Buranon saari kuuluu Pohjois-Italiassa sijaitsevaan Venetsian laguuniin.
Kuten itse Venetsiaakin, Buranoa voisi tarkemmin määritellä neljän siltojen yhdistämän saaren muodostamaksi saaristoksi.
Paikka, joka löytyy läheltä Torcelloa, laguunin pohjoisesta päädystä, tunnetaan parhaiten pitsitöiden perinteestään ja värikkäistä taloistaan.
Burano sijaitsee 7 kilometrin päässä Venetsiasta, joka on noin 40-minuutin matka Venetsian vaporetti-vesibusseja käyttämällä.
Saarelta, jossa asuu noin 2800 asukasta, on yhteys Mazzorboon sillan avulla.
Alunperin Buranoon kuului viisi saarta ja neljä kanaalia, joista yksi, nykyinen Via e Piazza Baldasssare Galuppi katu, täytettiin, yhdistettiin, liittäen toisiinsa entiset San Martino Destran ja San Martino Sinistran saaret.
Burano on historiallisesti jaettu viiteen sestieriin, samaan tapaan historiallisen Venetsian keskuksen kanssa.
Nämä sestierit vastaavat viittä alkuperäistä saarta: San Mauro, Giudecca, San Martino Sinistra, San Martino Destra, Terranova, ja Burano.
Kuudes sestieri on naapurisaari Mazzorbo.
Burano on erittäin tiheään asuttua seutua, laskennallisesti yli 13 000 asukasta per km2. Saari on lähes kokonaan asuinrakennettua seutua, vain muutamalla viheralueella.
Buranon saaren nähtävyydet
Burano tunnetaan pienistä, värikkäästi maalatuista taloistaan, jotka ovat suosittuja taiteilijoiden keskuudessa.
Talojen värit seuraavat erikoista järjestelmää, joka on peräisin seudun kulta-ajalta.
Jos paikan asukas haluaa maalata uudelleen talonsa, hänen täytyy lähettää hakemus tämän suhteen alueen hallinnolle, joka vastaa hakemukseen ilmoittamalla tontille määritellyt sallitut värisävyt.
Muihin nähtävyyksiin kuuluvat San Martinon kirkko nojaavalla campanile-tornillaan sekä Giambattista Tiepolon maalauksella (teos “Ristiinnaulinta” vuodelta 1727), Oratorio di Santa Barbara, sekä Pitsinteon museo ja koulu.
Buranon saaren historia
Saaren asuttivat luultavasti ensimmäisenä roomalaiset, ja 500-luvulla paikkaa asuttivat Altinosta kotoisin oleva väestö, jotka nimesivät saaren yhden alkuperäisen kotinsa sisäänkäyntiportin mukaan.
Buranon saaren nimen alkuperään liitetään kaksi keskeistä tarinaa.
Ensimmäisen tarinan mukaan saaren löysi ensimmäisen Burianan perhe, ja toisen mukaan ensimmäiset saaren asukkaat tulivat pieneltä Buranellon saarelta, joka löytyy noin 8 km päästä eteläänpäin.
Vaikka saaresta tuli asukkaiden myötä nopeasti menestyksekäs kohde, sitä hallinnoitiin Torcellosta käsin, eikä sillä ollut samoja etuoikeuksia kuin Torcellon tai Muranon asukkailla.
Burano nousi tärkeään asemaan vasta 1500-luvun aikana, jolloin saaren naiset alkoivat valmistaa pitsejä neuloen, joka tuli käsityötaitona kaupankäynnin mukana Venetsian hallinnoimalta Kyproksen saarelta.
Kun Leonardo da Vinci kävi Kyproksella vuonna 1481, hän vieraili pienessä Lefkaran kylässä, ostaen pitsineuleen Duomo di Milanon pääalttaria varten.
Pitsiä vietiin Buranosta pian valmistuksen alettua eri puolille Eurooppaa, mutta tämä kaupankäynti alkoi vähentyä 1700-luvulla, eikä palannut kukoistukseensa kuin vasta vuonna 1872, jolloin pitsinteon koulu avasi ovensa.
Tämän myötä pitsinteon taito sai uuden kultakauden saarella, mutta nykyisin vain harva tekee pitsiä perinteiseen tapaan, metodin ollessa erittäin aikaa vievä ja tuotteiden hintojen ollessa siten näin tehtynä kalliita.