Lontoo on yksi maailman johtavista turismin kohteista, ja kaupungista löytyy laaja valikoima kuuluisia nähtävyyksiä.
Kaupunkiin tulee vuosittain yli 15,3 miljoonaa kansainvälistä vierailijaa, joiden myötä Lontoossa vietetään yli 27 miljoonaa hotelliyöpymistä per vuosi, joka tekee paikkakunnasta maailman johtaviin kv. vierailukohteisiin kuuluvan kaupungin.
Nämä vierailijat käyttävät matkoillaan yli £9,4 miljardia (EUR 11,5 miljardia), joka on yli puolet koko maan alueella vuosittain turistien tekemistä ostoksista.
Kaupungin virallinen turistitoimisto, London & Partners, listaa vuosittain Lontoon suosituimmat nähtävyydet vierailijamäärien perusteella, aina London Eye maailmanpyörästä historialliseen Lontoon Toweriin saakka.
Useat kaupungin top 10 nähtävyydestä ovat ilmaisia käyntikohteita, joka tekee Lontoosta erinomaisen paikan tutustua kulttuuriin – historiasta moderniin taiteeseen – edullisesti.
Alla on lista näistä vierailluimmista Lontoon turistinähtävyyksistä, London & Partnersin julkaisemien tietojen pohjalta (vierailluimman kohteen (British Museum) ollessa ensimmäisenä, ja muut laskevassa kävijämääräjärjestyksessä).
TOP 10
1. British Museum (Great Russell Street, WC1B 3DG)
2. Tate Modern (Bankside, SE1 9TG)
3. National Gallery (Trafalgar Square, WC2N 5DN)
4. Natural History Museum (Cromwell Road, SW7 5BD)
5. London Eye (Riverside Building, County Hall, Westminster Bridge Road, SE1 7PB)
6. Victoria and Albert Museum (Cromwell Road, South Kensington, SW7 2RL)
7. Science Museum (Exhibition Road, SW7 2DD)
8. Tower of London (Tower Hill, EC3N 4AB)
9. Madame Tussauds (Marylebone Road, NW1 5LR)
10. Royal Museums Greenwich (Romney Road, Greenwich SE10 9NF)
BRITISH MUSEUM
Osoite: Great Russell St, London, WC1
Lähimmät maanalaisen asemat: Holborn, Russell Sq., Tottenham Court Rd.
Aukioloajat: la-ke klo 10-17:30, to-pe klo 10-20:30
Maailmankuulu British Museum esittelee tiloissaan ihmisen kädenjälkiä aina esihistorialliselta periodilta modernille kaudelle saakka, kaikilta maailmankolkilta kerätyillä esineistöllä.
Huippukohokohtiin museossa kuuluvat Rosetta Stone, Parthenonin veistokset, kuin myös muinaisen Egyptin kokoelma.
Sisäänpääsy museoon on ilmainen, mutta erikoisnäyttelyt vaativat erillisen lipun ostamista.
British Museon on kokonaisuutena Ison-Britannian suurin museo, jonka kokoelmat sisältävät yli seitsemän miljoonaa objektia.
Kokoelmaan kuuluu artefakteja useista eri sivilisaatioista, kattaen yli kahden tuhannen vuoden periodin maailmanhistoriaa.
Paikka perustettiin vuonna 1753, alkuun Sir Hans Sloanen lahjoittamien 71 000 objektin pohjalta. Nopeasti perustamisensa jälkeen British Museumista tuli kaupungin suosituimpiin kuuluva nähtävyys.
Museo on sijainnut vuodesta 1754 Montague Housen sijaintipaikalla Bloomsburyssä, mutta sitä on laajennettu useaan otteeseen paikan historian aikana.
Nopeasti museon perustamisen jälkeen perustilat jäivät liian pieniksi kasvavien kokoelmien esittelyyn ja varastointiin, joka johti British Museumin laajennusosien suunnitteluun.
Ensimmäinen lisäosa oli klassisia veistoksia esitellyt ns. Townley Gallery, joka purettiin nykyisen Smirke Building -rakennuksen tieltä (joka on nykyään museokävijöiden näkemän rakennuksen ydin).
Idea Smirke Building rakennukseen, jonka on suunnitellut Sir Robert Smirke uuskreikkalaiseen tyyliin, tuli jo vuonna 1823, mutta tämä lisäosa valmistui vasta noin kolmekymmentä vuotta myöhemmin.
Nelikulmioinen Smirke Building, joka rakennettiin alunperin pitämään sisällään kuningas Yrjö III:n kirjaston, lisättiin Montague Housen pohjoiseen osaan.
Ajan myötä Smirke Buildingiin rakennettu eteläinen siipi kuitenkin korvasi paikan alkuperäisen museorakennuksen (Montague Housen).
Kupolinen, kehämäinen lukuhuone lisättiin kokonaisuuteen vuonna 1857, ja White Wing -siipi, jonka on suunnitellut arkkitehti John Taylor, rakennettiin kolmekymmentä vuotta myöhemmin.
King Edward VII Galleries, Beaux Arts arkkitehtuurityylinen lisäosa, tuli osaksi British Museumia vuonna 1914.
Merkittävä lisäosa oli myös vuonna 1939 avattu ns. Parthenon Galleries, joka on amerikkalaisen John Russell Popen käsialaa ja joka rakennettiin toimimaan tiloina Parthenonin veistoksille.
Parthenon Galleries kärsi suuria tuhoja toisen maailmansodan aikaisissa pommituksissa, joiden myötä toteutettu jälleenrakentaminen valmistui vuonna 1962.
Toinen uusi museosiipi, joka avattiin vuonna 1980, pitää sisällään puolestaan joukon julkistiloja, kuten ravintolan ja museomyymälän.
Yksi uusimmista ja tärkeimmistä tiloista British Museum kompleksissa on Queen Elizabeth II Great Court, joka avattiin vuonna 2000.
Tämä 8000 m2 kokoinen ja neliömuotoinen tila on lasisen katon sisäänsulkema, luoden sisäpihan keskustanaan museon kuuluisa pyöreänmuotoinen lukuhuone.
Queen Elizabeth II Great Court, jonka suunnitteli arkkitehtitoimisto Norman Foster and Partners, tekee vierailijoille museoon sisään navigoinnin helpommaksi, kiitos sen luoman isokokoisen avoimen tilan.
British Museumin kokoelmia käy ihailemassa vuosittain miljoonia vierailijoita. Koska museo on niin isokokoinen ja nähtävää on niin paljon, useat varaavat paikan kiertämiseen useampiakin päiviä.
Läheskään kaikki museon seitsemästä miljoonasta artefaktista ei ole näytillä, mutta koska suuri osa kokoelmista on jatkuvassa kierrossa, voit nähdä jokaisella vierailukerralla jotain uutta.
Elginin marmorit, kokoelma marmoriveistoksia jotka on otettu Ateenan Parthenonista, lukeutuvat museon kuuluisimpiin kohokohtiin. Ne löytyvät kokonaisuudessaan niitä varten rakennetusta Parthenon Galleries -osiosta.
Nämä veistokset, joita kutsutaan myös nimellä Parthenonin marmorit, tulivat kokoelmiin Thomas Brucen, 7. Elginin kreivin kautta.
Hän toimi marmorit saadessaan diplomaattina Konstantinopolissa, Ottomaanien valtakunnassa, aikana, jolloin valtakuntaan kuului myös Kreikka.
Kreivi Elgin sai luvan kreikkalaisilta marmoreiden poisviemiseen, tarkoituksena suojella niitä tuhoilta, joita Ottomaanien joukot olivat aikaisemmin aiheuttaneet maan historiallisissa kohteissa.
Kokoelma oli alkuun näytillä kreivin omassa talossa, mutta Britannian alahuone päätti ostaa marmorit julkishallintaan vuonna 1816, antaen kokoelman edelleen British Museumin hoitoon.
Toinen kuuluisa museon kohokohta on paikan laaja kokoelma antiikin egyptiläistä esineistöä.
Useiden sarkofagien ja patsaiden (joihin kuuluu valtavankokoinen patsas faarao Ramesses II:sta) ohella egyptiläinen kokoelma sisältää kuuluisan Rosettan kiven, jota Jean-François Champollion käytti hieroglyfikirjoitusten tulkinnassa.
