Vuonna 1993 valmistunut, 8-kerroksinen Tallinnan keskustassa sijaitseva Viron kansalliskirjasto (vironkielellä: “Eesti Rahvusraamatukogu”) omaa upean, linnoitusta muistuttavan arkkitehtuurin ja ainutlaatuisen sisustuksen.
Kirjasto toimii nimensä mukaisesti maan kansalliskirjastona, keräten kokoelmiinsa keskeisiä virolaisia teoksia, mutta paikka on myös parlamentaarinen kirjasto sekä konferenssikeskus.
Lisäksi kyseessä on keskeinen Viron kulttuuri-instituutio, joka – kiitos sen hienojen tilojen – toimii suosittuna kohteena näyttelyille, konserteille, ja teatterinäytöksille.
Päätoimintana on kuitenkin kirjastotoiminta, historialla, joka alkoi joulukuun 21, 1918, kun instituutio aloitti toimintansa Viron parlamentin kirjastona.
Nykyinen toiminta perustuu Viron kansalliskirjastosta säädettyyn lakiin, ja kirjaston keräämät mittavat kokoelmat ovat tehneet paikasta keskeisen, kansan parissa suositun virolaisen kirjahistorian instituution.
Lain mukaan kirjaston toiminnan alaan kuuluvat olla:
- kansallisen tietämyksen ja kulttuuriperinteiden vaalija,
- virolaisen kirjallisuuden ja kansallisen kirjaluettelon sijoituspaikka,
- päätietolähde Viron parlamentin – ja monien muiden perustuslaillisten instituutioiden – tarvitsemalle informaatiolle,
- kansallinen keskus kirjasto-ja informaatiotieteille,
- paikka kirjastonhoitajien täydennyskoulutukselle, sekä
- kulttuurikeskus.
Paikan tilat ovat vuokrattavissa monipuolisesti erilaisiin tapahtumiin ja tilaisuuksiin, ja rakennuksesta onkin muodostunut suosittu kohde konferenssien järjestämiseen.
Käytössä on viihtyisiä kokoustiloja, nykyaikaisia teknisiä välineitä, ja koko kirjaston tietovarasto.
Oheispalveluihin tapahtumien suhteen kuuluvat mm. simultaanitulkkaus- ja esitystekniikat, sekä ateriapalvelut maksimissaan jopa 300:lle konferenssivieraalle.
Toisaalta kirjaston vuosina 1985-1993 valmistunut kirjastorakennus on inspiroinut taiteilijoita ympäri maata ja ulkomailta tuomaan teoksiaan näytille Tallinnaan.
Nämä näyttelyt ovat olleet monipuolisia: näytillä on ollut kirjoja, valokuvia, ja taideteoksia, vanhoista mestareista amatööreihin saakka.
Vuodesta 1996 saakka viron kuuluisimman graafikkotaiteilijan, Eduard Wiiraltin, töitä on ollut esillä rakennuksen E. Wiiralt galleriassa.
Kansalliskirjasto sijaitsee Tallinnan keskustassa, osoitteessa Tõnismägi 2, 15189 Tallinna, 8-kerroksisessa, nimenomaan kirjastoksi valmistuneessa maamerkkinä toimivassa rakennuksessa.
Pääset kirjastolle Lennart Meri Tallinn lentokentältä ottamalla bussilinjan nro 2. (reitti Mõigu-Reisisadam), jäämällä pois pysäkillä “Keskturg”, ja jatkamalla samalta pysäkillä raitiovaunulinjalla nro. 4 (reitti Ülemiste-Tondi) pysäkille “Kosmos” saakka.
“Kosmos” pysäkiltä on noin 260 metrin kävelymatka kirjastolle, ensin samaan suuntaan minne raitiovaunu jatkaa matkaansa, ensimmäisestä kadusta oikealle.
Balti Jaam rautatieasemalta (joka löytyy osoitteesta Toompuiestee 37) on noin 1,3 km kävelymatka kirjastorakennukselle.
Tallinnan Lastekodu-kadun pääbussiasemalta pääset kirjastolle busseilla nro. 23 ja 17 (reitti Autobussijaam-Kadaka), jäämällä pois kyydistä pysäkillä “Tõnismägi”, joka sijaitsee aivan rakennuksen vieressä.
Viron kansalliskirjasto
Tõnismägi 2
15189 Tallinna
Aukioloajat: 01.09-30.06 ma-pe klo 10-20, la klo 12-19, 26.07-31.08 ma-pe klo 12-19
Näyttelyt kansalliskirjaston tiloissa
Viron kansalliskirjastosta järjestetään taide-, valokuvaus-, ja kirjadesign-näyttelyitä rakennuksen 1. kerroksen päänäyttelysalissa sekä aulassa, ajoittain myös taideteollisuusnäyttelyiden muodossa.
