turismi).
Tallinnan taloudelle ovat merkittäviä myös useat maan hallinnon instituutioista, jotka toimivat kaupungista käsin.
Finanssisektori kaupungissa on keskittynyt pitkälti ulkomaisen pääoman omistukseen, esimerkkinä vuonna 1996 perustettu Tallinnan pörssi, jonka takaa löytyy nykyään monikansallinen NASDAQ OMX.
Pankkisektorin yrityksistä merkittävä osa edustaa ruotsalaista pääomaa, joka on omalta osaltaan tuonut vakautta ja läpinäkyvyyttä Viron ja Tallinnan pankkialan toimintaan.
Viron talouskasvu on tuonut Tallinnaan useita vaurastamisen merkkejä, esimerkiksi kansainvälisen lentokentän täydellisen jälleenrakennuksen, vanhankaupungin restauraation, sekä laajan valikoiman huippumoderneja kauppakeskuksia.
Suomalaisittain mielenkiintoinen taloudellinen kehitys Tallinnassa on ollut paikan yhteistyö kulttuurillisesti samankaltaisen Helsingin seudun kanssa, joka on johtanut Helsinki-Tallinna EU-talouskeskittymän luontiin.
Yhteistyö on auttanut taloudellista kasvua molemmilla puolilla Suomenlahtea, joka on tuonut esimerkiksi osaavaa tallinnalaista työvoimaa Uudenmaan seudun raskaan teollisuuden, palvelu-alojen, ja rakennusteollisuuden käyttöön.
Helsinkiläisille matkailijoille Tallinna edustaa edelleen edullisia hintoja, etenkin maiden välillä olevien tuotteiden ja palveluiden verotuksellisten erojen ansiosta.
Helsingin kaupunginhallinto on laajentanut infrastruktuuriaan Tallinnan puolelle, joka näkyy esimerkiksi suomalaisten koulujen, turismitoimiston, ja pienyritysten toimintaa edistävän instituution olemassaolona kaupungissa.
Museot Tallinnassa
Löydät Tallinnasta 30 erilaista museota, edustaen useanlaisia aihepiirejä, mukaanlukien Viron historiaa esitteleviä museoita, Tallinnan historiaan keskittyneitä museoita, sekä maan sotahistorian museoita.
Museoiden ohella useat näistä kohteista kiinnostuneet vierailevat lisäksi Tallinnan alueelta löytyvissä lukuisissa taidegallerioissa ja -näyttelyissä.
Kuuluisimpaan Tallinnan museoista kuuluu Viron taidemuseo (‘Kunstimuuseum’ tai lyhennettynä ‘KUMU’), joka on ollut toiminnassa vuodesta 1919, ja sisältää Baltian maiden suurimman & yhden pohjoismaiden tärkeimmistä taidekokoelmista.
Taidemuseolla on yhteensä viisi museotilaa Tallinnan alueella: KUMU taidemuseo, Kadriorgin taidemuseo, Nigulisten museo, Adamson-Ericu museo, sekä Kristjan Raud kotimuseo.
Näistä KUMU taidemuseo toimii suomalaisen arkkitehdin Pekka Vapaavuoren suunnittelemissa tiloissa, jotka avautuivat yleisölle vuoden 2006 aikana.
Museon pysyvä taidenäyttely sisältää teoksia 1700-luvulta eteenpäin, mukaanlukien esimerkkejä Neuvostoliiton aikaisesta reaalisosialismi taiteesta.
Toinen kohokohta näiden taidemuseoiden joukossa on Kadriorgin palatsissa toimiva näyttelytila, joka on varattu ulkomaiselle taiteelle 1600-1700 luvuilta.
Viron ulkoilmamuseo, joka sijaitsee puolestaan Rocca al Maressa, länteen Tallinnan keskustasta, on ollut avoinna vuodesta 1957.
Tämä museo esittelee perinteistä virolaista arkkitehtuuria maan vanhimpien puurakenteiden avulla. Näyttely sisältää muun muassa maatiloja, myllyjä, majataloja, historiallisen koulun, sekä paloaseman kappelin.
Tammsaare museo, itään Kadriorgin puistosta, on omalta osaltaan omistettu yhdelle maan tärkeimmistä kirjailijoista, Anton Hansen Tammsaarelle (1878- 1940).
Tämä museo, joka on rakennettu kirjailijan viimeisen residenssin tiloihin, sisältää esineitä Tammsaaren elämästä ja hänen aikakaudelleen tyypillistä kalustusta.
Tsaari Pietari Suuren talomuseo sijaitsee puolestaan Kadriorgin puistossa.
Museo toimii tiloissa, joissa tsaari Pietari suuri yöpyi Tallinnan visiiteillään läheisen Kadriorgin palatsin rakennustöiden aikana.
Talomuseona löydät sen tiloista kokoelman henkilökohtaisia esineitä ja huonekaluja Pietari Suuren elämästä 1700-luvulta.
