Rotermannin hienossa historiallisessa suolavarastorakennuksessa toimiva Viron arkkitehtuurimuseo johdattelee perusnäyttelynsä osalta maan rakennustaiteeseen kautta aikain.
Alueensa ylhäisimmän kalkkikirivirakennuksen (ja siten arkkitehtuurimuseolle sopivista) tiloissa olevasta näyttelystä löytyy useita kohokohtia, muun muassa Tallinnan keskustaa esittävä pienoismalli.
Kokonaisuudessaan museon ensimmäisestä kerroksesta löytyvään pysyvään näyttelyyn on koottu etenkin arkkitehtuurillisten mallien kokoelman parhaat osiot, kuin myös kuusi pienempää vetolaatikko-näyttelyä kansallisromantiikasta ja art-nouveausta.
Suomalaisittain kiinnostava tässä osiossa näyttelyä on mahdollisuus tutustua kotimaan kansallisarkkitehti Eliel Saarisen “Suur-Tallinna” projektiin vuodelta 1913.
Mielenkiintoisia ovat lisäksi osiot puisesta virolaisesta arkkitehtuurista, maan funktionalistisesta arkkitehtuurista, sekä Tallinnan (ja Viron) modernimmasta rakentamisesta.
Jos sinua kiinnostaa jokin tietty arkkitehtuurin suuntaus, sinun kannattaa tutustua ajankohtaisiin museon vaihtuviin näyttelyihin, sillä ne keskittyvät useimmiten juuri tiettyihin arkkitehtuurin tyyleihin.
Viron arkkitehtuurimuseo ottaa mielellään vastaan isompiakin kävijäryhmiä, joita varten tarjolla on opastettuja kierroksia museon näyttelyihin sekä englanninkielellä että viroksi.
Tällaisen opastetun kierroksen ryhmiä varten voi tilata sekä yleiskierroksena (johdatuksena museorakennukseen ja pysyvään näyttelyyn) tai väliaikaiseen näyttelyyn liittyvänä teemakierroksena.
Nämä kierrokset, joiden osanottajamäärä on maksimissaan 20 henkilöä, tulee järjestää museon kanssa vähintään kolme päivää ennen toivottua ajankohtaa, joko puhelimitse tai sähköpostitse.
Kun olet kiertänyt museon näyttelyt, tarjolla on museomyymälä laajalla valikoimalla arkkitehtuurin erikoiskirjallisuutta ja alaan liittyviä julkaisuja, näyttelyjulisteita, postikortteja, ja muita matkamuistoja museokäynnistä.
Myymälä, josta saa ostettua myös kahvia, on avoinna museon aukioloaikojen mukaisesti (ke-pe klo 11-18 ja la-su klo 10-18).
Viron arkkitehtuurimuseo
Ahtri 2
10151 Tallinna
Aukioloajat: ke-pe klo 11-18, la-su klo 10-18
Arkkitehtuurimuseon kokoelmat
Viron arkkitehtuurimuseo perustettiin tavoitteenaan virolaiseen arkkitehtuuriin (varhaiselta 1900-luvulta nykyaikaan saakka) liittyvien materiaalien kerääminen, säilyttäminen, tutkiminen, sekä esittely.
Museon kokoelmat on jaettu viiteen eri kokonaisuuteen: arkisto-, pienoismalli-, valokuva-, huonekalu-, ja taidekokoelmiin.
Näistä arkistokokoelma koostuu noin 11 500 esineestä, mukana kaupunkisuunnitelmia, rakennusprojekteja, arkkitehtuurillisia piirroksia, kuin myös valokuvia ja käsinkirjoitettuja dokumentteja.
Merkittävä osa kokoelmasta muodostuu arkkitehtien henkilökohtaisista kokoelmista mm. omia muistiinpanojaan ja muita dokumentteja.
Jos mielessäsi on tietynlainen osio tästä kokonaisuudesta, voit käyttää internet-pohjaista AIS-informaatiojärjestelmää dokumenttien etsintään.
