Tallinnan joukkoliikenne koostuu kattavasta bussien, raitiovaunujen, ja johdinautojen (trollibussien) verkostosta.
Kaupungin keskusta on toisaalta erittäin kompaktikokoinen ja sen alueella on helppo päästä paikasta toiseen.
Edes kaupungin laitamilla oleva Tallinnan Lennart Meri kv. lentokenttä ei ole kaukana, vain 15 minuutin bussimatkan päässä keskiaikaisesta vanhastakaupungista.
Julkinen liikenne operoi Tallinnassa klo 6-23 välisenä aikana (osa linjoista operoi klo 24 saakka).
Voit saada yksityiskohtaista tietoa kaikista näistä linjoista ja niiden aikatauluista netti-osoitteesta soiduplaan.tallinn.ee (sivut ovat tarjolla englanninkielellä, viroksi, venäjäksi, saksaksi, latviaksi, ja liettuaksi).
Tallinnan joukkoliikenteessä on käytetty yhteistä (kattaen bussit, johdinautot & raitiovaunut) muovista älykortti ja e-lippu järjestelmää tammikuun 1, 2013, alkaen.
Älykortti on muovinen kortti, jonka avulla voit lisätä korttiin ladattua rahamäärää tai ostaa sillä erityyppisiä lippuja.
Voit edelleen ostaa yhteen matkaan oikeuttavia, paperisia normaalilippuja kuljettajalta noustessasi julkisen liikenteen matkavälineiden kyytiin.
Jos ostat lipun kuljettajalta, pyri varaamaan tätä varten tasaraha.
E-lippuja myydään kategorioissa 1 tunti, 1 päivä, 3 päivää, 5 päivää, ja 30 päivää.
Näistä päivälippujen voimassaolo alkaa (ellei muutoin ole määritelty) ostohetkestä alkaen.
Älykortin ostaminen Tallinnan joukkoliikenteeseen
Julkisen liikenteen älykortteja myydään:
- Tallinnan postitoimistoissa,
- R-kioskeilla,
- Maxima, Prisma, sekä Selver kaupoissa,
- Autogrill-kioskeilla,
- Stockmannin tavaratalossa, sekä
- Tallinnan kaupunginvaltuuston asiakaspalvelutiskiltä (osoitteessa Vabaduse väljak 7).
Saadaksesi älykortin, joudut maksamaan muutaman euron kokoisen takuun saadaksesi kortin käyttöön.
Tämä summa palautetaan (6 kk sisällä ensimmäisestä käyttöönotosta) jos palautat älykortin Tallinnan kaupunginvaltuuston asiakaspalvelutiskille (Vabaduse väljak 7).
Älykortin käyttö
Älykortin lukijoita löytyy jokaisen oven yhteydessä, kaikista julkisen liikenteen ajoneuvoista.
Kun joukkoliikenteen älykortti vahvistetaan, kortin lukija tarkistaa että matkustajalla on voimassaoleva lippu tai oikeus alennettuun matkaan.
Jos matkustajalle ei ole lippua mutta kortista löytyy riittävästi katetta, kortinlukija myöntää 1-tunnin voimassaolevan lipun.
Mikäli kortissa ei ole riittävästi katetta, matkustajalla ei ole lupaa matkata julkisella kulkuneuvolla – hänen täytyy joko ostaa lippu kuljettajalta tai poistua ajoneuvosta.
Kun astut joukkoliikenteen ajoneuvoon sisälle, sinun täytyy vahvistaa e-lippusi tai oikeutesi ilmaiseen matkustamiseen pitämällä julkisen liikenteen älykorttia kortinlukijaa vasten.
Voit sitten toistaa tämän prosessin tarkistaaksesi, että lippusi on voimassa.
Yhdellä älykortilla voi ostaa maksimissaan 5 ylimääräistä e-lippua.
Tämä tapahtuu siten, että ensin kosketat oranssia kortinlukijaa älykortillasi, sitten valitsemalla lisälippujen määrän nuolia käyttämällä, ja vahvistamalla oston painamalla “OK” ja koskettamalla älykorttiasi laitteeseen vielä kerran.
Koskettamalla älykorttiasi oranssiin kortinlukijaan uudestaan voit nähdä kortillesi ladattujen voimassaolevien lippujen lukumäärän.