Tallinnan kaupunkimuseo (Linnamuuseum) sijaitsee Vene-kadulla, kaupungin vanhankaupungin keskustassa.
Museo toimii historiallisissa, rikkaan keskiaikaisen kauppiaan rakennuttamissa tiloissa, jossa paikkakunnan historia herää eloon (1200-luvulta alkaen nykypäivään saakka) erilaisten mielenkiintoisten esineiden ja periodi-huonekalujen kautta.
Viron merimuseo toimii Paks Margareeta -puolustustornin tiloissa, esitellen maan merenkulun historiaa.
Paikan näyttelyt sisältävät muun muassa valokuvia, historiallisia dokumenttejä, vanhoja navigaatio-instrumentteja, miniatuuri-laivoja, sekä muita esineitä.
Vuonna 1842 perustettu Viron historiamuseo on rakennettu Maarjamäen palatsiin. Museo on keskittynyt esittelemään maan 1800-1900 -lukujen historiaa.
Esittävät taiteet Tallinnassa
Viron pääkaupunki juhlistaa esittäviä taiteita vuoden mittaan useiden erilaisten tapahtumien ja musiikkifestivaalien kautta, mukana jazzia, barokkimusiikkia, kuorolaulantaa jne.
Tallinnan suurin konserttisali, Saku Suurhall (osoite Paldiski maantee 104B), on useiden näiden festivaalien ja tapahtumien pitopaikkana.
Saku Suurhallin ohella kaupungista löytyy 10 merkittävää teatteria, joista viisi on valtio-omisteisia, useimmiten tarjoten klassisen tyylisiä performansseja.
Pääteattereiden oheen on muodostunut merkittävä pienten ja kokeilevien teattereiden ja teatteriseurueiden sektori, joka on rikastuttanut toiminnallaan merkittävästi kaupungin kulttuurielämää.
Tallinnassa pidetään neljän vuoden välein Tallinnan laulufestivaalit, joita on järjestetty vuodesta 1869 saakka, alkuun Tartossa.
Näitä laulujuhlia on pidetty vuodesta 1896 Tallinnassa, joita varten kaupunki teetätti erityisen, 50 000 ihmiselle tilat tarjoavan ulkoilma-amfiteatterin vuoden 1959 aikana.
Pääkaupungin teattereista korkeaprofiilisin on Estonia-teatteri, joka toimii kahden rakennuksen tiloissa Tallinnassa, oopperatalona ja konserttihallina.
Oopperatalon, joka valmistui vuonna 1913, suunnittelun taustalta löytyvät suomalaiset arkkitehdit Armas Lindgren ja Wivi Lönn.
Rakennus vaurioitui pahoin neuvostopommituksissa vuoden 1944 aikana, ja se jälleenrakennettiin sodan päättymisen myötä kolme vuotta myöhemmin klassiseen stalinistiseen arkkitehtuurityyliin.
Kolmesta osiosta muodostuva Estonia-teatteri sisältää kaksi suurikokoista auditoriota, molemmilla rakennuksen siivillä, toimien päämajana Viron kansallisoopperalle ja Viron sinfonia-orkesterille.
Tallinnan tapahtumat
Tallinnassa juhlistettavat vapaapäivät, joista osa on peräisin maan uskonnollisista traditioista, ovat suurimmalta osiltaan samoja kansallisten lomapäivien kanssa.
Juhlapäivistä alkuvuoden tärkeimpiin kuuluvat uudenvuoden päivä sekä Viron vuoden 1918 itsenäisyyden päivä (helmikuun 24.).
Maaliskuun ja toukokuun välisellä ajalla Tallinnassa juhlistetaan muun muassa pitkääperjantaita, pääsiäistä, sekä helluntaita.
Toukokuun 1. on “Kevadpüha” (‘Kevätpäivä’) juhlallisuuksien aikaa, jolloin kevätkauden alkua kunnioitetaan ‘Jaaniõhtu’ tapahtumilla.
Kesäkuussa, (kesäkuun 23.) tapahtumiin lukeutuu ‘Võidupüha’, jossa juhlistetaan Võnnun taistelun tapahtumia, joka vahvisti Viron itsenäisyyttä voitolla baltiansaksalaisista joukoista.
Jaanipäev (‘päivänseisaus’), keskikesän juhla, jota vietetään kesäkuun 24, juontaa alkuperäiset juurensa kristinuskon kautta edeltävistä perinteistä.
Jaanipäev juhlintoihin Virossa kuuluvat erilaiset kokkotulet ja perheiden keskeiset intiimit juhla-ateriat.
Elokuussa juhlapäiviin kuuluu tätänykyä uudelleenitsenäistymisen päivä, elokuun 20, joka juhlistaa Viron itsenäistymistä Neuvostoliiton alaisuudesta vuonna 1991.
