Riddarholmenin kirkko on historiallinen ruotsalaisten monarkkien hautakirkko sekä Tukholman ainoa jäljellä oleva keskiaikainen luostarikirkko.
Kirkko otettiin käyttöön noin vuonna 1300, ja se omaa itse asiassa Tukholman vanhimmat näihin päiviin säilyneet (maanpäällä olevat) tiiliseinärakenteet.
Rakennus sijaitsee Riddarholmenin saarella aivan Tukholman keskustassa, ja valmistui aikanaan fransiskaaniluostariksi veljestölle, jonka Ruotsin kuningas Maunu Ladonlukko oli perustanut.
Tyyliltään kirkko on punaisesta tiilestä valmistettu kolmelaivainen hallikirkko, johon kuuluu pienempi, pitkänomainen, polygonaalisesti päättyvä kuori.
Korkeaa länsitornia kruunaa ristikoitu valurautainen torninhuippu. Kirkon ympärillä on lisäksi liitteenä hautakuoria.
Hautakuorista silmiinpistävin on karoliininen hautakuori rokokootyylisine kattoineen, mutta myös muiden kuorien renesanssirakenteet ovat vastakohtana alkuperäiselle tiiligotiikalle.
Sisältä kirkon tärkein ominaisuus ovat sen useat hautamonumentit, mutta täältä löytyy lisäksi keskiaikaisia, hyvinsäilyneitä holvifreskoja.
Alkaen Kustaa II Aadolfin hautauksesta vuonna 1634, Riddarholmenin kirkko toimi kuninkaallisena hautauskirkkona.
Kaikki Ruotsin hallitsijat Kustaa II Aadolfista aina Kustaa V:een ovat saaneet viimeisen leposijansa täältä (poikkeuksena kuningatar Kristina), joka tekee yhteensä 15 monarkkia.
Kuninkaiden hautapaikat on jaettu kolmeen eri hautakuoriin: kustavilaiseen, karoliiniseen, ja bernadottelaiseen.
Hallitsijoiden ohella kirkossa lepää myös suuri joukko kuninkaiden puolisoita, prinssejä, sekä prinsessoja.
Riddarholmenin kirkkoon kuuluu lisäksi viisi ei-kuninkaallista hautakuoria, jotka rakennettiin 1600-luvun aikana eri aatelisperheiden toimesta.
1600-1900-luvuilta olevien kuninkaallisten hautapaikkojen ohella paikasta löytyy kaksi keskiaikaista hautaa kirkon pääalttarin edustalla.
Perinnetiedon mukaan haudat kuuluvat keskiaikaiskuninkaille Maunu Ladonlukko sekä Kaarle VIII Knuutinpoika Bonde.
Nämä haudat mukaanlaskettuna kirkosta löytyy siis yhteensä 17 maan historiallista hallitsijaa.
Riddarholmenin seurakunta lakkautettiin vuonna 1807, jonka jälkeen paikka on toiminut hauta-ja muistokirkkona, jota hallinnoivat sekä Ruotsin valtionmarsalkantoimisto että Ruotsin valtion kiinteistövirasto.
Kirkko on avoinna museona kesäkuukausien aikana, kuin myös konserttien, Serafiimiritarikunnan jäsenen hautajaispäivän ns. Serafim-soiton, ja erityisjärjestelyjen yhteydessä.
Ainoa säännöllinen jumalanpalvelus, joka pidetään Riddarholmenin kirkossa on sen “julotta” (joulupäivän aamun jumalanpalvelus), jonka on organisoinut Tukholman partiolaispiiri vuodesta 1937 saakka.
Riddarholmenin kirkko
Riddarholmen, Tukholma
Riddarholmenin kirkon kirkkosisustus
Kirkon retabel (alttarin taustakoristelu) on valmistettu vuonna 1678 kuvanveistäjä Peter Schultzin toimesta ja Nicodemus Tessin nuoremman piirrustuksiin pohjautuen.
Sitä yksinkertaistettiin 1800-luvun alussa. Alttaritaulu on samalta aikaperiodilta kuin retabel, mutta sen on valmistanut tuntematon taiteilija.
Itse alttaripöytä on alunperin keskiajalta. Siihen on viilletty “vihkimisristit”, niiltä kahdelta alttarin käyttöönvihkimiseltä, jotka tapahtuivat keskiajan aikana.
Alttaripöydältä löytyy lisäksi kirkon reliikki, jonka uskotaan kuuluneen kirkon alkuperäiselle keskiaikaiselle pääalttarille, jonka jäänteet itse asiassa löytyvät säilytettyinä nykyisen alttarin edustan alapuolella.
Empiirityylisten kirkkourkujen julkisivu on huomattavasti myöhäisempää alkuperää kuin alttarin taustakoristelut. Se valmistui vuonna 1818, Fredrik Blomin piirrustusten mukaisina.
Kuorin kahden hautapaikan yläpuolella roikkuu suurikokoinen, hopeinen kattokruunu.
Sen on toteuttanut Augsburgissa toiminut Andreas Wickert vanhempi, ja kattokruunu oli lahja kirkolle kuningatar Hedvig Eleonooralta, kuningas Kaarle X Kustaan muiston kunniaksi.
Hautamonumentti kuninkaille Magnus ja Kaarle
Kirkon pääalttarin edestä löytyy kaksi sarkofagin tyyppistä hautamonumenttia, keskiaikaisille kuninkaille Maunu Ladonlukko (kuolinvuosi 1290) sekä Kaarle VIII Knuutinpoika Bonde (1408-1470).
