Murano on siltojen yhdistämä saariryhmä Venetsian laguunissa, Pohjois-Italiassa.
Paikka, joka sijaitsee noin 1,5 kilometriä Venetsiasta pohjoiseen, on läpimitaltaan noin 1,5 km ja asukasmäärältään hieman yli 5000 henkilöä.
Murano on kuuluisa lasinvalmistuksen keskus, joka oli aikoinaan itsenäinen yhteisö, mutta nykyisin osa Venetsian kaupungin aluetta.
Seutu on muodostunut seitsemästä saaresta, joita yhdistävät sillat ja erottavat toisistaan kahdeksan kanaalia.
Nähtävyyksiin Muranossa kuuluu Santa Maria e San Donaton kirkko, joka tunnetaan 1100-luvulta peräisin olevasta bysantiinilaisesta mosaiikkilattiastaan ja jonka sanotaan pitävän sisällään pyhän Donatuksen surmaaman lohikäärmeen luut.
Alueelta löytyy myös San Pietro Martiren kirkko, sisältäen Ballarinin perheen kappelin vuodelta 1506 ja Giovanni Bellinin taideteoksia, sekä Palazzo da Mula.
Lasinvalmistamiseen liittyviä nähtävyyksiä ovat mm. useat lasiteokset, joista osa on keskiaikaisia ja useimmat kävijöiden nähtävillä, kuin myös Muranon lasimuseo, joka on rakennettu suurikokoiseen Palazzo Giustinianiin.
Muranon lasinvalmistuksen historia
Paikkakunnan maine lasinvalmistuksen keskuksena syntyi, kun Venetsian tasavalta, peläten lasinvalmistuksessa käytettyä tulta lähellä kaupungin lähinnä puusta valmistettuja taloja, määräsi lasinvalmistajat siirtämään työpajansa Muranon saarelle vuonna 1291.
Muranoon siirtyneet lasinvalmistajat lukeutuivat pian tämän jälkeen saaren arvostetuimpiin ja korkeaprofiilisimpiin asukkaisiin.
1300-luvulla lasinvalmistajien sallittiin kantaa miekkoja, he nauttivat immuniteettia Venetsian valtion oikeudelta, ja heidän tyttärensä usein tekivät naimakauppoja Venetsian vauraimpiin perheisiin.
Vaikka he nauttivat tiettyjä asemansa suomia etuja, lasinvalmistajien ei sallittu muuttaa pois tasavallan alueelta.
Tästä huolimatta useat lasinvalmistajista ottivat muuton mukanaan tuoman riskin, aloittaen lasinvalmistuksen lähikaupungeissa ja kauempana – jopa Englannissa ja Hollannissa saakka.
Muranon lasinvalmistajilla oli monopoli korkealaatuisen lasinvalmistuksen suhteen satojen vuosien ajan, kehittäen ja parantaen useita teknologioita, mukaanlukien optisesti puhdas lasi, emaloitu lasi (smalto), kultalangoitettu lasi (aventurine), monivärinen lasi (millefiori), maitolasi (lattimo), ja lasista valmistetut tekojalokivet.
Nykyään Muranon käsityöläiset käyttävät edelleen satoja vuosia vanhoja tekniikoita, valmistaen kaikkea aina modernista taidelasista lasikoruihin ja Muranon lasisiin kattokruunuihin saakka.
Venetsia suojasi lasin- ja kristallinvalmistuksen salaisuuksiaan, mutta tämä monopoli murtui osittain 1500-luvun loppua kohden, johtuen etenkin joukosta lasinvalmistajia, jotka paljastivat salaisuuden eri puolilla Eurooppaa.
Muranosta löytyvä Museo del Vetro eli Muranon lasimuseo on osa Palazzo Giustiniania, esitellen lasinvalmistuksen historiaa ja lasituotteiden esimerkkejä aina egyptiläiseltä periodilta nykyaikaan saakka.
Osa yhtiöistä, joilla on historiallisia lasitehtaita Muranossa, kuuluu maailman tärkeimpiin lasituotteiden brändeihin.
Näitä yhtiöitä ovat esimerkiksi Venini, Ferro Murano, Barovier & Toso, Simone Cenedese, sekä Seguso.
Vanhin Muranossa sijaitsevista, edelleen toiminnassa olevista lasitehtaista on Pauly & C. – Compagnia Venezia Murano, joka on perustettu vuonna 1866.
Muranon alkuperäinen lasitaide, “Vetro Artistico Murano”, kuuluu italialaisen tuotemerkkisuojan piiriin, jolla sertifioidaan, että lasituote on todella valmistettu Muranon saarella.
Muranon historia
Muranon asuttivat alunperin roomalaiset ja 500-luvulta eteenpäin Altinumista ja Oderzosta kotoisin olleet asukkaat.
Alkujaan saari menestyi kalastussatamana ja suolan tuotantonsa ansiosta.
Murano oli myös kaupankäynnin keskus sen Sant’Erasmossa hallinnoimansa sataman johdosta.
1000-luvulta eteenpäin saaren vaikutusvalta alkoi vähentyä, kun asukkaita muutti Dorsoduroon.
Muranolla oli oma Suuri valtuustonsa, kuten Venetsiallakin, mutta 1200-luvulta saakka paikkaa hallinnoitiin podestàn toimesta Venetsiasta käsin.
Toisin kuin muut laguunin saaret, Murano painatti omia kolikoitaan.
Varhain 1000-luvulla Camaldolesen veljeskunnan erakoita asettui yhdelle Muranon saarista, tarkoituksenaan löytää syrjäinen paikka heidän elämäntavalleen.
He perustivat saarelle Pyhän Mikaelin luostarin (S. Michele di Murano), josta tuli ajan myötä merkittävä keskus oppimisella ja painamiselle.
Kuuluisa kartoittaja, Fra Mauro, jonka kartat olivat olennainen tekijä eurooppalaisten maailman tutkimisessa, oli tämän kommuunin munkki.
Luostarin toiminta sai takaiskun vuonna 1810 Napoleonin ranskalaisten joukkojen vallattua alueen, jota seurasi munkkien karkoitus seudulta vuonna 1814.
Tiloista tuli tämän jälkeen Venetsialle merkittävä hautauspaikka.
Vuonna 1291 kaikki Venetsian lasinvalmistajat määrättiin muuttamaan Muranoon johtuen heidän työpajojensa luomasta tulipalovaarasta.
Seuraavana vuosisatana lasinvalmistuksen ulkomaankauppa sai alkunsa, alkuun lasihelmillä ja peileillä, joka johti Muranon kansainväliseen maineeseen.
Aventurine-lasi keksittiin saarella, ja hetken aikaa Murano oli lasituotteiden päätuotantoaluetta koko Euroopan mittakaavassa.
Myöhemmin saari sai mainetta kattokruunujen valmistaja.
Vaikka lasinvalmistuksen alamäki alkoi 1700-luvun myötä, se on edelleen saaren tärkein teollisuudenala.
1400-luvulla Muranosta tuli suosittu lomapaikka venetsialaisille, johtaen palatsien rakentamiseen, mutta tämä merkitys laski myöhemmin.
Saaren maaseutu oli tunnettu kukka- ja kasvipuutarhoistaan aina 1800-luvulle saakka, jolloin paikkakunnalle rakennettiin lisää asuinrakennuksia.