Joulukuussa Tallinnan juhlallisuuksiin kuuluvat tyypilliset jouluajan juhlapäivät: joulun aatto (24.), joulupäivä (25.), kuin myös tapaninpäivä (26.), jolloin kaupungin anglosaksisiin perinteisiin kuuluu antaa lahjoja köyhille.
Urheilukulttuuri Tallinnassa
Käytetyin urheiluareena Tallinnassa on Saku Suurhall, jota käyttää kotikenttänään urheiluseuroista muun muassa Tallinna BC Kalev / Cramo.
Saku Suurhall on suosittu paikka myös konserteille, mukaanlukien Virossa pidetty Eurovision laulukilpailu vuonna 2002.
Historiallisesti tärkein Viron pääkaupungissa pidetty urheilutapahtuma oli Moskovan kesäolympialaisten purjehduskilpailujen pitopaikkana toimiminen vuonna 1980.
Tätä tapahtumaa varten rakennettu purjehduskeskus, Olümpiakeskus, on edelleen merkittävä kansainvälisten purjehduskilpailujen tapahtumapaikka.
Useat muut kesäolympialaisia varten rakennetuista rakennuksista, kuten uusi kaupungintalo, Hotel Olümpia, ja keskuspostitalo, ovat edelleen olemassa ja toimivat Tallinnan keskeisinä maamerkkeinä.
Olympialaisten myötä Tallinnaan rakennettiin uusi jätteiden puhdistusjärjestelmä, jonka myötä aikaisemmin pahasti saastuneen Tallinnan lahden kunto koheni nopeasti.
Kaupungista löytyy useita merkittäviä urheilutiloja, jaettuna kaikkien kaupunginosien alueille.
Keskustan tuntumasta löytyy Kalev uimahalli olympiamittaisine altaineen, Spordihall Tallinn on puolestaan moderni urheilukeskus (mm. tennikselle ja koripallolle), ja Nõmme Tennisekeskus on keskittynyt tenniksen pelaajiin.
Tallinnan tärkein koripalloseura on Tallinna BC Kalev/Cramo, joka pitää päämajanaan Saku Suurhall stadioni, jossa järjestetään myös jääkiekkokilpailuja.
A. Le Coq Arena on puolestaan paikkakunnan jalkapalloilun kotijoukkueen, FC Flora Tallinnin kotikenttä, mutta myös maan kansallisen jalkapallojoukkueen kotiareena.
JK Kalev Tallinn joukkue puolestaan pitää kotikenttänään Kalevi Keskstaadionia.
Muita keskeisiä pääkaupungin jalkapallojoukkueita ovat FC Ajax Lasnamäe, FC TVMK Tallinn, sekä FC Levadia Tallinn (joka on tosin kotoisin Maardusta, mutta pelaa ottelunsa Tallinnassa).
Muista urheilutapahtumista keskeisiin lukeutuu vuodesta 1989 järjestetty vuotuinen Tallinnan maratoni.
Turismi Tallinnassa
Viron kaupungeista Tallinna on kaikkein suosituin vierailukohde ulkomaisten keskuudessa.
Esimerkiksi vuonna 2006 kaupungissa vieraili yli 2,1 miljoonaa turistia, poislukien lauttoja käyttäneet päiväristeilijät ja risteilyalukset, jotka vierailivat Tallinnan satamassa (näitä turisteja oli vuoden 2006 aikana noin 311 000).
Turistit jotka pysyvät kaupungissa päivämatkaa pitempään viettävät alueella keskimäärin 1,8 yötä. Hotellisänkyjä kaupungista löytyy yli 12 000:n valikoima.
Noin 86,2% Tallinnassa vierailevista turisteista on kotoisin ulkomailta, kun taas Viron sisäisiä turisteja on vain 13,8%.
Turismin tärkein sesonkikausi kaupungissa sijoittuu toukokuun ja elokuun väliselle periodille, heinäkuun ollessa yksittäisistä kuukausista suosituin.
Ulkomaalaisista turisteista vieraiden joukossa suomalaiset ovat suurin ryhmä (34% yöpymisistä), seuraaviksi tärkeimpiin vierailijaryhmiin lukeutuessa brittiläiset, ruotsalaiset, saksalaiset, venäläiset, sekä norjalaiset turistit.
Turismin tärkein vetonaula Tallinnassa on kaupungin keskiaikainen vanhakaupunki, muihin vaihtoehtoihin mm. kuuluessa kauppakeskuksia, kylpylöitä ja saunoja, upeita puistoja, sekä Piritan ja Haaberstin kaupunginosista löytyvät hiekkarannat.
Kesäkausi on Tallinnassa kulttuuritapahtumien aikaa, kohokohtanaan muun muassa kaksiviikkoinen Jazzkaar-festivaali.
Toinen keskeinen kesäinen festivaali kaupungissa on Tallinna Vanalinna päevad (‘vanhankaupungin päivät’), joka pidetään neljän päivän aikana kesäkuussa.
