Kulturhuset on vuonna 1974 valmistunut kulttuuritalo-rakennus aivan Tukholman keskustassa, Sergelin torin eteläisellä puolella.
Rakennus sisältää nykyisin muun muassa ravintoloita, näyttelytiloja, konferenssitiloja, konserttitiloja, elokuvateatterin, kirjaston, sekä teatterin.
Kulttuuritalon toimintaa pyörittää Kulturhuset Stadsteatern, jonka takaa löytyy julkisomisteinen Stockholms Stadsteater AB.
Päätös kulttuurikeskuksen rakentamisesta Tukholman keskustaan syntyi Norrmalmin kaupunginosan uudistustöiden yhteydessä 1950-ja 1960-luvuilla.
Ajatuksena oli, että kulttuurikeskus toimisi vastapainona kaupungin kasvaville taloudellisille energioille.
Tätä päämäärää varten vuonna 1965 rakennuksen suunnittelusta järjestetyn kilpailun voitti arkkitehti Peter Celsing.
Alunperin Moderna Museet oli osa kulttuuritalo-projektia, ja tuolloin myös koottiin Pontus Hulténin johtama työryhmä selvittämään tämän toiminnan sijoittamista rakennuksen yhteyteen.
Tämän työryhmän ajatuksena oli luoda uuden tyylinen instituutio, jonka juuret olisivat laajemmassa kulttuurikäsityksessä, jossa rakennus toimisi uusien mahdollisuuksien luojana, “katujen ilmapiirillä ja työpajojen mahdollisuuksilla”, kuten ryhmä itse asiaa kuvaili.
Tästä huolimatta, jo ennenkuin yhtään osaa kulttuuritalosta oli valmistunut, Moderna Museet jäi pois hankkeesta.
Kulturhuset-rakennus
Peter Celsingin voittanut kilpailuehdotus oli matala, pitkänomainen rakennus suurella lasifasaadilla, “näyteikkunalla”, jonka läpi talon kulttuuriaktiviteetit näkyisivät viereisellä Sergelin torille.
Rakennus loi myös “väliseinän”, joka toimi Sveavägenin eteläisenä päätepisteenä.
Tämän väliseinän myötä luovuttiin aikaisemmista ideoista, joiden perusteella Sveavägeniä kaavailtiin pidennettävän aina Gustav Adolfs torg -aukiolle saakka.
Celsingin ehdotus toteutettiin suurilta osiltaan alkuperäisessä muodossaan.
Kulttuuritalokompleksi koostuu kahdesta osiosta, yksinkertaisen neliömuodon omaavasta teatterirakennuksesta sekä pitkänomaisesta näyttelyrakennuksesta Sergelin torin yhteydessä, joka muodostaa varsinaisen Kulturhusetin.
Rakennuksen ensimmäinen vaihe avattiin vuonna 1971, tuolloin valtiopäivien väliaikaisiksi toimitiloiksi.
Samanaikaisesti valmistui myös rakennuksen – nykyisin erittäin suosittu – sisääntulokerroksen lukusali.
Lukusalista löytyy mm. osasto aikuisille suurella määrällä kansainvälisiä aikakausilehtiä, kuin myös lasten lukunurkkaus lattiaan upotettuine “lukukaivoineen”.
Koko rakennus otettiin virallisesti käyttöön vuoden 1974 aikana.
Ruotsin luovuttua kaksikamarisesta valtiopäiväjärjestyksestä maahan syntyi tarve valtiopäivätalon uudelleenrakennuksesta.
Tämä jälleenrakennustyö johti valtiopäivien väliaikaiseen toimimiseen kulttuuritalon tiloissa, kansanedustajien käyttäessä samalla talon takaa löytynyttä hotellirakennus Sergel Plazaa toimistotiloinaan.
Valtiopäivien tilapäistä järjestelyä kesti aina vuoteen 1983 saakka.
Kansanedustajien kokousten kamarisalina toimi tuolloin nykyiset Tukholman kaupunginteatterin käyttämät tilat.
Rakennusta on kritisoitu sen puutteellisista vertikaalisista kommunikaatiomahdollisuuksistaan, jossa vain yksi monumentaalinen kierreportaikko kytkee kaikki kerrokset toisiinsa näyttelyosiossa kulttuuritaloa.
Tätä puutetta yritettiin korjata – kaupungin kulttuuripääkaupunkina toimimisen – vuonna 1998 rullaportaiden asentamisen kautta.
Rullaportaiden asentaminen paransi kävijöiden sujuvaa tiloissa kulkemista merkittävästi, mutta ratkaisua on kritisoitu antikvaariselta näkökulmalta.
Kulturhuset Stadsteatern
Heinäkuun 1, 2013, toteutettiin kulttuuritalon suuri uudelleenorganisointi.