Kuningas Juhana III antoi vuosina 1573-1574 toimeksiannon asennuttaa nämä hautatumbat, jotka on toteuttanut alankomaalainen Lucas van der Werdt, alkuperäisten hautapaikkojen päälle.
Tumbat on muotoiltu kuin makaaviksi veistoksiksi molemmista kuninkaista, pukeutuneena kuninkaallisiin asuihin ja kantaen regaaleja: kruunu, valtikka, sekä valtakunnanomena.
Alunperin kuningasfiguurit olivat rikkaasti maalattuja kirkkailla väreillä, mutta nykyään väreistä on jäljellä vain vähäisiä jäänteitä.
Pohjoisempi hautatumba esittää makaavaa Maunu Ladunlukkoa puolipitkällä parralla, pukeutuneena kuningaskruunuun ja samettiviittaan, kantaen valtakunnanomenaa ja valtikkaa.
Hautatumban ympäri löytyy omistuskirjoitus, jonka suomennos kuuluu:
“Tässä lepää kaikkein armollisin prinssi ja valtias, herra Maunu, svealaisten ja gööttiläisten kuningas, Birger-jaarlin poika, hallitsija edellämainituille valtakunnille, siskon lapsenlapsi samojen valtakuntien kuningas Eerikille, nimellä kahdestoista. Hän kuoli 1290 kolmannentoista hallintavuotensa aikana. Levätköön hänen sielunsa ikuisessa kunniassa.”
Tekstin laati Rasmus Ludvigsson, Johannes III:nen kansliasihteeri.
Kirjoitus sisältää väärän tiedon siitä, että Magnuksen äiti prinsessa Ingeborg olisi ollut sisko kuningas Eerik X Knuutinpojalle.
Magnuksen äiti oli todellisesti sisko Eerik X Knuutinpojan pojalle, kuningas Eerik XI Eerikinpojalle.
Samoin väärä on tieto – Johannes III:n hovin aikakaudelle luonteenomaiseen tapaan – että jokin näistä Eerikeistä olisi pitänyt järjestysnumeroa kaksitoista.
Maunu Ladonlukon monumentti itsessään on tyhjä, mutta vuosina 1915 ja 1916 tehtyjen avaamisten yhteydessä sen alta löydettiin krypta, tehtynä samanlaisesta seinärakenteesta kuin muukin kirkko.
Krypta puolestaan sisälsi yhteensä seitsemän henkilön jäänteet.
Tuolloin jäänteistä katsottiin pystyttävän identifioimaan kuningas Magnus itse, hänen puolisonsa kuningatar Helvig, kuningasparin pojanpoika Magnus Birgersson, sekä mahdollisesti myös tytär Rikissa Magnusdotter.
Luut lajiteltiin niiden iän ja sukupuolen mukaan, ja ne sijoitettiin seitsemään erilliseen kuparilippaaseen.
Hauta avattiin uudelleen vuonna 2011, ja sen luurangot tutkittiin nyt modernia hiili 14 -iänmääritysmenetelmää käyttäen.
Tämän tutkimuksen perusteella voitiin päätellä, että luut olivat peräisin henkilöiltä, jotka haudattiin noin vuosina 1430–1520 ja siten eivät voineet kuulua Maunu Ladunlukolle perheineen.
Tutkimuksesta vastanneet näkivät kuitenkin mahdollisena, että kuningas Maunu perheineen on haudattuna muualle kirkon tiloihin.
Iänmääritystutkimukset jatkuvatkin fokusoituna etenkin näitä hautoja, joita kutsutaan (Ola Kyhlbergin kirjassaan tituleeraamina) “Stiftargravarna” -nimellä, ympäröiviin hautauspaikkoihin.
Ola Kyhlberg uskoo että myös kuninkaat Valdemar Birgerinpoika (Maunu Ladonlukon veli) ja Eerik Maununpoika (Maunu Eerikinpojan poika), sekä Valdemarin poika (Eerik Valdemarinpoika) ovat haudattuina kirkon tiloihin.
Eteläinen hautatumba on monumentti kuningas Kaarle VIII Knuutinpoika Bondelle.
Makaavan kuningaspatsaan sisältävä tumba esittää parratonta Kaarle Knuutinpoikaa pukeutuneena kuningaskruunuun ja samettiviittaan, pitäen käsissään valtakunnanomenaa ja valtikkaa.
Omistuskirjoitus ympäri hautatumbaa kuuluu suomennettuna:
“Tässä lepää kaikkein armollisin prinssi ja valtias, herra Kaarle, loistavan ritari herra Knuutin poika, svealaisten, gööttiläisten, ja normannien kuningas. Hän jätti tämän elämän armon vuonna 1470 hänen 22 hallintavuotenaan. Voikoon hänen sielunsa nauttia ikuisesta rauhasta.”
Myös tämä hauta tutkittiin vuosina 1915–1916.
Sen puinen hauta-arkku, joka oli peitettynä kankailla, löytyi lahonneena mutta koskemattomana.
Kuningas piti yllään hautaamisen yhteydessä samettista pukua, takilla, joka oli solmittu edestä hopealangoilla.
Puku oli todennäköisesti soopelitrimmattu, koska mikroskooppitutkimuksissa siitä pystyttiin havaitsemaan soopelinkarvoja.