Kortinlukijan antamat värilliset ohjeet ovat seuraavat:
- Sininen – pidä joukkoliikenteen älykorttiasi kortinlukijaa vasten
- Keltainen – odota sillä aikaa kun kortinlukija vahvistaa lippusi tai oikeutesi ilmaiseen matkaamiseen
- Vihreä – lippusi on vahvistettu / matkakorttisi tai alennuksesi on voimassa
- Punainen – sinulla ei ole oikeutta matkustamiseen / sinulla ei ole riittävästi ladattuja varoja kortilla ostaaksesi lippua
Sininen väri osoittaa, että voit asettaa älykorttisi vasten kortinlukijaa, laite on toimintakuntoinen, eikä käynnissä ole muita prosesseja.
Keltainen on merkkinä siitä, että laite prosessoi tietoja siitä, onko kortillasi riittävästi katetta, tai onko kortti muutoin käypä matkustamiseen.
Jos kortillasi on riittävästi katetta, tai se on kelpoisa matkakortti esimerkiksi ilmaiseen matkustamiseen, laite näyttää vihreää valoa.
Punainen valo osoittaa että kortilla ei ole riittävästi katetta, tai kortti ei muutoin ole kelpoisa matkustuskortti.
Huomaa, että sinun täytyy vahvistaa e-lippusi jokaista matkaa varten. Jos jätät matkan vahvistamatta, seurauksena on tarkastusmaksu tarkastajan sattuessa samaan kyytiin.
Voit ladata rahaa älykorttiin niiden myyntipisteissä, internetin kautta (www.pilet.ee), tai puhelimitse (vain virolaisista SIM-korteista) summilla 2, 5, 10, tai 20 EUR.
Mikäli sinulla on kysyttävää matkaamisessa Tallinnan joukkoliikenteessä tai aihetta valitukseen, voit ottaa puhelimitse yhteyttä Tallinna Transpordiametin asiakaspalveluun.
Viru Keskus bussiterminaali
Monille suomalaisille turisteille yksi keskeisistä Tallinnan bussikeskuksista löytyy Viru Keskus kauppakeskuksen yhteydestä, joka toimii maanalaisena terminaalina.
Viru Keskus bussiterminaali avattiin toukokuun 7, 2004, ja bussiliikenne uudelleenohjattiin terminaaliin kolmessa vaiheessa saman vuoden aikana.
Ensimmäisessä vaiheessa Lasnamäen reittejä operoineet bussilinjat ohjattiin terminaaliin, toisessa vaiheessa Piritan bussilinjat, ja kolmannessa vaiheessa Pärnu maantee väylää käyttäneet linjat.
Nykyisellään yhteensä 14 Hobujaama-bussilinjaa on ohjattu käyttämään terminaalia (linjat 1A, 8, 14, 15, 18, 19, 29, 34A, 35, 38, 40, 44, 48 sekä 51).
Viru Keskuksen alla sijaitseva bussiasema sisältää 6 maanalaista bussipysäkkiä sekä 3 maanpäällistä varapysäkkiä hätätilanteita varten Laikmaa-kadulla, terminaalin vieressä.
Tammikuun 1, 2014, alkaen terminaalista on päivittäin 850 päivittäistä vuoroa, maksimissaan tiheytenä jopa yli 65 bussia per tunti ruuhka-aikoina.
Terminaali muodostaa kätevän sijainnin keskeisten Tallinnan bussilinjojen pysäkeille, sisältäen tilavat ja modernit odotustilat.
Paikasta löytyvät opasteina tiedotustaulut sekä sähköiset internet-pohjaiset informaatiopisteet.
Terminaalissa on sähköinen bussien kontrollijärjestelmä, joka varmistaa niiden aikataulujen mukaiset reitillelähdöt.
Koska bussien pysähdysajat Viru Keskus terminaalissa ovat rajalliset, bussinkuljettajat eivät myy lippuja näiden maanalaisten pysäkkien kohdalla.
Siten sinun tulee ostaa lippusi – lippu, älykortti, tai muu sähköinen lipputuote – etukäteen bussiterminaalin R-kioskista.
Raitiovaunujen historia Tallinnassa
Tallinnan raitiovaunuliikenne juhlisti 125-vuotista taivaltaan elokuun 24, 2013.
Tallinnan ohella yksikään muu Viron kaupungeista ei omaa raitiovaunuja osana joukkoliikenteen ratkaisujaan.
