Laululava toimii kerran viidessä vuodessa kuuluisien Tallinnan laulujuhlien pitopaikkana, mutta voit löytää alueelta vuoden ympäri muita konsertteja, festivaaleja, aktiviteetteja, ja tapahtumia.
Tällä paikalla on poikkeuksellinen merkitys Viron historiassa, sillä juuri laulukentältä alkoi vuoden 1988 “Laulava vallankumous” – massiivinen, musikaalinen mielenilmaisu neuvostohallintoa vastaan, laittaen maan väylälle kohti itsenäisyyttä.
Kokonaisuutena alue sisältää vuonna 1959 valmistuneen areenan ulkoilmakonserteille, joukon sisähalleja, sekä laulukentän 42 metriä korkean tornin, joka on myös näköalatorni.
Kaikkein kuuluisin laulukentän tapahtumista on Viron laulu- ja tanssijuhlat, joka viides vuosi (esimerkiksi 28. – 30. kesäkuuta 2019, 2024, ja 2029), tuoden yhteen jopa 34 000 esiintyjää ja 200 000 katsojaa.
Konserttiareenan vieressä oleva tornirakennus on viralliselta nimeltään Laulukentän tulitorni.
Nimi tulee siitä laulujuhlien perinteestä, jossa tapahtuma avataan sytyttämällä tornin huipulla oleva festivaalituli (ja joka sammutetaan tapahtuman päätöspäivänä).
Muina aikoina näköalatornina toimivasta rakenteesta, sen portaikosta, löytyy valokuvanäyttely laulujuhlien historiasta.
Tornin huipulla olevalta näköalatasanteella, paikalle asennettujen kiikareiden avulla, on upeat näkymät vanhaankaupunkiin, merellä oleviin risteilylaivoihin, sekä – hyvällä säällä – jopa Suomen rannikolle.
Laulukentän luonnollisesta kalkkikivestä muodostuneen rinteen yläosasta löytyy pronssinen, Gustav Ernesaksille, virolaiselle säveltäjälle ja maan lauluperinteen “isälle” omistettu monumentti.
Hänen luomuksiaan pidetään osana modernia virolaista identiteettiä, ja voit kuulla niitä patsaan läheltä löytyvästä “laulavasta penkistä”.
Tämä penkki on hyvä paikka levähtää hetkinen, nauttia laulukentän kauniista näkymistä, ja kuunnella laulujuhlien suosituimpia sävelmiä.
Laulukenttä toimii kotina lisäksi “Cromatico” nimiselle betonirakenteelle, joka on visuaalinen esitys kromaattisesta sävelasteikosta.
Tämä aistillinen ja opettavainen veistosteos vie sinut matkalle läpi oktaavin 12:sta puolisävelen, tarjoten mahdollisuuden koskea taidetta ja kokea tilan suhteen musikaalisiin taajuuksiin.
Useille suomalaisille turisteille ja vironsuomalaisille laulukenttä ja sen lava tulevat tutuiksi erilaisten konserttien yhteydestä.
Paikalla ovat esiintyneet virolaisista tähtiesiintyjistä mm. Ivo Linna, Marju Länik, Vennaskond, Tuberkuloited, Kuldne Trio, Tanel Padar & The Sun, Meie Mees, sekä maailmantähdistä mm. Michael Jackson, Brian Adams, Tina Turner, ja 50 Cent.
Alue on osa myös jokakesäistä Õllesummer (www.ollesummer.ee) festivaalia.
Jos tulet johonkin näistä tapahtumista tai muuten vain viettämään aikaan alueen aktiviteettien parissa, laulukentän lähelle pääsee helposti julkisilla kulkuneuvoilla, etenkin busseilla.
Bussilinjoista nro. 1A, 5, 8, 34A, 38 lähin pysäkki on “Lauluväljak” ja linjojen nro. 19, 29, 35, 44, 51, 60, 63 lähin pysäkki on puolestaan “Oru”.
Omalla autolla tulevia varten laulukentän läheisyydestä löytyy kolme pääasiallista, tapahtumien aikaan maksullista parkkialuetta: Mäe parkla, Tiigi parkla (avoinna normaalisti vain tapahtumien aikaan, ja silloinkin yleensä VIP-parkkipaikkana), sekä Mere parkla.
Näistä suurin on Mäe parkla, joka koostuu kahdesta asfaltoidusta parkkialueesta, maksimikapasiteetilla 289:lle autolle. Auton voi jättää myös Oru hotellin yhteydessä oleville ilmaisille parkkipaikoille.
