Tallinnan vanhastakaupungista löytyvä Viron luonnontieteellinen museo on hieno tutustumismatka maan luonnosta löytyviin edustajiin, metsänelävistä (sudet, karhut, jne.) merten nisäkkäisiin ja lintuihin.
Museo (jonka nimi on viroksi “Eesti Loodusmuuseum”) onkin koottu kattavaksi yleiskuvaksi Viron luonnon edustajista, maailmankuuluna kohokohtana suurin Itämerestä koskaan pyydetty kala, 2,9-metrinen Atlantin sampi.
Kun aloitat kierroksen museon tiloihin, ensimmäisen kerroksen tiloista löytyvät ajankohtaiset vaihtuvat näyttelyt, joista löytyvät kuvaukset paikan virallisilta nettisivuilta (www.loodusmuuseum.ee).
Toinen kerros on puolestaan varattu pysyvälle näyttelykokonaisuudelle, esittelen etupäässä Itämeren eläinasukkaita ja biodiversiteettiä.
Osio johdattaa Itämeren rannikoihin, jokiin, ja suoalueisiin, joista kustakin löytyy monipuolinen oma villieläimistönsä.
Voit tutustua muun muassa jättimäiseen monniin ja ihmetellä majavan hampaiden väriä.
Toisen kerroksen tiloista löytyy esiteltynä myös näyttäviä eläinlajeja eri puolilta maailmaa, jääkarhuista pingviineihin saakka.
Museon kolmannesta kerroksesta löydät pysyvät näyttelyt koskien Viron lukuisten metsien ja niittyjen eläimistöä.
Rikkain yksityiskohdin varustetut esitykset nisäkkäistä, linnuista, ja hyönteisistä antavat erinomaisen yleiskuvan paikallisesta villieläimistöstä, toimien johdatuksena myös niiden ihmisiltä salaisiin aktiviteetteihin.
Kolmen kerroksen alueella olevan museon näyttelykokonaisuuden avulla saat hyvän ja lumoavan yleiskuvan Viron maisemista, niiden eläimistöstä, ja ihmisten roolista keskellä tätä kaikkea.
Voit parantaa museokokemustasi myös äänioppaan (audio-opas) avulla, joka antaa lisätietoja ja taustoja näyttelyn kohokohdista.
Ääniopas, jonka kesto on kokonaisuudessaan noin tunnin verran, kattaa toisen kerroksen meriä, jokia, ja suoalueita koskevan näyttelyn sekä kolmannen kerroksen metsien ja niittyjen hallin.
Tällainen ääniopas, jonka voit lainata ilmaiseksi lipunmyynnin yhteydestä museokäyntisi ajaksi, on tarjolla suomenkielisenä versiona, mutta voit valita opastuksen myös englanniksi, viroksi, tai venäjäksi.
Ryhmille on lisäksi tarjolla mahdollisuus (erilliskorvauksesta ja etukäteistilauksesta) tunnin mittaiseen opastettuun kierrokseen luonnontieteellisen museon tiloihin, johon sisältyy myös lyhyt johdantoluento.
Museon ensimmäisestä kerroksesta löytyy myös lukuhuone, jossa voit perehtyä syvällisemmin laajaan valikoimaan luonnontieteellistä kirjallisuutta.
Lukuhuoneen kirjasto sisältää noin 1,000 julkaisua, pääasiassa eläintieteestä, kasvitieteestä, biologiasta, sekä luonto- ja ympäristötieteisiin liittyen.
Lisäksi tarjolla olevaan kirjallisuuteen, jota on tarjolla viroksi, suomeksi, englanniksi, saksaksi, ja venäjäksi, kuuluu myös kaunokirjallisuutta, lastenkirjoja, aikakauslehtiä, kenttäoppaita, sekä käsikirjoja.
Viron luonnontieteellinen museo
Lai 29A
10133 Tallinna
Aukioloajat: ke klo 10-17, to klo 10-19, pe-su klo 10-17
Luonnontieteellisen museon näyttelyt
Vierailuun Viron luonnontieteellisessä museossa kannattaa varata hyvin aikaa, sillä rakennuksen kolmen kerroksen näyttelyissä on runsaasti nähtävää ja tutkittavaa.
