Vanhastakaupungista Tallinnaa löytyvä Olevisten kirkko on upea historiallinen gotiikan tyylinen rakennus, joka piti hallussaan vuosina 1549-1625 maailman korkeimman rakennuksen titteliä.
Kirkon akilleen kantapääksi osoittautui sen jättimäinen, 159-metriä korkea torninhuippu, jonka tarkoituksena oli toimia maamerkkinä kaupungin satamaa lähestyville aluksille.
Torni osoittautui kuitenkin myös erittäin tehokkaaksi ukkosenjohdattimeksi, ja kirkko paloikin historiansa aikana täydellisesti näiden salamaniskujen myötä yhteensä kolme kertaa.
Vaikka tämä torni on nykyisin jälleenrakennettu hieman pienemmäksi, sen 124-metrinen torninhuippu jättää varjoonsa edelleen suurimman osan Tallinnan rakennuksista, ollen myös yksi tärkeimmistä kaupungin kansainvälisistä symboleista.
Voit tehdä jyrkän nousun tornin huipulla olevalle näköalatasanteelle huhtikuusta lokakuuhun (erillisestä maksusta).
Ylhäältä on upeat näkymät sekä vanhaankaupunkiin, Tallinnan matkustajasatamaan (jonne Helsingistä tulevat lautat saapuvat), että Toompeanmäelle (josta kohokohtana taivaanrannassa näkyvät Tallinnan tuomiokirkko, Aleksanteri Nevskin katedraali, sekä Pikk Hermann torni vironlippuineen).
Ensimmäiset maininnat kirkosta ovat niinkin kaukaa historiasta kuin vuodelta 1267, ja sen uskotaan palvelleen alueen skandinaavisia uudisasukkaita jo 1100-luvulla, ennen tanskalaisten Tallinnan valtausta vuonna 1219.
Kirkon nimeen (vironkielellä: Oleviste kirik) liittyy useita paikallisia legendoja, mukaanlukien tarina jättiläisestä sekä salaperäisestä muukalaisesta, joka rakensi sen.
Paikka on joka tapauksessa omistettu Norjan kuningas Pyhälle Olaville (joka teki Norjasta kristinuskoisen 1000-luvulla), josta nimikin kaikella todennäköisyydellä johtaa.
Nykyisen ulkomuotonsa ja kokonsa kirkko sai 1500-luvun aikana, mutta paikkaa jälleenrakennettiin voimakkaasti jo aiemmin, varsinkin 1300-luvulla.
Maailmankuuluisuuteen kirkko nousi vuosina 1549-1625, jolloin se oli maailman korkein rakennus (159 metriä).
Torniin kohdistuneiden salamaniskujen ja tulipalojen myötä tornia jälleenrakennettiin pienemmäksi, ollen nykyisin 123,7 metriä.
Kirkko toimi alunperin osana läntistä katolisen kirkon kristinuskon traditioita, johon viittaa sen omistus Pyhälle Olaville. Uskonpuhdistuksista saakka kirkko oli kuitenkin ollut osa Tallinnan luterilaista toimintaa.
Ajan myötä kirkosta tuli ylijäämää paikallisen Tallinnan luterilaisen kirkon tarpeisiin, joten siitä tehtiin baptistikirkko vuonna 1950. Baptistiseurakunta kokoontuu Olevisten kirkossa edelleenkin.
Yksi mielenkiintoinen kohta kirkon historiassa on sen tornin käyttö Neuvostoliiton KGB:n toimesta, kun torni toimi 1944-1991 radio-ja valvontapisteenä.
Hyvä ajankohta käydä tutustumassa kirkkoon, jonne sisäänpääsy on ilmainen, on sunnuntaisen jumalanpalveluksen yhteydessä, joita pidetään klo 10 ja 12.
Olevisten kirkko
Lai tn 50
10133 Tallinna
Aukioloajat: 01.04-30.06 ma-su klo 10-18, 01.07-31.08 ma-su klo 10-20, ja 01.09-31.10 ma-su klo 10-18.
Kirkon sisätilat
Sisätiloiltaan paikka on korkeakattoinen, holvisella keskilaivalla sekä historistisella sisustustyylillä, joka on peräisin vuoden 1820 (kesäkuun 16.) tulipalon jälkeiseltä periodilta.