Pienempiä kirjoihin tai kulttuuriin liittyviä näyttelyitä pidetään 5. ja 6. kerroksessa.
Eduard Wiiralt galleria, kirjaston 3. kerroksessa, pitää sisällään 62 taideteoksen kokoisen pysyvän näyttelyn Viron kuuluisimmalta graafikolta, Eduard Wiiraltilta (1898-1954).
Taideteokset tulivat Tallinnan kaupungin haltuun ulkovirolaisten taiteen kerääjien Harry Männilin ja Henry Radevallin tekemän lahjoituksen myötä vuonna 1996.
Väliaikaisia taidenäyttelyitä on järjestetty kansalliskirjaston tiloissa aina sen monumentaalisen rakennuksen valmistuttua vuonna 1993.
Kansalliskirjaston kokoelmat
Tammikuun 1, 2014, Viron kansalliskirjaston kokoelmiin kuului 3 258 642 esinettä (sekä 158 319 e-kokoelman esinettä), mukaanlukien:
- 1 987 471 kirjaa,
- 317 938 aikakauslehti-vuosisarjaa,
- 26 818 kartograafista esinettä,
- 122 526 nuottilehti-esinettä,
- 188 769 graafisen taiteen esinettä,
- 8 403 käsikirjoitusta ja arkistodokumenttia,
- 5 023 standardi-esinettä,
- 514 509 kirjasta ja vihkosta,
- 56 854 audio-visuaalisen materiaalin esinettä,
- 2 505 elektronista tallennetta, sekä
- 27 826 mikromuotoista tallennetta.
Kansalliskirjaston kokoelmien kerääminen alkoi parlamentin kirjaston (alkuun Valtionkirjasto -nimellä) perustamisesta, joulukuun 21, 1918.
Kokoelman ydinosa koostui tuolloin 2000:sta kirjasta, jotka olivat tarpeellisia lainsäädännön sekä hallinnoinnin kannalta.
Nämä kirjat olivat aikaisemmin kuuluneet entisen Virolaisen maakuntahallinnon kokoelmiin.
Vuodesta 1919 kansalliskirjasto on ollut oikeutettu saamaan kopion jokaisesta Virossa painetusta julkaisusta.
Kokoelmat alkoivat laajentumaan myös kansainvälisen kirjavaihdannan kautta.
Vuonna 1935 maahan perustettiin Valtionkirjaston arkistokokoelma, joka alkoi muodostumaan kaikkien Virossa painettujen julkaisujen kopioista.
Tämä aloitti sekä virolaisten julkaisujen että Baltian maissa painetun materiaalin systemaattisen hankinnan.
Neuvostomiehityksen vuosina (1940-1991) kirjaston kommunikaatio ulkomaisten kirjastojen kanssa päättyi.
Samalla venäjänkieliset julkaisut, joita tuli kopioina kaikista Neuvostoliiton alueella tuotetuista julkaistuista, alkoivat hallita kokoelmia.
1980-luvusta Viron kansalliskirjasto on laajentanut kokoelmiaan perustuen sen toimintaan kansallisena ja parlamentaarisena keskuskirjastona, kuin myös humanististen sekä yhteiskuntatieteiden kirjastona.
Maan lainsäädäntöön perustuen kirjasto kerää, varastoi, ja asettaa saataville Virossa julkaistuja painotuotteita, audiovisuaalista materiaalia, elektronisia esineitä, sekä nettijulkaisuja.
Kirjaston hankintatoiminnan sääntöjen mukaan paikka hankkii kokoelmiinsa, Virossa julkaistujen tai Viroa koskevien esineiden ohella, myös ulkoisten valtioiden virallisia julkaisuja, kansainvälisten organisaatioiden painomateriaalia, sekä esineitä liittyen lakiin, kansantalouteen, politiikkaan, ja muihin humanistisiin tai yhteiskuntatieteisiin.
Kansalliskirjaston kokoelmien kulttuuriperinnön ydin muodostuu harvinaisista kirjoista ja arkistokokoelmista, henkilökohtaisten arkistojen dokumenteista, sekä alkuperäisistä taideteoksista.
Harvinaisten kirjojen kokoelma
Euroopan tutkimuskirjastot ovat asettaneet yleisesti kronologiset rajat harvinaisten kirjojen määrittämiseksi.
