Kiek in de Kök (suomeksi: Kurkkaus keittiöön) on museona ja nähtävyytenä toimiva historiallinen – vuonna 1475 rakennettu – tykkitorni Tallinnassa.
Paikka sai nimensä sen perusteella, että sen tiloissa olleilla vartijoilla oli mahdollisuus nähdä läheisten talojen keittiöihin.
Torni on kaikkiaan 38 metriä korkea, ja sen seinät ovat 4 metriä paksuja.
Rakenteen ulkoseinistä löytyy edelleen vuodelta 1577 alunperin olevia tykinkuulia.
Koko sen käyttövuosien ajan, tornia jälleenrakennettiin laajasti ja useaan kertaan.
1500-ja 1600-luvuilla tehdyt työt peittivät kaksi alinta kerrosta maankerroksilla, ylemmät kerrokset saivat ampuma-aukkoja, sekä kaikkein ylimpään kerrokseen tehtiin uusi ulompi seinä ja katto.
Uudistuksista huolimatta siitä oli tullut vuoteen 1760 mennessä alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa nähden vanhanmallinen ja tarpeeton.
Siitä tehtiinkin dokumentti-arkisto ja ylemmät kerrokset muunnettiin asuintiloiksi.
1900-luvun peruskorjausten myötä torni ja sitä ympäröivät alueet saivat historiallisemman ulkonäön, ja paikasta tehtiin lopulta museo sekä valokuvaustaiteellinen galleriatila.
Nykyisin Kiek in de Kök museo, yhdessä sen inkerinmaan ja ruotsalaisen bastionien tunneleiden kanssa, muodostaa mielenkiintoisen osan Tallinnan historiallisia linnoitelmia.
Tätä kokonaisuutta esitelläänkin yhdessä, museonäyttelytilana nimeltään “Kiek in de Kök ja bastionien tunnelit”, joka vie kävijän aikamatkalle vuodesta 1219 eteenpäin, tarjoten kokemuksia, tietoa, sekä viihdettä.
Museonäyttelyt on toteutettu innovatiivisten video-ja ääniefektien sekä multimedian avuilla, kertoen Tallinnan synnyn ja kehityksen tarinan, kaupungin linnoitelmien historian, kuin myös tärkeimmät aluetta kohdanneet sotilaalliset tapahtumat vuosien varrelta.
Tunneliosion pääesitys – inkerinmaan bastionissa – keskittyy kertomaan tunnelien historiasta.
Lyhyt tunneli joka johtaa ruotsalaiseen bastioniin, on aikajuna joka vie turistin aina vuoteen 1219 saakka.
Tornin ylimmän kerroksen kahvilasta on upeat näkymät ympäröivään Toompean mäen alueeseen vanhankaupungin alakaupunkiin, sekä aina Tallinnan satamaan saakka.
Huomaa että kaudella huhtikuu-syyskuu tornikävelyreitti Kiek in de Kök – Neitsyttorni on avoinna, ja voit ostaa näihin kahteen tornikohteeseen tuolloin yhteislipun.
Kiek in de Kök
Komandandi tee 2
10130 Tallinna
Aukioloajat: Maalis-lokakuu ti-su klo 10:30-18 (viimeinen sisäänpääsy klo 17:30). Marras-helmikuu ti-su klo 10-17:30 (viimeinen sisäänpääsy klo 17). Museo on suljettu maanantaisin ja yleisinä vapaapäivinä.
Museon näyttelyt
Kiek in de Kök tornissa oleva näyttely antaa kävijälle idean kaupungin synnystä, taustoja sen linnoitusten historiasta, sekä kuvauksia tärkeimmistä sotilaallisista tapahtumista 1200-luvulta aina 1700-luvulle saakka.
Koko näyttelyn kruunaavat sisääntulon yhteydessä vierailijat tervetulleeksi toivottavat kaksi haarniskaa.
Tornin kaksi ensimmäistä kerrosta – varastokerros sekä ensimmäinen puolustuskerros – ovat pääasiassa valokuvanäyttelyiden sekä erilaisten konserttien pitopaikkoja.
Tallinnan kaupunkia edeltänyt uudisasutus alueella oli luultavasti Irun kukkulalinnoitus, joka hylättiin 900-ja 1000-lukujen vaihteessa, ja jonka pienoismallin voit nähdä toisen kerroksen näyttelyn yhteydessä.
Samaan aikaan kun Irun kukkulalinnoitus hylättiin, Toompean kalkkikiviselle mäelle oltiin rakentamassa linnoitelmaa, ja tämän rakenteen ympärille ilmaantui siirtokuntia.