Kiven, joka on luotu vuonna 196 eKr., teksti on kirjoitettu kolmella eri tyylillä: kreikaksi, hieroglyfeillä, sekä demoottisena kirjoituksena (yksinkertaistettu muoto hieroglyfeistä).
British Museum tunnetaan lisäksi erittäin isokokoisesta ja suositusta kokoelmastaan egyptiläisiä muumioita (sisältäen jopa eläinmuumioita) sekä sarkofageja.
Assyyrialainen kokoelma omaa puolestaan muun muassa kohokuvakaiverrustöitä Assyyrian kuninkaiden Nimrud, Khorsabad ja Nineveh palatseista.
Yksittäisistä tämän kokoelman kohokohdista vaikuttavimpiin lukeutuu Sargon II:sen palatsista museoon tuodut valtavat siivelliset härkäveistokset.
Muita osastoja British Museumissa ovat mm: Afrikka, Oseania, ja Amerikat; Aasia; Kolikot ja medaljongit; Kreikkalaiset ja roomalaiset antiikit; Lähi-Itä; Esihistoriallinen periodi ja Eurooppa; sekä painotyöt ja piirrokset.
TATE MODERN
Osoite: Bankside, London SE1 9TG
Lähimmät maanalaisen asemat: Southwark (Jubilee linja) sekä Blackfriars (Circle & District linjat)
Aukioloajat: su-to klo 10-18 ja pe-la klo 10-22
Upealla paikalla Thames-joen varrella sijaitseva Tate Modern on Ison-Britannian kansallinen modernin ja nykytaiteen museo.
Kokoelmiensa lisäksi paikka tunnetaan myös uniikista museorakennuksestaan, joka on voimalaitoksesta museotiloiksi jälleenrakennettu kokonaisuus.
Museon galleriat sisältävät pysyviä ja vaihtuvia näyttelyitä, huipputaiteilijoilta aina Damien Hirstistä Gauguiniin saakka.
Kohokohtiin museossa, jonne sisäänpääsy on ilmainen, kuuluvat myös sen upeat näkymät Lontooseen tarjoavat ravintolat.
Tate Modernin kokoelma modernia taidetta, 1900-luvulta nykyaikaan saakka, on yksi maailman parhaista.
Vuoden 2000 avaamisensa jälkeen tästä entisen Bankside Power Station -voimalaitoksen tiloissa toimivasta museosta on tullut yksi Lontoon suosituimmista nähtävyyksistä.
Museorakennuksena toimivat tilat suunnitteli Sir Giles Gilbert Scott, ja se rakennettiin alunperin vuosina 1947-1963.
Ulkoisesti rakennuksen kohokohtana on sen 99 metriä korkea torni.
Tornista olisi tullut korkeampikin, mutta Lontoon rakennuskoodin mukaan se ei voinut olla korkeampi kuin Thames-joen toisella puolen olevan St Paulin katedraalin kupoli.
Paikan historia juontaa 1990-luvun Tate Galleria museosta – nykyinen Tate Britain – joka kamppaili tuolloin tilanpuutteen kanssa nopeasti laajentuvien modernin taiteen kokoelmiensa vuoksi.
Kokoelmat päätettiinkin tuolloin jakaa useampaan osaan, luoden tarpeen uudelle modernin taiteen museon rakennukselle.
Thames-joen rannalla ollut voimalaitos valittiin tähän tehtävään, sillä se oli ollut hylättynä vuodesta 1981 saakka, ja tarjosi riittävästi näyttelytilaa.
Paikan uudelleenrakentamisesta museoksi pidettiin arkkitehtikilpailu, jonka voittivat suunnitelmallaan sveitsiläiset arkkitehdit Herzog & de Meuron, 148 kilpailuun osallistuneen ehdotuksen joukosta.
Tate Modern museo avasi ovensa yleisölle toukokuussa 2000, ja siitä on muodostunut avaamisensa jälkeen erittäin suosittu nähtävyys.
Museon suosio johtuu osittain erinomaisista nähtävillä olevista kokoelmista, mutta myös siitä, että suuri osa näyttelyistä ovat kävijöille ilmaisia.
Tate Modernia on tarkoitus laajentaa muun muassa uudella, erittäin modernilla lasipyramidi-laajennusosalla, joka tulee tulemaan tiloina valokuvaustaiteelle, videotaiteelle, sekä yhteisötaiteelle.
Tämän laajennusosan, joka tulee olemaan rakennuksen eteläpuolella, arkkitehteina toimivat Herzog & de Meuron. Laajennusosa on näillä näkemin valmis vuoden 2016 aikana.
Kokoelmien suhteen Tate Modern tarjoaa erittäin kattavan katsauksen moderniin taiteeseen.
Näyttelytilojen ensimmäiseltä tasolta, Turbine Hall -tiloista, löydät vuosittain vaihtuvia näyttelyitä, joita museo erikoistilaa kuuluisilta taiteilijoilta.
Seuraavalta tasolta museota löytyy pieni näyttelytila, joka esittelee vaihtuvia nykytaiteen taiteilijoiden, sekä Isosta-Britanniasta että muualta maailmasta, tekemiä töitä.
Kolmas näyttelytilakerros tarjoaa gallerioita mm. abstraktionismista, ekspressionismista, sekä impressionismista. Tason taiteilijoista kuuluisimpiin nimiin kuuluvat Matisse, Monet, ja Anish Kapoor.
Museon taso 4 sisältää vaihtuvia näyttelyitä, kun taas viidesta taso esittelee modernin taiteen suuntauksista mm. kubismia, futurismia, Pop Art -taidetta, minimalismia, konstruktivismia, ja käsitetaidetta.
Tunnetuimmat taiteilijat, joiden töitä löytyy tästä museon kerroksesta ovat esimerkiksi Andy Warhol, Pablo Picasso, sekä Roy Lichtenstein.
Museon ulkopuolelta löytyy (maksullinen) laivakyyti ‘Tate Boat’, joka lähtee 40 minuutin välein (museon aukioloaikojen puitteissa) 20-minuuttia kestävälle matkalle kohti Tate Modernin sisarmuseota, Tate Britain -museota, josta löytyy maailman suurin kokoelma brittiläistä taidetta.
NATIONAL GALLERY
Osoite: Trafalgar Square, London WC2N 5DN
Lähin maanalaisen asema: Charing Cross (Northern ja Bakerloo linjat)
Aukioloajat: ma-to & la-su klo 10-18, pe klo 10-21
Lontoon National Gallery museo, Trafalgar Square aukion kohokohta, sisältää laajan kokoelman upeaa länsi-eurooppalaista taidetta 1200-1800 luvuilta.
Tämän ikonisen taidegallerian, jonne sisäänpääsy on ilmaista, tunnetuimpiin töihin kuuluu teoksia mestareilta kuten Van Gogh, da Vinci, Botticelli, Constable, Renoir, Titian sekä Stubbs.
Museona National Gallery on nykyisin yksi Lontoon tärkeimmistä kokonaisuuksista.
Sen vaikuttaviin taidekokoelmiin kuuluu teoksia periodilta vuosien 1260-1900 välillä, käytännössä katsoen kaikilta kuuluisimmilta aikansa länsi-eurooppalaisilta taiteilijoilta.
Museo sai alkunsa, kun 1800-luvun alussa kuningas Yrjö IV huomasi, että useissa muissa Euroopan suurkaupungeista oli avattu merkittävän kokoisia julkisia taidemuseoita, kuten Louvre Pariisissa, Rooman Vatikaanimuseot, sekä Uffici Firenzessä.
Yrjö IV ei halunnut Ison-Britannian jäävän jälkeen tässä kehityksessä, joten hän vuonna 1824 painosti maan hallitusta hankkimaan museorakennuksen tuolloin juuri edesmenneen venäläisen pankkiirin ja taidekeräilijän John Julius Angersteinin perintökunnalta.
Tähän kiinteistöhankintaan kuului mukaan arvokas 34:n maalauksen kokoelma, johon lukeutui teoksia mestaritaiteilijoilta kuten Rembrandt ja Rubens.
Vuosien saatossa tämä taidekokoelma on laajentunut mittakaavassa olemaan nykyisin yksi arvokkaimmista Euroopassa, sisältäen yli 2300 esillä olevaa teosta Trafalgar Square aukion yhteydessä olevissa tiloissa.