Jaloissaan kuninkaalla oli hautaamisensa aikoihin teräväkärkiset kengät, jotka löytyivät hyvinsäilyneessä kunnossa.
Riddarholmenin kirkko – kustavilainen hautakuori
Etelään kirkon kuori-osasta löytyy kustavilainen hautakuori. Se rakennettiin Kustaa II Aadolfin (1594-1632) toimeksiannosta.
Jo ennen matkaansa kolmikymmenvuotisen sodan taisteluihin Saksaan, kuningas kävi katsomassa hautapaikan itselleen Riddarholmenin kirkosta.
Kun Kustaa II Aadolf kaatui Lützenin taistelussa marraskuun 6, 1632, aloitettiin hautakuorin rakennustyöt, jotka valmistuivat kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1634.
Ulkopuolelta hautakuoria ympäröivät kivestä veistetyt kartussit erilaisilla latinankielisillä omistuskirjoituksilla.
Räystään alta löytyy kirjoitus, joka on nykyään himmeä, mutta alunperin jopa kullattu, jossa lukee:
GLORIA ALTISSIMO / SUORUM REFUGIO / SEPULTURA POTENTISSIMI PRINCIPIS / GUSTAVI ADOLPHI MAGNI / DEI GRATIA / REGNORUM SUECIAE REGIS INCOMPARABILIS / QUI / REGNO UNDIQUE HOSTIBUS OBSESSO / AD IMPERIUM INTRAVIT / PACATIS DENIQUE DANIS / MOSCOQUE ET POLONO MITIORIBUS FACTIS / REGNUM AMPLIAVIT / SUMMA QUE PRUDENTIA REGNUM GUBERNAVIT / TANDEM RETRUSO CAESARE / GERMANISQUE PAPAE DEFORMATIONE / LIBERATIS / IN PUGNA LUTZENSI VICTOR / HEROICE OCCUBUIT / VI CAL. NOVEM. ANNO DOM. MDCXXXII
Suomeksi tämä tarkoittaa:
Siunattu oli suurin / heidän turvapaikkansa / suurvaltainen prinssi / Kustaa Aadolf Suuri / Jumalan armosta / ruotsalaisen valtakunnan verraton kuningas / joka / otti hallinnon kun valtakuntaan vaikuttivat viholliset / kaikilta suunnilta / sen jälkeen kun hän pakotti tanskalaiset rauhaan / ja hillitsi moskoviitteja ja puolalaisia / laajensi hän valtakuntaansa / lievemmillä toimilla ja hallinnoi suurimmalla viisaudella / ja kun hän viimein syrjäytti keisarin / ja vapautti saksalaiset paavillisen ikeen alta / kuoli hän voittajana / sankarikuoleman Lützenissa / marraskuun 6. 1632.
Kartusseja löytyy myös ikkunoiden ulkopuolelta, joissa on latinankielisiä kirjoituksia sanoin:
OPRESSOS LIBERAVIT IN AUGUSTIIS INTRAVIT / PIETATEM AMAVIT / HOSTES PROSTRAVIT / REGNUM DILATAVIT / SUECOS EXALTAVIT / OPPRESSOS LIBERAVIT / MORIENS TRIUMPHAVIT
Tämä tarkoittaa suomennettuna:
Vaikeuksien aikana alkoi hän / hurskautta rakasti hän / viholliset voitti hän / valtakuntaa laajensi hän / ruotsalaisia ylisti hän / sorretut vapautti hän / kuolevaisuuden voitti hän
Kustaa II Aadolf haudattiin kesäkuun 22, 1634, ja hänen sarkofaginsa löytyy hautakuorin keskeltä.
Sarkofagi on tehty tummasta, rakeisesta italialaisesta marmorista, ja siihen kuuluu kirjoitus “GUSTAVUS ADOPLHUS MAGNUS” eli “Kustaa Aadolf Suuri”.
Alunperin kuninkaan tammiarkku, suljettuna tinasta valmistettuun hauta-arkkuun, oli sijoitettuna hautakuorin alaholviin.
Hänen kuolemansa 200-vuotismuistopäivänä, vuonna 1832, arkku siirrettiin nykyiseen sarkofagiinsa, joka tehtiin kuningas Kustaa III:nen lukuun (alunperin kuningas Aadolf Frekdrikiä varten), ja valmistettiin Roomassa 1772-1774 Giacomo Quarenghin toimesta.
Kustavilaisessa hautakuorissa lepää lisäksi Kustaa II Aadolf, etummaisena maanalaisessa kryptassa, kuin myös 20 muuta kuninkaallista, mukana kuninkaat Aadolf Fredrik, Kustaa III, Kustaa IV Aadolf, ja Kaarle XIII.
1600-luvulla kuolleet on laitettu tinasta valmistettuihin hauta-arkkuihin, kun taas suurin osa muista haudatuista lepäävät tammiarkuissa, puettuna brodeeratuilla kruunuilla koristeltuun samettiin.
Alasmenoa kryptaan piilottaa kolmårdinmarmorista tehdyt kivilaatat, joista löytyy latinankielinen Gudmund Jöran Adlerbethin laatima kirjoitus.
Kirjoitus kuuluu käännettynä:
“Lähestyvä kunnianarvoisa, vieraillessaan tässä huoneessa, näyttäessään kunnioitusta, tullessaan kustavilaisten Vaasa-dynastian sankareiden suurien henkien äärelle. Katsoessaan hautapaikkaa, astuessaan pyhälle maaperälle, jossa vain harva askel erottaa Teidät suuren Kustaa Aadolfin tuhkista”.
