Suurikokoinen Kadriorgin puisto on Tallinnan ylivoimaisesti suosituin puisto ja täydellinen paikka rentouttaville kävelyille, viikonloppuisille piknikeille, joutsenten ihailulle, ja elämän pohtimiselle.
70 hehtaarin kokoinen puisto, joka ympäröi Pietari Suuren rakennuttamaa, taidemuseona toimivaa Kadriorgin barokkipalatsia, rakennettiin vuonna 1718, ja alue on valmistumisestaan saakka ollut yleisölle avointa maastoa.
Kokonaisuudesta löytyy puistorakentamisen elementtejä 1700-, 1800-, ja 1900-luvuilta, sillä aluetta on jälleenrakennettu useaan otteeseen.
Keväisin ja kesäisin voit nähdä kohokohtina mm. kauniit, hoidetut puutarhat sekä kukkapenkit, vaikkakin suurin osa puistosta on säilyttänyt sen luonnollisen maisemansa, niittyineen ja metsikköineen.
Yksi parhaista paikoista aloittaa Kadriorgin kierros on sen pyöreän joutsenlammen luota (Weizenbergi-kadun yhteydessä), jolta löytyy hieno suihkulähde, huvimaja, sekä kauniita lintuja.
Joutsenlammelta kierroksen jatkaminen pitkin ylämäkeä johdattaa sinut läpi kukkapenkkien toiselle suihkulähteiden alueelle, lähempänä modernia KUMU taidemuseota.
Suosituin yksittäinen reitti joutsenlammelta on Viron presidentin palatsia, Kadriorgin palatsin pääportin editse, kohti viettävä promenadi.
Läheltä joutsenlampea löytyy useita Kadriorgin palatsin oheisrakennuksia, joista osassa on nykyisin kahviloita ja museoita.
Palatsin pääporttia vastapäätä puolestaan sijaitsevat pienikokoinen vartiotalo, keittiörakennus, sekä jääkellari.
Näistä keittiörakennus toimii tiloina Mikkelin museolle, esitellen vaikuttavaa kokoelmaa ulkomaista taidetta.
Puistosta löytyy myös joukko monumentteja virolaisille kulttuuripersoonallisuuksille, kuten kuvanveistäjä Amandus Adamsonille, kirjailija F. R. Kreutzwaldille, ja taiteilija Jaan Koortille.
Uusin lisäys puistoon on sen koilliskulmasta löytyvä, heinäkuun 31, 2011, avattu japanilainen puutarha, jonka on suunnitellut maineikas maisemasuunnittelija Masao Sone.
Japanilaista teepuutarhaa edustava kokonaisuus hyödyntää paikallista luonnollista maisemaa, esittäen japanilaista tyyliä mm. alueen korkeiden puiden ja raskaiden kivien avulla.
Kukin japanilaisen puutarhan sisältämistä kasveista on valittu soveltumaan Viron kylmempään ilmanalaan.
Keväiseen aikaan voit käydä ihailemassa tämän osion kirsikkapuiden ja alppiruusujen kukintaa, joista jälkimmäisen suhteen puisto edustaa suurinta kokonaisuutta Tallinnan seudulla.
kun taas kesäisin paikka on täynnä kurjenmiekkoja (iriksiä), syksyn tuodessa kaudenvaihdoksen myötä mukanaan kauniit punaiset, oranssit, keltaiset, ja ruskeat värinsä.
Kun käyt japanilaisessa puutarhassa, pistä merkille myös sen vanhankaupungin mukulakivisten katujen inspiroimat kiviyksityiskohdat.
Jos tarvitset opastusta puiston kiertokäyntiisi, paikan idyllisessä, vuosina 1724-1725 valmistuneessa (arkkitehti Mihhail Zemtsovin suunnittelemassa) rakennuksessa sijaitseva infopiste “I-Lustla” löytyy osoitteesta A. Weizenbergi 33.
Infopisteen aukioloajat ovat ke-su klo 10-17 (ma-ti suljettu).
Tallinnasta löytyy noin 50 vaihtoehtoista, muutakin puistoa tutustuttavaksi, osa aivan vanhankaupungin ja ydinkeskustan tuntumassa.
Voit esimerkiksi käydä tutustumassa Tornien aukiooon (Tornide väljäk), josta on upeat panoramiset näkymät vanhankaupungin muureille ja Shnellin ankkalammelle.
Kadriorgin puisto
Roheline aas, J.Poska, Mäekalda, Narva mnt
10150 Tallinna
Kadriorgin puiston historia
Ensimmäisen kulttuurillisen viheralueen Lasnamäen harjanteen juurelle loivat 1600-luvun jälkimmäisellä puolella viisi korkean profiilin tallinnalaista, jotka saivat luvan rakentaa alueelle kesäresidenssinsä.