Nykyinen neoklassisen arkkitehtuurityylin monumentaalinen museorakennus on vuodelta 1838, ja sen on suunnitellut englantilainen arkkitehti William Wilkins.
Museorakennusta on laajennettu useaan otteeseen, ensimmäistä kertaa vuoden 1876 laajennuksissa, jolloin siihen lisättiin itäinen siipi.
Kaikkein kiistellyin laajennus museoon toteutettiin 1980-luvun aikana, jolloin tarkoituksena oli tuodan rakennukseen uusi, modernin julkisivun omaava siipi.
Tämä suunnitelma kaatui kuitenkin voimakkaaseen vastustukseen, ja korvattiin perinteisemmän tyylisellä laajennusosalla, joka tunnetaan nimellä Sainsbury-siipi.
Kokoelmien suhteen National Gallery tarjoaa parhaimmiston eurooppalaista taidetta 1200-1800-luvuilta, organisoituina näyttelyinä suurimmalta osiltaan kronologiseen järjestykseen.
Sainsbury-siiven pääsisäänkäynti löytyy vasemmalle päärakennuksesta, ja sisältää museon vanhimmat kokoelmat, töitä mestareilta kuten Giotto sekä Jan van Eyck.
Länsisiiven yhteydestä löytyvät myös myöhäis-renesanssin teokset, töitä mm. Titianilta, Michelangelolta, ja muilta aikakautensa tunnetuimmilta nimiltä.
Pohjois-siivestä löytyvät puolestaan 1600-luvun maalaustaiteen työt, Italiasta, Flanderista, Espanjasta, sekä Hollannista, taiteilijoilta kuten Rubens, Van Dyck, Rembrandt ja Caravaggio.
Itäisen siiven näyttelytilat pitävät sisällään puolestaan teoksia 1700-ja 1800-luvuilta. Näihin kokoelmiin lukeutuvat impressionismin ja jälki-impressionismin kuuluisimmat nimet, mukaanlukien van Gogh, Seurat & Renoir.
Mikäli taidegalleriat ovat sinua kiinnostavia nähtävyyksiä, Lontoo lukeutuu mantereen parhaisiin kohteisiin viettää aikaa alan parhaiden teosten parissa.
Modernin ja nykytaiteen suhteen Lontoosta löytyvät mm. Tate Modern ja Tate Britain, joista jälkimmäinen omaa maailman suurimman brittiläisen taiteen kokoelman.
National Portrait Gallery sisältää puolestaan muotokuvamaalauksia kuuluisista englantilaisista persoonallisuuksista, kohokohtinaan esimerkiksi muotokuvat Sir Christopher Wrenista ja Churchillistä.
The Courtauld Gallery, joka perustettiin teollisuusmies Samuel Courtauldin perinnön avulla ja sijaitsee Somerset House -rakennuksessa, sisältää erinomaisen gallerian maalauksia aina renesanssista 1900-luvulle saakka.
Courtauld Galleryn kokoelman maailmankuuluisiin kohokohtiin lukeutuvat sen impressionismin ja jälki-impressionismin teokset.
Tutustumisen arvoinen lontoolainen galleria on myös Dulwich Picture Gallery, jonka kokoelma sisältää mestariteoksia taitelijoilta kuten Van Dyck, Rubens, Rembrandt sekä Gainsborough.
Buckinghamin palatsin yhteydestä löytyvä The Queen’s Gallery esittelee puolestaan maan kuninkaallista taidekokoelmaa.
NATURAL HISTORY MUSEUM
Osoite: Cromwell Rd, London SW7 5BD
Lähin maanalaisen asema: South Kensington (Circle, District, ja Piccadilly linjat)
Aukioloajat: ma-su klo 10-17:50 (viimeinen sisäänpääsy klo 17:30)
Pysyvän dinosaurus-näyttelynsä ohella Lontoon Natural History Museum tarjoaa kokoelman maailman suurimpia, korkeimpia, ja harvinaisimpia eläimiä.
Kohokohtiin lukeutuvat esimerkiksi luonnollista kokoa oleva sinivalas ja 40-miljoonaa vuotta vanha hämähäkki, mutta myös arkkitehtuurillisesti upea keskushalli.
Sisäänpääsy museoon on ilmainen, poikkeuksena erikoisnäyttelyt, joihin päästäksesi joudut ostamaan lipun.
Yhden henkilön yksityiskokoelmasta alkanut museo on kasvanut vuosien varrella maailman suurimpiin kuuluvaksi luonnonhistorian museoksi.
Uniikin kokoelmansa ohella myös upea, Alfred Waterhousen suunnittelema uusromaanisen tyylisuunnan museorakennus on näkemisen arvoinen.
Lontoon Museum of Natural History aloitti toimintansa osana British Museumin toimintaa, Sir Hans Sloanen lahjoittaman kokoelman pohjalta vuonna 1753.
Sloanen, joka oli ammatiltaan lääkäri, sanotaan lähestyneen yksityiskokoelmansa kartuttamista tarkoituksenaan löytää ‘luonnonkummajaisia’ kautta maailman.
Kun Sloanen kokoelman oheen lisättiin botanisti Joseph Banksin (kapteeni James Cookin kanssamatkustaja useiden löytöretkien aikana) keräämä kokoelma, museota hoitaneet kuraattorit alkoivat havaita tarpeen oman, erillisen tilansa löytämiseen tälle kokonaisuudelle.
Museorakennuksen rakentamista varten järjestettiinkin arkkitehtikilpailu, jonka voitti kapteeni Francis Fowke, mutta hän menehtyi ennenkuin rakennustyöt pääsivät käyntiin.
Fowken tilalle uudeksi rakennuksen arkkitehdiksi valittiin Alfred Waterhouse, jonka saksalais-romaanista tyyliä oleva rakennelma tunnetaan nykyisin nimellä Waterhouse Building.
Museon kokoelmat siirrettiin tähän uuteen kotiinsa vuonna 1883, mutta kokoelma (joka kasvoi vuosi vuodelta) tunnustettiin omana museonaan vasta vuonna 1963.
Waterhouse Building on nykyisellään yksi keskeisistä Lontoon maamerkeistä, ja sen katsotaan edustavan maan uusromaanista arkkitehtuuria parhaimmillaan.
Rakennuksen korkealle nousevat torninhuiput kohoavat suurimman osan Lontoon taivaanrannasta ylle, ja museon ylevä julkisivu – jonka luontia inspiroivat Skotlannin Fingalin luolan basalttipylväät – on kunnioitusta herättävä kokonaisuus.
Museorakennuksen luonnissa käytettiin kaikkein moderneimpeja Victorian-periodin rakennustekniikoita, jonka pohjalta siitä löytyy teräksestä ja raudasta oleva rakenne.
Rakenteen peittävät kauniisti koristellut terracotta-fasaadit, joiden käyttöä osana Waterhousen suunnitelmaa pidettiin aikanaan arkkitehtuurillisena läpimurtona maassa.
Museorakennuksessa on panostettu myös sisätiloihin, ja sinun kannattaakin pistää merkille etenkin Waterhouse Building rakennuksen keskushallin kattopaneelien upeat koristelut.
Kattopaneelien kullatut tiilet, joiden koristeluna ovat kasvilajit eri puolilta maailmaa, kertovat oman tarinansa osana museon luonnonhistoriasta juontavaa toimintaa.
Kokoelmiensa suhteen museosta löytyy valtava määrä erilaisia artefakteja ja eliönäytteitä (70+ miljoonaa kaiken kaikkiaan), kattaen kaikenlaiset elämänmuodot maapallolla.
Natural History Museum on jaettu erilaisiin värikoodattuihin sektoreihin, joista kukin keskittyy esittelemään tiettyä maapallon elämänlaatua.
Parhaiten museo tunnetaan maailmanlaajuisesti kuitenkin sen kokoelmastaan dinosauruksien luurankoja.
Tähän dinosaurus-kokoelmaan sisältyy useita luonnollisen kokoisia luurankoja Dinosaur hall -osiossa, joiden lisäksi löydät Diplodocus-hirmuliskon luurangon keskushallista.