Riddarholmenin kirkko – karoliininen hautakuori
Pohjoiseen kirkon kuorista, vastapäätä kustavilaista hautakuoria, löytyy karoliininen hautaholvi, toteutettuna harmaasta Gotlannin hiekkakivestä.
Karoliinisen hautaholvin on suunnitellut Nicodemus Tessin vanhempi, ja sen rakennustyöt alkoivat vuonna 1671. Työt valmistuivat Carl Hårlemanin ohjauksessa vuonna 1743.
Mustamarmorisessa, Hollannissa valmistetussa sarkofagissa, jonka suunnittelijan uskotaan olevan Nicodemus Tessin nuorempi ja joka sijaitsee ylemmällä holvilla, lepää kuningas Kaarle XII (1682–1718).
Sarkofagin kannesta löytyy, kruunun, valtikan, ja miekan lisäksi myös leijonanpää ja Herkules-miekka, kaikki kullatussa messingissä, symboleina vallasta ja voimasta. Yhdellä leijonanpään osalla lukee CAROLUS XII (“Kaarle XII”).
Vuoden 1917 hautojenavausten yhteydessä korjattiin samalla tämä sarkofagi.
Kuninkaan ruumis lepää yksinkertaisessa valkoisessa pellavakäärinliinassa ilman koristeluita, kantaen päässään laakeriseppelettä ja käsissään säämiskähansikkaita.
Sarkofagin oheisella seinällä roikkuvat avaimet vuonna 1703 valloitettuun Puolan Thornin linnoitukseen, vieressään lippu, jonka Kaarle XII:n sanotaan henkilökohtaisesti ottaneen linnoituksesta.
Hautakuorin itäisen ja läntisen seinän yhteydessä lepäävät kuningatar Ulriika Eleonoora nuorempi (1688–1741) ja hänen aviomiehensä kuningas Fredrik I (1676–1751), vihreästä kolmårdinmarmarmorista valmistetuissa sarkofageissa (jotka on suunnitellut Carl Hårleman).
Osion alaholvissa (kryptassa) lepää lisää kuninkaita omine puolisoineen.
Suoraan edessä on Kaarle X Kustaa (1622–1660) ja hänen vaimonsa kuningatar Hedvig Eleonoora (1636–1715) tina-arkuissa, joista kuninkaan hauta-arkun on suunnitellut Hindrich de la Vallée ja kuningattaren arkun Tessin nuorempi.
Vasemmalla lepää Kaarle XI (1655–1697) ja kuningatar Ulriika Eleonoora vanhempi (1656–1693) tina-arkuissa, jotka on suunnitellut Tessin nuorempi ja valmistaneet taiteilijat Carlo Carove sekä Burchard Precht.
Alemman hautaholvin nurkasta löytyy arkkuja Kaarle XI:n pojille, jotka kuolivat nuorella iällä: prinssi Ulrik (1684–1685) koillisessa, prinssi Kustaa (1683–1685) luoteessa, prinssi Kaarle Kustaa (1686–1687) kaakkoisessa, ja prinssi Fredrik (1685–1685) lounaassa.
Kaikki näistä hauta-arkuista, poislukien prinssi Fredrikin, on tehty kullatusta tinasta, ja ne on suunnitellut Tessin nuorempi, valmistajana ollessa aikanaan kuuluisa italialainen Lorenzo Bernini.
Karoliinisen hautakuorin alemman holvin tiloissa lepää myös prinsessa Hedvig Sofia (1681–1708).
Tämän hautakuorin ulkopuolella on useampiakin latinankielisiä lauseita, joista koilliskulman teksti kuuluu:
AETERNE MEMORIE / UTQUE CONDAT QUOD MORTALE FUIT / TRIUM CAROLORUM X XI ET XII / REGUM SVECIAE / QUORUM / ILLE QUATVOR PROVINC(IIS) IMPER(IUM) AUXIT / ISTE TRIB(US) UNO ANNO VICTOR(IIS) DEFEND(IT) / HIC MALUIT IMPERATORIE MORI QUAM PARTA NON TUERI.
Luoteiskulman teksti puolestaan sisältää kirjoituksen:
ATQUE REGINARUM / PIET(ATE) ALIISQUE SUMM(IS) VIRT(UTIBUS) ILLUSTRIUM / HEDEVIGIS ELEONORAE ET ULRICAE ELEONORAE / SIBIQUE / MONUMENT(UM) HOC POSUERUNT FREDERICUS ET ULRICA ELEON(ORA) REX ET REGINA SUECIAE / ANNO MDCCXLI
Nämä tekstit tarkoittavat suomennettuina:
Ikuiselle muistolle ja säilöäkseen maalliset jäänteet kolmelle ruotsalaisella kuninkaalle Kaarle X, Kaarle XI, ja Kaarle XII, joista ensimmäinen laajensi valtakuntaa neljällä provinssilla, toinen puolusti sitä kolmella voitolla yhden vuoden aikana, ja kolmas halusi mieluummin kuolla hallitsijana kuin jättää puolustamatta valloitettuja, ja (säilöäkseen maallisia jäänteitä) kuningattaret Hedvig Eleonoora ja Ulriika Eleonoora, tunnettuja hurskaudesta ja muista hyveistä, ja heille itselleen, Fredrik ja Ulriika Eleonoora, Ruotsin kuningas ja kuningatar, pystyttivät tämän muistomerkin vuonna 1741.