Varhaisen Tallinnan vaiheita muistetaan myöhäiseltä rautakaudelta peräisin olevien löydöksien kautta.
Keskiaikaisen piinapenkin yhteydessä oleva info-piste kertoo puolestaan kidutuksesta keskiajan Tallinnassa.
Ikkunasyvennyksessä oleva kanuuna on muutaman vuosisadan ikäinen, ja siitä löytyy jälleenrakennetut laitteet ampumista varten.
Yksi kohokohdista näyttelyssä on kaupunkia vuonna 1683 esittävä pienoismalli, joka on mielenkiintoinen ja alkuperäinen historiallisen Tallinnan muistoesine.
Kolmannen kerroksen näyttely liittyy Tallinnaa vuosien varrella koskettaneisiin sotiin.
Näytillä tässä tilassa ovat suurikokoiset kanuunat nimeltään “Leijona” ja “Katkera kuolema”, kuin myös takaaladattava ase varhaiselta 1400-luvulta.
Kukin aseista on jäljennös alkuperäisistä teoksista, jotka vietiin Pietariin varhaisen 1800-luvun aikana.
Kanuunat valmistivat paikalliset mestarit, “Leijonan” teki Karsten Middeldorp vuonna 1559 ja “Katkeran kuoleman” puolestaan toteutti Kort Hartmann vuonna 1560.
Nämä piippuladattavat aseet ovatkin erinomaisia esimerkkejä paikallisten mestareiden taidoista ja mausta.
“Leijona” kanuunasta löytyy leijonan kuva (joka antaa aseelle myös sen nimen) sekä molemmat Tallinnan vaakunat, joita kannattelevat aarnikotkat.
Vaakunoiden alla on värssy, jonka suomennos kuuluu: “Minut nimettiin Leijonaksi Tallinnan kaupunginvaltuuston toimesta / tuhoamaan kaikki heidän rauhaa epäkunnioittavat vihollisensa / Vuonna 1559 Karsten Middeldorp valoi minut / ja tämä on koko totuus.”
Taistelleiden osapuolien sotavarustuksia voi puolestaan nähdä tilojen vitriineissä.
Tuon ajan hallitsijoiden vaakuna muistuttaa kävijöitä myös Liivinmaan sodan tapahtumista, kuin myös maalattu hautakirjoitus niille Mustapäille (Mustapäiden kiltalaisille), jotka kuolivat puolustaessaan Tallinnaa venäläisiä joukkoja vastaan syyskuun 11, 1560.
Hautakirjoituksen valmisti Lambert Glandorf vuonna 1561.
Kivilaatta toisen alkuperäisen hautakirjoituksen keskellä, Arent Passerin tekemä työ, on omistettu vuoden 1602-1603 nälänhädän sekä ruton uhreille.
Tarttumataudeista muistuttaa myös ikkunasyvennyksessä esillä oleva ruttotohtori.
Neljäs kerros on Asevarastokamari, jossa näytteillä ovat Tallinnan kaupunginmuseon aseistuskokoelmat.
Suuren osan näyttelystä muodostavat 1400-1900-luvuilta peräisin olevat, historiallisille sotatapahtumille keskeiset ampuma-aseet.
Ylimmän kerroksen kahvila sisältää hienot näkymät ympäröivään osaan Toompean yläkaupunkia, alakaupunkiin, sekä matkustajasatamaan saakka.
Kiek in de Kök tornin historia
Tykkitorni Kiek in de Kök rakennettiin vuosina 1475-1483.
Nimi löytyi ensimmäisen kerran historiankirjoista Tallinnan toisen piirityksen ajoilta (vuonna 1577) muodossa Kyck in de Kaeken, ja myöhemmin myös monissa muissa muodoissa samasta nimestä: Kik (Kyk) in de Kok, Kiek in die Küche, Pulffer-Thurm Giecken Köck.
Nykyinen versio nimestä – Kiek in de Kök – tavattiin ensi kertaa vuonna 1696, tarkoittaen ‘kurkkaus keittiöön’ alasaksin (Saksan murre) kielellä.
Nimen alkuperä tulee siitä tosiseikasta, että tornista oli mahdollista nähdä lähialueiden alempana oleviin keittiöihin, noin 38-metriä korkealta tornilta käsin.
Tornia jälleenrakennettiin jo myöhäisen 1400-luvun aikana.
Tällöin sen ulkoseinistä tehtiin paksummat, tehden tornin läpimitaksi kaikkiaan 17,3 metriä.
Nykyisin seinät ovat 4 metriä paksuja, mutta torni oli seinien alkuperäisen leventämisen aikaan matalampi kuin nykyään.