Näiden rajojen mukaan kaikkia Euroopassa käsipainolla julkaistuja teoksia vuosilta 1455 – 1830 pidetään harvinaisuuksina.
Kronologisen rajan lisäksi määrittelyssä käytetään apuna alueellisia tai kansallisia rajoja, jotka liittyvät kirjojen julkaisutoiminnan aloittamiseen ja niiden laajempaan jakeluun maan alueella.
Vironkielisten julkaisujen suhteen harvinaisten julkaisujen rajana pidetään vuotta 1860.
Tämä vuosiluku liittyy niihin muutoksiin, joita tapahtui maan painotoiminnan suhteen, päättäen Viron käsipainotoiminnan aikakauden – vuonna 1846, tarttolainen painaja ja julkaisija Heinrich Laakmann (1802-1891) otti ensimmäisenä virolaisena käyttöön teollisen painokoneen.
Muualla Euroopassa teollinen painotuotanto alkoi vuosien 1814 – 1850 välisenä aikana.
Historiallisesti ja kulttuurillisesti arvokkaat virolaiset ja ulkomaiset kansalliskirjaston hallussa olevat julkaisut on koottu harvinaisten kirjojen kokoelmaan.
Kaikki ennen vuotta 1831 julkaistut vieraskieliset teokset ja ennen vuotta 1861 julkaistut vironkieliset teokset ovat osa tätä kokoelmaa.
Viimeisimmät kokoelmaan lisätyt teokset ovat olleet mm. tarkkaan valittuja signeerattuja kopioita, kopioita käsikirjoituksen korjauksilla ja omistajan merkinnöillä, sensuurikopioita, sekä bibliofiili-ja de luxe julkaisuja.
Kaiken kaikkiaan harvinaisten kirjojen kokoelmaan kuuluu 28 000 esinettä, joista vanhimmat ovat 1400-luvulta. 1500 kappaletta esineistä on peräisin 1500-1600-luvuilta.
Harvinaisten kirjojen kokoelman esineitä voidaan käyttää sille varatussa tilassa, harvinaisten kirjojen & arkistojen lukuhuoneessa.
Voit löytää julkaisut myös ESTER-nettikatalogista, sekä korttikatalogista, joka sijaitsee lukuhuoneen yhteydessä.
Sijaintimerkki alkaa harvinaisten kirjojen kokoelman merkinnällä “R”.
Harvinaisten kirjojen julkaisuihin liittyvää tietoa voi löytää lisäksi kirjaston teemallisista e-näyttelyistä.
Viron kansalliskirjaston edeltäjä, Valtionkirjasto, omisti pienen, mutta huolellisesti kootun kokoelman vanhoja kirjoja – julkaisuja ajalta ennen 1800-lukua.
Tämän kokoelman ydinosa koostui juridisista ja historiallisista kirjoista.
Kokoelman sisältämien esineiden lukumäärä kasvoi huomattavasti Viron vuosina 1939-1940 jättäneiltä baltiansaksalaisilta hankituista kirjoista, mukana merkittävä määrä vanhoja teoksia.
Harvinaisten kirjojen kokoelman systemaattinen kehittäminen ja järjestäminen alkoi vuonna 1945.
Tämän muutoksen sai alkuunsa toisen maailmansodan päättyminen, alueella vaihtunut hallinto, sekä huomattavasti kasvanut kirjaston hallussa olleiden kirjojen lukumäärä.
Useiden yksityisten henkilöiden, mutta myös suljettujen tai uudelleenjärjestettyjen instituutioiden, yhteisöjen, ja organisaatioiden kirjastot annettiin valtion haltuun.
Samoin kävi museoiden, oppilaitosten, sekä kansallistettujen kirjakauppojen, antiikkiliikkeiden, painotalojen, ja kustantomoiden omille kirjastoille.
Näiden kirjojen joukossa oli myös huomattava määrä vanhoja ja harvinaisia julkaisuja.
Harvinaisten kirjojen kokoelman ydin koostuu Tallinn Gümnaasiumin (Tallinnan vanhimman koulun), Narvan kirkon kirjaston, Pärnun museon kirjaston, sekä Tallinnan keskuskirjaston aikanaan omistamista kirjoista.
Pienempi määrä kirjoja on peräisin Liivimaa Maagümnaasiumin, Paiden ja Haapsalun maakunnan koulujen, Tallinnan Aleksanterin kymnaasin, Narvan kauppiaskillan, Saaremaan aluetutkimusyhteisön, yleisesikunnan kirjaston, sekä Hans Leoken arkistokirjaston kokoelmista.