Tässä järjestelyssä kaupungin kulttuurihallintoon kuuluneet kulttuuritalon ja Tukholman kaupunginteatterin toiminnot yhdistettiin nimen “Kulturhuset Stadsteatern” (Kulttuuritalo kaupunginteatteri) alle.
Tukholman kaupunginteatteri, joka on perustettu vuonna 1960, oli toiminut (kunnallisena osakeyhtiönä) Tukholman kulttuuritalon tiloissa vuodesta 1990 saakka.
Kulturhuset oli puolestaan oma toimintonsa Tukholman kaupungin kulttuurihallinnon osana aina paikan käyttöönotosta – vuonna 1974 – saakka.
Virallisesti nämä kaksi erillistä organisaatiota yhdistettiin kunnalliseen osakeyhtiö Stockholms Stadsteater AB:hen, joka on puolestaan kunnallisomisteisen Stockholms Stadshus AB:n tytäryhtiö.
Tätä päätöstä on yleisesti pidetty positiivisena kehityksenä, kun taas kriitikot ovat olleet huolestuneita kasvaneesta kunnallisten toimintojen osakeyhtiöittämisestä sekä epävarmuudesta kulttuuritalon toimintojen jatkuvuuden suhteen, paikan toimiessa jo pitkään tappiollisesti.
Tavoitteena näiden kahden organisaation yhdistämisessä oli, että suuren kulttuuritalon rakennuksen erilaisia aktiviteetteja voitaisiin koordinoida paremmin, toteuttaen mm. kaikkien osastojen läpimeneviä teemoja, samalla myös vahvistaen toimintojen julkista profiilia sekä selkeyttäen niitä ulospäin.
Tämän uudistuksen yhteydessä tapahtui myös tilojen jälleenrakentamisia ja niiden käyttötarkoitusten muutoksia, jossa esimerkiksi aikaisemmat suuret konttoritilat muutettiin virallisten kulttuuriosastojen käyttöön.
Aikaisemmin suljettu Kilen-näyttämä varustettiin toimimaan keväästä 2014 eteenpäin Fri-näyttämönä vapaan kulttuurielämän käyttöön, ja lisäksi tiloihin luotiin uusia toimintoja lapsille ja nuorille, mukaanlukien uusi näyttämö Marionetteaternin käyttöön.
Nykyisellään yhdistetyn kokonaisuuden toiminnot sisältävät teatteria, tanssia, musiikkia, kirjallisuutta, taidetta, muotoilua, sekä keskustelufoorumeja.
Kaupunginteatteriyhtiön johdon valitsee suoraan Tukholman kaupunginvaltuusto.
Yhtiön johto puolestaan asettaa yhtiölle sen toimitusjohtajan.
Tätä kirjoitettaessa toimitusjohtajana toimii Benny Fredriksson, joka on on ollut tässä roolissa jo vuodesta 2002, ensin kaupunginteatterin johtajana ja vuodesta 2013 yhdistyneen kokonaisuuden johtajana.
Vuodesta 2014 Kulturhuset Stadsteaternin toimitusjohtajan apuna on ollut kaikkiaan kahdeksan sektorijohtajaa: Eirik Stubø (teatteri), Sarah Riedel ja Nils Landgren (musiikki), Kenneth Kvarnström (tanssi), Johan Wirfält (foorumi/keskustelu), Marianne Lindberg De Geer (taide/muotoilu), Ingemar Fasth (kirjallisuus), kuin myös Linda Zachrison (Parkteatern) ja Carolina Frände (Stadsteatern Skärholmen).
Talosta löytyy kohokohtana suuri näyttämö, johon mahtuu kaikkiaan 729:n henkilön yleisö, muihin tiloihin lukeutuessa Lilla-näyttämö, Klara-näyttämö, Hörsalen, Bryggan, Studion, Kilen-näyttämö/Fri-näyttämö, Kafé Klara sekä Marionetteatern.
Kulttuuritalon tiloissa on – yhteistyössä Tukholman kaupunginkirjaston kanssa – kaikkiaan viisi erikoiskirjastoa erilaisille kohderyhmille: Rum för Barn, Tio Tretton, Bibliotek Film & Musik, Serieteket ja Bibliotek Plattan.
Näyttelygallerioita rakennuksessa on kaksi (Galleri 3 ja Galleri 5), elokuvateatterina toimii Klarabiografen (jota pyörittää Svensk Filmindustri), ja lisäksi mukana toiminnassa on luova nuorisojärjestö Lava.
Organisaatiolla on lisäksi lasten-ja nuortennäyttämö Skärholmenissa – Stadsteatern Skärholmen – sekä Parkteatern, joka esiintyy kesäkauden läpi Tukholman kaupungin puistoissa.