Suosittuihin osioihin museossa lukeutuu myös sen suurille nisäkkäille omistettu halli, jonka kohokohtiin lukeuvat valtavankokoinen sinivalas-malli ja useita elefantteja.
Muiden näyttelyhallien suhteen sinun kannattaa tutustua mm. matelijoihin, kaloihin, lintuihin, kuin myös geologian ja ekologian osastoihin.
Näistä geologian osastossa voi mm. nähdä maapallon ulkoavaruudesta katsottuna sekä tutustua simuloituun maanjäristykseen ja tulivuorenpurkaukseen.
Osaston osana löytyy lisäksi laaja kokoelma mineraaleja ja kivinäytteitä eri puolilta maapalloa.
LONDON EYE
Osoite: Westminster Bridge Rd, London SE1 7PB
Lähimmät maanalaisen asemat: Waterloo, Embankment, Charing Cross ja Westminster
Aukioloajat: ma-to ja la-su klo 10-21, pe 10-23:30 (heinä-elokuu), ma-su klo 10-20:30 (syys-ja talvikausi), ma-su klo 10-21/21:30 (kevät-ja alkukesä)
London Eye, virallisesti EDF Energy London Eye (mutta tunnetaan myös nimellä Millennium Wheel), on yksi keskeisistä Lontoon taivaanrantaa koristavista maamerkeistä.
Mikäli etsit paikkaa nähdä Lontoo yläilmoista, London Eye tarjoaa upean tilaisuuden siihen sen 32:sta kapsulista, joista kukin painaa 10 tonnia ja joihin mahtuu 25 henkilöä kuhunkin.
Kapsuleissa matkatessasi näet unohtumattoman perspektiivin Ison-Britannian pääkaupunkiin ja sen yli 55:teen lähellä olevaan maamerkkiin – kaikki 30:n minuutin sisällä.
Vaikka maailmanpyörä, joka sijaitsee Jubilee Gardens alueella Lontoon South Bank -aluetta, lukeutuu kaupungin uusimpiin nähtävyyksiin, siitä on nopeasti muodostunut myös yksi suosituimmista käyntikohteista turistien keskuudessa.
135-metriä korkea maailmanpyörä rakennettiin osana Lontoon vuosituhannen vaihtumisen juhlintoja, ja sen suunnittelivat arkkitehdit David Marks sekä Julia Barfield.
He tarjosivat suurikokoisen maailmanpyörän suunnitelman kilpailuun, jossa tarkoituksena oli löytää Lontooseen uusi maamerkki uudelle vuosituhannelle.
Yksikään tämän kilpailun ehdotuksista ei voittanut, mutta Marks ja Barfield jatkoivat yrityksiään saada projekti toteutettua, ja he lopulta saivat British Airways lentoyhtiön tuen idealleen.
London Eyen rakennustöissä, jotka kestivät kaikkiaan puolitoista vuotta, käytettiin yhteensä yli 1700 tonnia terästä rakenteeseen sekä yli 3000 tonnia betonia perusteisiin.
Futuristisen näköiset maailmanpyörän kapsulit, joihin mahtuu jopa 25 matkustajaa, tuotiin Lontooseen Ranskasta Englannin kanaalin alittavan Eurotunnelin kautta. Kukin näistä kananmunan-muotoisista kapsuleista on kahdeksan metriä pitkä ja painaa 500 kilogrammaa.
25-metriä pitkä maailmanpyörän akseli valmistettiin puolestaan Tsekin tasavallassa ennen sen kuljetusta Lontooseen.
Maailmanpyörä rakenne on läpimitaltaan 122 metriä, ja sen rengasosan yhdistää akseliin yhteensä 80 pinnaa.
Yhteen pyörähdykseen menee London Eyeltä noin 30 minuuttia, ja pyörähdysnopeus on riittävän hidas, että pääset poistumaan laitteesta sen liikkuessa.
Laitteen ulkoreunaa kiertävät lasikapsulit on suunniteltu sellaisiksi, että näet niistä 360 asteen upeat näkymät yli Lontoon kaupungin.
Kapsuleista näkyy kierroksen aikana useita kaupungin tärkeimmistä maamerkeistä, mukaanlukien Buckinghamin palatsi, St Paulin katedraali, sekä Westminsterin palatsi (Ison-Britannian parlamenttitalo).
Selkeällä säällä saatat nähdä jopa niinkin kauas kuin 40 km päähän maailmanpyörästä.
Koska jonot London Eyeen voivat olla (läpi vuoden) erittäin pitkät, sinun kannattaa hankkia liput etukäteen. Tosin jonoja muodostuu lipunostopaikan lisäksi myös maailmanpyörään nousuun.
Paikka on vähemmän täpötäysi iltaisin, ja auringon laskun jälkeen näkymät maailmanpyörästä ympäröivään Lontooseen ovat itse asiassa päivänäkymiä upeammat.
VICTORIA AND ALBERT MUSEUM
Osoite: Cromwell Road, London SW7 2RL
Lähin maanalaisen asema: South Kensington (Circle, District, ja Piccadilly linjat)
Aukioloajat: ma-to & la-su klo 10-17:45, pe klo 10-22
Victoria and Albert Museum (“V&A Museum”) juhlistaa taidetta ja designiä yli 3000:tta vuotta edustavalla kokoelmalla upeita artefakteja eri puolilta maailmaa.
Museo on aito aarrearkku nähtävää: huonekaluja, maalauksia, veistoksia, metallitöitä, tekstiilejä, jne, jne…
Sisäänpääsy museoon on ilmainen, mutta huomaa, että tiloissa järjestettyihin erikoisnäyttelyihin joutuu yleensä ostamaan lipun.
Yli neljän miljoonan esineen pysyvällä kokoelmalla Lontoon Victoria and Albert Museum on maailman suurin koristetaiteiden museo.
Paikka on samalla myös yksi kaupungin mielenkiintoisimmista ja monipuolisimmista museoista.
V&A Museum avattiin yleisölle vuonna 1852, ja nykyisissä tiloissaan tämä maailman rikkaimpia kulttuureja esittelevä instituutio on toiminut vuodesta 1857.
Museon maamerkkinä toimiva julkisivu on kaikkiaan 220 metriä leveä, osana viehättävää Cromwell Gardens aluetta Lontoota.
Tämä osa museota, joka on tehty punaisesta tiilestä ja Portlandin sementistä, on arkkitehti Aston Webbbin käsialaa vuodelta 1891, ja tehtiin alunperin lisäosana museorakennukseen vuosina 1899-1909.
Useimmat yksityiskohdat rakennuksessa ovat renesanssi-tyylisiä, vaikkakin voit löytää tiloista myös keskiaikaisia elementtejä. Lisäksi matalat kaaret, joita tukevat kapeat pylväät, ovat romaanisen arkkitehtuurin periaatteiden mukaisia, klassisine yksityiskohtineen.
Pääsisäänkäynnin yläpuolelta löytyvä torni muistuttaa puolestaan skotlantilaista myöhäisgotiikan tyyliä, luoden Webbin luomuksesta monipuolisen, valikoivan kokoelman erilaisia lähestymistapoja arkkitehtuuriin vuosisatojen varrelta.
Museon sisältä, kokoelmista puolestaan löytyy monipuolinen edustus koristetaiteita aina maalauksista ja valokuvista koruihin, keramiikkaan, ja tekstiileihin saakka.
Erityisen vaikuttava osio museota on sen British Galleries sektio, jossa esillä on maailman kattavin kokoelma brittiläistä designiä ja taidetta, ulottuen yli neljän vuosisadan vaikutteiden, 1500-luvulta 1900-luvulle saakka.
Käydessäsi museossa voit lisäksi tutustua lasitöiden neljätuhatta vuotta vanhaan historiaan, selailla läpi klassisen periodin jälkeisen eurooppalaisen veistostaiteen, nähdä valokuvauskokoelmia aina vuodesta 1852 saakka, sekä ihastella museon lapsuudenaikoihin liittyviä aarteita, kuten nukkeja, leluautoja, pelejä, sekä asuja.
Suosituimpiin osioihin V&A museossa kuuluvat myös sen vaikuttava kokoelma Itä-Aasian koristetaidetta, muoti-ja korunäyttely aina 1600-luvun esineistöstä saakka, kuin myös yli 14 000:n brittiläisen, manner-eurooppalaisen, ja amerikkalaisen huonekalun kokoelma (aina keskiajalta nykypäivään saakka).