Tallinnan Laululava
Narva maantee 95
10127 Tallinna
Viron laulu- ja tanssijuhlat
Tämä massiivinen kansanjuhla on näytellyt tärkeää roolia virolaisen identiteetin muodostumisessa vuosikymmenten varrella.
Kun Johann Voldemar Jannsen organisoi ensimmäinen tapahtuman vuonna 1869, maa oli tuolloin vielä Venäjän valtakunnan provinssi.
1900-luvun aikana juhlallisuuksista muodostui säännöllisesti järjestetty kulttuuri-ilmiö, ja nykyään festivaali tapahtuu viiden vuoden välein.
Kullakin juhlalla on oma teemansa, ja esimerkiksi 4. – 6. heinäkuuta 2014 pidetyn festivaalin teemana oli “Ajan kosketus – Kosketuksen aika!”.
Varhaisen 1960-luvun aikana tapahtumaan lisättiin erillinen Nuorten laulu-ja tanssijuhla, johtuen niistä lukuisista nuorisokuoroista ja tanssiryhmistä, jotka halusivat osallistua festivaaliin.
Pääjuhlallisuuksien ohella laululavaa käyttävät useat pienemmän skaalan tapahtumat pitkin kesäkautta, kuten Punk-laulufestivaali ja Yölaulujuhla.
Laulujuhlat ovat Baltian maiden mittakaavassa yksi alueen tärkeimmistä esittävien kansantaiteiden tapahtumista, joita järjestetään Viron ohella joka viides vuosi Latviassa ja joka neljäs vuosi Liettuassa.
Kukin näistä useita päiviä kestävistä suurtapahtumista kerää kymmeniätuhansia osanottajia, laulajia ja tanssijoita.
Osanottajat kuuluvat suurimmilta osiltaan amatöörikuoroihin sekä amatööritanssiryhmiin.
Heidän esittämänsä ohjelmanumerot heijastavat Baltian alueen musikaalisten perinteiden monipuolisuutta, aina ikivanhoista kansanlaluista nykyaikaisiin sävellyksiin saakka.
Ryhmiä ohjaavat ammattimaiset kuoronjohtajat, tanssiorkesterin johtajat, sekä tanssin opettajat, useiden laulajien ja tanssijoiden harjoitellessa tapahtumaa varten alueidensa monitoimitaloissa ja kulttuurilaitoksissa.
Kuorotoiminta ja musikaalisten ryhmien toiminta institutionalisoitiin ensimmäistä kertaa Virossa 1700-luvulla.
Tuolloin kuorolaulanta levisi nopeasti läpi Baltian maiden maaseutujen ja urbaanien alueiden, osittain kuoromusiikin, laulujärjestöjen, sekä Länsi-Euroopan laulufestivaalien suosion kasvamisen myötä.
Alueen maakuntien aktiivisten kuorojen osanottamisen avulla järjestettiin ensimmäinen Baltian laulu-ja tanssijuhla, alkuun Virossa, vuonna 1869, sitten Latviassa vuonna 1873. Liettua toimi ensi kertaa juhlan isäntänä vuonna 1924.
Kun Baltian maat saivat itsenäisyytensä Venäjästä ensimmäisen maailmansodan jälkeen, juhlallisuudet saivat laajan suosion Baltian maiden itsenäisen identiteetin symbolina.
Kussakin kolmessa Baltian maassa rakennettiinkin erikoistiloja ja festivaalirakennuksia näitä tapahtumia varten.
Toisen maailmansodan päättymisen myötä, kun Baltian maat joutuivat osaksi Neuvostoliittoa, juhlallisuudet mukautettiin vallitsevaan kommunisti-ideologiaan sopiviksi.
Saavutettuaan uudelleen itsenäisyytensä vuonna 1991, Baltian maat ovat toteuttaneet useita toimia varmistaakseen juhlatraditioiden jatkumisen.
Suurin uhka juhlallisuuksien jatkumisen suhteen on johtunut etenkin maaseudulta kaupunkeihin suuntautuneesta muuttoliikkeestä, joka on johtanut useiden maaseuduilta löytyneiden laulu-ja tanssiryhmien toiminnan päättymiseen.
Laululava
Ensimmäinen laulu-ja tanssijuhlia varten rakennettu laululava valmistui vuonna 1928, arkkitehti Karl Burmanin suunnitelmien pohjalta.