Tapahtumassa jälleenluodaan keskiaikaisen Tallinnan tunnelma show-ohjelmien, konserttien, ja muiden aktiviteettien kautta.
Viron Oktoberfest juhla, Ollesummer (‘olutkesä’), järjestetään puolestaan Tallinnassa heinäkuun aikana, ja sisältää rock-konsertteja muun ohjelman ohessa.
Elokuussa tärkeimpiin tapahtumiin lukeutuu Birgitta-festivaali, kuin myös elokuinen Tallinnan tanssifestivaali.
Yksi maan tärkeimmistä filmijuhlista, Black Nights Film Festival, jossa esitetään laatufilmejä eri puolilta maailmaa, järjestetään vuosittain marraskuun ja joulukuun aikana.
Turistina sinun kannattaa tutustua myös paikkakunnan ruokakulttuuriin, jossa kokonaisuuksia luodaan muun muassa naudanlihasta, sianlihasta, kanasta, mutta myös virolaisesta riistasta kuten hirvistä ja villisiasta.
Satamakaupunkina Tallinnan ravintoloiden erikoisosaamiseen lukeutuvat usein erilaiset merelliset erikoisuudet, kuten kilohailista tehdyt ateriat.
‘Vana Tallinn’ on puolestaan yksi tyypillisimmistä virolaisista likööreistä ja yksi suosituimmista Tallinnan tuliaisista. Paikallisiin oluihin lukeutuvat mm. Saku ja A. Le Coq.
Tallinnan ja koko maan ylpeyksiin ruokakulttuurin suhteen sisältyy myös Kalev-suklaat, joita on valmistettu vuodesta 1806 ja joista on muodostunut yksi kaupungin symboleista.
Lentoliikenne Tallinnaan
Tallinnan Lennart Meri kv. lentokenttä (joka tunnetaan myös Ülemisten lentokenttänä, johtuen paikan sijainnista samannimisen järven vieressä) löytyy noin 4 km kaupungin keskustasta kaakkoon.
Lentokentältä on monipuoliset yhteydet eri puolille Eurooppaa, kuin myös kattava määrä maan sisäisiä lentoja.
Lentokenttää on modernisoitu ja jälleenrakennettu kasvaneiden matkustajamäärien myötä, muun muassa vuosina 2007-2008 tehdyissä rakennustöissä.
Nämä modernisoinnit ja lentokentän kapasiteetin kasvattaminen tulivat ajankohtaisiksi, kun lentokenttäliikenne Tallinnaan oli kasvanut tasaisesti maan itsenäistymisestä (vuonna 1991) saakka.
Kasvu sai uutta vauhtia Viron liityttyä Euroopan Unioniin vuoden 2004, joka on näkynyt etenkin liikematkaajien määrissä: tilastojen mukaan 61% Tallinnan lentokenttää käyttävistä matkustajista on liikematkaajia (turistit 35%).
Pääset liikkumaan lentokentältä Tallinnan keskustaan kätevästi sekä aivan heti terminaalin ulko-ovien vierestä lähtevillä takseilla ja bussiyhteyksillä.
Estonian Air on tärkein Tallinnan lentokenttää käyttävistä lentoyhtiöistä, noin 43% osuudella makustajista, muihin tärkeisiin Viroon lentäviin lentoyhtiöihin kuuluessa viime vuosina mm. Easyjet, Aero Airlines, Czech Airlines, Air Baltic, KLM, Lufthansa, SAS, Norwegian ja LOT.
Jatkoyhteydet Tallinnan lentokentältä ovat lähinnä kansainvälisiä, sillä tilastojen mukaan jatkoyhteyksiä Viron sisäisiin kohteisiin käyttää vain noin 1,2% matkustajista.
Kansainvälisistä jatkoyhteyksistä suosituimmat ovat viime vuosina olleet etenkin Lontoo ja Helsinki, mutta myös Tukholma, Kööpenhamina, ja Oslo.
Keski-Euroopan lentokentistä voit lentää Tallinnasta muun muassa Prahaan, Frankfurtiin, Amsterdamiin, ja Berliiniin.
Lentoyhteyksiin lukeutuu myös suomalaisen Copterlinen tarjoamat helikopteriyhteydet välillä Helsinki-Tallinna, nopeimpana yhteytenä näiden kahden pääkaupungin liikenteessä.
Helikopteri-terminaalina firma käyttää Tallinnan puolella Linnahallin terminaalia, aivan matkustajasataman yhteydessä, noin 5 minuutin päässä keskustasta.
Tallinnan maaliikenne
Tallinnassa on tarjolla laaja julkisen liikenteen verkosto, johon kuuluu mukaan yhteensä 63 bussilinjaa, 4 raitiovaunulinjaa, sekä 8 johdinautolinjaa, kattaen verkostona kaikki kaupunginosat.