Mieleenpainuvimpiin sektoreihin museota kuuluvat kuitenkin sen valos-huoneet, jotka sisältävät kopioita kuuluisista eurooppalaisista monumenteista ja veistoksista.
Näiden valoskopioiden taustalla on 1800-luvun lopun keskimääräinen (alhainen) elintaso, joka tarkoitti, etteivät ihmiset voineet matkustaa pitkin mannerta katsomaan alkuperäisiä kohteita, tehden valoksista suosittuja tapoja esitellä Euroopan kuuluisia nähtävyyksiä kosketusetäisyydellä.
Näihin museosta löytyviin valoksiin lukeutuvat mm. Rooman Trajanin pylväs, Espanjan Santiago de Compostela katedraalin “Portico de la Gloria”, sekä kipsikopio Michelangelon David-patsaasta.
Yleisön suosimiin yksittäisiin kohokohtiin Victoria and Albert Museum tiloissa lukeutuu myös “Tipu’s Tiger”, joka on 1700-luvulla valmistettu puinen mekaaninen lelu, esittäen brittiläistä sotilasta jonka kimppuun hyökkää tiikeri.
Mekaaninen lelu, jonka rakennutti intialainen sulttaani Tipu, sisältää showna jopa murina-ääniä ja hätähuutoja.
Koska nähtävää museossa on niinkin paljon, monet kävijät varaavat museon kiertämiseen (jonne on ollut ilmainen sisäänpääsy vuodesta 2001) useammankin päivän.
SCIENCE MUSEUM
Osoite: Exhibition Road, London SW7 2DD
Lähin maanalaisen asema: South Kensington (Circle, District, ja Piccadilly linjat)
Aukioloajat: ma-su klo 10-18 (viimeinen sisäänpääsy klo 17:15)
Science Museum on suunniteltu esittelemään (näyttelyillä, joissa voit nähdä, koskea, ja kokea) viimeisen 300 vuoden aikana tehtyjä merkittäviä tieteellisiä edistysaskeleita.
Sisäänpääsy museoon on ilmainen, mutta joudut ostamaan lipun museon IMAX elokuvateatterin esityksiin, lentosimulaattoreihin, sekä osaan paikan erikoisnäyttelyistä.
Kokonaisuutena vaikuttava Science Museum esittelee elävästi tieteen ja teknologian historiaa noin vuodesta 1700 nykypäiviin saakka.
Paikka pyrkii tarjoamaan monipuolisesti mielenkiinnon kohteita näyttelyissään, idealla “jokaiselle jotakin”, esimerkkeinä massiiviset höyrykoneet, avaruusraketit, lämpökamerat, mekaaniset tietokoneet, sekä vaikkapa maailman ensimmäinen automaattinen teenvalmistuskone.
Science Museum on panostanut lisäksi tieteen omakohtaiseen kokemiseen osana museokäyntiä.
Voit tiloissa muun muassa pelata maailman vanhimpia tietokonepelejä, tehdä valokokeiluja, ja ottaa ohjat käsiisi aidossa lentosimulaattorissa.
Museo luotiin vuonna 1909, kun aikaisemmin Victoria and Albert Museumin osana ollut tieteellinen kokoelma lohkottiin itsenäiseksi kokonaisuudeksi.
Nykyisissä tiloissaan museo on toiminut vuodesta 1913. Suurikokoisen, uusklassisen tyylin rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Richard Allison.
Allison mallinsi museorakennuksen sisätilat tavarataloista tuttuun malliin, luoden laajoja avoimia tiloja, jotka ovat ideaalisia esittelemään museon massiivisen kokoisia laitteita.
Vuosien varrella museon kokoelmat jatkoivat kasvamistaan, etenkin 1980-luvun aikana, jolloin Science Museum yhdisti kokoelmiinsa aikaisemman Wellcome Museum of the History of Medicine -museon.
Tämän kokoelman myötä museota laajennettiin myös tiloiltaan, ja uusi Wellcome siipi avasikin ovensa vuonna 2000, lisäten kokonaisuuteen mm. 10 000 m2 uutta näyttelytilaa ja IMAX 3D -elokuvateatterin.
Kiitos museon tilojen selkeän ja avoimen pohjakaavan, paikka on helppo navigoida.
Science Museumin päärakennus omaa yhteensä seitsemän kerrosta, ja kukin näistä kerroksista sisältää useita gallerioita kattaen erilaisia tieteellisiä aihepiirejä.
Koska museo on näyttelytiloiltaan ja esillä olevien kokoelmiensa määrällä mitattuna massiivinen, monet vierailijat jakavat paikkaan tutustumisen useammallekin päivälle.
Voit myös ottaa kartan sisääntuloaulan yhteydestä, valiten katsottavaksesi vain ne näyttelyt, jotka kiinnostavat eniten.
Kerroksista kellarikerros on omistettu tieteen perusteiden esittelyyn.
Kerroksen ‘Garden’ osio on tarkoitettu tiedejohdannoksi 3-6 vuotiaille lapsille, käytännön tiedeympäristönä, jossa lapset voivat tehdä kokeita vedellä, valoilla, ja äänillä.
Kellarikerros on kotina myös näyttelylle, joka paljastaa teknologiat päivittäisten kotitaloustuotteiden takana.
Kerroksista sisääntulokerros on yleensä kaikkein suosituin, pitäen sisällään useita museon suurimmista objekteista.
Esimerkkinä näistä massiivisista objekteista on jättimäinen punainen kehräämömoottori (‘Engine Hall’ osiossa), jota käytettiin vuosina 1903-1970 antamaan virtaa samanaikaisesti 1700:lle kangaspuulle.
Yksi suosituimmista näyttelytiloista museossa on “Exploration of Space”, jossa voit nähdä aitoja avaruusraketteja ja astronauttien avaruudessa käyttämiä pukuja.
Toinen galleria, “Making the Modern World”, tuo esiin puolestaan avainteknologioita modernin elämäntyylin takana, mukaanlukien maailman vanhimman höyryveturin (‘Puffing Billy’) sekä kuuluisan Ford T mallin – ensimmäisen edullisen auton – mutta myös esimerkiksi supertietokoneita.
Museon toinen kerros on tutkimusretki erilaisiin materiaaleihin, keraamisista tiilistä kuituihin saakka, tarjoten tilaisuuden oppia niiden ominaisuuksista ja kuinka näitä materiaaleja hyödynnetään.
Toinen galleria tässä kerroksessa esittelee telekommunikaation maailmaa viimeisen sadan vuoden ajalta, aina kirjeista lennättimiin ja kännyköihin saakka.
Toisessa kerroksessa voit tutustua lisäksi maanviljelyn historiaan, maailmankaikkeuden tutkimiseen, ja ajan mittaamisen tapoihin kautta aikain (joka sisältää hienon kokoelman mm. aurinkokelloja).
Kolmas kerros on paikka, jossa pääset syväluotaamaan maailman energia-ongelmia ja riippuvuutta fossiilisista polttoaineista.
Tästä kerroksesta löytyy myös näyttelytiloja esitellen modernia digitaalista maailmaa ja sen taustoja, kattaen matematiikan, elektronisen musiikin, sekä tietokoneiden kehityksen.
Kohokohtina 3. kerroksessa ovat esimerkiksi vanhat syntetisaattorit, maailman vanhin edelleen toimiva elektroninen tietokone, sekä “Difference Engine no. 2”, joka on massiivisen kokoinen mekaaninen tietojenkäsittelyn laite 1800-luvulta.
Suuren osan neljännestä kerroksesta puolestaan vie museon kokoelma lentokoneita, mukana täydellinen kopio Wrightin veljesten ensimmäisestä lentokoneesta.
Samasta kerroksesta löytyy myös ‘Launchpad’, interaktiivinen osio lapsille, sekä näyttely tieteestä valistuksen aikakaudella (1700-luvulla).
Viides ja kuudes kerros on puolestaan omistettu Henry Wellcome kokoelmalle, kattaen lääketieteen historian neoliittiseltä kaudelta nykyaikaan saakka.
