Tukholman vanhakaupunki (ruotsinkielellä “Gamla stan”), vuoteen 1980 virallisesti “Staden mellan broarna”, on Tukholman historiallinen keskus ja rakennettu pääosin 33 hehtaarin kokoiselle Stadsholmen-saarelle.
Tosin myös pienempikoiset Helgeandsholmen ja Strömsborg -saaret kuuluvat vanhankaupungin kaupunginosaan.
Ajoittain myös Riddarholmen luetaan kuuluvaksi vanhaankaupunkiin, mutta virallisesti se muodostaa oman kaupunginosansa.
Useiden satojen vuosien aikana vanhakaupunki käsitti alueena varsinaisen Tukholman kaupungin.
Kaupunginosaksi se erotettiin vuonna 1926, ja nykyään sen alueella asuu noin 3000 tukholmalaista.
Vanhakaupunki on osa Södermalmin hallintoaluetta, ja kattaa kaikki sen saaret yhteenlaskettuna 36-hehtaarin kokoisen alueen.
Alueen pohjoiskärjestä löytyy kohokohtana muun muassa Tukholman kuninkaanlinna.
Kaupunkisuunnittelu
1840-luvulla laadittiin ensimmäiset vanhankaupungin sääntelysuunnitelmat, joissa otettiin huomioon alueen asukkaiden kehnot asuinolot sekä ongelmakohdat läpikulkuliikenteen suhteen.
Tuolloin löytyi myös kymmenkunta erilaista kaupunkisuunnitelmaa, joissa käytännössä kaikissa vaadittiin lähes täydellistä vanhankaupungin rakennusten purkamista, poikkeuksena alueet Stora Nygatan kadusta länteen, joita oli säännelty ortogonaalisin korttelein vuoden 1625 tuhoisan “stora vådelden” tulipalon jälkeen.
Mitään näistä suunnitelmista ei kuitenkaan toteutettu.
Vuosisadan vaihteessa 1900 alettiin ymmärtää se vanhankaupungin korkea historiallinen arvo, joita alueen rakennukset edustivat.
Taiteilija Carl Larsson, joka itse syntyi vanhankaupungin Prästgatan-kadulla, ilmaisi vuoden 1904 puheessaan että jos hän olisi miljonääri, hän ostaisi talon vanhastakaupungista, restauroisi sen niin pilkuntarkasti kuin mahdollista talon alkuperäiseen kuntoonsa, samanaikaisesti varustaen paikan modernein mukavuuksin.
1930-luvulle mennessä aikaisempi vanhankaupungin slummikortteleita kohtaan tunnettu vastenmielisyys olikin vaihtunut kaupunginosan historiallisen perinnön kunnioittamiseen.
Samfundet Sankt Erik antoi vuonna 1934 luvan kokeelliseen, Kindstugatan 14:sta (Cepheus-korttelissa) olleen talon saneeraukseen.
Lopputulos tästä projektista oli erittäin onnistunut ja johti koko korttelin saneeraukseen, sekä vanhankaupungin suurimman viheralueen luomiseen.
Vanhaakaupunkia on kokonaisuutena suojeltu hallituspäätöksen myötä (23-12-1980), jossa se luokiteltiin kulttuuriarvoltaan valtakunnankohteeksi maan museoviraston (Riksantikvarieämbetet) toimesta.
Tukholman vanhankaupungin kadut ja aukiot
Vanhin tunnettu ja säilynyt kadunnimi Tukholmassa ja vanhassakaupungissa on Köpmangatan, joka nimettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1323 ja sitä seurasi Skomakargatan muutamaa vuotta myöhemmin.
1400-luvulta löytyy nimiä kuten Stortorget, Kornhamn, Slottsbacken, sekä Järntorget, kuin myös useita nimiä jotka muistuttavat erilaisista kirkollisista ilmiöistä, esimerkkeinä Stora Gråmunkegränd, Svartmangatan ja Själagårdsgatan.
Myös Kindstugatan ja Kåkbrinken ovat kadunniminä peräisin 1400-luvulta. Lisäksi Västerlånggatan ja Österlånggatan omaavat keskiaikaiset alkuperät.
1600-luvun jälkeen vanhankaupungin katuihin ja aukioihin (ja niiden nimistöön) on kohdistunut vain marginaalisia muutoksia.
Erittäin harva alueen paikannimi on otettu käyttöön 1800-luvulla, poikkeuksina Slussplan ja Telegrafgränd, kun taas 1900-luvun aikana nimettiin etupäässä vanhankaupunign laitureita ja siltoja, esimerkkeinä Kanslikajen, Riddarhuskajen ja Stallbron.