Tallinnan raitiovaunujärjestelmä on pitkän historiansa aikana selviytynyt 8:sta hallinnon muutoksesta, 15:sta nimenmuutoksesta, sekä 25:sta eri johtajasta.
Yksi seikka, joka on säilynyt samana alusta saakka – vuodesta 1888, jolloin järjestelmä otettiin käyttöön – on kiskoleveys, 1067 mm.
Tallinnan raitiovaunusysteemi on selvinnyt myös kahdesta maailmansodasta.
Toisen maailmansodan viimeisten vaiheiden aikana, maaliskuun 9, 1944, neuvostojoukkojen ilmavoimat pommittivat Tallinnaa, tuhoten lähes 40% kaupungin asuintiloista ja vahingoittaen myös raitiovaunuliikennettä.
1888
Ensimmäisten 30 toimintavuodensa aikana Tallinnan raitiovaunujärjestelmä käytti hevosvetoisia raitiovaunuja.
Nämä hevosvetoiset raitiovaunut matkustivat pitkin Tallinnan pääväyliä – Narva, Tartu ja Pärnu maantee.
Modernien raitiovaunujen reitit ovat noudattaneet tätä samaa kaavaa nykypäiviin saakka.
Vuonna 1902, hevosvetoisia raitiovaunureittejä oli yhteensä 7,24 km verran.
Vuoteen 1917 mennessä näiden raitiovaunujen lukumäärä oli noussut 37:ään.
1910
Seuraava Tallinnan raitiovaunulinja avattiin Koplin kaupunginosaan, vuonna 1915.
Tämä reitti rakennettiin alueella olleiden teollisuusyritysten (Baltiysky Zavod telakka sekä AS Böckler & Co.) toimesta, palvelemaan niiden työntekijöitä.
Linja käytti alkuun höyrykoneita, joita myöhemmin täydensivät sähkökäyttöiset moottorit.
Koska tämä raitiovaunulinja rakennettiin myös Baltiysky Zavod telakan rahtia varten, Koplin Balti Jaam rautatieasemalla olleelle varastolle, se käytti leveämpää kiskoleveyttä (1524 mm).
Vuonna 1918, kun Tallinnan hevosvetoiset raitiovaunulinjat lopettivat toimintansa sodan johdosta, Koplin rautiovaunulinja pysyi tätä vastoin edelleen toiminnassa.
Huolimatta sodanaikaisista vaikeuksista, linja pysyi ainoana julkisen liikenteen yhteytenä Koplin niemimaalta kaupungin keskustaan.
Kun hevosvetoiset raitiovaunut otettiin käytöstä vuonna 1918, raitiovaunuliikenne loppui Tallinnan kaupungin keskustan suhteen aina toukokuun 13, 1921 saakka.
Tuolloin käyttöön otettiin bensiinimoottoriset raitiovaunut, jotka oli jälleenrakennettu vanhoista hevosvetoisista vaunuista, aloittaen liikennöinnin sodan jälkeen korjatuilla raitiovaunukiskoilla.
1920
Lokakuun 28, 1925, sähköiset raitiovaunut otettiin käyttöön Narva maanteen reitillä.
Nämä raitiovaunut käyttivät 600V tasavirtaa.
Raitiovaunujen vaunuja rakennettiin Tallinnan tehtailla, käyttäen saksalaista ja ruotsalaista välineistöä.
1930
Vuonna 1931, Koplin rata uudelleenrakennettiin 1067 mm leveyteen ja se varattiin vain bensiini-moottoristen raitiovaunujen käyttöön.
Vuoteen 1940 mennessä, Tallinnan rautiovaunujen verkosto oli kasvanut 13,4 km:n laajuiseksi.
Tämä verkosto sisälsi 5,1 km pituisen, yksirataisen linjan Koplissa, Tallinnan tekniseltä yliopistolta Balti Jaam rautatieasemalle – Koplin linjaa ei oltu tuolloin vielä sähköistetty.
Tuolloin käytössä oli yhteensä 54 vaunua, joista 20 oli sähkömoottorisia, 9 bensiinimoottorisia, ja 25 traileri-vaunuja.
Vuonna 1939 raitiovaunut kuljettivat yhteensä yli 143 miljoonaa matkustajaa.
1950
Tallinnan rautiovaunulinjojen kehitys jatkui vuonna 1951, jolloin Koplin reitti uudelleenrakennettiin kaksirataiseksi linjaksi ja se sähköistettiin.