Kaupungin juna-asema, Balti Jaam, sijaitsee luoteeseen ydinkeskustasta ja vanhastakaupungista. Asemalta operoivat sekä kansainväliset-, alueelliset-, että paikallisjunat.
Juna-yhteyksistä Edelaraudtee yhtiö ylläpitää reittejä useiseen keskeisiin maan sisäisiin kohteisiin, kuten Tartto, Pärnu, Narva, sekä Viljandi.
Kansainvälisistä reiteistä asemalta ovat tarjolla juna-yhteydet Moskovaan ja Pietariin, venäläisen rautatieyhtiö Gorailin tarjoamina.
Ensimmäinen sähköinen junayhteys Tallinnasta aukaistiin vuoden 1924 aikana, ja kattoi tuolloin 11,2 km pituisen reitin pääkaupungista Pääskülaan.
Tallinnan pääbussiasema, Tallinna Bussijaam, sijaitsee noin kaksi kilometriä kaakkoon vanhastakaupungista.
Bussiasemalta löytyy kansainvälisiä linja-auto yhteyksiä, joilla pääset Tallinnasta eteenpäin suurimpaan osaan Euroopan maista.
Näistä kansainvälisiä yhteyksiä tarjoavista linja-autoyhtiöistä tärkeimmät ovat Eurolines ja Ecolines.
Maan sisäisistä reiteistä tärkeimmät ovat yhteydet Tallinnasta Haapsaluun, Kärdlaan, Kuressaareen, Narvaan, Pärnuun, Tarttoon, sekä Võruun.
Paikallisbusseja Harjun sisäisessä liikenteessä hoitaa Harjumaa Ühistranspordikeskus (HuTK), tarjoten yhteensä 50 reittiä läpi maakunnan.
Paikallisbussien verkostoa operoi puolestaan kaksi erillistä yhtiötä, Tallinna Autobussikoondis ja MRP Linna Liinid, joiden toimintaa (lippujen hintojen ja aikataulujen suhteen) koordinoi Tallinna Transpordiamet (Tallinnan kaupungin kuljetusosasto).
Bussiliikenne on tärkein niiden kaupunginosien, kuten Pirita ja Nõmme, keskuudessa, joiden alueelta puuttuvat raitiovaunu- tai johdinbussilinjat.
Raitiovaunulinjat, joita on neljä erilaista, kattavat julkisena kulkuvälineenä etenkin vanhankaupungin ja sen lähiseudut.
Johdinautojen verkosto on puolestaan keskittynyt lähinnä läntiseen Tallinnaan, Mustamäen ja Haaberstin kaupunginosiin.
Moottoriteistä Tallinnalle tärkeimpiin kuuluu ns. ‘Via Baltica’, joka yhdistää Tallinnan Liettuan/Puolan rajaseutuun Latvian kautta (osana eurooppalaista E67 reittiä, joka kulkee Prahasta Helsinkiin).
Meriliikenne Tallinnaan
Tallinnan meriliikenteen matkustajaterminaalit sijaitsevat aivan kaupungin sataman ytimessä, lyhyen kävelymatkan päässä vanhastakaupungista.
Suosituin lauttayhteys Tallinnasta, yli kahdella miljoonalla vuotuisalla matkaajalla, on noin 80 km reitti Suomen puolelle, Helsinkiin.
Matka-aika meriteitse tällä reitillä riippuu pitkälti käytetystä varustamosta.
Nopeimmillaan välin pääsee hieman yli puolessatoista tunnissa (Linda Linen katamaraaneilla) ja tyypillisesti noin kahdessa tunnissa (esimerkiksi Tallink Silja Linella).
Laivavarustamot, jotka operoivat Helsinki-Tallinna reittiä ovat Viking Line, Linda Line, Tallink Silja Line, kuin myös Eckerö Line.
Reittiä käyttävät etenkin Suomen puolelta Tallinnaan ostosretkiä tekevät kotimaiset turistit.
Yksi ostoksille houkuttelevista tekijöistä on vuosien ajan ollut alkoholin huomattavasti alhaisempi hinta Viron puolella, johtuen maiden verotuseroista.
Muita suosittuja tuotteita Tallinnan ostosretkiltä ovat terveystuotteet, jotka eivät kuulu sosiaalipalveluiden kattamien tuotteiden joukkoon, esimerkkinä silmälasit.
Helsingin ohella merimatkan Virosta voi tehdä myös Tukholmaan, reitillä, jota operoi Tallink Silja Line.
Tallinnan ystävyyskaupungit
Viron pääkaupunkina Tallinna on ollut aktiivinen osallinen kansainvälisissä yhteistyö-ohjelmissa muiden merkittävien kaupunkien kanssa.
Esimerkkeinä näistä yhteistyöjärjestelyistä ovat vuodesta 1986 toiminnassa ollut Eurocities ohjelma sekä vuodesta 1980 operoinut moderni “City League The HANSE” hansaliitto.
