Viron itsenäisyyden muistomerkki (vironkielellä: Vabadussõja võidusammas), josta käytetään myös nimeä “Viron vapaudenpatsas”, on Tallinnan Vapaudenaukiolla sijaitseva hieno, jääveistosta muistuttava monumentti.
Harjumäen kaupunginosan osana oleva muistomerkki paljastettiin yleisölle kesäkuun 23, 2009, memoriaalina niille, jotka kaatuivat Viron itsenäisyyssodan (1918–1920), maan itsenäisyyden ja vapauden puolesta taistelun, aikana.
Pylväs, joka on 23,5 metriä korkea ja koostuu 143:stä lasilaatasta, sisältää kohokohtana (huipullaan) Viron Vapaudenristin, maan huomattavimman kunniamerkin, joka on ollut käytössä vuodesta 1919.
Monumentti, jonka työnimi ennen sen valmistumista oli “Libertas”, on Rainer Sternfeldin, Andri Laidren, Kadri Kihon, ja Anto Savin suunnittelema kokonaisuus.
Viron itsenäisyyssodan muistomerkki (Viron vapaudenpatsas)
Vabaduse väljak
10114 Tallinna
Viron vapaudenpatsaan historia
Idea monumentin luomisesta tuli esiin jo vuonna 1919, ennen Viron itsenäisyyssodan päättymistä.
Sodan aikana, 28. marraskuuta 1918 – 2. helmikuuta 1920, virolaisten joukkojen puolella yhteensä 4 000 kuoli sekä 14 000 haavoittui.
Kun venäläinen hallinta alueella päättyi sodan myötä, Tallinnan kunnanhallitus päätti heinäkuun 7, 1920, purkaa Pietari Suuren monumentin nykyiseltä Vapaudenaukiolta.
Tämän vanhan, venäläisen hallinnan aikaa edustaneen monumentin purkamista päätettiin kuitenkin lykätä, kunnes tulisi mahdolliseksi rakentaa toinen monumentti sen tilalle.
Uuden monumentin luomisen valmistelu annettiin tuolloin maan Opetusministeriölle.
Tallinnan hallinnollinen johto teki helmikuun 10, 1922, lopullisen päätöksen Pietari Suuren monumentin purkamisesta sekä sen tilalle rakennettavasta Vapaudenaukiosta.
Tässä yhteydessä (vuonna 1922) maan kotiutettujen sotilaiden unioni teki myös ehdotuksen vapaussodassa kuolleiden kunniaksi rakennettavasta muistomerkistä.
Näistä valmisteluista huolimatta maassa säädettiin asiasta laki vasta vuonna 1936, jonka tarkoituksena oli viimein luoda kansallinen monumentti Viron vapaussodan muistolle.
Aukion ja vapaussodan muistomerkin suunnittelusta järjestettiin kilpailu vuonna 1937, ja tämän kilpailun voittivat Alar Kotli ja Ernst Kesa.
Muistomerkin uudet valmistelevat työt eivät päässeet kuitenkaan rakennusvaiheeseen saakka, vaan ne keskeytyivät toisen maailmansodan sekä sotaa seuranneen Neuvostoliiton miehityksen myötä.
Kun Viro sai itsenäisyytensä takaisin vuonna 1991, kysymys kansallisen monumentin pystyttämisestä vapaussodan muistolle tuli jälleen ajankohtaiseksi.
Asiat etenivät huhtikuussa 2001, kun Tallinnan kunnanvaltuusto päätti vapaussodan monumentin rakennuttamisesta, sekä kilpailun järjestämisestä sen suunnittelun suhteen.
Keväällä 2005 maan parlamentti, Riigikogu, teki puolestaan päätöksen voiton pylvään pystyttämisestä sodan muistomerkiksi Tallinnan ydinkeskustan tuntumaan, Vapaudenaukiolle.
Näiden aloitteiden myötä monumentin toteuttamista varten järjestettiin Riigikogun päätöstä seuraavana vuonna (2006) suunnittelukilpailu, johon tuli yhteensä yli 40 ehdotusta.
Kilpailuehdotuksia arvioineen juryn puheenjohtajana toimi luterilaisen kirkon arkkipiispa Andres Põder.
Voittava ehdotus, “Libertas”, oli Rainer Sternfeldin, Andri Laidren, Kadri Kihon, ja Anto Savin tekemä. Heidän piirustustensa pohjalta muistomerkin pääurakoitsijaksi valittiin rakennusliike Celander Ehitus OÜ.
Viron vapaudenpatsaan toteuttamiseen kerättiin kansalta lahjoituksia, ja näihin talkoisiin osallistuikin tuellaan yhteensä yli 12 000 ihmistä.
Muistomerkki otettiin käyttöön kesäkuun 23, 2009, maan voitonpäivänä (Võidupüha). Seremoniaaliset juhlallisuudet avasi virolaisen säveltäjä Urmas Sisaskin oratorio “Pro Patria”.