Sisääntulokerros toimii mielenkiintoisten vaihtuvien, väliaikaisten näyttelyiden tiloina.
Nämä näyttelyt ovat sekä koulutuksellisia, mutta myös inspirationaalisia, tarjoten pysyviä, syviä vaikutuksia maailman monipuolisesta luonnosta, laajentaen kävijän maailmankatsomusta.
Esimerkkinä näistä väliaikaisista näyttelyistä on muun muassa “Suomenlahdella” näyttely (12.5.-31.8.2014), joka organisoitiin kansainvälisen Suomenlahden vuoden kunniaksi.
Toisessa kerroksessa voit tavata Viron kotimeren – Itämeren – asukkaita, tutustuen rannikkoihin, jokiin, ja erilaisiin suoalueisiin myös niiden monipuolisen eliöstön suhteen.
Tästä kerroksesta löytyvät näytiltä lisäksi jääkarhu ja pingviini, eläimet maapallon navalta navalle, jotka merkkaavat saapumista maailman villieläimiä esittelevään halliin.
Kolmas, museon ylin kerros on omistettu Viron maa-alueiden, valtakunnan metsien ja niittyen monipuoliselle eläimistölle ja kasvistolle.
Täällä metsien hallitsijat – puut – kertovat kasvutarinansa.
Hienosti näytteillepannut Virosta löytyvät nisäkkäät, linnut, ja hyönteiset mahdollistavat syvällisempienkin ajatusten pohtimisen, sen, kuinka kaikilla elävillä olennoilla on oma sisäinen elämänsä.
Kahden ylimmän kerroksen pysyvät näyttelyt luovat kokonaisuutena kiehtovan katsauksen naapurimaamme maisemiin ja eläimistöön, tarjoten tilaisuuden ymmärtää paremmin luonnosta löytyviä monimutkaisia vaikutussuhteita sekä ihmisten roolia tässä ympäristössä.
Havaintojen huone
Havaintojen huoneessa vierailijat oppivat koskemalla, kuuntelemalla, katselemalla, ja haistelemalle sen, kuinka eläimet havainnoivat maailman.
Huone esittelee eläinten aisteja vertauskuvallisessa muodossa, käyttäen esimerkkeinä eläinlajeja, joilla tietty aisti tai aistielin on poikkeuksellisen hyvin kehittynyt tai lajille erittäin ominainen.
Voit esimerkiksi katsastaa ympäristöä kärpäsen, koiran, tai kalan silmin, sekä vertailla metsäkauriin ja ihmisen näkökentän kantamaa.
Opit myös, kuinka elefantti ja lepakko kuulevat ympäristönsä, ja voit testata, miltä ihmisääni kuulostaa metsässä, luolassa, tai kirkossa.
Museokävijät voivat havainnollistaa myös sen – tutkimalla viirupöllön kallorakennetta – että kaikkien eläinten korvakanavat eivät löydy samalta korkeudelta.
Luonnollista kokoa olevan nuoren elefantin replika puolestaan auttaa ymmärtämään, mitä toimintoja kärsällä on.
Lisäksi havaintojen huoneessa voi haistella villisialle elintärkeitä tuoksuja, sekä seurata sitä, miten käärme “maistelee” ilmaa kielellään.
Yksi mielenkiintoisimmista kohokohdista huoneessa on liikkuva tikka-replika, jonka avulla saa käsityksen siitä, kuinka pitkäksi tämän lintulajin kieli voi kehittyä.
Eläinten maailman havainnollistamisessa auttavat tiloissa erilaiset multimedia-ratkaisut, replikat, valokuvat, videot, animaatiot, kysymykset “piilotettuine” vastauksineen, kosketusmatto, jne.
Havaintojen huone tarjoaa jännitystä sekä uutta tietämystä etenkin kaikenikäisille lapsille ja nuorille, mutta tilat on tehty mielenkiintoisiksi myös aikuisille.
Tila sijaitsee museon kolmannessa kerroksessa, ja se on avoinna vierailijoita varten ke ja pe klo 15-17, to klo 15-19, sekä la-su klo 10-17.
Museo vastaanottaa koululaisryhmiä etupäässä periodilla ke-pe klo 10-15, ja ryhmäkäynnit Havaintojen huoneeseen tulee rekisteröidä etukäteen museon henkilökunnan kanssa sähköpostitse tai puhelimitse.
