Aleksanteri Nevskin katedraali on Tallinnan Toompean mäen päällä sijaitseva upea, sipulikupolinen kirkkorakennus.
Kirkko, joka toimii nykyisin Viron ortodoksisena pääkirkkona, rakennettiin vuosina 1895-1900, aikana, jolloin maa oli osa tsaarinajan Venäjän valtakuntaa.
Valmistuessaan katedraali oli tarkoitettu toimimaan Venäjän valta-aseman symbolina – sekä uskonnollisena että poliittisena – osana tätä tuolloin kasvavassa määrin kuritonta baltialaista territoriota.
Kyseessä on ylivoimaisesti mahtavin ja äveriäin ortodoksikirkko Tallinnassa.
Katedraali omistettiin Novgorodin prinssi Alexander Yaroslavich Nevskylle, joka johti joukkoja kuuluisassa Peipsijärven taistelussa vuonna 1242, jolla pysäytettiin saksalaisten ristiretkiläisten eteneminen kohti itää.
Rakennus pystytettiin tarkoituksellisesti tälle huomiota herättävälle sijainnille, suoraan Toompean linnan eteen, samalle paikalle, josta aikaisemmin löytyi Martti Lutherin patsas.
Nyt kun polemiikki kirkon rakentamispaikasta ja -syystä on kauaa sitten hälvennyt, jäljelle on vain yksinkertaisesti jäänyt, upealle paikalle, arkkitehtuurillinen mestariteos.
Kirkko, jonka on suunnitellut kunnioitettu pietarilainen arkkitehti Mikhail Preobrazhenski, on rikkaasti sisustettu monenkirjavaan historistiseen tyyliin (kertaustyyliin).
Ulkoisen ihailun ohella kirkossa kannattaa käydä sisällä, sillä sisätilat ovat täynnä kauniita mosaiikkeja ja ikoneja.
Kirkon tornien kellot ovat lajissaan Tallinnan voimakkain kirkonkello kokonaisuus, koostuen yhteensä 11:sta kellosta, mukana kaupungin suurin, 15 tonnia painava kello.
Voit kuulla näiden kirkonkellojen yhteissoiton aina ennen kutakin jumalanpalvelusta.
Jumalanpalveluksia, joiden seuraaminen on nähtävyys sinällään, on tarjolla venäjänkielellä maanantaista lauantaihin klo 8:30, sekä sunnuntaisin klo 10.
Aleksanteri Nevskin katedraali
Lossi plats 10
10130 Tallinna
Aukioloajat: ma-pe, su klo 08:00 – 19:00, la klo 08:00 – 20:00
Aleksanteri Nevskin katedraalin historia
Pyhän Aleksanteri Nevskin katedraali rakennettiin 1800-luvun loppupuolella, kaupungin ortodoksiväestön aloitteesta ja koko Venäjän valtakunnan alueelta saatujen vapaaehtoisten lahjoitusten avulla.
Näiden katedraalia ja rakennuksen johtamista varten tehtyjen lahjoitusten keräämistä varten perustettiin erikoiskomitea, jonka puheenjohtajaksi tuli prinssi Sergei Vladimirovich Shakhovskoy (1852-1894), tuolloinen Viron kuvernementin kenraali-kuvernööri.
Katedraalin valmiiksi rakentamista varten arvioitiin tarvittavan kaikkiaan noin 600 000 ruplaa.
Tästä summasta kerättiin 434,623 ruplan ja 29 kopeekan verran syyskuun 15, 1899 mennessä lahjoituksina, jonka päälle työprojekti sai 150 000:n ruplan allokaation kirkon rakentamista varten Venäjän valtakunnan valtiokonttorilta.
Katedraalin rakentamisprojektin johtaminen määrättiin taideakatemian apulaisprofessorin, akateemikko Michail Preobrazhenskyn (1854-1930) vastuulle.
