Tallinnan erinomaisessa kunnossa oleva vanhakaupunki on ainutlaatuinen sekoitus historiallista ilmapiiriä ja modernia kulttuuria, josta löytyy tutustuttavaa useammankin Viron loman ajaksi.
Vanhaakaupunkia kuvaavat vierailukohteena kiemurtelevat mukalakiviset kadut, idylliset raudasta tehdyt katulamput, gotiikan tyyliset torninhuiput, sekä keskiaikaisen oloiset markkinapaikat.
Kaupunginosan hienous johtuu osittain siitä, että alueen talot on rakennettu etupäässä 1200-1500-luvuilla, Tallinnan (vielä tuolloin “Reval” nimellä) kultakaudella, jolloin se oli menestyksekäs Hansaliiton jäsen.
Kompaktikokoisena alueena, johon kuitenkin mahtuu laaja valikoima mm. värikkäitä kauppiastaloja, mahtavia kirkkoja, sekä viihtyisiä sisäpihoja, vanhastakaupungista on muodostunut Tallinnan päänähtävyys.
Satumaista hohtoa vanhankaupungin kierrokseen tuovat sen suurelta osin ehjät kaupunginmuurit sekä muurien osana olevat vartiotornit, joista osaan on mahdollista käydä tutustumassa.
Vanhakaupunki on myös yksi suomalaisten suosimista yöpymispaikoista, ja voitkin valita hotellisi kaikkiaan 87:stä eri kohteesta, mukana mm. viiden tähden majoituspaikat Savoy Boutique Hotel, Schlössle Hotel, ja Hotel Telegraaf.
Vanhakaupunki (Vanalinn)
Tallinna
Vanhankaupungin historia
Tallinnasta löytyvä vanhakaupunki on poikkeuksellisen kokonainen ja hyvin säilynyt esimerkki keskiaikaisesta pohjois-eurooppalaisesta äveriäästä kauppakaupungista.
Paikka onkin säilyttänyt keskeiset historiallisen taloudellisen ja sosiaalisen elämänsä uniikeista piirteistä nykypäiviin saakka.
Arkeologiset tutkinnat ovat osoittaneet, että Toompean kalkkikivisen ylätasangon päällä oleva linna sekä sen juurella oleva markkinapaikka ja satama ovat olleet olemassa 900-1000-luvuilta saakka.
Alkuun paikkaa käyttivät tukikohtanaan mm. viikingit, matkoillaan pohjoisesta Konstantinopolia kohti.
Baltian alueen kaupan kasvaessa tuolloin vielä Lyndanise nimellä tunnettu siirtokunta (“Reval” saksaksi ja “Kolyvan” venäjänkielellä) tuli tanskalaisten, kuningas Valdemar II:sen joukkojen valloittamaksi vuonna 1219.
Tanskalaisten ottaessa alueen haltuunsa, paikan kasvanutta alueellista merkitystä alleviivattiin Toompean linnoituksen puolustusten vahvistamisten sekä ensimmäisen kirkon rakentamisen kautta.
Sen jälkeen, kun kaupunki tuli suoran paavillisen oikeudenkäytön alaiseksi vuosina 1226-1227, paikka jaettiin kahteen osioon: linnoitukseen (castrum) sekä alakaupunkiin (suburbum).
Vuonna 1230 kaupunkiin kutsuttiin (Saksalaisen ritarikunnan toimesta) yhteensä 200 saksalaista kauppiasta Gotlannista.
He asettautuivat asumaan Pyhälle Nikolaukselle pyhitetyn kirkon ympärille, jo olemassaolleiden virolaisten, skandinaavisten, ja venäläisten kauppa-asemien viereen.
Vuonna 1248 Tallinna otti käyttöön ns. Lyypekin säädöksen, tullen Hansaliiton täydeksi jäseneksi vuonna 1285.
Paikan vaurastuminen näkyi 1300-luvun aikana tapahtuneessa nopeassa kasvun kaudessa: työt massiivisen kaupunginmuurin suhteen alkoivat vuonna 1310, sulkien sisäänsä perinteisen balttialaisen kauppiaskaupunkien kaavan, säteittäin keskustasta erkanevin kaduin.