Vuonna 1953 Koplin linja laajennettiin yltämään Viru-aukiolle, yhdistämään sen kaupungin keskustan linjoihin.
Tartu maantee väylää liikennöinyt linja laajennettiin vuonna 1955 yltämään Ülemisteen saakka.
Myöhemmät muutoksia olivat merkitykseltään huomattavasti paikallisempia.
Raitiovaunujärjestelmän koko oli sen 120-vuotisjuhlien aikaan, laskettuna yhteen yksirataisena, noin 39 km.
Näitä raitiovaunuja kulkee neljää reittiä: Kopli – Kadriorg (nro. 1), Kopli – Ülemiste (nro. 2), Tondi – Kadriorg (nro. 3) ja Tondi – Ülemiste (nro. 4).
Ajan myötä Tallinnan kiskoja pitkin on kulkenut alkuperältään hyvinkin erilaisia vaunuja.
Hevosvetoiset vaunut olivat alkuperältään belgialaisia, kun taas höyrymoottoriset veturit ja niiden trailerivaunut hankittiin käytettyinä Pietarista.
Useita erilaisia vaunuja tuotettiin myös viidessä tallinnalaisessa tehtaassa. Vuonna 1930 kokonaisuuteen hankittiin raitiovaunu-lumiaura Ruotsista.
Tallinnan raitiovaunuvarikolla rakennettiin yhteensä 15 sähkökäyttöistä raitiovaunua ja 23 raitiovaunu-traileria periodilla 1951-1954.
Vuodesta 1955 järjestelmään hankittiin edistyneempiä raitiovaunuja saksalaiselta Gothan raitiovaunutehtaalta.
Näihin hankintoihin kuului useanlaisia raitiovaunuja periodilla 1955-1964, mukaanlukien 50 moottorivaunua ja 50 raitiovaunu-traileria, sekä periodilla 1965-1967 yhteensä 50 kappaletta G4-nivelvaunuja.
Vuodesta 1973 järjestelmään hankitut raitiovaunut tulivat tsekkoslovakialaiselta CKD-Tatra yritykseltä.
Osana näitä hankintoja, aina vuoteen 1990 saakka, Prahasta lähetettiin Tallinnaan kaikkiaan 60 T-4 tyypin raitiovaunua ja 73 kappaletta KT-4 nivelvaunua.
Lisätäkseen liikkuvan kaluston määrää ja korvatakseen vanhentuneet raitiovaunut, järjestelmään on otettu viime vuosina käyttöön kaikkiaan 26 käytettyä KT-4D raitiovaunua (joita olivat olleet käytössä Saksan kaupungeissa Gera, Cottbus, Erfurt, ja Frankfurt am Oder).
Raitiovaunujen uudistamisen ja alaosien jälleenrakentamisen myötä osa niistä nimettiin vuosina 2001-2004 KT-6 määritelmällä.
1960
Vuosina 1953-1997 yhteensä 39 erilaista teknistä raitiovaunua rakennettiin Tallinnan raitiovaunuvarikolla, joista 9 on edelleen käytössä: lumenauraus-kiskonpuhdistus raitiovaunu, raitiovaunujen avojohtojen korjausvaunu, koulutusvaunu, museovaunu, jne.
Historiansa aikana raitiovaunuliikenne saavutti huippunsa vuonna 1975, jolloin käytössä oli yhteensä 162 raitiovaunua, vuonna 1979, jolloin vaunut kuljettivat asiakkaita vuoden aikana yhteensä 6,9 miljoonan km verran.
Vielä 1988 raitiovaunut kuljettivat vuoden aikana yhteensä 109 miljoonaa asiakasta, mutta esimerkiksi vuonna 2006 enää 26,2 miljoonaa asiakasta (3,15 miljoonan km verran).
Vuoden 2007 alussa raitiovaunuverkoston käytössä oli 83 KT-4 raitiovaunua ja 12 matalalattiallista KT-6 raitiovaunua.
Tämä kalustomäärä mahdollistaa junavuoroja noin 4-5 minuutin välein ruuhka-aikoina.
Nykyään järjestelmään kuuluu 169 raitiovaunun kuljettajaa, 90 pätevää huolto-ja korjaushenkilöstön jäsentä työpajoilla sekä varikoilla, kuin myös 31 työntekijää kiskokorjauksia ja -huoltoja varten.