Projektisuunnitelmien ja piirroksien kokonaisuutta täydentävänä osiona löytyy pienoismallikokoelma, josta osa on pysyvästi näytillä museon ensimmäisessä kerroksessa.
Valokuvakokoelma, josta löytyy lähes 18 000 valokuvaa ja negatiivia, on yksi isoimmista arkkitehtuurillisten valokuvien kokoelmista Virossa.
Kaksi pienempää kokoelmaa – huonekalu-, ja taidekokoelmat – sisältävät arkkitehtien tekemiä huonekaluja, piirustuksia, maalauksia, sekä grafiikkaa.
Voit tutustua Viron arkkitehtuurimuseon kokoelmiin (poislukien valokuvakokoelma) maassa käytössä olevan MuIS-informaatiojärjestelmän kautta, nettiosoitteessa www.muis.ee.
Sekä arkisto-että valokuvakokoelmat ovat avoinna vierailijoille ke-pe klo 11-17.
Piirustuksista, valokuvista, sekä käsinkirjoitetuista dokumenteista on mahdollista tilata valokuva-, digitaali-, ja paperikopioita.
Maksu näistä kopioista tapahtuu joko käteisenä tai pankkisiirrolla ajankohtaisen hinnaston mukaisesti.
Vierailijat saavat myös valokuvata dokumenttejä henkilökohtaiseen käyttöönsä.
Arkistokokoelma
Museon arkistokokoelmassa, joka edustaa pääasiassa 1900-luvun arkkitehtuuria, löytyy joukko harvinaisia historiallisia dokumentteja, esimerkiksi entisen Virolaisen ritarikunnantalon pohjapiirrokset (pietarilaiselta arkkitehti Georg Winterhalterilta, 1848), joka löytyy Tallinnan Toompean mäeltä.
Kokoelman helmiin lukeutuvat lisäksi Tallinnan saksalaisen teatterin (1906) suunnittelukilpailuun tulleet ehdotukset sekä suunnitelmat Viron teatteri- ja konserttitalon julkisivun koristeluista ja sisustuselementeistä (suomalaisilta arkkitehdeiltä Armas Lindgren ja Wivi Lönn, 1911-1912).
Runsaimmin arkistokokoelma edustaa 1920-ja 1930-luvun periodeja.
Urbaani-ja pienkyläsuunnitelmien ohella kokoelma sisältää erilaisia suunnitteluprojekteja hallinto-, liiketoiminta-, ja pankkirakennuksille, kuin myös kouluja, kerho-ja kulttuuritaloja, sekä asuinrakennuksia.
Kokoelmassa on kattava määrä materiaalia valtion edustustiloista: Riigikogun parlamenttitalon rakennus Toompealla (arkkitehdit Herbert Johanson ja Eugen Habermann, 1920-1922) ja Viron presidentinlinna Kadriorgin kaupunginosassa (arkkitehti Alar Kotli, 1937).
Sotienjälkeisten vuosikymmenten osalta kokolmaan kuuluu suuri määrä yleissuunnitelmia kylistä ja teollisista siirtokunnista, kookkaita vesivärihahmotelmia uusista stalinistisista kylän aukioista, monumenteista, jne.
Etupäässä kokoelman työt, joille on annettu tunnustus suunnittelukilpailuissa, edustavat uusinta virolaista arkkitehtuuria.
Huomattava osa tätä Viron arkkitehtuurimuseon pääkokoelmaa muodostuu henkilökohtaisista esineistä, mukana erittäin erikoista materiaalia: töitä arkkitehtien oppivuosilta, piirustuksia, hahmotelmia, projekteja, kirjeenvaihtoa, valokuvia, henkilökohtaisia dokumentteja, ja myös erilaisia esineitä.
Pienoismallikokoelma
Viron arkkitehtuurimuseon pienoismallikokoelmassa on hieman yli 200 pienoismallia, joista 1/3 on näytillä museon ensimmäisen kerroksen tiloissa, luoden yleiskuvan 1900-lukulaisesta virolaisesta arkkitehtuurista.