Vuoden 1928 lava valmistui samalla paikalle kuin mistä nykyinenkin versio löytyy, Narva maanteen ja Pirita teen väliselle osalle Kadriorgia, tuolloin yhdeksännettä kertaa järjestettyä Viron laulujuhlia varten
Tämä ensimmäinen versio laululavasta tarjosi tilaa yhteensä 15 000:lle esiintyjälle.
Neuvostoliiton Viron miehityksen vuosina esiin tuli tarve suuremmalle esiintymislavalle.
Uusi, nykyinen kaarellinen lava valmistui vuonna 1959, osaksi seuraavana vuonna järjestettyjä tapahtumia, Viron SNT:n 20-vuotisjuhlia sekä 15. Viron laulujuhlia.
Vuoden 1959 laululavan, jonka suunnitteli arkkitehti Alar Kotli, oli tarkoitettu toimivan esiintymistilana yli 15 000:lle laulajalle.
Käytännössä rakennetta on käytetty myös toisinpäin, siten, että performanssi tapahtuu laululavan edustalla, ja yleisö istuu laululavan kaaren alla olevissa tiloissa.
Osana laululavan rakennetta valmistui myös sen 42 metriä korkea tulitorni, jota käytetään osana (sen huipulla olevan tulen sytyttämisen ja sammuttamisen muodossa) Viron laulujuhlien avaamis-ja päättämisseremonioita.
Torni on avoinna (etukäteisvarausten perusteella) myös muina aikoina, läpi vuoden.
Laululavan edustalla olevan laulukentän optimaalinen kapasiteetti on noin 75 000 henkilöä, mutta laulujuhlien aikaan kentällä olevaa yleisöä arvellaan olevan lähempänä 100 000 osallistujaa.
Paikan yleisöennätys luotiin luultavasti kesäkuussa 1988, kun “Laulava vallankumous” toi tapahtumineen paikalle arvioiden mukaan jopa 300 000 ihmistä.
Laululavan kaaren alla olevista rakenteista löytyy useita (vuokrattavissa olevia) konferenssitiloja ja konserttisaleja, kuin myös viihtyisä pieni lounge nimeltään Cafe Gustav.
Tulitorni
Yksi Tallinnan laulukentän mielenkiintoisimmista rakenteista on sen 42-metriä korkea Tulitorni, joka avattiin yleisölle samanaikaisesti viereisen laululavan kanssa, vuonna 1960.
Laulujuhlien perinteisiin kuuluu tapahtuman avaaminen Tulitornin huipulla olevan tulen seremoniaalisella sytyttämisellä, ja tapahtuman seremoniaalinen päättäminen tulen sammuttamisen myötä.
Vuosien varrella valtava määrä virolaisia on kannustanut tulenkantajaa seuralaisineen, kun nämä ovat saavuttaneet tornin ylimmän kerroksen.
Koska Tulitorni on melko korkea ja tulen huipulle sytyttäminen on monimutkainen menettely, Viron mieskuoron yhdistys valitsee tehtävään aina tarpeelliset taidot ja riittävän fyysisen kunnon omaavan henkilön.
Valittu henkilö on vastuussa tulen kantamisesta, sytyttämisestä, ja sammuttamisesta.
Muina aikoina Tulitorni on avoinna vierailijoille, jotka haluavat käydä tornin huipulla, nauttia näkymistä, ja kokea ne samat tunnelmat, joita kukin tulenkantaja kokee tullessaan ylös tätä upeaa rakennelmaa.
Keväästä 2009 tornin portaikon yhteydestä on löytynyt laulujuhlista kertova valokuvanäyttely.
Ylhäältä on erinomaiset näkymät paljain silmin vanhankaupungin siluettiin, Viimsin niemimaalle, ja selkeällä säällä Naissaaren saarelle. Nykyään näet pidemmälle myös torniin asennetun kiikarin avulla.
Tulitorni on avoina arkisin klo 8-16, ja muina aikoina etukäteisvarausten mukaan.
Pääset käymään tornin huipulla asioimalla ensin Tallinnan laulukentän toimistolla sen aukioloaikojen puitteissa tai ottamalla etukäteen yhteyttä toimistoon puhelimitse.
Viron laulu- ja tanssijuhlien historia
1860-luku merkitsi Viron kansallisen heräämisen aikakauden alkua.
Laulujuhla-perinne alkoi ensimmäisellä, Johann Voldemar Jannsenin ja “Vanemuine” yhdistyksen järjestämällä tapahtumalla Tartossa, kesäkuun 18-20, 1869.