Riddarholmenin kirkko – bernadottelainen hautakuori
Länteen kustavilaisesta hautakuorista löytyy paikan bernadottelainen hautakuori, jonka on suunnitellut Fredrik Wilhelm Scholander ja joka rakennettiin vuosina 1858–1860.
Osion keskustasta löytyy Kaarle XIV Juhanan (1763–1844) sarkofagi.
Älvdaleninporfyyristä valmistettu sarkofagi on kooltaan 3,04 metriä pitkä, 2,29 metriä leveä, sekä 2,4 metriä korkea. Kannen kanssa sarkofagi-kokonaisuus painaa yhteensä 16 tonnia.
Sarkofagi oli valmis vuonna 1856 ja se valmistettiin yhdestä lohkareesta veistettynä, samaan tapaan kuin sen kansi-osakin.
Kaarle Juhanan haudan edustalla on kuningatar Desiderian (1777–1860) vihreästä kolmårdinmarmorista tehty sarkofagi.
Hautakuorin seinillä on ruskeasta kalkkivestä valmistettuja sarkofageja sisältäviä syvennyksiä, joissa lepäävät Bernadotte-hallitsijasuvun myöhemmät kuninkaalliset edustajat.
Sarkofagit toteutettiin kirkon peruskorjauksen yhteydessä vuosina 1914–1922.
Lähinnä Kaarle Juhanan sarkofagia vasemmalle löytyvät Oskar I (1799–1859) ja kuningatar Joséphine (1807–1876), sekä oikealla puolella Kaarle XV (1826–1872) ja kuningatar Lovisa (1828–1871).
Kauempana Kaarle Juhanan sarkofagista, ja lähempänä kirkkoa itsessään, lepäävät vasemmalla puolella Oskar II (1829–1907) ja kuningatar Sofia (1836–1913), sekä oikealla puolella Kustaa V (1858–1950) ja kuningatar Viktoria (1862–1930).
Bernadottelaisen hautakuorin maanalaisessa kryptassa viimeisen leposijansa ovat saaneet prinssi Kustaa (“sångarprinsen”, 1827–1852), prinssi Carl Oscar (1852–1854), prinsessa Eugenia (1830–1889), prinssi August (1831–1873), prinsessa Theresia (1836–1914) ja prinssi Eerik (1889–1918).
Alaskäyntiä kryptaan peittävät kolmårdinmarmoriset kivilaatat, joista löytyy Erik Axel Karlfeldtin laatima latinankielinen muistokirjoitus.
Muistokirjoitus kuuluu käännettynä:
“Kuninkaallisen Bernadotte-dynastian kuolleet odottavat tässä pyhässä huoneessa ylösnousemusta.”
Ei-kuninkaalliset hautakuorit
Riddarholmenin kirkon tiloista löytyy myös joukko ei-kuninkaallisia hautakuoria, jotka on rakennettu 1600-luvun aikana erilaisten aatelisperheiden toimesta.
Pohjoiseen kirkon keskilaivalla sijaitsevat torstensonilainen, wachtmeisterilainen, ja molemmat lewenhauptilaiset hautakuorit, kun taas eteläänpäin löytyvät banérlainen ja vasaborglainen hautakuori.
Riddarholmenin kirkko – torstensonilainen hautakuori
Torstensonilainen hautakuori rakennettiin vuonna 1651 komentaja Lennart Torstensonille (1603–1651).
Hautakuori koostuu maanalaisesta hautaholvista sekä sen päällä olevasta muistokappelista.
Molemmilla puolilla hautakuoria on kivitauluja muistomerkillä Torstensonille, joihin tekstin on laatinut Olof von Dalin, käännettynä:
“Täällä lepää Lennart Torstenson syntynyt 17. elokuuta 1603, kuollut 7. huhtikuuta 1651.
Hänen tittelinsä Otalan kreivi jne.: Ruotsin valtakunnan neuvosmies komentaja Westergöthlandin kenraali-kuvernööri, Wärmlandin ja Hallandin laaksojen jne. paljastaa vain vaatimattoman osan hänen hyveistään. Hänet siirrettiin suuren kuningas Kustaa Aadolfin toimesta harjoittelijana Hieltarin maille, ja hän myöhemmin oli opettajana suurkuningas Kaarle Kustaalle.
Hänen perheensä on hävinnyt mutta hänen monet voittonsa Leipzigissä 23. lokakuuta 1642 ja Iankowitzissa 24. helmikuuta 1645 ovat kuolemattomia jälkeläisiä.
Hänelle ja hänen vaimolleen kreivitär: Beata de la Gardie heidän elämällään – suku joka loppui neljännessä linjassa on Sv: Rik: Råd Rid: ja Com: af K: M: ritarikunta kreivi Thure Gabriel Bielke antoi pystyttää tämän muistomerkin 1761.”
Hautaholvissa lepää Lennart Torstenson ja hänen vaimonsa, yhdessä suuren joukon heidän jälkeläisiään Torstensonin puolelta sukua, haudattuna tänne 1600-ja 1700-lukujen aikana.