Keskellä tätä aluetta olleet maat, jotka kuuluivat yhdelle heistä – pormestari Heinrich Fonnelelle – olivat nimeltään “Fonnen laakso”.
Pietari Suuri osti alueen vuonna 1714, alkaen käyttää Fonnen laakson päärakennusta (vuodesta 1806 Pietari Suuren talomuseo) asuinpaikkanaan.
Lehtikuja ikivanhoja puita johti tälle “vanhalle palatsille”, ja sen ristinmuotoinen puutarha, jota rajoittivat molemmilta puolilta kanavat, piti sisällään 12 “ulkomaista arvopuuta” – hevoskastanjoita.
Ilmeisesti Pietari Suurella oli varhainen suunnitelma, rauhansaavuttamisen myötä, aloittaa seudulle uuden merenpuoleisen puiston ja palatsin rakentaminen, Pietarhovin tyyliin.
Vakuututtuaan voitosta Suuren Pohjan sodan suhteen, hän palkkasi arkkitehti Niccolo Michettin ja tämän oppipojan Gaetano Chiaverin Roomasta tsaarin palvelukseen.
Samanaikaisesti, heinäkuussa 22, 1718, Pietari Suuri löysi soveliaan sijaintipaikan uudelle Tallinnan palatsilleen ja sitä ympäröimään tulevalle puistolle.
Kadriorgin puiston vakinaiset puutarhat italialais-ranskalais-hollantilais kävelyväylineen veivät vain osan tämän puiston alasta.
Alkuperäinen kivinen maisema tammilehtoineen, niittyineen, ja erillisine puulaikkuineen oli puiston profiilia hallinnut piirre, ja paikkaa halkoivat kujat kävelyväylinä.
Vielä nykyäänkin 30 ikivanhaa puuta, iältään vanhempia kuin palatsi itsessään, kasvaa osana puiston tammilehtoa.
Puiston Apollo-lehmuston alueella oli aikoinaan kastanjapuu-puutarha, jonne istutettiin nuoria puita muutaman vuoden ajaksi, niiden totuttamiseksi kylmempään ilmastoon ennen siirto Pietariin.
Kolme luonnollista, merta kohti loivenevaa ulkonemaa toimivat raameina palatsin ympäristön monikerroksisessa rakennusratkaisussa.
Palatsin edustalle suunniteltiin alempi puutarha, ja palatsi siipineen sijoitettiin sen taakse, puoli-keinotekoiselle kielekkeelle, aivan kuin jalustalle.
Toinen kieleke, palatsin takana, muutettiin kukkapuutarhaksi, joka päättyi “Kangastusmuuri” nimiseen suihkulähdeseinämään.
Kolmas taso, korkein palatsin puutarhan tasoista, piti sisällään “Kangastuslammen”.
Nämä kaksi palatsin takana olevaa osaa olivat yhteisnimeltään “Ylempi puutarha”.
Pietari Suuren toiveiden mukaisesti kuka tahansa kaupunkilainen sai kävellä vapaasti puiston alueella. Siten tämä kuninkaallinen puisto oli julkinen tila jo valmistumisestaan saakka.
Sofistikoituneemman designin omannut alempi puutarha oli ristin muotoinen, kolmella pituussuuntaisella kujalla ja muilla väylillä, jotka halkoivat niitä kulmassa.
Keskimmäinen kujista yhdistyi palatsin päärakennuksen keskiosan kanssa.
Kujien risteyskohtiin suunniteltiin lisäksi suihkulähteitä.
Puutarhojen sivustat kehystettiin säleikkökaarikatteisilla viherkäytävillä, ja kapeat kaarisillat ylittivät puolestaan puutarhaa rajoittaneita kanaaleita.
Alemman puutarhan alasviettävän puolen pääty sisäksi kaarelliseen, puiseen pylväikköön, jonka edustalla oli jälleen suihkulähde.
Viherkäytävät ja kaarenmuotoiset pylväsgalleriat sulkivat puutarhan sivuilta ja päädystä, vetäen huomion kohti palatsia, sen siipirakennuksia, sekä osia yhdistänyttä portaikkoa.
Kaksi symmetrisesti asetettua lepotaloa sijoitettiin alemman puutarhan kanaalikaaren taakse.
Palatsin eteen laitettiin kymmenen kuvioitua kukkapenkkiä (kukkatarhaa). Niiden välissä olleet tyhjät tilat päällystettiin murskatulla tiilellä ja kävelyväylät hiekalla.
Kukkaistarhoihin istutettiin ruusuja, neilikoita, tulppaaneja, sekä pääsiäisliljoja, kun taas ikivihreät reunustat koostuivat karpalopensaista ja trimmatuista valkoisista setripuista.
