Toompean mäellä sijaitseva Virolaisen ritarikunnan talo on kaunis Tallinnan tuomiokirkon vieressä oleva historiallinen nähtävyys.
Alue, jolla tämä ritarihuone sijaitsee, Toompean mäki, oli kaupungin säätyläisten asuinseutua aina 1900-luvulle saakka.
Ritaristo, jolla oli oma talonsa Tallinnan kiltajärjestöjen kanssa samaan tapaan, nousi vuosien saatossa säätyläisten joukossa auktoriteettiasemaan.
Kaksi aikaisempaa ritarikunnan taloa tuhoutuivat tulipaloissa, ja kolmas oli puolestaan liian pienikokoinen, joten syntyi tarve neljännelle ritarihuoneelle.
Tämä uusi kaksikerroksinen uusrenessanssi-tyylinen talo rakennettiin vuosina 1845-1848, arkkitehti Georg Winterhalterin piirrustusten pohjalta.
Rakennus oli tyyliltään ensimmäinen lajissaan, ja sen eklektinen sisätiloissa toteutettu tyyli on suurimmalta osiltaan säilynyt nykypäiviin saakka.
Kun Virosta tuli itsenäinen helmikuun 2, 1920, kaikki maan saksalaisen ritariston etuoikeudet peruttiin, ja samalla myös ritarihuoneen toiminta päättyi.
Vuosina 1920-1940 talo toimikin ensin Viron tasavallan ulkoministeriön keskuspaikkana, jota seurasi vuosina 1948-1992 paikan oleminen Viron kansalliskirjaston toimitiloina.
Huhtikuun 1, 1993, Viron taidemuseon kokoelmia alettiin pitää näytillä ritarihuoneen tiloissa, jonne ne siirrettiin tuolloin huonossa kunnossa olleesta Kadriorgin palatsista.
Virolaisen ritarikunnan ritarihuone (vironkielellä: “Eestimaa rüütelkonna hoone”) sijaitsee keskeisellä paikalla vanhaakaupunkia, osoitteessa Kiriku plats 1, samalla aukiolla tuomiokirkon lisäksi myös Suomen Viron suurlähetystön kanssa.
Alueelle tulevat turistibussit parkkeeraavat yleensä Toompean mäen juurelle, Falgi-tien varrelle, josta on vain noin 3 minuutin kävelymatka ritarikunnan talon aukiolle.
Jos olet tulossa Falgi-tieltä, ritarihuone sijaitsee noin puolessavälissä matkaa kohti Toompeän mäen näköalapaikkoja (joista on upeat näkymät kohti vanhankaupungin alakaupunkia ja Koplin niemimaata).
Esimerkiksi raatihuoneen torilta (Raekoja plats) on seitsemän minuutin kävelymatka talolle.
Toisaalta vaikkapa Vabaduse valjak -aukiolta pääset paikalle ensin Niguliste katua pitkin, ohittaen ensin Pyhän Nikolaoksen kirkon, ja ottamalla sitten portaat (Luhike jalg katu) ylös Toompealle.
Virolaisen ritarikunnan talo
Kiriku plats 1
10130 Tallinna
Ritarikunnan talon historia
Viro oli 1200-luvulla miehitettynä liivinmaalaisen Kalparitariston toimesta, joka oli saksalaisista aatelisista koostunut uskonnollinen ritarikunta.
Tuosta ajasta alkaen saksalainen aatelisto olikin tosiasiallinen Viroa hallinnut ryhmä.
He pysyivät vallassa kun Viro tuli ensin Ruotsin miehittämäksi 1600-luvulla ja sitten Venäjän valtakunnan osaksi 1700-luvulla.
Poislukien muutamia venäläisiä, kaikki maan maistraatit koostuivat saksalaisesta aatelistosta.
Merkittävinä maanomistajina he myös pitivät hallussaan suuria alueita Viron maaperää.
Saksalaisten aatelisten joukossa oli myös monia, jotka valitsivat uran Venäjän keisarillisen armeijan palveluksessa.