Tallinnalla on ystävyyskaupunki-sisarkaupunki (‘twin towns – sister cities’) järjestelyjä seuraavien kaupunkien kanssa:
Kotka, Suomi (vuodesta 1955)
Dartford, Iso-Britannia
Los Gatos, Yhdysvallat
Portland, Oregon, Yhdysvallat
Annapolis, Yhdysvallat
Ghent, Belgia (vuodesta 1982)
Malmö, Ruotsi (vuodesta 1989)
Schwerin, Saksa (vuodesta 1992)
Kiel, Saksa (vuodesta 1992)
Göteborg, Ruotsi
Tukholma, Ruotsi
Riika, Latvia
Groningen, Alankomaat (vuodesta 1993)
Łomża, Puola
Gdansk, Puola
Gdynia, Puola
Białystok, Puola
Moskova, Venäjä
Pietari, Venäjä (vuodesta 1999)
Hangzhou, Kiina
Carcassonne, Ranska
Venetsia, Italia
Vilna, Liettua
Tallinnan historia
Kaupungin alueella (Suomenlahden eteläisellä rannikolla) uskotaan olleen asutusta suomalais-ugrilaisten heimojen toimesta jo 1900-luvun aikana ennen ajanlaskumme alkua.
Ensimmäinen maininta Tallinnasta historiankirjoissa löytyy Almoravidien kartanpiirtäjä Muhammad al-Idrisin työssä.
Hänen kartassaan, joka on vuodelta 1154, Tallinnan asujaimisto on merkitty nimen ‘Kaluria’ alle, kuvauksenaan pieni kylä tai linnoitus.
Ajan kuluessa Tallinnasta tuli merkittävä satama, kiitos sen strategisen sijainnin Skandinavian ja Venäjän välissä.
Paikasta tuli strategisen sijaintinsa johdosta myös useiden saksalaisten ristinritarikuntien ja Tanskan kuningaskunnan hyökkäysten kohde varhaisen 1200-luvun Baltian ristiretkien aikana.
Tallinnan tanskalainen periodi alkoi vuodesta 1219, kun koko pohjoisen Viron alue ajautui tanskalaisten hallintaan Lindanisen taistelun jälkeen.
Ajankirjojen mukaan virolaiset kamppailivat raivoisasti Tanskan kuningas Valdemar II:sen Tallinnan piiritystä vastaan, mutta lopulta taistelu kääntyi tanskalaisten voitoksi.
Vahvistaakseen näiden valloittamiensa alueiden puolustusta, tanskalaiset rakensivat puolustuslinnan nykyisen Toompean mäen alueelle.
Tanskalaiset eivät kuitenkaan pystyneet pitämään Pohjois-Viroa hallussaan pitkään johtuen paikallisesta vastustuksesta (virolaisten piirittäessä Toompean linnoitusta vuosina 1220 ja 1223) sekä saksalaisen Kalparitariston
laajentumispyrkimyksistä.
Kalparitaristo valloittikin Tallinnan tanskalaisilta vuoden 1227 aikana, rakennuttaen alueelle ensimmäisen kivilinnoituksen.
Alueen saksalaistumista yli paikallisten vasallien vahvistettiin valloittajien toimesta myös Visbystä (Gotlanti) tulleiden saksalais-kauppiaiden muodostaman 200:n henkilön siirtolaisjoukon myötä (vuonna 1230).
Samalla Tallinna alkoi kehittyä vanhankaupungin alaosansa suhteen, saksalaisperäisen ‘Reval’ nimen alla, erotuksena mäen harjalla olleesta Toompeasta linnoituksineen.
Kalparitaristo koki täydellisen sotilaallisen tappion vuoden 1236 aikana liettualaisille ja semgallien joukoille Saulen taistelussa, joka johti ritariston yhdistämiseen seuraavana vuonna osaksi Saksalaista ritarikuntaa.
Seuranneissa rauhanneuvoitteluissa ritaristo palautti Tallinnan ja muun Harjun maakunnasta sekä Vironian tanskalaisten hallintaan vuoden 1238 aikana.
Tällä periodilla tanskalaiset rakennuttivat linnoituksen saksalaisten Domberg-nimellä ristimälle alueelle (nykyinen Toompea). Alue liitettiin myös osaksi Lundin arkkipiispan hiippakuntaa.
Tallinna toiminta oli merkittävän organisoitua jo vuonna 1248, jolloin paikkakunnalla operoi oma lakeja säätävä elimensä, ‘Ritterschaft’.
Vuonna 1285 kaupungista tuli saksalaisten kontrolloiman Hansaliiton pohjoisin jäsenkaupunki. Tallinna pysyi Hansaliiton yhtenä menestyneimmistä jäsenistä aina vuoteen 1865 saakka.
Hansaliiton myötä kaupunki koki voimakkaan taloudellisen kasvun, sillä paikasta tuli merkittävä kauppasatama Novgorodin ja lännen välillä.