Nimistön ohella katujen erikoisiin piirteisiin kuuluvat sen useat erikoiset kadut, kuuluisimpana Mårten Trotzigs gränd, joka on vain 90 cm leveä (ja siten koko Tukholman pienikokoisin) kuja.
Taustatekijöinä kaduille ja toreille vanhassakaupungissa on se, että tämä oli Stadsholmenia, aluetta, jonne Tukholma perustettiin ja että alue oli pitkään ainoa maayhteys Mälaren-järvestä pohjoiseen olevalta Upplandista, eteläänpäin Södermanlandiin.
Rakentaminen vanhassakaupungissa alkoi harjun päällä olevalla linnoituksella ja 1200-luvun aikana pystytetyllä puolustusmuurilla, joka kulki nykyisten Västerlånggatan ja Österlånggatan -katujen myötäisesti.
Aluetta näiden muurien ulkopuolella alettiin rakentaa jo 1300-luvulta saakka, ja tämä rantoja kohti laajentunut vanhankaupungin osio oli periaatteessa valmis 1600-luvun alussa.
Vuoden 1625 suuren tulipalon jälkeen tapahtui läntisen ja lounaisen alueen jälleenrakennus, jonka yhteydessä myös nykyiset Lilla ja Stora Nygatan reititettiin.
Välittömästi näiden jälleenrakennustöiden jälkeen purettiin lisäksi vanhojen kaupunginmuurien viimeiset jäänteet ja uusi Saltsjön myötäinen suurikokoinen rantakatu – Skeppsbron – otettiin tuolloin käyttöön.
Vanhankaupungin pääkatuja ja suurimpia aukioita ovat:
- Munkbroleden — läntisellä puolella, lähellä Riddarfjärdenin lahtea.
- Skeppsbron — itäisellä puolella Saltsjön myötäisesti.
- Västerlånggatan — aikanaan vanhankaupungin pääkatu pitkin läntistä kaupunginmuuria.
- Österlånggatan — aikanaan kaupungin pääkatu pitkin itäistä kaupunginmuuria.
- Stortorget — kuninkaanlinnan ja muun vanhankaupungin välissä oleva, Tukholman vanhin tori. Aukiolta löytyy mm. Nobel-museon sisältävä pörssitalo.
- Järntorget — aukio, jossa Väster- ja Österlånggtan kohtaavat etelässä, ja historiallinen paikka vientituotteiden kaupankäynnille.
- Karl Johans torg — yhdessä Slussplan kadun kanssa tämä aukio on sektio eteläistä osaa vanhaakaupunkia, jossa kadut yhtyvät Slussen-alueen ylitystä varten.
Tukholman vanhankaupungin suurtori (Stortorget)
Vanhastakaupungista löytyvä Stortorget on Tukholman vanhin tori.
Alusta alkaen Stortorget on ollut vanhankaupungin keskuspiste, jonka ympärille muu osa kaupungista on kasvanut vuosisatojen myötä.
Stortorgetin yhteydestä löytyi 1300-luvulta 1700-luvulle saakka kaupungin raatihuone.
Aukio oli myös paikka, johon Ruotsin ensimmäinen apteekki avattiin vuonna 1575, apteekkari Anthonius Buseniuksen toimesta.
Yksi torin vuotuisia päätapahtumia ovat sen jokavuotiset joulumarkkinat.
Kohokohtiin aukion ympärillä lukeutuu lisäksi Nobel-museo (Nobelmuseet), joka on sijainnut vuodesta 2001 torin Börshuset-talossa.
Vanhankaupungin Stortorget-aukion historia
Stortorget mainitaan historiankirjoissa myös nimillä “stora torghit” (1420) ja “stoor tårgeett” (1646).
Kuningas Eerik XIV:sta Tukholmalle vuonna 1563 myöntämissä erioikeuksissa säädettiin että kaiken kaupunkäynnin tulisi tapahtua Stortorgetin alueella, Malmtorget-aukion sijaan.
Kun torit vanhankaupungin ulkopuolella saivat luvan maataloustuotteiden kaupankäyntiin, Stortorget oli yhä sisäkaupungin ruokatavaroiden pääkauppapaikka.
Vähitellen torikauppa tässä kaupunginosassa siirtyi kuitenkin ensin Järntorgetille, ja lopulta osaksi Kornhamnstorg-aukiota.
Kaikki muu kuin maidon jälleenmyynti kiellettiin Stortorgetilla vuonna 1849.
Kaupankäynnin ohella Stortorget on ollut näyttämönä historiallisille tapahtumille, mukaanlukien ns. “Tukholman verilöyly”, marraskuussa 1520.