Ylempi puutarha (ns. “Kukkapuutarha”) loi sisäpihan palatsin taakse, jonka sivustoja rajoittivat säleikkökaarikatteiset viherkäytävät.
Kukkastarhojen kukat sekä niiden välisen tilan punaisen värinen murskattu tiilipäällyste sopivat yhteen “Mars-punaisen” väristen palatsin seinien kanssa, luoden soveliaan kontrastin viheralueille.
Kaikkein upein puutarhan osio oli sen Kangastusmuuri, olympolaisia jumalia esittävine veistoksineen.
Kasvonaamioiden muotoiset suihkulähteet (maskaronisuihkulähteet) olivat liitettyinä muurin seinien paneeleihin, ja vesiputous portaat (Pieni vesiputous) suunniteltiin muurin keskusosaan.
Koristeellisella reunakaiteella (balustradi) ympäröity Kangastuslampi luotiin ylemmän puutarhan korkeammalle tasolle. Lammen saarelle suunniteltua obeliski-monumenttia ei kuitenkaan ikinä toteutettu.
Lammen takana palatsin keskiviivan ja normaalin puiston tuli jatkua kanavalla, joka päättyisi suurikokoiseen vesiportaikkoon (vesiputoukseen), jossa vesi syöksähtäisi jyrkässä kulmassa keinotekoisesta Lasnmäen kanavasta.
Tätä varten tarvittu kanaali kaivettiin Ülemisten järveltä, johtamaan vettä kaikkiin Kadriorgin puiston lampiin, altaisiin, kanaviin, sekä “vesipeleihin” (“jeux d’eau”).
Pietari Suuren suunnitelmissa puiston oli määrä hämmästyttää vierailijoita taiteellisilla vesiputouksillaan, monilla veistostöillään, ja vesipeleillään.
Valitettavasta Pietari Suuren kuolemaa (tammikuun 28, 1725) seuranneet venäläiset hovit eivät olleet kiinnostuneita uudistajan laajaskaalaisten projektien täydestä toimeenpanosta.
Ainoana määräyksenä oli “suojella jo toteutettuja osia, saattaa loppuun alkuunpannut työt, aloittamatta uusia projekteja”.
Näissä töissä onnistuttiin vain luomaan muutamia lisäkujia ja kävelyväyliä puiston halki, koristellen niitä paviljongeilla sekä lehtimajoilla.
1700-luvun jälkimmäisellä puoliskolla rakennettiin ns. Katariinan portaikko, vesiputouksen läheiseen liuskarinteeseen, laskeutuen Peterburi tee kadulta kohti palatsia.
Projektien kokonaisuudessaan toteutumatta jäämisestä huolimatta Kadriorgin palatsin ja puiston kokonaisuudesta tuli Viron tyylikkäin ja suurin barokkirakennelma.
Palatsi puistoineen toimi myös mallina Viron aateliostolle heidän suunnitellessaan kartanorakennuksia ja puistoja maatiloilleen.
Puiston alkuperäinen pohjasuunnitelma säilyi aina 1800-luvun loppuun saakka, vaikkakin latvusten trimmaukset sekä puisten puistorakennusten peruskorjaaminen päättyivät jo 1700-luvun loppupuolella.
Ajan myötä varjoinen, villinä kasvavaa lehdikköä muistuttava puutarha muodostui entisen alemman puutarhan viheralueille.
Vuonna 1897 G. Kuphaldt, Riian puutarhojen ja puistojen hallinnoija, laati projektin ja suunnitelman Kadriorgin palatsin puiston peruskorjauksesta.
Noudatellen englantilaisen puistorakentamisen tyyliä, tässä suunnitelmassa suosittiin vapaamuotoista lähestymistapaa.
Periodilla 1897-1900 alueelle ominaiset tammipuut raivattiin niiden yhteyteen kasvaneista pensaikoista, uusia puuryhmiä istutettiin, puistoon avattiin merellisiä näkymiä, sekä paikasta tehtiin kokonaisuutena kävijöille mukavampi.
Tuolloin alueelle järjestettiin myös uusia polkupyöräväyliä, Limneameren kielekkeelle olevan vyöhykkeen myötäisesti.
Alemman puiston pinta puolestaan tasattiin, ja osa “vesipelien” kanaaleista täytettiin maalla, vaikkakin tämä osa puistosta pysyi yleisesti ottaen muuttumattomana.
Vuonna 1902 Amandus Adamsonin suunnittelema “Russalka” monumentti pystytettiin puiston yhteyteen, Pirita tee kadun alkuun, muistoksi samannimisen laivan vuoden 1893 haaksirikolle.