Voit muun muassa nähdä kuinka ihmiset suorittivat lääketieteellisiä leikkauksia tuhansia vuosia sitten, tutustua Louis Pasteurin käyttämään mikroskooppiin, sekä nähdä lähietäisyydeltä presidentti George Washingtonin tekohampaat.
Wellcome siiven näyttelytilat, joihin käynti tapahtuu päärakennuksen sisäänkäyntikerroksesta, ovat keskittyneet esittelemään modernia tiedettä ja nopeasti eteneviä teknologioita.
Tämän siiven tiloista löytyy lapsille oma käytännön tiedekokeilutila ‘Pattern Pod’, kun taas aikuisille suunnattu interaktiivinen ‘Who am I’ elämys tutkii niitä ominaisuuksia, jotka tekevät meidät ihmisiksi.
Wellcome siiven ylemmistä kerroksista löytyy myös gallerioita ilmastonmuutoksesta ja vielä toteutumatta olevista tulevaisuuden teknologioista.
TOWER OF LONDON
Osoite: London EC3N 4AB
Lähin maanalaisen asema: Tower Hill (District ja Circle linjat) Aukioloajat: ti-la klo 9-17:30, su-ma klo 10-17:30 (viimeinen sisäänpääsy klo 17)
Lontoon Tower on yksi maailman tunnetuimmista rakennuksista, ja kuuluisa myös sitä seremoniallisesti vartioivista Yeoman Warders joukoista.
Vierailu linnassa on löytömatka 900-vuotta vanhaan historiaan paikan roolina kuninkaallisena palatsina, vankilana ja mestauspaikkana, asevarastona, kuin myös maailman arvokkaimpien jalokivien säilytyspaikkana sekä jopa eläintarhana.
Kohokohtiin lukeutuvat muun muassa linnoituksen White Tower osio, keskiaikainen kuninkaallinen sänkykamari, sekä upeat kruununjalokivet.
Tower of Londonin rakennutti 1000-luvun alussa Vilhelm Valloittaja (englanninkielellä William I the Conqueror).
Paikkaa laajennettiin etenkin 1200-luvun aikana siihen vahvistetun linnoituksen muotoon, jota Lontoon Tower edustaa nykyisin.
Yksittäisistä kohokohdista suosituin Towerin alueella ovat sen kuuluisa kokoelma Britannian kruununjalokiviä.
Paikan rakentaminen ja alueellisen hallintopalatsin luonti tuli ajankohtaiseksi Vilhelm Valloittajalle vuonna 1070, pian hänen voittoisan, vuoden 1066:n Hastingsin taistelunsa jälkeen.
Tarkoituksena olikin luoda linnoitus, joka vahvistaisi uuden normannikuninkaan asemaa vastavallatuilla alueilla
Linnoitus, joka sijaitsee strategisesti tärkeällä osalla Thames-jokea, oli alunperin vain väliaikainen puinen rakennelma, jonka nykyinen White Tower korvasi pysyvänä rakenteena.
Ajan kuluessa linnoituskompleksia laajennettiin voimakkaasti, joka teki siitä noin kaksikymmentä tornia sisältävän merkittävän tukikohdan.
Nykyään Tower of London tunnetaan parhaiten Britannien kruununjalokien säilytyspaikkana, mutta se oli historiallisesti surullisenkuuluisa niistä lukuisista alueen kuninkaiden poliittisista vastustajista, jotka lukittiin, kidutettiin, ja surmattiin Towerissa.
Historiansa aikana Tower of London toimi myös kuninkaallisena residenssinä: useita kuninkaita asui tiloissa, etenkin maan historian levottomina periodeina, jolloin linnoitus oli turvallisempi asuinpaikka Westminsterin palatsiin verrattuna.
Linnoituksen vanhin olemassaoleva osa on ns. White Tower -osio, jonka nimestä koko paikannimi on johdettu ja jonka rakennustyöt valmistuivat vuonna 1097.
Tämä torni oli pitkään Lontoon korkein rakennus sen 27,4 metrin korkeuden ansiosta. Tornin muurit ovat 4,6 metriä leveitä.
White Tower kalkkimaalattiin Henry III:n valtakauden aikana, joka antoi tornin julkisivulle sen valkoisen vaikutelman. Tästä lähtien tornia onkin kutsuttu sen nykyisellä nimellä, joka suomentuu ‘valkoinen torni’ muotoon.
Kohokohtina tornissa on sen neljä kupolista tykkitornia, kullakin tornin kulmalla.
Kolmella näistä tykkitorneista on neliömäinen muoto, neljännen ollessa pyöreämuotoinen (johtuen tornista löytyvästä spiraalinmuotoisesta portaikosta). Pyöreää tornia käytettiin pitkään mm. observatoriona.
Tower of Londonin 1200-luvun laajennuksissa, jotka toimeenpantiin kuningas Henry III:n käskystä, linnoitukseen lisättiin kaksi suojamuuria Whiter Towerin ympärille.
Näistä sisempi suojamuuri sisälsi kolmetoista tornia ja ulkomuuri kuusi lisätornia. Torneja käytettiin niiden historian aikana lähinnä vankilana kuninkaan poliittisille vastustajille.
Kuuluisimpiin torneissa vangittuina olleisiin vankeihin lukeutuvat kaksi prinssiä, kuningas Edward IV:n pojat.
Edwardin kuoltua vuonna 1483 lapset lukittiin ‘Bloody Tower’ torniin heidän setänsä toimesta, joka myöhemmin nousi valtaistuimelle kuningas Richard III:na.
Prinsseja ei nähty uudestaan heidän vangitsemisensa jälkeen, ja he luultavasti tulivatkin tornin vartijoiden surmaamiksi.
Läheltä Bloody Tower tornia löytyy toinen kuuluisa torni, St. Thomas Tower, jonne vankeja tuotiin veneellä Traitor’s gate portin läpi.
Tärkeitä vankeja lukittiin usein myös Beauchamp Tower osioon, ajoittain yhdessä heidän palvelijoidensa kanssa.
Tornista löytyvän kaiverruksen uskotaan viittaavan Lady Jane Greyhin, joka, vain 9 päivää kuningattareksi kruunaamisensa jälkeen, tuli teloitetuksi Tower Greenillä, Tower of Londonin osana olevalla avomaastolla.
Historiallisista kuuluisuuksista Thomas More oli vangittuna Bell Towerissa teloittamiseensa saakka, hänen kieltäydyttyä hyväksymästä kuningas Henry VIII:tta anglikaanikirkon johtajana.
Jopa kuningatar Elisabeth I oli vangittuna tornissa hetken aikaa.
Pääsisäänkäynti Tower of Londoniin löytyy Byward Tower -osiosta, jonka yhteydestä löydät myös paikan ns. ‘Beefeaters’ tai Yeoman Warders vartijat.
Yeoman Warders vartijat ovat pukeutuneita historiallisiin asuihinsa, ja he eivät pelkästään vartioi linnoitusta, vaan myös antavat opastettuja kiertokäyntejä sen tiloihin.
Yksi noin neljästäkymmenestä Yeoman Wardersista tunnetaan nimellä ‘Ravenmaster’, ja hänen vastuullaan on huolehtia linnoituksen osana vuosisatoja asuneiden korppien hyvinvoinnista.
Legendan mukaan linnoitus ja valtakunta tulevat tuhoutumaan, jos nämä korpit hylkäävät Tower of Londonin.
Tämän ennustuksen myötä kuningas Charles II asettikin linnut kuninkaalliseen suojelukseen, ja korppien siivet on leikattu, etteivät ne voi lentää pois alueelta.
Kuuluisin turistinähtävyys Lontoon Towerissa on sen kokoelma Britannian kruununjalokiviä, jotka ovat olleet näytillä täällä 1600-luvulta (Charles II:sen valtakaudelta) saakka.
Suurin osa nykyisistä kruununjalokivistä luotiin vuonna 1660, kun monarkia palautettiin voimaan maassa. Tätä ennen olemassa olleet kruununjalokivet tulivat merkittäviltä osiltaan tuhotuiksi Oliver Cromwellin toimesta.
Voit löytää kruununjalokivet Jewel House -osiosta, joka on osa Waterloo Barracks tiloja, pohjoiseen White Towerista.