Tallinnan satamasta vietiin länteenpäin Novgorodista muun muassa turkkeja, hunajaa, nahkatuotteita, ja tiivisterasvaa, kun taas itäänpäin kaupattiin mm. suolaa, silliä, vaatteita, ja viiniä.
Saksankielistä tuli yksi Tallinnan kaupungin merkittävimmistä piirteistä, pysyen yhtenä paikkakunnan virallisista kielistä aina vuoteen 1889 saakka.
Tallinnan saksalainen periodi alkoi virallisesti vuoden 1343 Yrjönyön kapinan jälkimaininkien aikana, kun virolaiset joukot piirittivät Tallinnaa.
Nämä kapinat saatiin taltutettua vasta saksalaisten ritareiden toimesta, joka johti pysyvästi vallan siirtymiseen pois alueen historiallisilta tanskalaisilta hallitsijoilta.
Kolme vuotta kapinoiden päättymisen jälkeen tanskalaiset möivätkin Virossa olleet siirtomaansa Harju- ja Virumaan Saksalaiselle ritarikunnalle 19 000 Kölnin kultarahan hintaan (joka vastasi 4 443 kiloa hopeaa).
Tämä vallan siirtyminen, yhdessä Hansaliiton toiminnan kanssa, vakiinnutti saksalaisten alueen poliittisen ja taloudellisen hallinnon.
Hengellisesti paikkaa kuitenkin johdettiin edelleen Lundista tanskalaisen arkkipiispan toimesta.
Tämä saksalaisten ritareiden ja arkkipiispan välinen vastakkainasettelu johtikin Tallinnan puolustuksen parannustöihin, jossa mm. alakaupungin 8000:n asukkaan asutusten ympärille rakennettiin 66 tornia sisältänyt suojamuuri.
Uskonpuhdistukset vahvistivat omalta osaltaan kaupungin saksalaistumista, Tallinnasta tullessa osa luterilaista kirkkomaailmaa vuonna 1525.
Kun saksalainen ritarikunta romahti pieleen menneen Venäjää vastaan käydyn sotakampanjan jälkeen, Pohjois-Viron alue (mukaanlukien Tallinna) asetettiin Ruotsin kuningaskunnan vasallivaltioksi.
Ruotsi toimi pohjoisen Viron suojelevana valtana tsaari Iivana Julmaa vastaan, joka muun muassa piiritti Tallinnaa joukoillaan 29 viikon ajan vuosien 1570 ja 1571 aikana.
Tallinnan ruotsalaisella periodilla kaupunkiin rakennettiin gotiikan arkkitehtuurin tyylinen Olevisten kirkko, joka 159 metriä korkealla tornillaan oli tuolloin maailman korkein rakennus.
Nykyinen kirkontornin huomattavasti alempi 123 metrin korkeus on peräisin vuoden 1629 tulipalon jälkeisestä jälleenrakennustyöstä.
Kaupunki säilyi ruotsalaisten hallinnassa aina vuoden 1710 Suureen Pohjan sotaan saakka, jolloin ruton harventamat Tallinnan ruotsalaiset sotajoukot antautuivat Venäjän valtakunnalle.
Alueen siirtymisestä Venäjän valtakunnan alaisuuteen huolimatta Tallinna säilytti paikalliset instituutionsa, pysyen sekä taloudellisesti että kulttuurillisesti Viron herttuakuntana, säilyttäen jopa Saksan virallisena kauppakielenä.
Tämä kaupungin kulttuurillinen ja taloudellinen itsenäisyys alkoi heiketä vasta vuoden 1889 myötä voimaan tulleesta venäläistämispoliikasta, jonka osana mm. Revalin oma maistraatti lakkautettiin.
Venäläisellä kaudella kaupunki laajeni huomattavasti vanhankaupungin muurien ulkopuolella, muun muassa Pietari Suuren rakennuttaman Kadriorgin palatsin ja sen puiston myötä.
Pietari Suuri oli suuri Tallinnan ystävä, vieraillen satamakaupungissa hallintakautensa aikana yhteensä 11 eri otteeseen, viettäen jopa yhden joulun paikkakunnalla.
Yksi keskeisistä kehityksistä venäläisellä hallintakaudella oli vuoden 1870 rautatieyhteyden avaus Tallinnan ja Pietarin välillä, joka vakiinnutti kaupungin asemaa yhtenä Venäjän valtakunnan merkittävimmistä satamista.
Maaorjuuden loputtua Virossa, merkittävä osa maan maalaisväestöstä muutti Tallinnaan.
Tämän muuttoliikkeen myötä Tallinnan virolaisten asukkaiden määrä nousi vuoden 1867 52% tasosta 89%:iin vain kaksikymmentä vuotta myöhemmin.