Esimerkiksi vuonna 2011 yhteenlaskettu kävijämäärä kulttuuritalon eri tiloissa oli 2,2 miljoonaa henkilöä.
Klarabiografen
Klarabiografen, joka on elokuvateatteri kulttuuritalon kerroksessa 2, on Tukholman kunnan omistama, mutta sen toimintaa on pyörittänyt vuodesta 2012 yksityisomisteinen SF Bio (www.sf.se).
Klarbiografen aloitti toimintansa keväällä 2006, ja oli tuolloin Tukholman ainoa kunnallisomisteinen elokuvateatteri.
Elokuvateatterin salongista löytyy yhteensä kuusi tuoliriviä ja istumapaikkoja 78:lle asiakkaalle.
Sali on varustettu uusimmalla digitaalisella esitystekniikalla, muun muassa 2K-videoprojektorilla, joka pystyy esittämään filmejä kaikkein edistyneimmissä muodoissaan.
Tätä 150 m²:n kokoista salonkia voidaan käyttää myös mm. livenä lähetettyihin tapahtumiin, lehdistötilaisuuksiin, ja seminaareihin.
Muutoin elokuvateatterin ohjelmisto koostuu laatuelokuvista, kuin myös lyhyt-, taide-, ja dokumentaarifilmeistä.
Tämän kulttuuritalon osion toimintaa pidettiin tammikuuhun 2012 saakka heikkona, jonka takia sen toiminnot luovutettiin SF Bion ammattimaisesti pyöritettäviksi.
Serieteket
Samasta kerroksesta Klarabiografen elokuvateatterin kanssa löytyy myös Serieteket, joka on vuodesta 1996 toiminnassa ollut, sarjakuviin erikoistunut kirjasto.
Serieteket on Ruotsin ainoa erikoiskirjasto sarjakuville, ja toiminut esikuvana ulkomaisille vastaaville erikoiskirjastoille, muun muassa Norjassa sekä Venäjällä.
Kirjasto, joka avasi ovensa asiakkaille marraskuun 18, 1996, Tukholman kaupunginkirjaston haarakirjastona, perustettiin kahden vastaavan instituution – ranskalaisen Angoulêmen sarjakuvakeskuksen (Centre National de la Bande Dessinée et l’Image) sekä Kööpenhaminen Det kulørte bibliotek -kirjaston – inspiroimina.
Ensimmäisenä toimintavuonnaan kirjastolla oli tilat Kocksgatanin varrella, Södermalmin kaupunginosassa.
Vuonna 1999 erikoiskirjasto kuitenkin muutti Kulturhusetin tiloihin, jossa se toimi alkuun kahdessa eri kohteessa, ja tammikuusta 2009 yhdessä tilassa (kerros 2.), jolloin se myös yhdistettiin talon toisen kirjaston kanssa.
Vuodesta 2013 Serieteket on ollut osa Kulturhuset Stadsteatern organisaatiota, eikä siten omaa enää Tukholman kaupunginkirjaston haaraosaston asemaa.
Lainausjärjestelmä on kuitenkin edelleen yhtäläinen kaupunginkirjaston käyttämän järjestelmän kanssa.
Tilastojen valossa Serieteket erikoiskirjastolla on kokoelmana yhteensä 9 000:n sarjakuvan volyymi (sarjakuvalehteä), kuin myös tilaus 14:sta erilaiselle sarjakuva-ja animaatio-alan aikakauslehdelle.
Erikoiskirjastossa vierailee vuosittain noin 30 000 kävijää, ja lainauksia tehdään vuositasolla noin 45 000:n sarjakuvan verran.
Serieteket tekee yhteistyötä muissa maissa olevien vastaavien kirjastotoimintojen kanssa.
Esimerkiksi Moskovassa sillä on sisarkirjasto, Rossiyskaya gosudarstvennaya biblioteka dlya molodyozhi (Rgub).
Serieteket toimikin esikuvana tämän venäläisen kirjaston oman sarjakuvakeskuksen (Kомикс Центр) perustamisessa vuosina 2010/2011.
Samaan tapaan norjalainen Serieteket i Oslo käytti tukholmalaista vastinettaan inspiraationa toiminnan aloittamisessa.
Sen jälkeen kun Serieteket muutti Tukholman kulttuuritaloon (1999), paikka on toiminut Tukholman kansainvälisten sarjakuvafestivaalien (jotka tunnettiin aikaisemmin nimellä “Fanzine Heaven” ja “Small Press Expo”) pääjärjestäjänä.
Muista Serieteketin tapahtumista merkittävimpiin kuuluu sen ranskankielisten sarjakuvien tapahtuma, Franskspråkiga Seriedagen.
Erikoiskirjastolla on toiminnassa myös oma elokuvakerhonsa.