Harvinaisten kirjojen kokoelma sisältäää lisäksi osioita yksityisistä kokoelmista.
Mukana on mm. osakokoelmia, jotka aikoinaan kuuluivat Narvan Johanneksen seurakunnan pastori Johann Heinrich Langelle (1717-1788), Rakveren maakuntakoulun opettaja Heinrich Johann Winklerille (1798-1864), lakimies Viktor Johansonille (1880-1941), Tallinnan tuomiokirkon koulun rehtori ja historianopettaja Aleksander Winklerille (1888-1961), Venäjän keisarinna Katariina II:sen pojalle kreivi Grigori Orloville, sekä Aleksei Bobrinskille (1762-1813).
Kokoelmaan kuuluu lisäksi kirjoja, jotka olivat kuuluisien bibliofiilien kuten Joseph Conrad de Nuss (1746–1795), Aleksander Tassa (1882–1955), Bernhard Linde (1886–1954), Gustav Matto (1886–1972) omaisuutta, tai kuuluivat kuuluisille baltiansaksalaisille aatelisperheille (Benckendorff, Dehn, Meyendorff, Samson, Sievers, Stackelberg, Toll, Ungern-Sternberg, Vietinghoff, Wahl, ja monet muut).
Sotienjälkeisellä periodilla kirjasto hankki kokoelmiinsa myös harvinaisuuksia Moskovasta ja Leningradista, mukaanlukien Pietarin yliopiston professori Aleksandr Grebjonkinin kokoelman.
Yhteensä virolaisen kirjallisuuden vanhimpiin ja kulttuurillisesti arvokkaimpiin julkaisuihin kuuluu 5000 esinettä.
Kirjaston vanhin vironkielinen julkaisu ja samalla vanhin Tallinnassa painettu kirja on “Leyen Spiegel” (1641-1649, 2 volyymiä), saarnakirja rinnakkaisilla vironkielisellä ja saksankielisellä teksteillä, tekijänä pastori Heinrich Stahl.
1600-luvun julkaisujen joukossa kokoelmaa hallitsevat pohjoisen ja eteläisen vironkieliset talokirjat ja pitäjärekisterit.
Kahden harvinaisen kirjan – Tarto-Ma Kele Kässi Ramat (1691 ja 1698) – jäänteet löydettiin rikkinäisen harvinaisten kirjojen kokoelman teoksen kansien sisältä vuonna 1981.
Yhtään täydellistä kopiota näistä julkaisuista ei ole säilynyt nykypäiviin saakka Virossa.
1700-lukulaisista julkaisuista huomattavia ovat muun muassa ensimmäiset vironkieliset painokset uudesta testamentista ja Raamatusta (1715 ja 1739), ensimmäinen numero lehdestä “Lühhike öppetus” (1766), ensimmäinen keittokirja “Köki ja Kokka Ramat” (1781) sekä vanhin kansalliskirjaston hallussa oleva aapinen – Otto Wilhelm Masingin “ABD ehk Luggemise-Ramat Lastele” (1795).
Kokoelman 1800-luvun kirjoista maininnan arvoisia ovat ensimmäinen talonpoikaislaki “Iggaüks, kes nouab sannakulik ja öige olla…” (1802), ensimmäiset oppikirjat, mukana laskuoppikirja “Arropiddamisse ehk Arwamisse-Kunst” (1806), ensimmäinen vironkielinen runokokoelma “Monned Laulud” (1806), ensimmäinen satukokoelma “Sarema Jutto ramat” (1807), ensimmäinen terveydenhoidon käsikirja “Terwisse Katekismusse Ramat” (1816), sekä Otto Wilhelm Masingin ns. talonpoikais-tietosanakirja “Pühhapäwa Wahheluggemissed” (1818).
Kokonaisuuteen kuuluu myös tärkeitä valistuksen ajan kirjoituksia ja suosittuja satukirjoja (Fr. W. v. Willmann, J. W. L. v. Luce, P. A. Fr. v. Mannteuffel, C. W. Freundlich, Fr. R. Kreutzwald, J. W. Jannsen, jne.).
Viron kansalliskirjaston historia
Joulukuun 21, 1918, Viron tasavallan väliaikaishallitus päätti Valtionkirjaston perustamisesta.
Vastaperustetun kirjaston pääkokoelmana oli noin 2000 kirjaa lainsäädännöstä ja hallinnoinnista, kirjaston ensimmäisinä käyttäjinä ollessa parlamentin (Riigikogun) jäsenet.
Kirjasto sijaitsi Toompean linnan parlamenttitalon tiloista löytyneissä kahdessa pienessä huoneessa.