Henkilöstö koostuu pääasiassa pitkäaikaisista työntekijöistä.
Viime vuosina järjestelmän pääfokuksena on ollut liikennöinnin laadussa, raitiovaunujen puhtaudessa, sekä asiakaslähtöisemmän toimintatavan kehittämisessä.
Johdinautojen – trollibussien historia Tallinnassa
Suunnitelma rakentaa johdinbussilinjoja Tallinnaan tuli esille ensimmäistä kertaa syyskuussa 1946.
Tuolloin esitettiin useita ehdotelmia reittien suhteen, pääkandidaatteina ollessa Pirita – keskusta – Balti Jaam sekä Kopli – Balti Jaam.
Toukokuun 25, 1948, valmistui suunnitelma johdinautolinjalle Balti Jaam – Pirita – Merivälja. Tämä suunnitelma ei kuitenkaan ikinä toteutunut käytännössä.
Elokuussa 1954 valmistui puolestaan suunnitelma linjasta välille Balti Jaam – Stalin-aukio. Tätäkään suunnitelmaa ei toteutettu.
Joulukuussa 1959 Viron neuvostohallinnon sääntelyneuvosto onnistui kuitenkin valmistamaan konkreettisemman suunnitelman Tallinnan trollibussilinjoista.
Johdinautolinjaa suunniteltiin reitille Estonia puiestee – Toompuiestee – Paldiski maantee – Rocca al Mare.
Tämän linjan rakennustyöt alkoivatkin vuoden 1962 aikana, johdinlinjojen asentamisella.
Viimeisessä versiossaan linja ylettyi vain Tallinnan Hippodromille saakka.
Heinäkuun 6, 1965, ensimmäinen johdinautolinja aloitti toimintansa, ottaen kyytiin ensimmäiset asiakkaansa Estonia teatterin aukiolta.
Johdinautoliikenteen alkupäivinä, vuoden 1965 Tallinna – Hippodromi linjalla tai Mustamäen ja Väike-Õismäen linjoilla, yksikään pääteasemista ei ollut rakennettu valmiiksi asti.
Väliaikaiset ratkaisut olivatkin käytössä kaikkialla pitkin johdinautoreittejä.
Tämä tarkoitti joko sitä, että linjojen päädyissä oli asuntovaunuja, tai vessa ja puhelin vieraanvaraisten naapurien tarjoamana (Viron taiteiden ja tieteiden akatemian kirjasto lähellä Estonia teatteria tai kahvila “Energia” lähellä Kaubamajaa).
Ensimmäinen virallinen pääteasema, joka sijaitsi osoitteessa Paldiski maantee 50, valmistui vuoden 1966 lopussa.
Mustamäen pääteasema, osoitteessa Akateemia 29, valmistui joulukuun 28, 1967. Vuosien 1977-1981 välisenä aikana pääteasemaan lisättiin laajennuksia.
Vaikka useat johdinautojen linjoista päättyivät Estonia teatterin tai Kaubamajan edustalle, paikalle ei ollut mahdollista rakentaa pääteasemaa arkkitehtuurillisten rajoitusten takia.
Väike-Õismäe johdinautolinja rakennettiin niin odottamattomaan ja suunnittelemattomaan tyyliin, että sen pääteasema toteutettiin viimeisenä.
Tämä pääteasema valmistui vasta heinäkuun 1, 1987, johon mennessä linja oli ollut avoinna jo 7 vuoden ajan.
Ennen pääteaseman valmistumista kuljettajien tuli tulla toimeen asuntovaunulla ja läheisestä rakennuksesta löytyneellä asunnolla.
Linja nro. 9 aloitti toimintansa myös ilman pääteasemaa. Sen pääteasema valmistui heinäkuussa 1991.
Ilman luotettavaa kommunikaatiojärjestelmää on vaikea organisoida julkista liikennettä, mutta juuri niin tapahtui johdinautoliikenteen varhaisina vuosina.
Ainoa tapa kommunikoida operaattorin kanssa oli käyttää julkisia puhelinpisteitä.
Vaikka radiokommunikaatio tuli tällä välin käyttöön, sitä voitiin käyttää vain operaattoreiden ja teknisen korjaushenkilökunnan ajoneuvojen välillä.
Vuonna 1991 Tallinnan tietoon tuli, että Helsinki oli aikeissa korvata julkisessa liikenteessään käytetyn radiojärjestelmän.