Kaupunki myytiin – yhdessä koko pohjoisen Viron alueen kanssa – Saksalaiselle ritarikunnalle, joka jälleenrakensi Toompean linnasta yhden alueen vahvimmista puolustuslinnoituksista.
Visbyn kukistumisen myötä vuonna 1361 (tanskalaisille joukoille) Tallinnan alueellinen merkitys kasvoi huomattavasti.
1400-luvun aikana vanhakaupunki koko merkittävän muodonmuutoksen, kun alueelle rakennettiin mm. uusi raatihuone, useita muita julkisrakennuksia, sekä kauppiaiden puiset talot jälleenrakennettiin kivestä.
Alue liitettiin Ruotsin valtakuntaan vuonna 1561, ja ruotsalaiset arkkitehdit olivat vastuussa Toompean linnan jälleenrakennuksesta, kun paikka paloi tuhoisasti vuonna 1684, sekä bastioneiden lisäämisestä kaupungin suojarakennelmiin.
Tallinna antautui Pietari Suuren joukoille vuonna 1710, joka aloitti puolivuosisataa kestäneen kaupallisen ja kulttuurisen pysähtyneisyyden kauden, päättyen vasta kun kaupungin rooli provinssin hallintokeskuksena vahvistettiin, Toompean linna ytimenään.
Vanhakaupunki joutui voimakkaiden pommitusten kohteeksi toisen maailmansodan aikana, vuonna 1944. Etenkin Pyhän Nikolaoksen kirkko ja sen läheisyydessä olleet alueet kokivat raskaita tuhoja.
Vanhankaupungin huomiota herättävin piirre on sen kalkkikivinen Toompean kukkula.
Tämän kukkulan länsiosaa miehittää lähinnä Toompean linna, josta nykypäiviin saakka on jäänyt Pitkä Hermanni -torni, kaksi bastionia, sekä kunnioitusta herättävän kokoiset läntisen, itäisen, ja pohjoisen puolen seinät.
Läheltä linnaa löytyy myös Tallinnan tuomiokirkko, joka on perusteiltaan gotiikan tyylinen, mutta jota on laajennettu ja jälleenrakennettu useita kertoja keskiajasta saakka.
Alakaupunki on puolestaan säilyttänyt merkittävissä määrin keskiaikaisen luonteensa kapeine, kiemurtelevine katuineen, joista useat omaavat yhä keskiaikaiset nimensä, sisältäen myös hienoja julkisrakennuksia ja porvaristaloja.
Asemakaavana vanhakaupunki edustaa edelleen lähes täydellisesti paikan 1200-1300-luvuilla käyttöönotettua muotoa.
Poikkeuksellisen hyvin säilyneitä porvaristaloja löytyy puolestaan raatihuoneen ympäriltä, joka toreineen on kautta aikain ollut Tallinnan sosiaalinen ja kaupallinen keskus.
Porvaristalot ovat luonteeltaan korkeapäätyisiä kivirakennuksia, joissa sisäänkäyntikerrosta käytettiin asuintiloina ja yläkerroksia eloaittoina ja varastoina, mistä johtuu, että useista näistä taloista löytyy vielä niiden alkuperäisiä, ulostyöntyviä vinssipalkkeja.
Kohokohtiin lukeutuu myös Suurkillan talo (1410), joka on erinomainen esimerkki pohjoista gotiikan tyyliä, kauniine holvikattoineen ja rikkaasti koristelluine pylväineen.
Kaupunginmuurien sisäpuolella on lisäksi joukko merkittäviä keskiaikaisia kirkkoja.
Entisöity Pyhän Nikolaoksen kirkko sekä Olevisten kirkko ovat molemmat tyypillisiä basilikakirkkoja, kookkailla holveilla ja täsmällisillä geometrisillä muodoilla, joihin viitataan tyylinä nykyään myös Tallinnan koulukuntana.
Luostareiden puolesta muurien sisäpuolelta löytyy kaksi kokonaisuutta: Pyhän Katariinan dominikaaninen luostari sekä Sisterssiläinen Pyhän Mikaelin nunnaluostari, joka sijaitsee kauempana vanhankaupungin pääasutusalueista.