Vanhin ja arvokkain pienoismalli kokoelmassa on Tallinnan Kaarlin ristikirkon kattorakenteen pienoismalli (tekijä insinööri Rudolf von Bernhard, noin 1862).
Arvokas on myös pienoismalli (nykyisin tuhoutuneesta) Tallinnan portin hissistä (arkkitehti A. Klevshchinski ja insinööri F. Yenakiyev, 1892-1893), joka valmistui vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyä varten.
1920-ja 1930-lukujen aikana useimmat pienoismalleista valmistettiin kartongista, ja tämän johdosta vain suhteellisen vähäinen määrä niistä on säilynyt nykypäiviin saakka.
Viron arkkitehtuurimuseon kokoelmassa on tältä periodilta vain kolme pienoismallia, mukaanlukien kaksi asuinrakennuksen pienoismallia, jotka on suunnitellut arkkitehti Robert Natus.
Sen sijaan vuodet 1960-1980 ovat suhteellisen runsaasti edustettuina pienoismalleilla, sekä yleissuunnitelmien että yksittäisten rakenteiden osalta.
Yksi vaikuttavimmista post-modernismin pienoismalleista 1980-luvulta LA West Coast Gateway suunnittelukilpailuun osallistunut ehdotus (arkkitehdit Vilen Künnapu, Ain Padrik, ja Andres Siim, 1988, pienoismallin tekijä Vello Liiv).
Uusinta virolaista arkkitehtuuria edustaa Rotermannin puusepän työpajan rekonstruktio, joka oli kandidaattina arvokkaan Mies van der Rohe -arkkitehtuuripalkinnon saajaksi (arkkitehdit Andrus Kõresaar ja Raivo Kotov, 2009, pienoismallin tekijä Tanel Saar).
Museon kokoelmista löytyy myös museoihin näyttelyitä varten itsenäisesti tilattuja pienoismalleja.
Valokuvakokoelma
Museon valokuvakokoelman perusteet luotiin vuoden 1991 näyttelyiden myötä, kun Eugen Sacharias -näyttelyä varten tilatuista valokuvista tuli kokoelman ensimmäisiä esineitä.
Vuosien varrella kokoelma on laajentunut tilattujen töiden kautta, lahjoituksina, sekä ostojen avulla.
Kokoelman pääosa on koottu sijainnin ja osoitteen perusteella.
Valokuvat projekteista, huonekaluista, näyttelyistä, ja tapahtumista, kuin myös arkkitehtien muotokuvat, on kuitenkin laitettu järjestykseen erilaisen järjestelmän pohjalta.
Vanhin kokoelman osio koostuu varhaisen 1900-luvun postikorteista.
Arvokkaita ovat lisäksi 1920-ja 1930-luvuilta olevat alkuperäiset valokuvat – yksittäisenä helmenä ollessa albumi Viron tasavallan valtiollisia rakennuksia, myöhäisen 1930-luvun luksusmaisella sidonnalla toteutettuna.
Kokoelmasta löytyy vaikuttavia albumeita varhaisen Neuvostoliiton periodilta.
Viron neuvostotasavallan periodi itse asiassa muodstaa laajan osion tätä valokuvakokoelmaa, ja edustettuina ovat etenkin materiaalit tuon ajan massiivisista keskusvirastoista: RPI Eesti Projekt, SDI Eesti Maaehitusprojekt, sekä Tsentrosoyuzproyekt.
Suuri osa materiaalista on tullut kokoelmaan mm. Viron arkkitehtien unionilta, Sirp-sanomalehden toimitukselta, Suomalaisen arkkitehtuurin museolta, kuin myös toimivilta arkkitehdeiltä ja muilta yksityishenkilöiltä, mukana Leonhard Lapin, Ignar Fjuk, Leo Gens, sekä Martin Siplane.
Valokuvat on järjestetty systemaattisesti erilaisissa näyttelyissä esittämistä varten.
Suuri osa kokoelmasta on tämän kautta järjestetty tilauksien perusteella, joita ovat toimeksiantaneet mm. Peeter Säre, Rein Vainküla, Toomas Kohv, Kaido Haagen, Toomas Tuul, Martin Siplane ja Reio Avaste.