Ensimmäinen tunnettu teloitus torilla tapahtui vuonna 1280, kun folkungalaiset Jöns Karlsson, Börje Filipson ja Jöns Filipson teloitettiin kuningas Maunu Ladonlukon määräyksestä, johtuen heidän osallisuudestaan Folkunga-kapinaan.
Tukholman vanhakaupunki – Stortorgetin kanuunankuula
Aukion Skomakargatan kadun kulmatalosta löytyy kanuunankuulan muotoinen muistomerkki, joka on näkyvillä julkisivuun muurattuna.
Tukholmalaisen legendan mukaan kuula ammuttiin kohtaan Brunkebergistä Kustaa Vaasan Tukholman piirityksen aikaan vuonna 1521, ja oli tarkoitettu surmaamaan kuningas Kristian II, tämän seisoessa näkyvissä yhdessä talon ikkunoista – kuulan osumatta kuitenkaan maaliinsa.
Totuus on kuitenkin että huonekalukauppias Fredrik Christian Hans Grevesmuhl antoi vuonna 1795 rakennuttaa kustavilaisen tyylin porvaritalon Stortorget-aukion kulmalle.
Grevesmuhl päätti kanuunankuulan muurauksesta julkisivuun, vertauskuvana Kustaa Vaasan kaupungin piirityksestä (joka johti aikanaan kuningas Kristian II:sen Ruotsin hallinnasta luopumiseen).
Stortorget-aukion rakennukset
Stortorgetilta löytyy useita merkittäviä taloja, mukaanlukien:
- Börshuset – vuonna 1776 valmistunut Tukholman pörssitalo, jossa toimii nykyisin Nobel-palkintoa ja sen voittajia vuosien varrelta esittelevä Nobel-museo.
- Grillska huset – jonka nimi tulee sen 1600-luvulla ostaneesta Grill-suvusta ja josta (alakerrasta) löytyy Grillska Caféet -kahvila.
- Schantzska ja Seyfridtzska huset – kaksi kylki-kyljessä sijaitsevaa 1500-1600-luvuilta peräisin olevaa upeaa taloa, joista Schantzska husetissa toimii Chokladkoppen-kahvila.
Keskellä toria on Erik Palmstedtin vuonna 1778 toteuttama Stortorgsbrunnen.
Monumentaalinen kaivorakennelma, joka valmistui samaan aikaan kun Börshuset lisättiin torin yhteyteen, siirrettiin kuitenkin kesällä 1857 Brunkebergstorg-aukiolle.
Syynä tähän siirtoon oli tuolloin, että kaivo oli kuivunut, ja että kaivorakennus häiritsi liikennettä.
Vuonna 1953 Stortorgsbrunnen pystytettiin takaisin alkuperäiselle paikalleen, esteettiseksi monumentiksi ja osaksi Stortorget-aukion viehätystä.
Tukholman vanhakaupunki – Stortorgetin joulumarkkinat
Stockholms-Gillet säätiö järjestää vuosittain Stortorgets julmarknad -joulumarkkinat, jotka alkavat noin kuukautta ennen joulua ja tapaavat päättyä joulukuun 23.
Vanhankaupungin joulumarkkinoilla on pitkät perinteet, mutta ne päätettiin väliaikaisesti vuonna 1907.
Kun joulutori avattiin uudelleen vuonna 1915, pääsyynä oli juuri Stockholms-Gillet säätiön aloitteellisuus asiassa.
Säätiö, jonka tehtäviin kuuluu muun muassa tukholmalaisten mielenkiinnon lisääminen kaupunkinsa toimintoihin, omistaa aukiolle joulumarkkinoita varten pystytettävät punamullan väriset myyntikojut.
Kojuja vuokrataan käsityöläisille ja muille ruotsalaisia tuotteita (mm. käsitöitä, ruokatuotteita, sekä glögiä) myyville kauppiaille.
Joulumarkkinoiden vajojen vuokratuotot menevät Stockholms-Gillet säätiölle.
Tukholman vanhankaupungin historia
Tukholma perustettiin 1200-luvulla, ja sen historia alkoi suuren linnoitusrakennelman, jonka Birger-jaarli oli rakennuttanut Mälaren-järven “lukoksi”, yhteydestä.
Kaupungin päätorille, Stortorgetille, rakennettiin Tukholman raatihuone ja sen taakse kylänkirkko – vanhin nykyisen Storkyrkan-kirkon osista.
Torilta erkani katuja kaupunginportteja kohti.