Luonnos kirkon rakentamisesta hyväksyttiin toukokuun 4, 1893, ja komitea antoi akateemikko Preobrazhenskylle tehtäväksi kehittää suunnitelman viisikupolisesta, kolmialttarisesta katedraalista, koristeltuna historiallisten venäläisten kirkkojen tyyliin ja mahduttaen sisäänsä 1500 ihmistä.
Paikka, johon katedraalia suunniteltiin rakennettavan, siunattiin töiden aloittamista varten elokuun 30, 1893, Riian ja Mitavan arkkipiispa Arsenyn toimesta.
Tapahtumaa varten paikalle tuotiin kuuluisa ihmeitätekevä Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen ikoni, Puhtitsan Jumalanäidille pyhitetystä nunnaluostarista.
Rakennustyömaan pääurakoiksijaksi kutsuttiin Ivan Gordeyev, pietarilainen kauppias, joka tuona periodina oli mukana myös Tallinnan käräjäoikeuden rakennuksen rakennustöissä.
Kesällä 1895 rakennusprojektissa saatiin valmiiksi kirkon perustukset, pohjakerros, sekä sokkelin saumaukset.
Työt etenivät seinien ja pylväiden asentamiseen, jotka toteutettiin paikallisesta kalkkivestä ja sementtilaastista, päällystykseksi tullessa Segersdorf-tiilet.
Rakennuksen sokkeli päällystettiin puolestaan suomalaisesta graniitista.
Elokuun 20, 1895, arkkipiispa Arseny siunasi seremoniaalisesti katedraalin rakentamisen.
Marraskuun 2, 1897, kullatut rautaristit asetettiin paikoilleen kirkon kupolien huipuille.
Kukin viidestä rististä valmistettiin Reval Roterman & Reitzin tehtaalla, ja ne kullattiin pietarilaisen mestarikäsityöläisen A. Blumin toimesta.
Katedraalin kupolit kullattiin yhteensä seitsemällä kerroksella kultalehtiä. Nämä työt toteutetti kesäkauden 1898 aikana pietarilainen kultausmestari Petr Abrosimov.
Aleksanteri Nevskin katedraalin kellot valettiin puolestaan Vassily Orlovin kellovalamolla Pietarissa.
Kaiken kaikkiaan kirkosta löytyy 11 katedraalikelloa, joiden yhteispaino on noin 27 tonnia (tarkkaan ottaen 26 916,8 kg), joista pääkello yksinään painaa (kellonkielen kanssa) 16 288,8 kg.
Kirkonkellot siunattiin käyttöön ja nostettiin ylös kellotapuleihin kesäkuun 7, 1898.
Pääkellon nostourakkaan vaadittiin 500 sotilasta, jotka käyttivät kellon ylösnostoon köysiä.
Katedraalin julkisivut koristeltiin puolestaan akateemikko A. Frolovin toimesta isokokoisin mosaiikkipanelein.
Nämä mosaiikit ovat edelleen uniikkeja virolaisen arkkitehtuurin mittakaavassa sekä kooltaan että niiden toteutuksen ammattitaidon tasoltaan.
Alunperin M. Preobrazhenskyn projektin katedraaliin suunniteltiin sijoitettavan marmori-ikonostaaseja.
Näistä suunnitelmista huolimatta töiden aikana ikonostaasit toteutettiin veistetystä ja kullatusta puusta, jotka vastasivat Moskovan ja Yaroslavl:n kirkoissa 1600-1700-luvuilla käytettyjä tyylejä.
Kaikki kolme ikonostaasia ja neljä ikonikaappia valmistettiin M. Preobrazhenskyn piirrustusten mukaisina.
Työt toteutti mestarikäsityöläinen P. Abrosimov, joka toteutti myös kupoleiden kultaukset.
Ikonostaasien ikonit ja neljä ikonikaappia maalattiin sinkki-ja kuparipaneeleille pietarilaisessa akateemikko Aleksander Novoskoltsevin studiossa.