Tarttoon tuli esiintymään tuolloin yhteensä 51 mieskuoroa ja torvisoittokuntaa, koostuen kaikkiaan 845:stä laulajasta ja muusikosta.
Ensimmäinen laulujuhla on Viron kansallisliikkeen kohokohta.
Vuoden 1869 laulujuhla oli myös mahtava musikaalinen tapahtuma, joka loi menestyksellään pohjan laulujuhlaperinteen alkamiselle.
Laulujuhlia onkin järjestetty riippumatta maassa vallinneesta poliittisesta tilanteesta.
Termi “laulava kansakunta” ilmaisee hyvin sitä virolaista identiteettiä, joka yhdisti kansaa sen kamppaillessa itsenäisyytensä puolesta ennen vuotta 1918 ja Neuvostoliiton miehityksen kaudella (1940, 1944-1991).
Periodin 1879-1919 aikana järjestettiin kaikkiaan kuusi laulujuhlaa, joista kukin näytteli tärkeää roolia maan oman kulttuurillisen ja taloudellisen heräämisen suhteen.
Laulujuhlien viiden vuoden järjestämisen perinne alkoi Viron ensimmäisen itsenäisyyden kauden aikana (1920-1940).
Toisen maailmansodan päättymisen jälkeen laulujuhlien perinne palautettiin vuonna 1947, ja tapahtuman viiden vuoden välein järjestämisen perinne otettiin uudelleen käyttöön vuodesta 1950.
“Laulava vallankumous” alkoi vuonna 1988, perustuen laulujuhlien perinteeseen, kun sadat tuhannet ihmiset kokoontuivat laulukentälle sekä vaatimaan Virolle itsenäisyyttä että laulamaan isänmaallisia lauluja.
Viro saikin itsenäisyytensä pian näitä tapahtumia seuranneiden vuosien jälkeen, vuonna 1991.
Ensimmäinen Viron urheilu-, tanssi-, ja voimistelufestivaali, joka järjestettiin vuonna 1934 ja johon osallistui 1500 kansantanssin esittäjää, toimi nykyisen tanssijuhlan edeltäjänä.
Kaikkien aikojen suurikokoisin Viron tanssijuhla (9. tanssijuhla) tapahtui vuonna 1970, kun festivaaliin osallistui kaikkiaan yli 10 000 esiintyjää.
Tähän mennessä tapahtumaan oli muodostunut rakenne perustuen osallistujien ikäryhmiin, esiintyjiin kuuluessa ryhmiä lapsista tanssiveteraaneihin, senioreihin saakka.
Nuorin vuoden 1970 tanssi-esiintyjistä oli vain 4 vuotias ja vanhin 76.
Kaikissa tätä tapahtumaa seuranneissa tanssijuhlissa esiintyjien määrä on pidetty pienempänä, noin 8000:ssa esiintyjässä.
Tanssijuhlat ovat performansseja aina tietyn festivaaliin valitun teeman ympärillä.
Värikkäissä kansallisasuissaan olevan tanssijat muodostavat värikkäitä kuvioita tanssikentällä, kertoen tarinan.
Tanssijuhla järjestetään yleensä samana viikonloppuna laulujuhlan kanssa.
Nämä kaksi festivaalia alkavat yhteisellä kaupungin läpi menevällä paraatilla, Tallinnan keskustan läpi laulukentälle olevalla reitillä.
1960-luvun alkuun mennessä nuorisokuorojen, orkestereiden, kansantanssiryhmien, ja osanottajien lukumäärä oli kasvanut niin suureksi, että esiin nousi tarve erottaa juhlallisuudet useampaan osioon.
Tämän päätöksen myötä luotiin Nuorison laulu-ja tanssijuhlat, jotka järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1962, perinteen jatkuessa esimerkiksi vuonna 2017.
UNESCO otti Viron laulu-ja tanssijuhlan henkisen- ja suullisen maailmanperintöluettelon osaksi marraskuussa 2003.
Heinäkuussa 2009 noin 200 000 ihmistä osallistui (joko esiintyjänä tai katsojana) XXV laulujuhlaan ja XVIII tanssijuhlaan, teemalla “Yhdessä hengittäminen”.
XXVI laulujuhlat ja XIX tanssijuhlat järjestettiin Tallinnassa heinäkuussa 2014, teemalla “Ajan kosketus – Kosketuksen aika!”.
Vuoden 2019 XXVII laulujuhlat ja XX tanssijuhlat järjestetään Tallinnassa 28.–30. kesäkuuta.