Tärkein näistä porteista, Köpmansporten, johti alas satamaan ja Saltsjön yhteydessä olevalle Fiskartorget-aukiolle.
Vanhakaupunki oli pitkään kaupunkikontrastina sen historiallisesti maalaismaisemmalle ympäristölle (Norrmalm, Södermalm, Västermalm, Östermalm).
Tuolloin vanhaankaupunkiin viitattiinkin pelkästään nimillä “kaupunki” tai “itse kaupunki”.
1800-luvun puolestavälistä vanhankaupungin nimi tarkennettiin muotoon “Staden mellan broarna” (eli suomennettuna “kaupunki siltojen välissä”) tai vaihtoehtoisesti “Staden inom broarna” (“kaupunki siltojen sisällä”).
Vanhin osa keskiaikaista Tukholmaa oli ympäröitynä useilla kaupunginmuureilla.
Todennäköinen sijaintipaikka vanhimman kaupunginmuurin läntisellä osalle oli pitkin Prästgatan-kadun läntistä puolta, kun taas sen itäinen osio seurasi Bollhusgrändin ja Baggensgatan-kadun itäistä puolta.
Muurien tarkan historiallisen sijainnin määrittely on ollut vaikeaa, johtuen siitä, että niitä siirrettiin ulospäin sitä mukaa kun kaupunki kasvoi kooltaan.
Tiedot muurin varhaisimmista olemassaoloista ylipäätään ovat peräisin 1400-luvun jälkipuoliskolta säilyneistä verotietokirjoista, joissa käytettiin ilmaisua “ennen muuria”, kuvaamaan veronmaksajia, jotka asuivat Stadsholmenin korkealla tasangolla.
Kaupungin dominoivin rakennus oli sen linnoitus.
Vanhankaupungin rajojen sisältä löytyi epäsäännöllinen katuverkosto, ja jo 1200-loppua kohden aloitettiin systemaattinen Stadsholmen-saaren rantojen täyttö, joka lisäsi kaupungin välittömässä käytössä ollutta pinta-alaa.
Näiden täyttömaiden päälle, harjumaan alapuolelle, valmistuikin pian rakennuksia, ja kaupungin linnoitelmat tuotiin samalla lähemmäs vettä.
Keskiajan myöhemmän osan aikana oli rakennettu ne pitkät ja kapeat korttelit, joita löytyy ns. pitkien pääkatujen alapuolelta.
1600-luvulle tultaessa kaupungin vanhat linnoitelmat olivat jääneet vanhentuneiksi.
Vuoden 1625 Tukholman suurpalon (lounaisessa osassa vanhaakaupunkia) jälkeen aloitettiinkin laajat sääntelytyöt, joiden myötä mm. vanhat muurin jäänteet purettiin sekä Stora ja Lilla Nygatan luotiin suoralinjaisiksi väyliksi aikaisemman katutungoksen läpi.
Muutamaa vuotta myöhemmin purettiin myös itäiset muurit ja Skeppsbron rakennettiin leveäksi rantakaduksi upeilla 1600-luvun taloilla varustettuna, luoden kaupungin vedenpuoleisen julkisivun – suurvallan pääkaupungin arvoisena kokonaisuutena.
Vanhimmat vanhankaupungin rakennukset olivat todennäköisesti puusta rakennettuja, mutta jo myöhäisen keskiajan aikana suuri osa taloista valmistui tiilestä.
Ruotsin suurvaltakauden aikana monet vanhankaupungin keskiaikaisista taloista lisäksi jälleenrakennettiin modernimpaan ulkonäköön.
Nämä rakennukset saivat tyypillisesti uuden julkisivun korkeilla päädyillä ja rikkaasti koristelluilla portaaleilla.
Myöhemmillä vanhankaupungin periodeilla taloihin on tuotu myös modernisointeja ja nykyaikaisia mukavuuksia.
1700-luvulla useat rakennuksista saivat uusia kattomuotoja ja yhdenmukaisia, tuoreita julkisivuja, sekä myöhäisen 1800-luvun aikana myös rikkaampia fasaadeja ja suuria näyteikkunoita kauppakatujen varsille.
Ulkoapäin uudistettujen julkisivujen takaa löytyy kuitenkin vieläkin paljon aina keskiajalta peräisin olevaa muuraustyötä.
Talojen sisällä voi puolestaan tyypillisesti kohdata sekä keskiaikaisia kellariholveja, 1500-lukulaisia freskotöitä, rikkaasti maalattuja palkkikattoja 1600-luvulta, laadukkaita rokokoo-huonekaluja, sekä 1800-luvulle ominaista ylenpalttista sisustusta.