Luonnontieteellisen museon kokoelmat
Yksi museon tavoitteista on koota ja suojella Viron luonnon monimuotoisuutta, ja dokumentoida sen muutoksia ajan myötä.
Viron luonnontieteellisen museon kokoelmiin kuuluu yhteensä lähes noin 260 000 näytettä.
Noin 90% Viron kasveista, kuoriaisista, perhosista ja yöperhosista, linnuista ja nisäkkäistä on edustettuina tämän kokoelman puitteissa.
Arvokas osa kokoelmaa muodostuu ns. tyyppinäytteistä – näytteistä, joita käytetään luomaan ensimmäinen kuvaus uudesta taksonista ja jotka toimivat perusesimerkkeinä tästä taksonista.
Museon kokoelmia käytetään sekä tutkimuksessa että koulutuksellisessa työssä, kuin myös näyttelyiden muodostamiseen.
Jos työskentelet alalla, näitä näitteitä voi käyttää talon sisäisissä tiloissa. Myös lainaukset ovat mahdollisia tieteellisiä tarkasteluja varten.
Kasvitieteelliset kokoelmat
Museon kasvitieteelliset kokoelmat koostuvat putkilokasveista, sammaleista, levistä, sienistä, ja jäkälistä – yhteensä 101 800 näytteestä.
Putkilokasvien herbaario (kasvio) sisältää 73 300 näytettä, joista 72 000 on varastoituna herbaario-arkeissa ja loput hedelminä, siemeninä, tai käpyinä.
Suurin osa materiaalista on kerätty Viron alueelta, edustaen kokoelmana valtaosaa paikallisesta kasvistosta – 1609:ää taksonia.
Museon putkilokasvien herbaariossa varastoidaan kymmenen putkilokasven taksonin tyyppinäytteitä (keltanokasvin ja voikukan suvuista).
Kokoelmaan kuuluvat yksityiset herbaariot virolaisilta (harrastus-) botaanikoilta 1800-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta ja varhaiselta 1900-luvulta ovat kattavia ja merkittäviä kokonaisuuksia.
Ne sisältävät sekä Virosta että ulkomailta (lähinnä Euroopasta) kerättyjä kasveja. Vanhimmat näytteistä ovat noin 1830-luvulta.
Sammaleiden herbaario sisältää yhteensä 26 000 sammalenäytettä, joista lähes 2/3 on kerätty Viron alueelta.
Erittäin hyvin edustettuina ovat etenkin maan saaristojen ja rannikkoseutujen sammalekasvisto.
Viron 584:stä sammalelajista herbaariosta löytyy näytteet 444:stä versiosta.
Sammaleiden pääherbaariosta, joka sisältää myös ulkomaiset sammalenäytteet, koostuu hieman yli 2000:sta lajista.
Tästä kokonaisuudesta löytyy erinomainen valikoima arktisen alueen, Australian, sekä Papua-Uusi-Guinean sammaleita.
Vanhin tarkan keräyspäivämäärän omaava yksilö sammaleherbaarion näytteistä on vuodelta 1854.
Levien, sienien, ja jäkälien kokoelmat koostuvat yhteensä 2500:sta näytteestä.
Näitä kokoelmia täydennetään jatkuvasti museon botaanikoiden systemaattisella keräystyöllä, kuin myös museoiden välisten vaihtokauppojen ja kokoelmaan tulleiden lahjoitusten kautta.
Eläintieteelliset kokoelmat
Museon eläintieteelliset kokoelmat koostuvat lähes 22 000:sta näytteestä.
Tämä rikas valikoima eläintieteellisiä näytteitä sisältää esimerkkejä niin virolaisista lajeista kuin trooppisten ja arktisten alueiden asukkaistakin.
Vanhin näytteille asetetuista linnuista on 1800-luvulta.
Tämän periodin lintutieteelliset kokoelmat koottiin Baltian alueen ornitologian edelläkävijöiden kuten V. Russow, A. Rauch, sekä P. Wasmuth toimesta.