Pääalttarin ikkunat on koristeltu lasimaalauksin, jotka valmisti pietarilainen E. Steinke, käyttäen pohjana akateemikko Novoskoltsevin piirrustuksia.
Pääalttarin maalaus – “Pyhä ehtoollinen” – on pietarilaisen taiteilija Michail Vassilyevin tekemä, toteutettuna 1100-luvulta peräisin olevan Kiovan Sofian katedraalin pääalttarin kreikkalaisen mosaiikin mukaisena.
Pääkupolin kaarien neljä evankelistaa on maalannut Aleksander Blaznov, keisarin hovimaalaaja.
Sisäseinän maalauksen teki taiteilija Grigory Prokofyev, akateemikko Preobrazhenskyn luonnoksien pohjalta.
Kaksi kullattua, kuparista katedraalikattokruunua kirkon keskustan sivukaarilla on kuvioitu Moskovan Kremlinin hovikirkon kattokruunujen mukaisina.
Kolmen ehtoollispöydän marmoripäällysteet valmistettiin valkoisesta carrara-marmorista, Kopiovskyn Tallinnan työpajalla.
Marmorit tulivat lahjoituksina kaupungin venäläisiltä kauppiailta, kirkon käyttöönvihkimisen juhlistamista varten.
Uusi katedraali vihittiin käyttöön huhtikuun 30, 1900, Riian ja Mitavan piispan Agafangelin toimesta, ja paikka omistettiin pyhälle Aleksanteri Nevskille.
Käyttöönvihkimistä varten Tallinnaan tuotiin Pühtitsan ihmeitätekevä Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen ikoni.
Vihkimisseremoniaan otti osaa myös mm. Pyhä Johannes Kronstadtilainen.
Pitkän perinteen mukaan tsaarin hovi lahjoitti ikonin kullekin uudelle kirkolle, joka omistettiin minkä tahansa Venäjän keisarin suojeluspyhimykselle.
Pyhän Aleksanteri Nevskin katedraali sai tämän myötä keisarillisena lahjoituksena ikonin, joka kuvasi 11:sta pyhimystä suojelemassa tsaarin perheen jäseniä.
Ikoni, joka maalattiin kuparilaatalle A. Novoskoltsevin studiossa, omistettiin lokakuun 17, 1888, tapahtumille, kun keisari Aleksanteri III perheineen säilyi ihmeen kaupalla tsaarin junaan kohdistuneesta onnettomuudesta.
Toisen maailmansodan aikaisen Saksan miehityksen aikaan katedraali oli suljettuna.
Toukokuussa 1945 kirkon jumalanpalvelukset aloitettiin jälleen, ja siitä tuli uudestaan Viron ortodoksiuskon kirkollisen elämän keskus.
Katedraalin uuden käyttöönoton ja vihkimisen vaikean ja tärkeän valmistelutyön sekä kirkkopalveluiden aloittamisen sai vastuulleen Alexy Ridiger – Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Aleksei II.
Tästä tapahtumasta on olemassa muistokirjoitus “A. M. Ridiger 20-24 IV.1945.a.”, jonka patriarkka itse teki päägallerian seinään, ja jota on huolellisesti suojeltu vuosien yli.
1900-luvun viimeisen vuosikymmenen aikana katedraaliin tehtiin perustavaa laatua olevia korjauksia.
Näissä töissä kirkon fasaadit peruskorjattiin, kupoleiden suomumaiset päällysteet uudistettiin (tosin ilman kultauksia), sekä pääkupolin ulkoisten koristeiden metallielementit vaihdettiin uusiin.
Lisäksi kupolien täysin ruostuneet ristit korvattiin uusilla, pietarilaisessa tehtaassa valmistetuilla versioilla, jotka valmistettiin täysin samankaltaisiksi kuin aikaisemmat ristit.