Arkistoon on rekisteröity yli 18 000 esinettä, ja tämä lukumäärä kasvaa voimakkaasti vuosi vuodelta.
Valokuvakokoelman lisäksi valokuvauksellista materiaalia löytyy osana arkistokokoelman arkkitehtien henkilökohtaisia esineistöjä.
Huonekalukokoelma
Viron arkkitehtuurimuseon huonekalukokoelma luotiin arkkitehtien suunnittelemien huonekalujen ja sisustusesineiden keräämiseksi.
Ensimmäinen tämän kokoelman esine oli arkkitehti Edgar Johan Kuusikin suunnittelema tuoli, jonka hän toteutti Tallinnan sosiaalitalon “Centrum” ravintolaa (1925) varten.
1930-lukulaisen virolaisen tyylin edustajina huonekalujen suhteen ovat kudotuin istuimin ja kansallistunnuksin koristellut, arkkitehtien Edgar Velbri ja August Volberg tekemät tuolit.
Legendaarista “Pegasus” kahvilaa varten taivutetusta vanerista tehty tuoli, jonka on suunnitellut Väino Tamm, edustaa 1960-luvun modernismia.
Kokoelmaan lisättiin lähes kymmenen A. M. Luther Factory -tehtaan tuottamaa esinettä aiheeseen liittyneen näyttelyn yhteydessä.
Näiden esineiden joukosta löytyy mielenkiintoisia taivutetusta vanerista toteutettuja, kaksi-istuimisia penkkejä myöhäiseltä 1880-luvulta (ns. “American Series”), kuin myös uudentyyppisen rakenteen omaava, taittuva kansituoli vuodelta 1890.
Tätä osaa kokoelmasta täydentää lisäksi pieni valikoima design huonekaluja 1970-ja 1980-luvuilta, tekijöinä Helle ja Taevo Gans, Ivi Schneider, Maile Grünberg, Toivo Raidmets, Eero Jürgenson, ja monia muita tunnettuja nimiä.
Taidekokoelma
Viron arkkitehtuurimuseon taidekokoelma sisältää urbaaneja ja maalaismaisemia vanhemman sukupolven arkkitehdeiltä, kuten Paul Mielberg, Ernst Kühnert, sekä Karl Burman.
Täydellisempi kokoelma muodostuu ns. “Tallinnan koulukunnan” piirustuksista, mukana töitä arkkitehdeiltä kuten Leonhard Lapin, Toomas Rein, Veljo Kaasik, Avo-Himm Looveer, Jaan Ollik, Tiit Kaljund, Vilen Künnap, ja Ignar Fjuk.
Kokoelmasta löytyy myös joukko “arkkitehtuuriikkaa”, jotka ovat luonteeltaan pienoismallien ja veistosten välimaastossa olevia tutkielmia ja jotka olivat erittäin suosittu arkkitehtuurin ilmaisuväline 1970-ja 1980-luvuilla.
Leonhard Lapinin “Kansainvälisen Hansaliiton keskus Tallinnan Viru-aukiolla” (1992), joka on näytillä osana pysyvää näyttelyä, oli voittava ehdotus Viron arkkitehtuurimuseon järjestämässä suunnittelukilpailussa, jonka tarkoituksena oli löytää konsepti uudelle kaupunginhuoneelle.
Kirjasto
Museon kirjasto on tyypiltään arkkitehtuuriin ja rakennettuihin ympäristöihin erikoistunut keskus.
Kirjasto on tarkoitettu etenkin arkkitehtien, arkkitehtuurin tutkijoiden, opiskelijoiden, ja muiden alaan erikoistuneiden käytettäväksi.
Paikka on avoinna toisaalta myös kaikille muille alasta kiinnostuneille.
Avoimen kirjaston periaatteiden mukaisesti tiloissa voi tutustua materiaaleihin ilman rekisteröitymistä.
Jos kuitenkin haluat lainata kirjoja tai aikakausilehtiä (maksimissaan 3 kpl kummassakin tapauksessa), sinun tulee rekisteröityä kirjaston käyttäjäksi (johon vaaditaan henkilöllisyyden identifikaatio).