Kokoelmaan kohokohtiin lukeutuvat sen 530:n karaatin ‘First Star of Africa’, joka on osa Scepter of the Cross -valtikkaa; yli 2800 timanttia sisältävä Imperial State Crown -kruunu; ja kuuluisa Koh-I-Noor, 105 karaattinen timantti.
Näiden ohella Lontoon Towerista löytyy paljon muutakin nähtävää, mukaanlukien Royal Armories -osion, joka sisältää kuningas Henry VIII:n henkilökohtaisen, yhden maailman suurimmista asevarastoista.
Tower of Londonin keskiaikainen palatsi on myös avoinna vierailijoille, ja sen tiloissa esitetään usein historian uudelleen näyttelemistä, linnoituksen historiallisista tapahtumista.
MADAME TUSSAUDS
Osoite: Marylebone Rd, London NW1 5LR
Lähin maanalaisen asema: Baker Street (Bakerloo, Jubilee, Metropolitan, Circle, ja Hammersmith linjat)
Aukioloajat: Off Peak klo 9:30-17:30, Peak klo 9-18, ja Super Peak (heinäkuun loppuosa ja elokuu) klo 9-19
Madame Tussauds London vahamuseossa tulet naamakkain useiden maailman tunnetuimpien hahmojen kanssa.
Shakespearesta Lady Gagaan, kohtaat vahamuseossa merkittävimpiä henkilöitä niin showbisneksestä, urheilun maailmasta, politiikasta, kuin myös Britannian kuninkaallisistakin.
Voit mm. poseerata Usain Boltin kanssa, nähdä One Direction bändin, ja saada audienssin Ison-Britannian kuningattaren kanssa.
Alusta asti sloganilla “London’s favorite tourist attraction” markkinoitu Madame Tussauds Wax Museum on sykähdyttänyt Lontoon kävijöitä siitä saakka, kun Tussaud avasi ensimmäisen pysyvän näyttelynsä vuonna 1835.
Marie Tussaud (1761-1850) syntyi Strasbourgin kaupungissa, Ranskassa, alkuperäisellä nimellä Marie Grosholtz.
Marien isän kuoltua vuonna 1761, hän muutti äiteineen Pariisiin, jossa hän opetteli taideveistämisen taidon äitinsä työnantajalta, lääkäriltä, jonka erikoisalaa oli vahamallintamisen taide.
Tämä lääkäri, Philippe Curtius, oli itse asiassa yksi maailman ensimmäisistä vahamallien esillepanijoista, avaten ‘The Cavern of the Great Thieves’ nimisen näyttelyn vuonna 1776.
Nuori Marie teki ensimmäiset vahamallinsa kuudentoista vuoden ikäisenä, kuvaten työssään Ranskan valistuksen ajan kirjailija François Voltairea.
Maine hänen kyvyistään levisi nopeasti aina Ranskan kuninkaallisen perheen korviin saakka, joka palkkasi Marien taide-tutoriksi.
Tämä läheinen suhde maan kuninkaallisiin tuli kuitenkin kalliiksi Ranskan vallankumouksen vuosina, Marien joutuessa vankilaan monarkian kaaduttua.
Osoittaakseen uskollisuutensa uudelle hallinnolle, hän joutui etsimään giljotiinilla kuolleiden ruumiiden joukosta irtopäitä, voidakseen tehdä niistä kuolinnaamioita.
Marie meni naimisiin François Tussaudin kanssa vuonna 1795, mutta parin tiet erosivat jo vuonna 1802, kun Marie lähti kiertueelle Britanniaan, esittelemään kokoelmaansa kuolinnaamioita.
Tämä kammottava roadshow sisälsi useita kuuluisia hahmoja, mukaanlukien Ranskan kuningas Louis XVI:n ja tämän vaimon Marie-Antoinetten kuolinnaamiot.
Tussaudin kokoelma vahvisti brittiläisten halveksinnan verenhimoisia ranskalaisia vallankumouksellisia kohtaan, ja oli kiertueena suuri menestys. Suosionsa myötä Marie Tussaud ei ikinä palannut Ranskaan.
Vuonna 1835, kierrettyään maata kolmenkymmen vuoden ajan, hän päätti luoda pysyvän näyttelyn Lontooseen, Baker Street kadulle.
Näyttelyn osioista kuuluisaan ‘Chamber of Horrors’ -tilaan oli ylimääräinen pääsymaksu, ja se sisälsi kaikkein kauhistuttavimmat näyttelyt Ranskan vallankumouksen rikollisista ja uhreista.
Marie Tussaud aloitti samalla myös uusien näköis-vahamallien lisäämisen näyttelyn kokonaisuuteen.
Vuonna 1884, useita vuosikymmeniä hänen kuolemansa jälkeen, Madame Tussaudin vahamuseo muutti nykyisiin tiloihinsa Lontoon Marylebone Road kadulle, jossa miljoonat kävijät ovat vuosien varrella jonottaneet pääsyä näkemään vilauksen paikan kuuluisista vahatöistä.
Museotila kärsi tulipalon vuonna 1925, jolloin useita vahapatsaita tuhoutui. Niiden muotit olivat kuitenkin säilyneet ennallaan, ja useita teoksia jälleenluotiin näyttelyä varten.
Satoja näistä alkuperäisista muoteista tuhoutui toisen maailmansodan aikaisten Lontoon pommitusten aikana. Ironisesti yksi säilyneistä muoteista esitti Hitleriä, jonka näköismalli oli luotu vuoden 1933 aikana.
Nykyään vahamuseo lukeutuu Lontoon vierailtuimpiin nähtävyyksiin, ja etenkin suosituimpina turismikausina (heinä-elokuu) sinun kannattaa varautua kortteleiden pituisiin jonoihin sisäänpääsemiseksi.
Lontoon Madame Tussaud’s museom lisäksi organisaatio on laajentunut ulkomaille vuodesta 1970 saakka, jolloin ensimmäinen sivumuseo avasi ovensa Amsterdamissa.
Nykyään Madame Tussauds vahamuseoketjun toimipaikkoja löytyy myös mm. kaupungeista Las Vegas, New York City, Hong Kong, Shanghai, Washington DC, Tokio, Sydney, Wien, sekä Hollywood.
Yhteensä Tussaud seuraajineen on luonut vuosien varrella tuhansia kopioita kuuluisista ihmisistä ja nykyisestä näyttelystä löytyy kaikkiaan 14 osastoa ja yli 300 vahamallia.
Voit nähdä kussakin ketjun museossa tunnettuja maailman johtajia, näyttelijöitä, urheilulegendoja, korkean profiilin taiteilijoita ja kirjailijoita, uskonnollisia hahmoja, muusikkoja, sekä joukon muita kuuluisuuksia.
Perusnäyttelyn ohella museosta löytyy joukko teemallisia osastoja, mukaanlukien ‘Chamber of Horrors’ ja taksimatka läpi historian.
Vaikka Lontoon Madame Tussaudsin vahamalleissa painotuksena ovat brittiläisille tutut hahmot, suurin osa hahmoista on tuttuja myös suomalaisille kävijöille.
ROYAL MUSEUMS GREENWICH
Osoite: Park Row, Greenwich, London SE10 9NF
Lähin Docklands Light Railway (DLR) asema: Cutty Sark
Aukioloajat: ma-su klo 10-17 (viimeinen sisäänpääsy 16:30)
Royal Museums Greenwich on yhteisnimi neljälle lontoolaiselle museolle:
National Maritime Museum
Queen’s House
Royal Observatory, Greenwich
Cutty Sark
Käynti näissä neljässä kohteessa sisältää National Maritime Museumin – maailman suurimman merimuseon, historiallisen Queen’s Housen (entisen kuninkaallisen residenssin), nollameridiaania (nollapituuspiiriä) merkkaavan Royal Observatory Greenwichin, sekä kuuluisan Cutty Sark aluksen.
Greenwich on hurmaava ja historiallinen Lontoon alue, joka tunnetaan parhaiten sen antamasta nimestä ajalle, jonka mukaan brittiläiset asettavat kellonsa – Greenwich Mean Time.
Paikka toimii kotina myös joukolle turistinähtävyyksiä, kuten National Maritime Museum ja Cutty Sark.