Viron luonnontieteellisen museon lintutieteellinen kokoelma sisältää suurimman osan Virossa pesivistä lajeista, kuin myös edustajia ulkomaisista lintulajeista kaikilta mantereilta.
Kohokohtana kokonaisuudesta esiin nousee mm. erinomainen linnunmunien kokoelma. Kokoelmista löytyy myös lintujen nahkoja ja pesiä.
Nisäkkäiden kokoelma sisältää suurimman osan Virossa esiintyvistä nisäkkäistä, mukaanlukien muutaman albinistisen muodon.
Huomattavimpiin ulkomaisiin näytteisiin kuuluvat maailmanlaajuisesti uhanalaiset jääkarhu, musta sarvikuono, ja Siperiantiikeri (Amurintiikeri) .
Nämä eläimet tulivat kokoelmaan Tallinnan eläintarhasta.
Museo omaa myös kokoelmia nahkoja, sarvia, sekä ulkomaisten ja kotimaisten eläinlajien luita.
Kattava kokoelma nilviäisenkuoria, koralleja, ja piikkinahkiaisia koostuu monenlaisista maailman meristä ja valtameristä löytyvistä lajeista.
Rikas kokoelma märkäpreparaatteja sisältää selkärangattomia, matelijoita, sammakkoeläimiä, ja kaloja.
Kokoelmiin kuuluu lisäksi rajallinen määrä jalustalle asennettuja kaloja, sammakkoeläimiä, sekä matelijoita eri mantereilta.
Näitä kokoelmia täydennetään nykyisin pääosin yhteistyössä tieteellisten instituutioiden, Viron eläinsuojeluyhdistyksen (Eesti Loomakaitse Selts), ja maan ympäristötarkastuslaitoksen kanssa, mutta myös yksityisiltä saatuina lahjoituksina.
Geologiset kokoelmat
Geologisten näytteiden määrä museon kokoelmassa on noin 30 000.
Kattavin osio tätä kokoelmaa ovat paleontologista materiaalia edustavat näytteet, joista vanhimmat ovat peräisin 1800-luvun puolestavälistä.
Museo pitää hallussaan useiden tunnettujen virolaisten geologian tutkijoiden kokoelmia, mukaanlukien akateemikko Friederich Schmidt, E. v. Koken, sekä A. v. Pahlen.
Kokoelmiin kuuluu useita alkuperäisiä näytteitä 1800-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta ja 1900-luvun alkupuoliskolta, mukana yksi maailman vanhimmista merisiilien fossiileista (Bothriocidaris pahleni), joka kaivettiin esiin Haljalassa.
Paleontologisia kokoelmia hallitsevat virolaiset varhaisen Paleotsooinisen maailmankauden fossiilit, erityisesti ordovikikauden ja siluurikauden merelliset selkärangattomat.
Kokoelmat sisältävät myös varhaisten selkärankaisten fossiileja: kalojen ja leuattomien kalojen.
Lisäksi paleontologisiin kokoelmiin kuuluu pieni määrä luisia elementtejä ja luurankojen kappaleita, joista suurin osa on peräisin Venäjän pohjoisilta seuduilta.
Viron territorion luulöydökset pitävät sisällään kaksi villamammutin poskihammasta Puurmannin lähistöltä, jotka tutkimusten mukaan kuuluvat nuorimpiin mammuttilöydöksiin Pohjois-Euroopan alueella.
Kivilajien kokoelmat puolestaan käsittävät virolaiselle kallioperälle tyypillisiä sedimenttikivilajeja: kalkkiviä, dolomiittejä, merkeliä (kaakelisavea), hiekkakiviä, ja silttikiviä.
Museon mineralogiset näytteet ovat kasvaneet määriltään huomattavasti viime vuosikymmenen aikana, ulkomailta ja Virosta tulleiden lahjoitusten myötä.
Vaikka varhaisessa vaiheessa kokoelmiin lisätyt mineraalit ovat pääasiassa Venäjältä, Itä-Euroopasta, ja Saksasta, nykyään kokonaisuuteen sisältyy mineraaleja myös Australiasta, Etelä-Amerikasta, sekä Afrikasta.
Tärkeimpiin kokoelman mineralogisiin näytteisiin kuuluvat suurikokoiset kidekellarit kvartsia, ametistia, ja fluoridia.