Lainausten maksimiaika on 2 viikkoa.
Museokirjasto ei kuitenkaan lainaa ennen vuotta 1950 julkaistuja arkkitehtuurillisia aikakauslehtiä, käsinkirjoitettuja dokumentteja, ja painotuotteita / kirjoja.
Yhteensä kirjaston arkistoista löytyy yli 5000 kirjaa ja laaja kokoelma arkkitehtuurillisia aikakauslehtiä (joista vanhimmat ovat varhaiselta 1900-luvulta)
Kiitos Viron kulttuurirahaston antaman tuen, museokirjasto tilaa Viron laajinta valikoimaa nykyaikaisia arkkitehtuurillisia aikakauslehtiä.
Kirjaston teemalliset pääkategoriat ovat:
- Viron ja muiden maiden arkkitehtuuri (etupäässä modernin arkkitehtuurin historia),
- arkkitehtuuriteoria,
- urbaani rakentaminen,
- rakenteellinen typologia,
- maisema-arkkitehtuuri,
- arkkitehtuurilliset oppaat,
- museologia, ja
- arkkitehtuurillisten perinteiden suojelu.
Voit tutustua kirjaston tietokantaan netin kautta, osoitteessa www.webriks.ee/eam/.
Viron arkkitehtuurimuseon kirjasto on avoinna neljänä päivänä viikosta, ke-pe klo 11-18.
Museon historia
Viron arkkitehtuurimuseo perustettiin tammikuun 1, 1991, dokumentoimaan, säilömään, ja informoimaan kävijöitä virolaisen arkkitehtuurin historiasta ja sen nykykehityksestä.
Muiden maailman arkkitehtuurimuseoiden tapaan Tallinnassa oleva arkkitehtuurimuseo edustaa näyttelyiltään ja kokoelmiltaan etenkin 1900-lukulaista arkkitehtuuria.
Museon on myös jäsen alan museoiden kansainvälisessä katto-organisaatiossa, International Confederation of Architectural Museums (ICAM) -järjestössä.
Arkkitehtuurimuseo aloitti toimintansa väliaikaisissa tiloissa, Tallinnan vanhankaupungissa, osoitteessa Kooli 7, jossa kokoelmat sijoitettiin keskiaikaiseen Loewenscheden torniin.
Nykyisessä rakennuksessaan, restauroidussa Rotermannin suolavarastossa museo on toiminut vuodesta 1996.
Paikka avautui näyttelyineen yleisövierailuille kesäkuun 7, 1996.
Museorakennuksen historia
Chr. A. Rotermannin mylly ja Rosenin tislaamo olivat ensimmäiset teolliset yritykset, jotka muodostettiin entiselle bastionien vyöhykkeelle Mere puiesteen ja Jaama-kadun (nykyisen Hobujaama-kadun) välillä.
Kehittämätön esplanadi, läheisyys satamaan, sekä hyvät raitiovaunuyhteydet edistivät alueen kehittymistä kattavaksi teollisten rakenteiden kortteliksi.
Christian Abraham Rotermannin (1801–1870) liiketoiminta alkoi vuonna 1929 puisten rakennusmateriaalien tuotannolla ja myynnillä Mere puiestee kadun varrella olleesta katetusta markkinapaikasta käsin.
Vuonna 1849 Chr. A. Rotermann rakennetti Viru-aukion laidalle tavaratalon, ja ajan myötä sen yhteyteen kehittyi kokonainen kompleksi tehtaita (puuntyöstötehdas, tärkkelyksen & alkoholin tislaamot, jauhotehdas, leipätehdas, sekä kylmävarasto).
Chr. A. Rotermannin poika Christian Barthold Rotermann siirtyi isänsä perustamien liiketoimintojen johtoon vuonna 1865, jatkaen firman toimintaa ruoanlaitto- ja puuntyöstöteollisuuksien aloilla.