Greenwichin alue, joka sijaitsee Lontoon kaakkoisosalla, Thames-joen eteläisellä rannalla, on nimetty anglosaksisen sanan mukaan, joka kääntyy suomeksi merkitykselle “vihreä kylä”.
Seutu, joka toimi useiden kuninkaallisen Tudorin perheen jäsenten synnyinpaikkana, oli suosittu lomaviettopaikka etenkin 1600-luvun kuluessa, ja tunnettu varsinkin ylhäisistä kartanoistaan.
Kuninkaallisia palatseja, alunperin Bella Court -nimen alla, on sijainnut
Greenwichissä vuodesta 1427 saakka.
Bella Court, jonka kuningas Henry VII jälleenrakennutti Palentian palatsi nimiseksi, tuli vuosien mittaan yhdeksi suosituimmista kuninkaallisista asuinpaikoista.
Muun muassa kuningas Henry VIII vietti suuren osan elämästään siellä, ja kolme hänen lapsistaan syntyi palatsin tiloissa. Tämä Tudor tyylinen rakennus kuitenkin tuhottiin myöhemmin.
Alueelle tuli uusi kuninkaallinen rakennus vuonna 1616, kun kuningas James I antoi arkkitehti Inigo Jonesille toimeksiannon Queen’s Housen rakentamiseksi, jota pidetään nykyisin vanhimpana renesanssityylin kartanona Englannissa.
Charles II:llä oli kunnianhimoisia suunnitelmia tämän kartanon varalta, haluten muuttaa sen englantilaiseksi versioksi Versaillesin palatsista.
Hän jopa palkkasi tätä suunnitelmaa varten André le Nôtren, Versaillesin puistot suunnitelleen maisema-arkkitehdin, sekä aloitti uuden siiven rakennustyöt Thames-joen varteen.
Charles II:n seuraaja William III suosi kuitenkin asuinpaikkana Hampton Courtin palatsia, muuttaen uuden siiven Royal Naval Hospital sairaalatiloiksi.
Tämä sairaala sulki ovensa vuonna 1869, mutta rakennus on edelleen olemassa, nykyisin osana Old Royal Naval Collegen historiallista kohdetta.
Kuninkaallisen menneisyytensä ohella Greenwich on maailmankuulu merellisestä historiastaan, jota juhlistetaan alueen erilaisilla nähtävyyksillä.
Tärkein näistä nähtävyyksistä on National Maritime Museum, joka on kokonaisuudessaan omistettu maan loistokkaalle merenkulun historialle.
Upea museo kattaa kauden 1500-luvulta aina 1800-luvulle saakka, näyttelyihin kuuluessa satoja laivamalleja, maalauksia, univormuja, navigaatio-instrumentteja, sekä muita merenkulkuun liittyvää esineistöä.
Kohokohtiin museossa lukeutuu esimerkiksi amiraali Horatio Nelsonin univormu, joka oli hänen yllään kuolettavasti ammutuksi tullessa, osana Trafalgarin taistelua.
Greenwichin joenrannan alue on yksi paikkakunnan mielenkiintoisimmista tutkimisen kohteista.
Joenrannalta löytyy muun muassa Cutty Sark, historiallinen klipperialus vuodelta 1869.
Nykyisin tämä alus on myös ainoa jäljellä oleva 1800-lukulainen teeklipperi (joita kutsuttiin historiallisesti myös nimillä kiinaklipperi ja oopiumklipperi).
Laiva tuli kuuluisaksi vuonna 1871, kun se rikkoi maailman purjehdusennätyksen, matkustaen Kiinasta Lontooseen vain 107:ssä päivässä.
Kun kuningas James I antoi arkkitehti Inigo Jonesille toimeksiannon Greenwichissä sijaitsevan Queen’s Housen suunnittelussa, tarkoituksena oli rakentaa kesäresidenssi kuninkaan vaimolle, Anna Tanskalaiselle.
Inigo Jones oli juuri päättänyt vuoden kestäneen retken läpi Italian, jonka hän käytti roomalaisen ja renesanssin arkkitehtuurin tutkimiseen.
Hän käyttikin näitä tietojaan suunnitellessaan Queen’s Housen eleganttiin italialaisen renesanssin tyyliin, jota pidetään ensimmäisenä esimerkkinä englantilaisen palladiolaisen arkkitehtuurin tyylistä.
Talon rakennustyöt alkoivat vuonna 1616, valmistuen vuonna 1638, Inigo Jonesin oppilaan, John Webbin, ohjauksessa.
Valmistumisensa jälkeen rakennusta käytettiin kuninkaallisena residenssinä muun muassa kuninkaiden Charles I ja Charles II toimesta.
Paikan kuninkaallinen historia päättyi kuitenkin vuonna 1806, kun kuningas George III lahjoitti sen Royal Naval Asylumille.
Greenwichin Old Royal Navy Collegen vanhin rakennus on peräisin Charles II:sen valtakaudelta, joka halusi rakennuttaa merkittävän palatsin Thames-joen varteen.
Charles II:sta seuranneet kuninkaat eivät kuitenkaan jakaneet tätä visiota, vaan käyttivät pääresidenssinään Hampton Court palatsialuetta.
Tämän vuoksi alueella Charles II:sen jäljiltä oleva rakennus jälleenrakennettiin (kuuluisan arkkitehti Christopher Wrenin suunnitelmista) asuinpaikaksi haavoittuneille ja eläkkeelle jääneille merimiehille, nimen Royal Naval Hospital alle.
Jälleenrakentamisen ja uusien suunnitelmien seurauksena oli neljän erillisen, majesteetillisen rakennuksen kompleksi.
Ne oli kuitenkin sijoitettuna siten, että Queen’s Houselta oli edelleen esteettömät näköalat Thames-joelle.
Kompleksi toimi alkuperäisessä tarkoituksessaan aina vuoteen 1869 saakka, jolloin siitä tuli koulutuskeskus meriupseereille, Royal Naval College.
Koulutuskeskus siirrettiin Dartmouthiin vuonna 1998, jättäen rakennukset nykyisellään University of Greenwichin tiloiksi.
Greenwichin puiston historia puolestaan alkaa vuodesta 1733, jolloin kuningas Henry V aitautti noin 80 hehtaarin alueen läheltä tuolloista Bella Court -palatsiaan.
Puistoa on jälleenrakennettu useaan otteeseen vuosien varrella, mutta ranskalaisen maisema-arkkitehti André le Nôtren siihen 1600-luvulla tekemä suunnitelma on edelleen näkyvillä.
Kumpuilevan maaston huipulta, läheltä Royal Observatoryn rakennuksia, voit nähdä upeat näkymät yli sekä East Endin että Docklandsin alueiden.
Puiston kohokohtiin kuuluu myös Ranger’s House, puiston kaakkoiskulmassa, joka on peräisin 1600-luvulta ja sisältää museon.
Royal Observatory, jonka läpi nollameridiaani kulkee, on kuitenkin puiston tärkeimpiä nähtävyyksiä.
Observatorion rakennutti kuningas Charles II, joka antoi suunnittelun arkkitehti Christopher Wrenin harteille.
Paikan toiminnan tavoitteena oli auttaa laivojen navigaation kehittämisessä, tutkimalla tähtitaivasta, luomalla karttoja, sekä antamalla viitteen pituusasteelle merillä.
Ensimmäinen kuninkaan observatorioon palkkaama astronomi oli John Flamsteeds, jonka mukaan paikan päärakennus on nykyisin nimetty.
Greenwich Mean Time (GMT), aikavyöhyke, jota Iso-Britannia käyttää, perustui aikanaan tässä observatoriossa (joka ei ole enää alkuperäisessä käytössään) tehtyihin mittauksiin.
Vaikka Royal Observatory ei enää toimikaan observatoriona, sen tiloista löytyvä aikaa mittaava pallo putoaa päivittäin klo 13:00, tarkan ajanmäärityksen merkkinä.
Lisäksi voit tutustua observatorion tiloissa erilaisiin astronomisiin ja navigaatiossa avittaviin työvälineisiin.
Kun käyt Greenwichissä, muuhun tutustuttavaan ja nähtävään kuuluvat paikkakunnan upeat Georgian ja Victorian periodin arkkitehtuurin talot, sekä Greenwich Market, joka on erikoistunut antiikkeihin, taideteoksiin, ja käsitöihin.