Viron tasavallan ensimmäisen itsenäisyyden kauden aikana (vuonna 1924) luotiin suunnitelmat ns. kansanpuiston luomiseksi, jonka osana oli mahdollisimman vähän rakennuksia, pääpainon ollessa viheralueiden elementeissä.
Nämä parannustyöt alkoivat vuonna 1934. Puiston jälleenrakentamista varten järjestetyn arkkitehtuurikilpailun voitti ehdotuksellaan Anton Soans.
Tästä huolimatta puiston lopullisessa suunnitelmassa otettiin käyttöön parhaita ratkaisuja useista eri ehdotelmista.
Myös berliiniläinen, maailmankuulu taimitarha Späth osallistui puiston kehittämistöiden suunnitteluun.
Joutsenlammen aukiosta tuli ristinmuotoisen pohjakaavan muotoinen viheralue ja lammen keskustan saarelle lisättiin pylväinen rotunda, jonka suunnitteli arkkitehti Villem Seidra.
Alueelle muodostettiin lisäksi uusi koristeellinen puutarha, ns. Kivisillan kolmio, kuin myös suurikokoinen nurmikko penkkeineen.
Nurmikon koristeena oli aurinkokello sekä Viron kansallisasun värein sommiteltuja kukkapenkkejä.
Samaan aikaan kaakkoiskulmaan, lähelle joutsenlampea valmistui Nuorisopuisto, johon kuului uima-altaita, hiekkalaatikkoja, ja leikkikenttiä lähelle sen päärakennusta.
Lasnamäen puoleisen puiston osan kielekkeen reunalle rakennettiin puolestaan konserttiaukio.
Kiemurteleva kävelyväylä, joka alkoi joutsenlammelta ja meni suoraan läpi puiston, sai juhlavan portaikon kielekkeen reunustalle, jonka molemmilla puolilla oli kukkapenkkejä sekä alppipuutarha.
Vesimotiivi lisättiin alueelle pyöreän suihkulähde-altaan muodossa.
Apollo Belvedere veistos, joka tuotiin puistoon Alatskiven kartanon puistosta, asetettiin konserttiaukion vasemmalla olleelle niitylle, antaen paikalle sen nykyisen nimensä – “Apollo-niitty”.
Kangastuslampi täytettiin samassa yhteydessä.
Kävelyväyläverkosto suunniteltiin uusbarokkityyliin, ja alempi terassi sai suihkulähteen sekä ruusutarhan.
Osa virolaisten presidenttien rintakuvia varten olemassaolleista syvennyksistä jälleenrakennettiin terassien tukiseiniksi.
Viimeistelevänä elementtinä palatsin yläpuutarhan suhteen siihen lisättiin arkkitehti Alar Kotlin suunnittelema Viron presidentinlinna.
Presidentinlinnan ja palatsin tonttien välinen raja ympäröitiin aidoilla.
Alemman puutarhan kanaalit täytettiin, ja osa sen diagonaalisista väylistä muutettiin puualueiksi. Läheisyyttä palatsiin rajoitettiin alueelle lisätyllä, muotoillulla rauta-aidalla.
Maisemointitöitä varten tarvittu maaperä otettiin puiston koillisosasta.
Muodostunut koillislampi koristeltiin perennakukilla, ja kivisen rinteen omannut puro – nimeltään Pieni susirotko – ohjattiin tämän lammen täyttövedeksi.
Nykyään nähtävillä oleva Kadriorgin puisto edustaa ominaisia puistorakentamisen tekniikoita 1700-, 1800-, ja 1900-luvuilta.
Vuonna 1990 Tallinnan kaupunki perusti Kadriorgin puiston kehittämisyhtiön, jonka ohjauksessa alkoivat alueen kehitys-ja peruskorjaustyöt.
Pääkävelyväylät, koillislampi, sekä joutsenlampi ympäristöineen uudistettiin kokonaisuudessaan osana näitä töitä.
Kun Kadriorgin palatsi restauroitiin taidemuseokäyttöön vuonna 2000, samalla entisöitiin myös palatsin takana ollut kukkapuutarha suihkulähteineen.
Puutarhan Kangastusmuuri jälleenrakennettiin muutamaa vuotta myöhemmin, ja vuonna 2005 Mati Karminin pronssiteos “Poseidon” lisättiin sen vesiputouksen syvennykseen.
Samana vuonna, uusi ruusutarha (sisältäen 5600 ruusua) luotiin entisen alppipuutarhan tilalle, ja sen suihkulähde restauroitiin.
Vuonna 2006 presidenttien Konstantin Päts ja Lennart Meri rintakuvat asetettiin ylemmän puutarhan terassien tukirakenteiden syvennyksiin, samaan tapaan kuin vuoden 1938 puistosuunnitelmissa oli tarkoitus tehdä.
Joutsenlammen ympäristö kunnostettiin samana vuonna.