Tämän tulipalon jälleenrakennustyöt päättyivät vasta vuonna 1840, jolloin kirkkoon lisättiin sen uusgotiikan (historistisen) tyyliset kalusteet.
Osana näitä töitä tulleet kirkon alttarit valmistivat Friedrich von Maydell sekä Johann Exner, vuonna 1835. Alttarimaalaus on Wilhelm von Kügelgenin käsialaa, vuodelta 1834.
Olevisten kirkosta löytyy idyllinen Pyhän Marian (Bremen) kappeli, vuodelta 1521, jonka tekijät ovat Bernt Wolf sekä Gert Koningk.
Mielenkiintoinen osa sisätiloja on Pikk-kadun puoleisen seinän yhteydessä oleva kauppias Hans Pawelsin kenotafi eli muistoarkku.
Olevisten kirkon historia – 1100-1200-luvut
Ensimmäinen maininta kirkosta on vuodelta 1267, jolloin Tanskan kuninkaan Eerik V Klippingin äiti Margrete Sambor lahjoitti rahaa Pyhän Mikaelin luostarin hallinnoimalle Pyhän Olavin kirkolle ja sen seurakuntalaisille.
Vaikka tästä oletuksesta ei ole löydetty arkeologisia todisteita, on pidetty todennäköisenä, että kirkon ensimmäinen versio sijaitsi paikalla 1100-luvulta, palvellen alueelle tulleita skandinaavisia uusasukkaita ja kauppiaita.
Tuolloisen kirkon rakentamisessa käytetyistä tekniikoista, arkkitehtuurista, tai edes täsmällisestä sijainnista ei ole varmuutta.
1300-1400-luvut
1300-luvun alku oli uuden kirkkorakennuksen pystyttämisen aikaa, ja tämä työmaa valmistui vuonna 1330.
Ensimmäinen versio kirkkotornista valmistui vuonna 1364, tosin alempana kuin nykyinen versio, ja se sijaitsi kirkon ulkopuolella.
Yleisesti ottaen kirkon nykyinen koko ja sen muoto ovat peräisin 1400-luvun aikana tehdyistä rakennustöistä.
Tuon vuosisadan aluessa rakennettiin ensin uusi kuori, jota seurasi uusi keskilaiva, jonka rakentaminen tuli ajankohtaiseksi toukokuun 11, 1433, tapahtuneen suuren tulipalon aiheuttamien tuhojen myötä (jotka tuhosivat pahoin kirkkoa).
Uusi keskilaiva rakennettiin kirkkoon vuosina 1436-1450, Andreas Kulpesun johtaessa rakennustöitä.
Tässä yhteydessä vanha keskilaiva ja vanhat kappelit purettiin, ja kirkosta tuli pidempi sekä leveämpi, saavuttaen nykyisen kokonsa.
Kolmilaivaisen basilikan keskilaivan korkeudeksi tuli 31 metriä (tuolloin Baltian alueen korkeimpana) sekä tornin kiviosan korkeudeksi 57 metriä.
1500-luku
Vuoteen 1500 mennessä kirkon gotiikan tyylistä tornia oli jälleenrakennettu 115-125 metrin korkuiseksi.
Korkeaa tornia käytettiin luultavasti tuolloin maamerkkinä Tallinnan satamaa lähestyneille kauppiaslaivoille.
Kirkon ympäriltä löytyi hautausmaa, joka sijaitsi osittain nykyisen Olevisten kadun (Oleviste tn) kohdalla.
Tällä periodilla myös jälleenrakennettiin 1400-luvulla purettu Pyhän Marian kappeli, jota rakennettiin tiloihin vuosina 1513-1523.
Vaikkakin kappeli on edelleenkin keskeneräinen ja viimeistelemätön, se on yksi rikkaimmista esimerkeistä myöhäisen gotiikan tyylin rakentamista Tallinnassa.
Olevisten kirkko joutui luterilaisten uskonpuhdistusten tuoman sekasorron kohteeksi syyskuun 15, 1524, jolloin sen loistavasti koristellut sisätilat tuhoutuivat, mukaanlukien paikan taiteellisesti arvokkaat kalustelut.
Kirkko ei kuitenkaan tuolloin kärsinyt vaurioita ulkoisesti.