Petrologiset kokoelmat museossa ovat puolestaan vähäisiä, koostuen etupäässä virolaisista siirtolohkareista (hiidenkivistä), kuin myös metamorfisistä kivilajeista ja magmakivilajeista entisen Neuvostoliiton alueelta.
Hyönteistieteen (entomologian) kokoelmat
Museon hyönteistieteen kokoelmilla pyritään keräämään ja varastoimaan informaatiota Viron entomologisesta biodiversiteetistä, sekä antamaan yleiskuva maan hyönteisten jakautumisesta ja taksonomiasta.
Kokoelmia käytetään tieteelliseen tutkimukseen, koulutukselliseen työhön, ja pysyvien ja vaihtuvien näyttelyiden laatimiseen.
Hyönteiskokoelmia on mahdollista käyttää talonsisäisesti. Myös näiden näytteiden (tieteellistä tutkimista varten) lainaaminen on mahdollista.
Yhteensä museon hyönteiskokoelmaan sisältyy lähes 100 000 näytettä. Tämä materiaali on suurimmalta osaltaan kerätty Viron alueelta.
Virolaisten perhosten ja yöperhosten pääkokoelmaan kuuluu nykyisin lähes 900 makroperhoslajia.
M. Metsaviir kokoelma perhosia ja yöperhosia koostuu yli 10 000 näytteestä, pääosin trooppisista maista, mukaanlukien joitakin poikkeuksellisen hienoja lintusiipiä (lintuperhosten suvusta) Kaakkois-Aasiasta, Papua-Uusi-Guineasta, ja Australiasta.
G. Reindorffin perhos-ja yöperhoskokoelma puolestaan sisältää lähes 1000 näytettä virolaisista perhosista ja yökkösistä.
Pääkokoelma virolaisia kovakuoriaisia edustaa jatkuvasti kasvavaa ja täydennettyä kokoelmaa maan kuoriaislajeja.
Siihen lukeutuu nykyisin lähes 2200 virolaista kovakuoriaislajia, mukana joukko ensilöydöksiä virolaisesta kuoriaiseläimistöstä.
Edustettuna on lisäksi valikoima suojeltuja eurooppalaisia lajeja: jättisukeltaja (Dytiscus latissimus), erakkokuoriainen (Osmoderma eremita), Oxyporus mannerheimii, sekä punahärö (Cucujus cinnaberinus).
V. Soo kovakuoriaiskokoelma muodostuu lähes 2700:sta virolaisesta kuoriaislajista – sisältäen yhteensä noin 20 000 näytettä.
Tämä kokoelma, joka kerättiin vuosina 1922-1983, oli Viron laajin yksityinen kovakuoriaiskokoelma.
Siihen kuuluu useita ensimmäisiä kovakuoriaislajien löytöjä sekä Viron että koko Baltian alueen suhteen – Paracymus aeneus, Leiodes pallens, L. rubiginosa, Catops nigriclavis, jne.
Museon kokoelmaa trooppisia hyönteisiä on täydennetty vauhdikkaasti viime vuosina, uuden materiaalin virratessa museoon useilta Aasian ja Etelä-Amerikan trooppisilta seuduilta.
Nykyään tähän kokonaisuuteen sisältyy noin 30 000 näytettä, mukaanlukien arvokkaat Rhanidopsis kogeri ja Dirphia rengei -yökköslajien holotyypit (tyyppinäytteet), kuin myös kaksi Dirphia rengei paratyyppiä.
Viron luonnontieteellisen museon historia
Viron luonnontieteellisen museon perusteet luotiin 1800-lukulaisten naturalistien toimesta.
Viron kirjallisuuden yhdistyksen (Eesti Kirjanduse Selts, ELS) museo, joka perustettiin vuonna 1842 ja uudelleennimettiin Maakuntamuseoksi vuonna 1864, oli aktiivinen myös luonnontieteellisen tutkimuksen suhteen.
Tämä toiminta sai erityisen painoarvon vuodesta 1872, kun Alexander von der Pahlen (1820—1895), joka oli luonnontieteiden ystävä ja toi oman kortensa kekoon asiaankuuluvien materiaalien keräämisessä, valittiin ELS:n puheenjohtajaksi.