Myös Ture Gabriel Bielke (1684–1763), joka oli naimisissa viimeisen Torstensonin lesken kanssa ja joka maksoi hautakuoren jälleenrakentamisen sen nykyiseen kuntoonsa Jean Eric Rehnin piirrustusten mukaisina vuonna 1761, on haudattuna hautaholvin tiloihin.
Riddarholmenin kirkko – wachtmeisterilainen hautakuori
Wachtmeisterilainen hautakuori rakennettiin 1654 kirkon pohjoiselle puolelle, itään torstensonilaisesta hautakuorista, Björkön kreivi Hans Wachtmeisterille (1609–1652).
Paikka sijaitsee kirkon pohjoisella puolella, keskiaikaisen kuistin vieressä.
Kuorin hautaholvissa lepäävät kreivi Wachtmeister sekä hänen vaimonsa, kuparisissa arkuissaan, yhdessä muiden Wachtmeisterin suvun jäsenten kanssa.
Holvista löytyy myös muiden sukujen edustajia, joilla on kuitenkin kaukaisempi sukulaisuus-yhteys Wachtmeistereiden kanssa.
Riddarholmenin kirkko – lewenhauptilainen hautakuori
Lewenhauptilaisia hautakuoria on olemassa kaksi kappaletta, ja ne molemmat rakennettiin vuonna 1654 Gustaf Adolf Lewenhauptin ja Carl Mauritz Lewenhauptin toimeksiannosta kirkon pohjoiselle puolelle, itään pohjoisesta kuistista katsoen.
Niistä löytyy rikkaasti valmistettuja taottuja ristikoita, joista itäiset osat ovat 1600-luvulta ja läntiset uudempaa tuotantoa, paikan vuosien 1914-1922 restauroinnin jäljiltä.
Läntisessä hautakuorissa lepää Carl Mauritz Lewenhaupt vaimonsa Dorothea Wrangelin kanssa, tinasarkofageissa. Vierestä löytyy myös pieni tinainen hauta-arkku lapselle.
Itäisessä kappelissa on puolestaan Gustaf Adolf Lewenhaupt, tinasta valmistetussa sarkofagissa, yhdessä nuorena kuolleen poikansa kanssa, joka lepää omassa tinasarkofagissaan.
Hautakuorissa roikkuvat esillä Lewenhauptin suvulle kuuluneet pääviirit ja vaakunat.
Holvissa lepää lisäksi useita muita Lewenhauptin suvun jäseniä, esimerkiksi Adam Ludwig Lewenhaupt.
Riddarholmenin kirkko – banérlainen hautakuori
Kirkon eteläiseltä puolelta löytyy kaikkiaan kaksi ei-kuninkaallista hautakuoria.
Niistä vanhempi on banérlainen hautakuori, joka on samalla kirkon toiseksi vanhin hautakuori, kustavilaisen jälkeen.
Se rakennettiin vuonna 1636 Johan Banérin (1596–1641) toimesta.
Hän itse lepää hautakuoren keskellä ruskeasta kalkkivestä tehdyssä sarkofagissa, joka valmistui vuonna 1759, 118 vuotta hänen kuolemansa jälkeen, Jean Eric Rehnin piirrustusten pohjalta.
Hautakuorista löytyy myös Banérin muotokuva.
Alas hautakuoren maanalaiseen hautaholviin vievän väylän yhteydestä löytyy muistomerkki hänelle, jonka on tehnyt Ivar Johnsson ja joka pystytettiin vuonna 1945.
Hautaholvissa lepäävät hänen ensimmäinen vaimonsa Catharina Elisabet von Pfuel (1598–1636), poika Gustaf Adam Banér (1624–1681), Per Larsson Sparre (1628–1692), sekä useita muita henkilöitä.
Riddarholmenin kirkko – vasaborglainen hautakuori
Vasaborglaisen hautakuorin rakennutti vuonna 1647 kuningas Kustaa II Aadolfin avioliiton ulkopuolella syntynyt poika Gustaf Gustafsson af Vasaborg (1616–1653).
Hän lepää kaiverrustöitä sisältävässä englantilaisessa tina-arkussa, joka on asetettu punaisesta kalkkivestä olevalle jalustalle.
Hautakuorista löytyvät myös mm. kenraaliluutnantti Wolmar Wrangel (1641–1675), valtakunnanneuvos ja komentaja Carl Gustaf Dücker (1663–1732) sekä kenraali Gustaf Fredrik von Rosen (1688–1769).
Färlastenen
Kirkon kuorin keskimmäisestä osasta löytyy ns. “Färlastenen” -kivilaatta, joka on peräisin 1300-luvulta.
Siitä löytyy kuvattuna vaakuna kahdella ristiinmenevällä heraldisella färla-pampulla, jotka osoittavat laatan olleen tarkoitettu jollekin keskiaikaisen Färla-suvun jäsenelle.
Perinnetietojen mukaan kivilaatta kuuluu Färla-sukuun kuuluneelle ritari Karl Nilssonille, joka vuonna 1381 tuli surmatuksi Bo Joninpoika Gripin toimesta Riddarholmenin kirkon pääalttarilla.
Tosin tästä legendasta on vähän todisteita – Karl Nilssonin ei voida osoittaa olleen ritari eikä myöskään kuuluneen Färla-sukuun.
Hautakivi löydettiin kirkon peruskorjausten yhteydessä vuosina 1914–1922.
1600-luvulla ja 1700-luvun alussa tämä kivilaatta oli sen nykyisellä paikallaan, numerolla 18 merkityn haudan yllä.