Ensimmäisen maailmansodan myötä Venäjän väliaikainen hallitus antoi lisää itsehallintavaltaa virolaisille, ja Tallinnasta tuli uuden Viron itsenäisen itsehallintoalueen pääkaupunki (huhtikuussa 1917).
Helmikuun 25, 1918, päivä sen jälkeen kun Viro julisti itsenäisyytensä, Saksan keisarikunnan armeija miehitti kaupungin. Saksalaiset joukot poistuivat kaupungista saman vuoden marraskuussa, sodan päättymisen jälkeen.
Virolaiset joukot joutuivat vielä taistelemaan bolshevikki-joukkoja vastaan, jotka etenivät aina muutaman kilometrin päähän Tallinnasta, mutta epäonnistuivat kaupungin haltuunotossa.
Tallinnan säilyminen virolaisissa käsissä oli kriittinen tekijä maan itsenäisyydelle, sillä sen sataman kautta maa sai sotilaallista apua muun muassa Isolta-Britannialta.
Toisen maailmansodan syttymisen myötä ja Molotov-Ribbentrop sopimuksen jälkeen neuvostojoukot valloittivat Viron elokuussa 1940.
Tämän myötä Tallinnasta tuli Viron sosialistisen neuvostotasavallan pääkaupunki, sekä Neuvostoliiton tärkein laivastotukikohta, kiitos kaupungin jäästä-vapaan sataman.
Miehitys aiheutti lukuisten kommunismin vastaisuudesta epäiltyjen poliitikkojen, intellektuellien, sekä muiden kansalaisten pidättämisen ja maastakarkoituksen.
Neuvostoliiton miehitettyä Tallinnan, kaupunkiin asetettiin noin 20 000 neuvostosotilaan puolustusjoukko, joista huolimatta neuvostolaivasto joutui hylkäämään tukikohtansa elokuussa 1941.
Tallinnan puolustuksen murtuminen avasi saksalaisille joukoille vapaan väylän kohti Leningradin piiritystä, ja toisaalta saksalaisten joukkojen kaupungin miehitys toi mukanaan myös juutalaisten ja kommunistien vainot.
Maaliskuun 9, 1944, noin 11% Tallinnasta tuhoutui neuvostojoukkojen pommitusten myötä, joka aiheutti myös 600:n kaupunkilaisen kuoleman.
Saman vuoden syyskuun 18. Viron itsenäinen hallitus palautettiin valtaan saksalaisten joukkojen vetäytyessä, maan lipun liehuessa muutaman päivän Pikk Hermann -tornin huipulla, ennen puna-armeijan uutta maan miehitystä.
Neuvostoliiton periodin aikana Tallinna kasvoi merkittävästi sekä taloudelliselta merkitykseltään että väestömäärältään.
Kaupungista tuli Neuvostoliiton tärkein satama ulkomaille suuntautuvalle viljalle, kuin myös keskeinen kotipaikka raskaan teollisuuden ja ruokateollisuuden aloille.
Tällä periodilla Tallinna toimi myös kesäolympialaisten näyttämönä, kun vuoden 1980 Moskovan kisojen purjehduskisat järjestettiin Tallinnan Piritan sataman tiloista käsin.
Myöhäinen 1980-luku toi mukanaan Viron itsenäisyyden liikkeen, jota osittaan siivitti Tallinnassa pidetty Viron laulufestivaali, perinteinen maan itsenäisyyden ja paikallisen kulttuurin symboli.
Vuosien myötä nämä festivaalit saivat enenevässä määrin poliittisen merkityksen, ja esimerkiksi vuonna 1988 festivaaleille osallistui 300 000 ihmistä, ja vuonna 1990 noin 500 000. Maassa alettiinkin puhua ‘lauluvallankumouksesta’, joka lopulta johti Baltian maiden itsenäistymiseen.
Berliinin muurin kaaduttua maa julistautui itsenäiseksi valtioksi Neuvostoliitosta, ja Tallinnasta tuli elokuun 20, 1991, jälleen itsenäisen Viron pääkaupunki.
Itsenäisyyden aika toi mukanaan Tallinnaan suuren talouskasvun periodin, jonka näkyvimpinä merkkeinä kaupunkiin tulivat lukuisat modernit liikerakennukset (mukaanlukien Viron keskuspankin konttori) sekä uudet asuinalueet (kuten Peetrin kaupunginosa lentokentästä etelään).
Itsenäisyyden periodin yhtenä merkkipaaluista Tallinnan vanhakaupunki sisällytettiin UNESCO:n ylläpitämään ihmiskunnan maailman perintölistaan vuonna 1997.
Maa liittyi Euroopan Unioniin vuonna 2004, joka omalta osaltaan lisäsi Tallinnan jo aikaisemminkin läheistä taloudellista yhteistyötä Suomenlahden yli toisen EU-pääkaupungin, Helsingin, kanssa.
Tallinna toimi Euroopan kulttuuripääkaupunkina vuoden 2011 ajan, yhdessä Suomen Turun kanssa.