Uusien, uskonpuhdistusten jälkeisen ajan rakennustöiden myötä kirkosta tuli maailman korkein rakennus, kiitos sen 159-metriä korkeaksi rakennetun tornin.
Kirkko piti tätä titteliä hallussaan koko periodin vuosina 1549-1625.
1600-ja 1700-luvut
Vuonna 1602 Pyhän Marian kappelin keskustapylvääseen rakennettiin aurinkokello, joka on nykyisin Viron vanhin lajissaan.
Kirkkoa kohtasi suuri tuho toukokuun 29, 1625, kun öisen ukkosmyrskyn salama sytytti sen tornin palamaan.
Seuranneen tulipalon tuhotessa 159-metrisen tornin, tämä tapaus samalla päätti kirkon 76-vuotta pitkän hallintakauden maailman korkeimpana rakennuksena.
Tulipalo tuhosi tornin lisäksi myös kirkonkellot sekä koko sisustuksen, jättäen vain seinät jäljelle.
Pyhän Olavin kirkko restauroitiin nopeasti, ja ovet avattiin jumalanpalveluksien pitoa varten vain kolmen vuoden rakennustöiden jälkeen.
Uusi torni valmistui paljon myöhemmin, vuonna 1651. Sen uudeksi korkeudeksi tuli vain 135 metriä.
Salamaniskut aiheuttivat pienempiä tuhoja ja tulipaloja tornissa myös vuosina 1693, 1698, 1700, 1707, 1719, sekä 1736.
1800-luku
Seuraava vakava tulipalo kohtasi kirkkoa kesäkuun 16, 1820, yönä, kun voimakas salama sytytti yhden tornin kulmista palamaan.
Seuranneessa viranomaisten päätöksessä keskittyä alkuun ympäröivien rakennusten evakuoimiseen – nopean sammuttamisen sijasta – antoi tulipalolle aikaa levitä tornin muihin nurkkauksiin ja päärakenteisiin.
Tulipalo kesti kaikkiaan neljä tuntia, tuhoten kirkon sisätilat täydellisesti, vahingoittaen hautakiviä ja jopa kivipylväitä.
Kirkon sisältämä kirjasto säilyi onnekkaasti ilman tuhoja, sillä se oli sijoitettu hieman syrjään sakastin holvitukien alle.
Tällä kertaa korjaustyöt kestivät 20 vuoden ajan, ja työtä tukivat rahallisesti omalta osaltaan myös Venäjän keisarit Aleksanteri I ja Nikolai I.
Restauroinnissa, joka tuli maksamaan yhteensä yli 500 000 ruplaa, ulkotiloihin lisättiin uusgotiikan tyylisiä elementtejä.
Samalla tornia jälleenrakennettiin sen nykyiseen korkeuteen (123,7 m), huipun päällysteeksi tullessa tuolloin kuparimateriaalin.
Kirkko avattiin uudestaan kesäkuun 16, 1840.
1900-luku – nykyaika
Vuonna 1925 kirkon lattioiden alle haudatut edesmenneet poistettiin tiloista ja uudelleenhaudattiin vuonna 1903 avatun Rahumäen hautausmaan alueelle.
Olevisten kirkontorni syttyi jälleen tuleen heinäkuun 27, 1931, olleen ukkosmyrskyn salaman myötä.
Tuolloin tornissa sijainnut merkkivalopylväs jouduttiin poistamaan ja rakenne palautettiin sen alkuperäiseen kuntoonsa.
Syyskuussa 1950 rakennus annettiin Tallinnan baptistikirkon pääkirkoksi (baptistipappi Karl Kaups oli saarnannut tiloissa jo vuodesta 1930 saakka), jota seurasivat laajat sisätilojen peruskorjaukset vuoden 1954 aikana.
Peruskorjausten yhteydessä avattiin tornin 60-metrin korkeudessa oleva näköalatasanne, jossa on mahdollista käydä huhti-marraskuun välisellä ajalla.
Nykyään usein kuultavan tarinan mukaan Tallinnan voimassaoleva rakennuskoodi ei salli Olevisten tornia korkeampia (yli 123,7 m korkeita) pilvenpiirtäjiä kaupungin alueelle.
Tämä on kuitenkin osoittautunut urbaaniksi legendaksi, sillä tällaista ohjeistusta ei löydy mistään Tallinnan kaupunkisuunnittelutoimiston säännöistä.