1300-luvulta peräisin oleva Pyhän Hengen kirkko sijaitsee keskeisellä paikalla Tallinnan vanhaakaupunkia, kivenheiton päässä raatihuoneen torilta.
Paikka on helppo löytää, sillä tämä loistava, valkoinen kirkko kahdeksankulmaisella tornillaan erottuu ympäristöstään edukseen sekä ulkonäöltään että sisätiloiltaan.
Kirkko (vironkieliseltä nimeltään ‘Püha Vaimu kirik’) onkin kuuluisa sen julkisivustaan, josta löytyy Tallinnan vanhin julkinen ajanpitäjä, 1600-luvulta peräisin oleva yksityiskohtainen, maalattu kello.
Rakennuksen suhteen ei kannata kuitenkaan ohittaa sen hienoja, veistetystä puusta toteutettuja sisätiloja, josta kohokohtana löytyy uniikki, lyypekkiläisen Bernt Notken 1400-luvulla tekemä alttari sekä Viron vanhimpiin lukeutuva saarnastuoli, vuodelta 1597.
Kirkko aloitti toimintansa osana naapurissa sijaitsevaa Pyhän Hengen vaivaistaloa, joka omalta osaltaan huolehti kaupungin vanhuksista ja sairaista.
Suosion kasvamisen myötä kirkko pysyi koko keskiajan läpi vanhankaupungin tavallisen kansan pääkirkkona.
Uskonpuhdistusten myötä juuri tämä kirkko oli paikka, jossa Viron seudulla ensimmäisenä tarjottiin jumalanpalveluksia maan omalla kielellä (eikä Saksaksi, kuten aiemmin).
Samaan tapaan kirkon pastorin, Johann Koellin, vuonna 1535 julkaisemaa katekismusta pidetään maan ensimmäisenä vironkielisenä kirjana.
Hyvä aika vierailla kirkossa on käydä todistamassa tiloissa pidettyä jumalanpalvelusta, joita pidetään englanninkielellä sunnuntaisin klo 11 ja 15.
Pyhän Hengen kirkko
Pühavaimu 2
10123 Tallinna
Aukioloajat: 01.01-06.01 ma-pe klo 9-18, 07.01-14.03 ma-pe klo 12-14 la klo 10-16, 15.03-30.04 ma-pe klo 10-15 la klo 10-16, 01.05-30.09 ma-la klo 9-18 su klo 9-10, 01.10-30.11 ma-pe klo 10-14 la klo 10-16 su klo 9-10, sekä 01-31.12 ma-pe klo 9-18 la klo 10-16 su klo 16-18.
Arkkitehtuuri
Pyhän Hengen kirkko on keskiaikainen luterilainen kirkko, joka sijaitsee keskellä historiallisinta osaa Tallinnan vanhastakaupungista, lähellä raatihuoneen toria.
Kirkko omaa yksinkertaisen, kalkkimaalatun ulkopuolen portaittaisella päätykolmiolla, kahdeksankulmioisen tornin renessanssityylisellä (jälleenrakennetulla) torninhuipulla, sekä suurikokoisia gotiikan tyylisiä ikkunoita arvokivikoristeluin.
Lasimaalausikkunat on lisätty rakennukseen varsin myöhäisessä vaiheessa, 1900-luvun loppupuolella.
Rakennuksen julkisivun suhteen sen tärkein yksityiskohta on kuitenkin siitä löytyvä kello, joka on Christian Ackermannin toteuttama teos, myöhäiseltä 1600-luvulta.
Sisätilojen suhteen kirkko on jotakuinkin epätavallinen, sillä sen kuori sijaitsee asymmetrisesti pohjoista ja kaksikäytävistä keskilaivaa kohti.
Sisustusten suhteen kannattaa paikalla käydessä laittaa merkille etenkin kirkon pääalttari, joka on Bernt Notken tekemä mestariteos.
Työ valmistui vuonna 1483, ja kuvaa, keskipaneelinsa suhteen, Pyhän hengen laskeutumista kahdentoista apostolin pariin helluntaina.
Kirkon galleriat ovat rikkaasti koristeltuja Raamatusta otetuilla kuvauksilla, jotka on maalattu 1600-luvun puolessavälissä ja luultavasti useammankin taiteilijan toimesta.
Modernimpaa alkuperää ovat kirkon urut, vuodelta 1929. Urkujen vierestä löytyy muistolaatta, joka on asennettu brittiläisen Baltian kampanjan aikana, vuosina 1918-1919, menehtyneiden laivaston sotilaiden muistolle.
Kirkon historia
Pyhän Hengen kirkon rakennustyöt luultavasti alkoivat 1200-luvun ensimmäisen puoliskon aikana, ja toisaalta kirkosta löytyvät ensimmäiset merkinnät kirjoitetuissa lähteissä vuodelta 1319.
Se seikka, että kirkon suunta ei ole kohti itää, viittaa siihen, että se pystytettiin jo tiuhaan rakennetulle alueelle, ja kirkon ulkomuodon tuli siten mukautua olemassaolevaan katukaavaan.
Alunperin kirkko, omistettuna pyhälle hengelle, oli osa suurempaa vaivaistalokompleksia.
Sen pohjoisen puolen pääsisäänkäynnin lisäksi kirkkoon oli sisäänkäynti myös vaivaistalon pihalta, kirkon eteläiseltä puolelta.
Vanhin osa kirkkoa on sen kuori-osa, johon lisättiin käytävä joko myöhäisen 1200-luvun tai varhaisen 1300-luvun aikana.
Rakennuksen alkuperäinen puinen katto korvattiin vuonna 1360, jolloin nykyinen holvirakenne, torni, sekä suurikokoiset gotiikantyyliset ikkunat lisättiin kokonaisuuteen.
Vuonna 1630 kirkon torni sai sen nykyisen ulkonäkönsä, joka on kuitenkin jälleenrakennus tornista, joka tuhoutui tulipalon myötä sekä vuonna 1684 että 2002.
Paikka oli ensimmäinen kirkko Virossa, jossa jumalanpalveluksia pidettiin vironkielellä, ja maan ensimmäiset vironkieliset katekismuksen otteet painettiin täällä vuonna 1535.
Kuuluisa historiallinen kronikoitsija Balthasar Russow (1536-1600) toimi vuodesta 1563 ensin kirkon pappina ja vuodesta 1566 seurakunnan kirkkoherrana, kuolemaansa asti.