Vedenpitävä ylin kerros oli tuolloin tehty mukulakivistä ja se oli avoin tila, varustettuna 22:lla kaiteeseen uurretulla ampuma-aukolla.
Kaidetta on tuolloin täytynyt peittää jonkinlainen katto, mutta keskusosa oli avonainen tila, joka auttoi mörssäreiden ja katapulttien sijoittelussa.
Verrattuna muihin Tallinnan torneihin, Kiek in de Kök oli niistä tulivoimaltaan merkittävin, omaten 27 ampuma-aukkoa tykeille sekä 30 vastaavaa ampuma-aukkoa käsiaseita varten.
Sisäänkäyntikerros auloineen oli puolestaan varastokerros. Tästä kerroksesta löytyi alunperin vain niukasti valaistusta tai ilmakuiluja, eikä yhtään ampuma-aukkoa.
Yläkerroksissa tarvitut amputarvikkeet nostettiin ylös kupolisissa holveissa olevista aukoista, vinssin avulla.
Ylemmissä, puolustuksellisissa kerroksissa aseet olivat takiloituja ampuma-aukkoihin, joista löytyi myös syvennykset niitä tukkeja varten, jotka auttoivat kanuunoiden rekyylin pysäyttämisessä.
Ampuma-aukkojen edessä olleet lattian osat olivat alkujaan askellisia, jotka mahdollistivat sotilaiden paremman aseiden käsittelyn.
Kussakin kerroksessa olleet takat olivat puolestaan olemassa kanuunoiden ja muiden ampuma-aseiden ruudin sytyttämisen vuoksi.
1500-ja 1600-luvuilla tehdyt jälleenrakennukset muuttivat tornin alkuperäistä ulkonäköä huomattavasti.
Kun inkerinmaan bastioni kasattiin kokoon, tornin kahdesta alemmasta kerroksesta tuli maanalaisia, bastionin maakummun sisällä.
Sisäänkäynti bastioniin olikin tämän maakummun ansiosta toisen kerroksen kohdalta.
Neljä ylempää kerrosta jälleenrakennettiin puolestaan mahduttamaan aselavetteja.
Useimmat ampuja-aukkoja sisältäneiden kerrosten ampumista helpottaneet kynnykset tasattiin, ja ampuma-aukkojen suut tehtiin suppiloiden muotoisiksi.
Ampuma-aukkokamareiden yläpuolelle rakennettiin tuuletusaukkoja, kanavoimaan ruudinsavua pois tiloista.
Ylin kerros sai uuden ulkoisen seinän tukemaan uutta kattorakennelmaa.
Kattorakennelma oli ohuimmalta kohdaltaan 2 metriä paksu ja holvin huipultaan jopa 4 metrin paksuinen.
Mutta kun eurooppalaisten armeijoiden käyttämät aseistukset kehittyivät vuosien myötä, tornin suojamuuri menetti samalla merkityksensä.
Tätä myötä valtio otti tornin hallintaansa vuonna 1760, käyttäen tiloja varastona, huoneistoina, sekä arkistona.
1900-luvun alussa virolaiset huipputason urheilijat käyttivät osaa tornista harjoittelutiloinaan.
Päästäkseen eroon kaikenlaisista pienistä tornin ympärille pystetyistä rakennuksista, alueella toteutettiin jälleenrakennusprojekti vuonna 1958, ja saman vuoden heinäkuun 20. Tallinnan kaupunginmuseon sivuosasto aloitti toimintansa tornissa.
Laaja jälleenrakennus vuosina 1966-1968 yritti puolestaan löytää kompromissin sen 1400-1500-luvuilta peräisin olevan arkkitehtuurin, 1600-luvun jälleenrakennusten, ja modernin museon tarpeiden välillä.
Kerrokset saivat näissä korjauksissa kivilaattalattiat, lämmitysjärjestelmän, sekä juoksevan veden, ja samalla myös portaikko peruskorjattiin.
Bastionin maakumpu tehtiin puolestaan alemmaksi eteläiseltä ja läntiseltä puoliltaan.
Eteläisen puolen osalta tämä kaivuutyö rajautui suojamuuriin, ja tälle puolelle rakennetiinkin sisäänkäynti torniin. Se johti halliin sekä apuhuoneisiin.
Lisärakennus ja alkuperäinen torni liitettiin entisen ampuma-aukon kautta, jonka avulla vierailija pääsee ensimmäiseen kerrokseen.
Portaikko, joka vie vierailijat yläkerroksiin, on alkuperältään vuosien 1966-1968 peruskorjauksesta.