Vuoteen 1870 mennessä nykyisen Hobujaama kadun varrelle oli muodostunut tiheään rakennettu kokonaisuus myllyjä, vajoja, sekä varastorakennuksia.
Mere puistee kadun varrelle rakennettiin huomiota herättävä markkinarakennus vuonna 1888. Sen tiloihin vuonna 1890 toteutettu jauhomylly oli valmistuessaan Tallinnan tällaisista rakennelmista suurin.
Vuonna 1900 Hobujaama kadun varrelle, matalien jo olemassaolleiden puisten rakennusten yhteyteen toteutettiin kivinen hissi.
Alueelle tuli vuonna 1902 myös 50-metriä korkea höyrykattilatalon savupiippu.
Rotermannin tavarataloa laajennettiin vuonna 1912, jonka yhteydessä kortteliin toteutettiin uusi leipätehdas sekä toimistorakennus.
Viron tasavallan itsenäistymisen myötä (vuonna 1920) maan ruokateollisuus läpikävi useita rakenteellisia muutoksia.
Tästä huolimatta Ch. Rotermanni AS jatkoi menestyksekkäitä ruokatalouden ja puuntyöstön operaatioitaan.
AS Rotermann -tehtaat sulkivat ovensa vuonna 1939, vuotta ennen maan miehityksen alkamista Neuvostoliiton toimesta.
Vuonna 1945 tehdas kansallistettiin, ja V. Kingisepp vilja-yhtymä (myöhempi Leibur tuotanto-yhdistys), otti rakennukset hallintaansa.
Teollinen tuotanto päättyi 1990-luvun aikana maan jälleenitsenäistyttyä, ja rakennukset myytiin yksityisille omistajille.
Siirtymäaika toi mukanaan myös useiden näiden rakennelmien ryöstelyjä, jotka lopulta johtivat ohramyllyn tulipaloon – yhdessä kompleksin arvokkaimmista rakennelmista.
Uusi vuosisata toi mukanaan korttelin voimakkaan kehittämisen periodin: rakennus rakennukselta joukko seudun historiallisia rakennuksia on entisöity, ja toisaalta alue on saanut myös uusia taloja.
Nykyään paikka on kehittynyt moderniksi, aktiivisesti toimivaksi urbaaniksi ympäristöksi, josta löytyy korkean tason arkkitehtuurillista laatua.
Rotermannin suolavarasto (joka nykyään on erotettuna muusta korttelista Ahtri-kadun takia), on yksi alueen hienoimmista kalkkikivirakennuksista.
Rakennuksen kaarellinen kellari, joka valmistui saksalais-baltialaisen insinööri Ernst Boustedtin suunnitelmien mukaisena vuonna 1908, toimi suolan varastotilana.
Varastorakennuksen ylempi kerros operoi maahantuodun suolan prosessointialueena.
Suolavarasto rekonstruoitiin vuosina 1995–1996 arkkitehti Ülo Peilin ja sisustusarkkitehti Taso Mäharin (arkkitehtitoimisto Urbel & Peilin) projektisuunnitelmien pohjalta.
Tämän jälleenrakennuksen aikana rakenne – joka alunperin koostui yhdestä maanpäällisestä kerroksesta – jaettiin useampaan kerrokseen välikatolla ja gallerioilla, luoden siten enemmän näyttelytilaa museokäyttöä varten.
Christian Barthold Rotermann
Christian Barthold Rotermann (kesäkuun 9, 1940 – heinäkuun 6, 1912), joka rakennutti suolavarastorakennuksen, oli yksi Tallinnan maineikkaimmista 1900-luvun alun pohatoista.
Hänen isoisänsä, joka oli nimeltään myös Christian Rotermann, oli toiminut kultaseppänä Paidessa.
Hänen isänsä, Christian Abraham Rotermann (1801–1870), oli käsityöläis hatuntekijä, joka muutti Tallinnaan vuonna 1820, perustaen “Chr. Rotermann” katetun markkinapaikan.
Rotermannin markkinapaikka alkoi toimimaan etupäässä omien rakennustarvikkeiden tuotannon myyntipaikkana, kuin myös firman maahantuonti-ja vientitoiminnan keskuksena.