Viron tasavallan itsenäisyyden aikana, vuosina 1918-1940, kirjasto kehittyi ja kasvoi vauhdikkaasti.
Tätä auttoi osaltaan muun muassa se, että vuonna 1919 kirjasto sai oikeuden kopioon kaikista Viron alueella painetuista julkaisuista.
Kokoelmaa kasvattivat myös kansainväliset kirjavaihdot, joista ensimmäiset toteutettiin vuonna 1921.
Vuonna 1935 Valtionkirjasto perusti arkistokokoelman kaikista vironkielisistä ja Viroa koskettavista julkaisuista.
Tämä aloitti painetun materiaalin systemaattisen keräämisen sekä Virossa että Baltian maiden alueella.
1930-luvulla Valtionkirjasto alkoi laajentamaan toimenkuvaansa pelkän parlamentaarisen kirjaston ulkopuolelle – kokoelmat sisälsivät lähes 50 000 esinettä ja paikan käyttäjiin lukeutui laaja kirjo vaikuttajia intellektuelleista kulttuurivaikuttajiin sekä julkisuuden henkilöihin saakka.
Nuevostomiehityksen myötä kirjastosta tuli tavallinen julkinen kirjasto, joka tuolloin tunnettiin nimellä Viron SNT:n valtionkirjasto.
Kirjaston rooli muuttui huomattavasti: kaikki yhteydet ulkomaisiin maihin sekä niiden kirjastoihin lopetettiin ja venäläiset julkaisut tulivat kokoelman hallitsevaksi osioksi, koostuen etupäässä koko Neuvostoliiton alueella julkaistuista teoksista.
Pääosa virolaisista ja ulkomaisista julkaisuista laitettiin osaksi kokoelmia, joihin oli vain rajattu pääsy.
Vuosina 1948-1992 kirjasto toimi entisessä Virolaisen ritarikunnan talossa, Tallinnan historiallisessa keskustassa.
Vuonna 1953 kirjasto jälleennimettiin Friedrich Reinhold Kreutzwaldin, Viron “Kalevipoeg” kansalliseepoksen tekijän sekä johtavan virolaisen kansallisuusaatteen edistäjän mukaan.
Tuolloin kokoelmissa olleiden julkaisujen määrä oli ylittänyt jo miljoonan esineen rajan.
1980-luvulla Baltian maissa alkanut vapautusliike sekä itsenäisen Viron tasavallan toiminnan palauttaminen elokuun 20, 1991, muuttivat kirjaston roolia jälleen huomattavasti.
Vuonna 1988 Friedrich Reinhold Kreutzwaldin valtionkirjasto jälleennimettiin Viron kansalliskirjastoksi, tavoitteenaan kerätä ja säilyttää, sekä tarjota pääsy vironkielisiin ja Virossa julkaistuihin, kuin myös Virosta kertoviin kirjoihin.
Kirjaston lakimääräinen status parlamentaarisena kirjastona palautettiin voimaan vuonna 1989, ja sen tehtäviin lisättiin informaation tuottaminen ja tarjoaminen Riigikogulle ja maan hallitukselle.
Nykyinen Viron kansalliskirjasto on lakisääteinen oikeusyksikkö, joka operoi vuoden 1998 Kansalliskirjastosäädöksen pohjalta, johon on tehty muutoksia vuosina 2002 ja 2006.
Kirjaston kollegiaalinen päätöksentekoelin on Kansalliskirjaston hallitus, johon jäsenet nimitetään Riigikogun toimesta.
Kirjastorakennuksen historia
Tõnismägi-alueella Tallinnaa sijaitseva kansalliskirjaston rakennus, joka suunniteltiin nimenomaan kirjastokäyttöön, rakennettiin vuosina 1985-1993.
Talon arkkitehtinä toimi Raine Karp, sisustussuunnittelun ollessa Sulev Vahtran käsialaa.
Tämä kahdeksankerroksinen rakennus, jonka kaksi kerrosta sijaitsevat maan alla, on nykyään Baltian maiden suurin kirjastokompleksi.
Kirjastoon kuuluu yhteensä 20 lukuhuonetta ja 600 istuinta lukijoita varten, suuri konferenssisali, teatterisali, sekä lukuisia näyttelyalueita.
Kirjaston kirjavarastot on suunniteltu pitämään sisällään maksimissaan noin viittä miljoonaa kirjaa ja muuta painettua teosta.
Kirjavarastot ovat varustettuja hyllyillä ja ilmastoinnilla, tarkoituksenmukaisesti dokumenttien suojelemista silmälläpitäen.