Torgils Knutssonin hautakivi
Pohjoiseen Maunu Ladunlukon haudasta katsoen löytyvät marsalkka Torgils Knutssonin hautakiven jäänteet.
Hänet haudattiin vuoden 1306 teloituksensa jälkeen teloituspaikalle, mutta ruumis siirrettiin myöhemmin Riddarholmenin kirkkoon, ja haudattiin kohdalle, josta nykyisin löytyy alasmeno karoliinisen hautakuorin kryptaan.
Kun karoliininen hautakuori rakennettiin 1600-luvun loppupuolella, tuhottiin samalla marsalkan hautakivi, ja se asetettiin paloina osaksi kirkon puutarhaa.
Hautakivi osineen katosi tämän jälkeen yli kahden vuosisadan ajaksi, mutta kirkon peruskorjauksen yhteydessä, vuosina 1914-1922, siitä löydettiin kolme osaa eri paikoista.
Nämä liitettiin uudeksi kiveksi, joka asetettiin marsalkan alkuperäisen hautauspaikan viereen kirkon sisällä.
Vanhoja kuvauksia hautakivestä on säilynyt näihin päiviin saakka, mistä johtuu että tiedossa on sen alkuperäinen ulkonäkö.
Hautakiven reunustaa kiertävä latinankielinen kirjoitus kuuluu suomeksi käännettynä:
“Tässä lepää haudattuna kuninkaan marsalkka Torgils, väkivaltaisesti mestattuna, kärsien ansaitsemattoman rangaistuksen, annettuna Birgitta-puolisolle, uudestaan haudattuna, ja puolisonsa kanssa yhdistyneenä, kuin aikaisemmin todellisessa sängyssä.”
Forbus & De la Gardie -haudat
Lattialla Torgils Knuttssonin hautakiven vierellä on kaksi hautakiveä, omistettuna Tyresön Gregers Matssonille (kuollut 1494) ja Ekholmenin Gustav Karlssonille (1486), molemmat Upplandin seudulla toimineita tuomareita.
Hautakivien alla on alaskäynti hautaholviin, joissa olevia hautoja kutsutaan Forbus & De la Gardie -haudoiksi.
Täällä lepäävät kenraali Arvid Forbus (1598–1665) ja hänen vaimonsa Margareta Boije kuparisissa arkuissa, yhdessä Axel Julius De la Gardien (1637–1710) – jonka vaimo oli Arvid Forbuksen tytär Sophia Juliana – ja useiden muiden De la Gardien suvun jäsenten kanssa.
Vanhin Vaasa-dynastian hauta
Kirkon sivulaivan kaakkoiskulmassa on hauta, jota kutsutaan nimellä “vanhin Vaasa-dynastian hauta”.
Hautakivessä on kirjoitus, joka kuuluu suomeksi käännettynä:
“Herran vuonna 1442 Pietari marttyyrin päivänä kuollut herra Christianus Nichelsson, ritari ja Ruotsin valtakunnan senesalkki, on tässä haudattuna yhdessä vaimonsa, rouva Margareta Krumedichin kanssa, joka kuoli armon vuonna 1451.”
Nimet ovat latinalisoituja muotoja nimistä Krister Nilsson (Vaasa) ja Margareta Eriksdotter (Krummedige).
Näiden kahden henkilön lisäksi myös joukko muita keskiaikaisia Vaasa-suvun jäseniä on haudattu tänne.
Hautakiven kulmassa oli alunperin symboleja neljästä evankelistasta Matteus, Markus, Luukas, ja Johannes, mutta niistä on jäljellä vain vähäisiä jälkiä.
Willem Boys -hauta
Vanhimman Vaasa-dynastian haudan vieressä on arkkitehti ja taiteilija Willem Boysin hautakivi.
Vanhojen historiankirjojen mukaan kivestä löytyi aikanaan muistokirjoitus suomeksi käännettynä:
“Tässä alla makaa haudattuna taiteilijamestari William Boij joka poisnukkui 1592.”
Yhdellä puolella kiveä voi vieläkin nähdä tekstin: “[K]ONSTRIKE MAN M WILLIA[M]”. Paljon myöhemmin kiveen on lisätty myös numero 24.
Riddarholmenin kirkko – Serafiimiritarikunnan vaakunat
Kirkosta löytyvät heraldiset vaakunat kaikille poismenneille serafiimiritarikunnan jäsenille.
Vaakunat valmistaa toimessaoleva Ruotsin kuninkaan valitsema vaakunanmaalaaja, ja ne asetetaan Serafiimiritareiden elinaikana muun muassa Ruotsin kuninkaanlinnan Serafiimisaliin.
Ritarikunnan jäsenen hautajaispäivänä kirkossa kuullaan niin sanottu Serafim-soitto, jolloin Riddarholmskyrkanin kelloja soitetaan tauottomasti kello 12 ja 13 välillä, ja samalla edesmenneen jäsenen vaakuna laitetaan paikalleen kirkon tiloihin.
Riddarholmenin kirkon historia
Riddarholmskyrkan rakennettiin alunperin Gråbrödraklostret-luostarikirkoksi Fransiskaanien veljeskunnan (alajärjestön) tiloiksi Tukholmassa.
Luostari perustettiin nykypäiviin säilyneiden muistiinpanojen mukaan vuonna 1270, mutta luostarikirkon rakennustyöt alkoivat vasta noin vuosikymmen myöhemmin.