Virossa näitä saksalaisia aatelisia yhdisti jäsenyys Virolaisessa ritarikunnassa.
Tallinnan Virolaisen ritarikunnan talo rakennettiin paikaksi, jossa ritarit tapasivat ja pitivät juhlallisuuksiaan, ja jossa aatelisarvojen rekisteriä säilytettiin.
Nykyinen rakennus on järjestyksessään neljäs ritaritalo.
Kaksi ensimmäistä menetettiin tulipalolle ja kolmannesta tuli nopeasti liian pienikokoinen sen toiminnan tarpeisiin nähden.
Nykyisen talon suunnitteli – uusrenessanssiseen tyyliin – arkkitehti Georg Winterhalter (1822-1894), ja se rakennettiin vuosina 1845-1848.
Kun Virosta tuli itsenäinen valtio vuonna 1920, kaikki saksalaisten ritareiden etuoikeudet maassa lakkautettiin.
Vailla käyttöä jäänyt ritarihuonerakennus annettiinkin tässä yhteydessä Viron ulkoministeriön käyttöön.
Kun Neuvostoliitto miehitti Viron vuonna 1940, maalle ei jäänyt omaa ulkoministeriötään. Vuosina 1948-1992 rakennusta käytettiinkin ministeriön sijasta Viron kansalliskirjaston tiloina.
Vuonna 1992 kansalliskirjaston kirjakokoelma siirrettiin vastarakennetulle kirjastolle Tõnismäen kaupunginosan alueelle.
Uuden käyttötarkoituksen ritarihuone sai vuonna 1993, kun osa aikaisemmin Kadriorgin palatsissa olleesta taidekokoelmasta siirrettiin näytille rakennukseen.
Kadriorgin palatsi oli tuolloin peruskorjauksen tarpeessa.
Lisäksi Kadriorgin kaupunginosaan oltiin rakentamassa uutta taidemuseota, joka tarkoitti, että ritarihuoneen museokäyttö olisi vain väliaikainen ratkaisu.
Vuoden 2000 jälkeen tiloissa ollut taidekokoelma palautettiinkin vähitellen Kadriorgin palatsiin sekä tuolloin vastarakennettuun KUMU taidemuseoon.
Vuodesta 2009 ritarihuone on ollut kotipaikkana Viron taideakatemialle, mutta myös tämä järjestely on väliaikainen.
Viron taideakatemia muuttaa vuoden 2016 aikana jälleenrakennettuun, historialliseen tehdasrakennukseen Kalamajan kaupunginosassa, lähelle Balti jaam rautatieasemaa.
Virolainen ritarikunta
Virolainen ritarikunta (saksankielellä: “Estländische Ritterschaft”) oli feodalistinen järjestö, joka operoi pohjoisessa osassa nykyistä Viroa.
Järjestö muodostettiin vuonna 1584 Baltian saksalaisen aateliston toimesta, ja lakkautettiin vuonna 1920.
Kuten muutkin Baltian ritarikunnat, Virolaisella ritarikunnalla oli myös itsehallinnollinen asema Venäjän valtakunnan osana.
Varhaisimmat kirjoitetut viitteet Virolaisesta ritarikunnasta ovat vuodelta 1252.
Sen alkuperä juontaa juurensa aina tanskalaisen hallinnon aikaan, jolloin pohjoisen Viron provissit Revala, Vironia, ja Harria liittivät voimansa yhteen.
Prosessi, jossa tämä yhteenliittymä vakiintui poliittiseksi yksiköksi toteutui Saksalainen ritarikunnan hallintakauden loppuun, vuoteen 1561, mennessä, ja johti alueen (pl. kaupungit) ja sen maalaisväestön hallintaan.
Virolainen ritarikunta onnistui säilyttämään hallinta-asemansa läpi sekä ruotsalaisen että venäläisen Viron valtakauden.
Tämä tarkoitti, että protestanttisen-luterilaisen uskon (Augsburgin tunnustuksen mukainen) harjoittaminen oli alueella taattua, kuin myös saksankielen hallinnollinen käyttö sekä paikallinen maa-alueiden ja asukkaiden itsehallinto.