Tallinna hankkikin tämän käytetyn järjestelmän omiin johdinautoihinsa.
Sen jälleenrakentaminen ja tarvittu paperityö osoittautuivat kuitenkin niin aikaavieviksi, että järjestelmän kokoaminen alkoi vasta heinäkuussa 1995.
Nykyään kaikki toimivat pääteasemat (Mustamäe, Õismäe ja Keskuse-katu), Paldiski maanteen pääoperaattori, tekniset ajoneuvot, ja liikennöivät johdinautot ovat yhteydessä toisiinsa radiokommunikaatio-järjestelmän kautta.
Sosialismin aikakauden loppupuolella Škoda, johdinautojen ja niiden varaosien valmistaja, hyväksyi maksuna ainoastaan Yhdysvaltain dollareita.
Tallinnan johdinauto-yritys ei pystynyt hankkimaan tätä valuuttaa, tarkoittaen että uudet johdinautot ja varaosat vanhoihin ajoneuvoihin tulivat saamattomiksi.
Tämän johdosta johdinautojen määrä reiteille tippui huippuvuodesta 1988 – 160 johdinautosta – vuonna 1991 ensin 108 johdinautoon, ja sitten vuonna 1995 vain 94:ään johdinautoon.
1990-luvun lopulla esiin nousi ajatus uuden johdinautolinjan rakentamisesta Mustamäen ja Õismäen väliselle osalle.
Vaikka idea olikin hyvä, sen toteuttamiseen ei kuitenkaan löytynyt tarvittavia varoja.
Tallinnan kaupunginvaltuusto hyväksyi uuden kehityskonseptin vuonna 1993, jossa panostettiin sähköisen julkisen liikenteen kehittämiseen.
Myöhemmät suunnitelman kritisoijat pitivät kuitenkin johdinautojärjestelmää liian kalliina ja epätehokkaana.
Näiden kritiikkien perusteella suljettiin tosin vain johdinautolinja nro. 8, huhtikuun 1, 2000, jolloin sen toiminta korvattiin busseilla.
Siitä lähtien kaupunginvaltuustossa on ollut yhtämielisyys johdinautojen tarpeellisuudesta osana Tallinnan julkista liikennettä.
Joulukuun 2002 jälkeen uusimmat lisäykset Tallinnan johdinautojen valikoimaan ovat olleet puolalaiset Solaris-johdinautot.
Tämä johdinautotehdas, joka sijaitsee lähellä Poznania Bolechowossa, on nykyisin Euroopan suurin trollibussien valmistaja.
Vuoden 2009 lopussa Solaris-johdinautoja oli käytössä 23:ssa Euroopan kaupungissa ja kylässä. Tallinnassa näitä ajoneuvoja on käytössä kaikkiaan 44.
2000-luvulla Tallinnassa on ollut käynnissä useita projekteja ja sijoituskohteita johdinautojen käytön, niiden johdinverkoston, ja liikenteen hallinnan suhteen.
Tätä kehitystä tukivat omalta osaltaan muun muassa Euroopan Unioni ja SMILE-projekti vuosina 2006-2009, jolloin mm. raitiovaunujen, bussien, ja johdinautojen informaatiojärjestelmät uudistettiin.
Kukin johdinautoista on sovitettu GPS-perusteisilla sähköisillä informaatiotauluilla, automaattisin pysäkki-ilmoituksin.
Tallinnassa on 26 risteystä, joissa liikennevalot on sovitettu oheislaitteilla, jotka antavat johdinautoille etuoikeuden vihreisiin valoihin.
Tallinna Linnatranspordi (ja sen edeltäjä TTTK), johdinautoliikennettä operoiva yritys, on ollut osa Tallinnan kaupungin omistuksia lokakuun 30, 1992, saakka.
Heinäkuussa 2011 Tallinnasta löytyi yhteensä 235 johdinauton kuljettajaa, 70 ajoneuvon korjaajaa, sekä 33 infrastruktuurin työntekijää (auttaen mm. johdinverkoston ylläpitämisessä), osana Tallinna Linnatranspordin henkilöstöä.
Tallinna Linnatranspordi AS muodostettiin entisen busseja operoineen TAK:n ja raitiovaunu-ja johdinautoja operoineen TTTK:n fuusiossa heinäkuun 18, 2012.