Kirkon valmistumisajankohtaa ei tiedetä tarkkaan, mutta paikan uskotaan olleen valmis 1300-luvun alkuun mennessä.
Rakennustyöt, jotka kestivät toisinsanoen noin 1280-1300, sisälsivät pitkätalon, kuorin, ja pohjoisen kirkkoeteisen.
Alunperäisen suunnitelman mukaan kirkosta piti tulla kaksilaivainen – tyypillinen keskiaikainen kirkkotyyli kerjäläisveljestöjen luostarikirkoille sekä Skandinavian alueella että Pohjois-Saksassa.
Luostarikirkosta puuttui torni, sillä Fransiskaanien veljeskunnan säännöt eivät sallineet torneja luostarikirkkoihinsa.
1400-luvun jälkimmäisen osan aikana luostarin eteläinen pylväskäytävä jälleenrakennettiin sivulaivaksi, pitkätalon seinien siirtämisen kautta.
Jo tätä ennen oltiin tiloihin lisätty kappeli, nykyinen sakasti, etelään pitkätalon itäisimmistä rakennelmista.
1400-luvun aikana luostarikirkkoon tuli myös läntinen eteishalli, jonka kuningas Juhana III antoi myöhemmin nostattaa torniksi, korkean torninhuipun kera. Torninhuipun suunnitelman uskotaan olleen arkkitehti Willem Boyn käsialaa.
Ensimmäinen kirkkoon liitetyistä hautakuorista, kustavilainen hautakuori pääkuorin eteläisellä puolella, rakennettiin vuosina 1632–1634 kuningas Kustaa II Aadolfin toimeksiannosta.
Se toteutettiin Kristian Blumen piirrustusten mukaisena, hollantilaiseen renessanssityyliin.
Seuraavien vuosikymmenien aikana kirkon pitkätaloon tuli kokonainen vanne hautakuoria.
Jean de la Valléen suunnitelmat kirkon jälleenrakennuksesta tai kokonaan uudisrakentamisesta, kuin myös hänen hahmottama versionsa karoliinisesta hautakuorista, jäivät toteutumatta.
Karoliinisen hautakuorin rakennustyöt pääsivät käyntiin vuonna 1675, Nicodemus Tessin vanhemman suunnitelmien pohjalta.
Tuolloin kuitenkin vain suunnitelman maanalainen holvi saatiin valmiiksi, ja työmaa saatiin päätökseensä vasta 1700-luvun puolessavälissä, Carl Hårlemanin suunnitelmiin lopulta tukeutuen.
Vuosina 1811–1817 kirkko läpikävi täydellisen peruskorjauksen, jonka töitä johti Fredrik Blom.
Peruskorjaustöiden päätyttyä valtion sotasaaliskokoelma siirrettiin Riddarholmenin kirkon tiloihin, juhlallisen seremonian myötä vuonna 1817.
Heinäkuun 28, 1835, salama iski kirkon torniin, jota seurasi vaikeasammutteinen tulipalo, joka kesti kokonaisuudessaan kolme vuorokautta.
Tulipalon myötä torninhuippu romahti. Kirkon pientorni piti pitkään pintansa, mutta sekin romahti lopulta, jonka myötä sen kirkonkellot putosivat maahan paikoiltaan.
Tulipalon sammutustöissä onnistuttiin osittain, sillä niillä estettiin palon leviäminen kirkon sisätiloihin.
Kirkon jälleenrakennuksen aikana (vuosina 1838–1841) – Samuel Owenin aloitteesta – sen torniin lisättiin valurautahuippu, jotka toteutti kuvanveistäjä Erik Gustaf Göthe.
Tämä alkuperäinen 1840-luvulla valettu kulmatornin huippu on tätänykyä näytillä Tukholman Tekniska museet -rakennuksen ulkopuolella.
Nykyään kirkon rakennuksesta löytyvä torninhuippu otettiin käyttöön vuosien 1967-1970 aikana tehdyissä peruskorjauksissa.
Kirkkoa restauroitiin myös periodilla 1841–1846, Tukholman kaupunginarkkitehti Per Axel Nyströmin valvonnassa.
Näiden restaurointitöiden mukana maan sotasaaliskokoelma asetettiin uudestaan esille kirkon tiloihin, samaan tapaan kuin ne olivat olleet esillä ennen vuoden 1835 tulipaloa.
Viimeinen merkittävä Riddarholmenin kirkon lisärakennus rakennettiin vuosina 1856–1860: bernadottelainen hautakuori, jonka suunnitteli Fredrik Wilhelm Scholander.
Ruotsin valtion sotasaalis oli esillä kirkon tiloissa aina vuoteen 1906 saakka, jolloin se siirrettiin pois.
Riddarholmskyrkan peruskorjattiin jälleen vuosina 1914-1922, hovi-intendentti Gustaf Lindgrenin johdolla.
Tuolloin samaan aikaan tehtyjä kirkon tieteellisiä tutkimuksia johti puolestaan professori Martin Olsson, joka sai myöhemmin arvostetun riksantikvarie-tittelin, Ruotsin valtion museoviraston johtajana.
Restaurointityössä keskiaikaiset stukkorakenteet sekä lattiataso uudelleenasennettiin alkuperäiseen kuntoonsa.
Tämän peruskorjauksen ja restauroinnin loppuhinnaksi tuli yhteensä 525 000 kruunua.