Museoon luotiinkin uusi sektio paikallisen luonnonympäristön tutkimista varten vuonna 1876, tätä toimintaa johtaessa Alexander von der Pahlen, geologi Alexander Keyserling, sekä akateemikko Friedrich Schmidt.
Tällöin harkittiin myös erillisen luonnontieteellisen museon perustamisen tarvetta.
Ideaa ei kuitenkaan tuolloin toteutettu, mutta museoon luotiin joka tapauksessa erillisen luonnontieteellisen osastonsa.
Museon tieteelliset kokoelmat alkoivat laajentumaan nopeasti, lähinnä lahjoitusten kautta, ja tämä kasvu vauhdittui edelleen näyttelytilojen avaamisen myötä.
Tämän periodin aikana hankituista kokoelmista tärkein oli tohtori G. A. von Rauchilta saatu kokonaisuus jalustalle asetettuja lintuja.
Museon omaisuutta säilytettiin ja esiteltiin vuokratiloissa aina vuoteen 1911 saakka, jolloin luonnontieteellinen osio muutti Kohtu-kadulta hankittuun rakennukseen.
Maaseutumuseon toimintaa hahmoteltiin tällä periodilla kehitettävän sektio sektiolta, mutta vain luonnontieteet ja taidekokoelmat voitiin tuolloin lukea erillisiksi osastoikseen.
Viron maakuntamuseon luonnontieteellisen osaston tutkimustoiminta, erityisesti geologinen tutkimustyö, sai huomiota osakseen ulkomaita myöten.
Ensimmäisen maailmansodan aikana Maakuntamuseon kokoelmat, monista muiden maan museokokoelmien kanssa, olivat Venäjälle siirtouhan alaisia.
Nämä siirtosuunnitelmat epäonnistuivat museon tekemän passiivisen vastarinnan ansiosta.
Siten Tallinnan Maakuntamuseo oli onnekkaampi kuin Tarton yliopiston museo, jonka kokoelmia ei vieläkään ole kokonaisuudessaan palautettu Viroon.
Viron tasavallan ensimmäisenä itsenäisyyden periodina museo jatkoi toimintaansa opetusministeriön taide- ja perintöhallintohaaran alaisuudessa.
Vuodesta 1926 museo käytti nimeä Viron kirjalllisuuden yhteisön museo, palaten siten alkuperäiseen, vuoden 1842 nimeensä.
Luonnontieteellinen osasto toimi puolestaan vuodesta 1920 tittelillä “Viron kirjallisuuden yhteisön museon luonnontieteellinen osasto”.
Samalla osaston toiminnan fokus laajeni, sisältäen toiminta-alueena “mitä tahansa tietämisen arvoista kautta maailman”.
Molotov-Ribbentrop-sopimus (1939) päätti baltian-saksalaisten instituutioiden toiminnan Virossa.
Useimmat ELS:n toimintaa pyörittäneistä jäsenistä uudelleensijoittui Saksaan, ja yhteisö päätti kaiken toimintansa.
Vuoden 1940 Viron miehityksen jälkeen Neuvostoliiton viranomaiset julistivat kaikki maan museot kansallistetuiksi.
Luonnontieteellinen kansallismuseo luotiin varastoimaan Maakuntamuseon hallussa olleita luonnontieteellisiä kokoelmia.
Uuden museon toiminnan tarkoituksena oli etenkin koulutuksellinen työ sekä laajemman yleisön palveleminen.
Luonnontieteellinen kansallismuseo perustettiin Tallinnassa tammikuun 1, 1941, Viron sosialistisen neuvostotasavallan kansanvaltuuston komissaarien tekemällä säädöksellä.
Museon tieteellisen henkilökunnan ensimmäinen jäsen, ja myös virkaa tekevä johtaja, oli eläintieteilijä Eerik-Madis Kumari, vuonna 1940 Tarton yliopistosta valmistunut tiedemies.
Perustemisensa myötä museo hankki omistukseensa noin 19 500 geologista, 55 500 kasvitieteellistä, ja 15 000 eläintieteellistä näytettä Maakuntamuseon kokoelmista.
Yli 10 000 näistä näytteistä tuhoutui vuoden 1942, toisen maailmansodan aikaisissa pommituksissa.