Christian Abraham Rotermann rakennutti vuonna 1849 tavaratalon Viru-aukion laidalle.
Ajan myötä kokonainen tehtaiden kompleksi muodostui Christian Abraham Rotermannin katetun markkinapaikan yhteyteen, joka oli “Rotermannin korttelin” alku Mere puiestee kadun varrella.
Kompleksi sisälsi puuntyöstötehtaan (joka rakennettiin 1830-luvulla), tärkkelys-ja alkoholitislaamon, viljatehtaan, leipätehtaan, ja kylmävaraston.
Vuonna 1861 vanhempi Rotermann rakennutti Tallinnan ensimmäisen höyrymyllyn, joka tuli osaksi hänen Maarjamäen tärkkelys-ja tislaamotehdastaan.
Tehdas tuhoutui tulipalossa vuonna 1869, ja Rotermann siirsi uuden höyrymyllynsä Hobujaaman kadulle.
Christian Abraham Rotermannista tuli Tallinnan kaupunginvaltuutettu vuonna 1859, ja hän piti tätä virkaa hallussaan aina kuolemaansa saakka vuonna 1870.
Christian Barthold Rotermann jatkoi isänsä aloittamaa liiketoimintaa.
Hän laajensi firman rauta-ja puutuotteiden valmistusta, rakennutti höyrykäyttöisen saharakennuksen vuonna 1879, perusti makaronitehtaan vuonna 1887, pystytti uuden tavaratalon Mere puiesteen varrelle vuonna 1888, sekä lopulta toteutti Tallinnan suurimman viljamyllyn rakentamisen.
Jauhojen valmistamiseen tarvittu vilja tuli tehtaille pääasiassa Volgajoen varrelta ja Länsi-Siperiasta.
1880-luvulla Tallinnan ensimmäiset yksityiset puhelinkaapelit vedettiin juuri Rotermannin tehtaiden alueelle.
Rotermann oli yksi kaupungin ensimmäisiä henkilöitä, joka osti käyttöönsä ajoneuvon 1900-luvun alussa (saksalaisen “Argus”-merkkisen auton).
Hänen poikansa Christian Ernst Augustin omistama auto oli puolestaan Tallinnan ensimmäinen amerikkalaisvalmisteinen ajoneuvo.
Christian Bartholdin aikakaudella Rotermannien perheen yritys tunnettiin laajalta läpi Venäjän ja läntisen Euroopan.
Rotermannista itsestään tuli myös Tallinnan kaupunginvaltuutettu sekä Belgian kunniakonsuli.
Vuosina 1909-1910 Rotermann rakennutti itselleen modernin 3-kerroksisen, punatiilisen asuinrakennuksen Mere puiestee kadun alkuun. Rakennelman arkkitehtuuri muistutti läheisesti suomalaista kansallisromantiikkaa.
Projekti hahmoteltiin Ernst Boustedtin allekirjoittamien dokumenttien myötä, mutta tutkimusten valossa on myös epäilty, että rakennuksen saattoi suunnitella maineikas suomalainen arkkitehti Eliel Saarinen.
Vuonna 1912 Rotermann laajensi tavarataloon, rakentaen samalla uuden leipätehtaan.
Christian Ernst August Rotermann (1869–1950) jatkoi perheensä perinteitä kauppiassuvun jäsenenä.
Hänestä tuli AS Rotermanni tehased -teollisuusyrityksen hallituksen puheenjohtaja vuonna 1921.
1920-1930-luvuilla yrityksestä muodostui Viron johtava jauhojen ja leivän tuottaja.
Myöhäisellä 1920-luvulla yli 300 ihmistä työskenteli firman palkkalistoilla: jauhomyllyllä, leipätehtaalla, puutyöstötehtaalla ja pöytätehtaalla, pellavatehtaalla, sekä kylmävarastolla.
AS Rotermanni tehased -yrityksen toiminta loppui toisen maailmansodan tapahtumien myötä syyskuun 1, 1939. Ernst Rotermann kuoli Lidingössä, Ruotsissa.